Noniin, nyt kun ollaan vähän ehditty kotiutua matkan jälkeen, on hyvä palata käytännön asioiden pariin. Miten tällainen suurperheen reissu suurkaupunkiin onnistui käytännössä? Paljon oli selviteltävää jo etukäteen ja jännitettävää myös, mutta lopulta kaikki sujui hyvin ja jopa melko helposti. En ehkä suosittelisi tätä reissua ensimmäiseksi reissuksi perheellisenä ja tämä on kyllä melko kaukana pakettimatkan helppoudesta. Mutta ei myöskään mikään ylitsepääsemättömän raskas tai vaikea reissu, ainakaan tämä meidän kokemus. Aivan päin vastoin! Antoi miljoona kertaa enemmän kuin otti ja nautimme reissusta aivan täysillä loppuun asti. Tässä postauksessa kerron käytännön asioista reissun suhteen, mitä matka New Yorkiin lasten kanssa käytännössä vaati meiltä toteutuakseen?

Käytännön hoidettavat asiat ja todistukset ennen reissua

Ennen matkaa täytyy tietysti hoitaa kuntoon tarvittavat asiakirjat koko porukalle. ESTA-hakemukset pitää olla tehtynä viimeistään 72 tuntia ennen reissua (me tehtiin ne jo kuukautta ennen, ovat kuitenkin kaksi vuotta voimassa). ESTA-hakemusten tekemiseen seitsemälle hengelle sai kulumaan ihan hyvän tovin, kun jokaiselle piti täyttää jokainen rivi yksitellen, eikä ollut mitään ”lisää samat tiedot kaikille hakijoille” -toimintoja. Passit täytyy olla ajantasalla myös tietysti, jo ennen ESTA-hakemusten tekoa, koska niihin tulee passin tiedot myös mukaan. Passia suosittelen hakemaan joltain pikkukaupungin poliisiasemalta, me ollaan haettu ne aina Porvoosta ilman ajanvarausta ja päästy muutamassa minuutissa tiskille.

Koronarajoitukset New Yorkissa

(Ohjeistus huhti-/toukokuussa 2022, tarkista ajantasaiset ohjeet TÄÄLTÄ). Kaikille yli 5-vuotiaille pitää olla todistus kahdesta saadusta koronarokotteesta, ja kaikilta yli 2-vuotiailta pitää olla max yhden päivän vanha virallinen negatiivinen koronatestitulos (antigeeni tai pcr, molemmat kelpaa) tai todistus alle 3kk aiemmin sairastetusta koronataudista ennen lentoa New Yorkiin. Virallinen omakannasta saatu EU koronatodistus kelpaa tähän. Lisäksi pitää olla etukäteen tulostettuna ja täytettynä oman lentoyhtiön 6-sivuinen Attestation-lomake jokaiselta yli 2-vuotiaalta matkustajalta. Lentoyhtiö kerää nämä Attestation-lomakkeet ennen lentoa, niillä siis vakuutetaan, että ollaan rokotettuja ja testattuja. Meiltä ei kysytty rokotus- tai testitodistuksia missään vaiheessa reissun aikana, eli ainoastaan nuo Attestation-lomakkeet piti antaa. Todistukset piti kuitenkin olla mukana, koska niitä olisi voitu kysyä missä vaiheessa tahansa. Takaisin Suomeen lentäessä ei tarvinnut käydä enää erikseen testissä NYCin päässä.

New Yorkissa ei ollut enää virallista maskipakkoa joka puolella, mutta lentokentällä ja lentokoneessa sekä joukkoliikenteessä on virallinen maskipakko ja monissa nähtävyyksissä, ravintoloissa ja liikkeissä oli voimassa maskipakko. Se koskee kaikkia yli 2-vuotiaita. Eli vaikka virallista kaiken kattavaa pakkoa ei ole enää kaikkialla, voimassa on kuitenkin vahva suositus ja lisäksi elinkeinonharjoittajat saavat itse päättää oman yrityksen osalta rajoituksista ja monet edelleen määräävät, että maskia käytetään. Joissakin ravintoloissa kysyttiin myös rokotustodistusta (esim. Momofuku) kaikilta yli 5-vuotiailta. EU-koronatodistus kelpasi. Käsidesiä oli hyvin saatavilla joka puolella ja New Yorkissa ihmiset käyttivät edelleen aktiivisesti maskeja.

Lennot lasten kanssa & aikaero

Ostimme suorat lennot tammikuussa kun Finnairilla oli todella hyvä tarjouskampanja meneillään. Korona-aika oli vielä täysillä käynnissä, eikä kukaan voinut varmasti luvata, että rajoitukset helpottuvat keväällä. Päätimme kuitenkin ottaa riskin ja tarttua edulliseen tarjoukseen, peruutusturva siinä onneksi oli mukana. Lennot seitsemälle hengelle maksoivat yhteensä n. 2400€ kun otettiin halvimmat mahdolliset liput, joihin ei kuulunut ruumaan meneviä laukkuja. Tuli edullisemmaksi ostaa siihen päälle vielä yksi ruumaan menevä laukku erikseen, jonne pakattiin kaikki kosmetiikat sekä hitosti vauvan ruokaa ja vaippoja. Nämä sitten tyhjensivät laukkua reissussa ollessa ja saatiin paluumatkalla laukkuun pakattua kaikki ostokset ja ne kosmetiikat.

Aikaero New Yorkin ja Suomen välillä on seitsemän tuntia, eli kun New Yorkissa kello on 12 päivällä, Suomessa kello on jo 19. Lennot kestivät n. kahdeksan tuntia suuntaansa. Mennessä meidän lento lähti Suomen aikaa klo 13.15 ja oltiin perillä paikallista aikaa klo 14.40 (Suomen aikaa 21.40).  Se oli hyvä kellonaika saapua ja lapset jaksoivat loppupäivän yllättävän hyvin. Lento sujui kivasti, vaikka vauvakin oli suurimman osan lennosta hereillä (nukkui kahdet lyhyet päikkärit). Hän ihmetteli lennolla ikkunasta ulos, kiipeili, kävi välillä isosiskojen sylissä, söi tissiä, naksuja ja ruokia, katseli meidän kanssa kuvakirjoja ja imeskeli leluja. Välillä myös ähisi tyytymättömänä, mutta aina joku tekeminen sitten piristi ja hänet sai viihtymään.

Päivälennon jälkeen oli hyvin aikaa siirtyä vielä valoisaan aikaan meidän majoitukseen kentältä Airtrainin ja metron avulla kaikessa rauhassa. Nukahdettiin kaikki illalla kahdeksan maissa NYCin aikaa, olihan kello silloin Suomessa jo kolme yöllä. Aamulla heräsin itse jo neljältä ja vauvakin jo viideltä. Meillä oli koko reissun ajan melko aikainen rytmi, mutta se ei haitannut, kun mentiin aina ajoissa nukkumaan.

Takaisin tullessa meidän lento lähti NYCin aikaa klo 19.15 ja oli perillä Suomen aikaa seuraavana aamuna klo 10.10. Meidän yö jäi siis todella lyhyeksi, kun siirryttiin sen aikana seitsemän tuntia eteenpäin. Vauva nukahti melkein heti kun lento lähti ja heräsi n. tuntia ennen kuin oltiin perillä Suomessa, hänellä lento sujui siis tosi helposti, vaikka se viimeinen tunti olikin vähän kitkuinen. Itse en saanut nukuttua kun pidin vauvaa sylissä koko lennon ajan, mutta tärkeintä oli, että vauvalla oli hyvä olla. Kotona sinniteltiin hereillä se lennon jälkeinen päivä, mikä auttoi korjaamaan rytmiä. Mentiin illalla tavalliseen tapaan nukkumaan ja seuraavana aamuna herättiin ihan normaaliin aikaan. Nyt tuntuu siltä, että ollaan ihan meidän omassa tavallisessa unirytmissä.

Siihen on hyvä varautua, että lentokentällä menee NYCissä vielä n. 1-2 tuntia aikaa sen jälkeen kun lento on laskeutunut. Passintarkastusjono on aivan älyttömän pitkä ja etenee hyvin hitaasti. Sen jälkeen kun amerikkalaisten oma jono oli purettu, tarkastuspisteitä avattiin lisää myös muille matkustajille. Jonoja ohjaava virkailija tuli hakemaan meidät silloin ekana jonon ohi, koska meillä oli lapsia. Se oli tosi kivasti tehty ja saatiin tosi kivaa kohtelua passintarkastuksessa, vaikka meille sattui sama virkailija kuin viimeksi, joka viimeksi oli meille todella töykeä. Siksi hänen naama ja nimi olikin jäänyt mieleen. Mutta nyt hän oli oikein ystävällinen.

Lennolle saa ottaa mukaan vauvan avaamattomia ruokapakkauksia matkustamoon. Ruumaan toki myös. Me pakattiin käsimatkatavaroihin kahden päivän tarpeisiin vauvan ruokia ja loput laitettiin ruumaan menevään laukkuun.

Majoitus New Yorkissa seitsemälle hengelle

Tiedettiin jo ennen reissua, että tullaan majoittumaan airbnbssä, koska hotellimajoitus olisi tämän kokoiselle porukalle kallis ja hölmö, kun ei päästäisi edes samaan huoneeseen/huoneistoon kaikki (paitsi jos olisi laittaa joku 10 000 euroa per yö). Aiemmalla reissulla majoituttiin Manhattanilla, mutta käytiin myös Brooklynissa. Meille jäi silloin sellainen fiilis, että kun tullaan lasten kanssa, halutaan majoittua rauhallisemman Brooklynin puolella. Ja näin me myös teimme.

Majoituttiin Brooklynissa ja meillä oli n. 15 minuutin kävelymatka A-linjan metroasemalle ja sieltä kesti n. 15 minuuttia subwaylla Manhattanin puolelle (lower Manhattan) ja n. 25 minuuttia Midtowniin (esim. Times Square) asti. Meidän airbnb-asunto maksoi n. 220€/yö mikä oli todella maltillinen summa seitsemän hengen porukalle. Saatiin sillä summalla todella mukava, tilava ja hyväkuntoinen asunto, mutta toki joka päivä näihin matkoihin meni n. 1-2 tuntia aikaa yhteensä. Alue oli määritelty majoittajan toimesta sanoilla ”up and coming neighbourhood”, mutta ei se mikään Bronx tai  Queens ollut. Me ei nähty siellä kertaakaan mitään hurjaa tai pelottavaa, mutta liikuttiin lasten kanssa vain päiväsaikaan. Ihan tavallista jengiä grillaamassa, lapsia menossa kouluun ja aikuisia töihin tai ruokaostoksille. Oltiin kuitenkin aina jo hyvissä ajoin ennen auringonlaskua asunnolla laittamassa iltapalaa ja menossa nukkumaan, joten en osaa sanoa millainen meno oli pimeän aikaan. Sisälle ei ainakaan kuulunut mitään häiritseviä ääniä, perus liikenteen kohinaa.

Me ei hengailtu meidän alueella muuten, ja käytiin siellä vain yhden kerran kaupassa, koska kauppa oli eri suunnassa kuin metro ja sinne oli n. 10 minuutin kävely. Muuten käytiin siis aina ruokakaupassa Manhattanin puolella ennen kuin mentiin metrolla takaisin kotiin. NYCissä on ainakin meidän kokemuksen mukaan lähes kaikkialla ihan kaikenlaisia ihmisiä, eikä mulla siellä missään ole yhtä turvallinen tunne kuin vaikka Helsingissä. Toisaalta joka puolella on myös paljon ihmisiä ja poliiseja on esim. joka ikisellä metroasemalla ja muutenkin kaikkialla näkyvästi läsnä. Eniten rauhattomuuksia olen itse nähnyt aina Times Squaren lähettyvillä.

Liikkuminen NYCissä lasten kanssa

Kaikilla metroasemilla NYCissä hengailee jonkin verran kodittomia ja/tai päihtyneitä ihmisiä ja metroissa myös. Suurin osa metromatkustajista on kuitenkin ihan selvinpäin olevia ihmisiä matkalla kuka minnekin. Metroasemilla ja metrossa pärjää kun käyttäytyy itse fiksusti eikä tuijottele ketään ja toimii kuten paikalliset ihmisetkin toimivat.

Virallisen MTA:n ohjeistuksen mukaan yhden vanhemman kanssa saa matkustaa max. kolme alle 120-senttistä lasta ilmaiseksi. Meille kuitenkin sanoi kaksi eri MTA-virkailijaa kun ostettiin lippuja, että kukaan lapsi ei tarvitse vanhemman seurassa omaa MetroCardia (vaikka meilläkin on kaksi reilusti yli 120-senttistä). Matkustaminen metrolla on siis todella edullista ja helppoa. Me otettiin viikon unlimited-MetroCardit, jotka maksoi 33 dollaria per aikuinen. Yksittäinen metromatka maksaa 2,75 dollaria ja pienin summa jonka MetroCardille voi ladata on 5,50 dollaria, eli yksi edestakainen matka. NYCissä ei ole mitään lipuntarkastajia tms, mutta siellä on portit, eikä ilman MetroCardia pääse portista. Lapset toki saavat mennä portin alta.

Joillakin asemilla on ”accessible”-tunnus ja niillä asemilla on käytössä myös hissi, sekä erillinen leveä ovi, jonka saa MetroCardilla auki ja niistä pääsee myös rattailla. Muuten siellä on vain sellaisia portteja, joista rattaat pitää nostaa yli, sekä portaita, paljon portaita. Suosittelen siis mahdollisimman kevyitä ja helposti kasaan meneviä matkarattaita.

Joillakin asemilla on myös sellaisia erilaisia portteja, joista ei mitenkään pääse lasten kanssa (onneksi vain harvalla). Meille kävi kerran näin ja silloin ihan pyytämättä paikalliset tulivat avaamaan meille hätäuloskäynnin, joka oli normi porttien vieressä. Tämä aiheutti kovaäänisen hälytyksen ja siinä oli vielä kaksi poliisia vieressä, joille me pahoiteltiin tilannetta, ja hekin vaan sanoivat että ei hätää, menkää vaan. Kiiteltiin kovasti näitä paikallisia ihmisiä, jotka auttoivat meitä.

Muutenkin New Yorkissa ihmiset oli ihan todella ystävällisiä meille kun liikuttiin lasten kanssa. Ihan joka kerta metrossa meille annettiin pyytämättä istumapaikat jos ei siellä muuten ollut ja muutenkin ihmiset oli aivan ihania. Siellä ei kaikki käytännön asiat välttämättä toimi mitenkään fiksusti lasten kanssa (kuten just noi portit ja se miten rattailla hankala liikkua monessa paikassa), mutta ihmiset on tottuneita siihen ja auttavat mielellään. Siellä ei todella tarvitse lasten kanssa yksin pällistellä, eikä edes pyytää apua, kun aina joku tulee auttamaan ihan pyytämättäkin. Tästä oltiin todella yllättyneitä tällä kerralla, koska ilman lapsia viimeksi taas oli sellainen olo, että ei uskalla edes pyytää apua.

Metron lisäksi liikuttiin paljon kävelemällä. Meille kertyi n. 15 000-20 000 askelta joka päivä lasten kanssa. Oton kanssa kun oltiin kahdestaan, käveltiin vielä enemmän (silloin meille kertyi yli 30 000 askelta joka päivä). Lasten kanssa ei voi pitää ihan samanlaista tahtia kuin aikuisten kesken, mutta on kuitenkin hyvä tiedostaa, että siellä pitää jaksaa kävellä paljon. Onneksi meillä oli matkarattaat ja kantoreppu. Vaikka molemmat oli tarkoitettu vauvalle, myös meidän 5v huilasi välillä rattaissa joinakin päivinä, kun kävelyä tai jonottelua oli enemmän. En ottaisi 5-vuotiaalle omia rattaita mukaan (eikä ole meillä ollut kotonakaan käytössä hänellä enää pariin vuoteen), mutta näin kun ne oli muutenkin mukana niin tämä toimi välillä oikein kätevästi etenkin paluumatkalla, kun oli vielä lopuksi se vartin kävely asunnolle.

Ruokailut lasten kanssa

Me syötiin aamu- ja iltapalat aina meidän airbnb-asunnolla, jossa oli hyvät puitteet ruuanlaittoon. Lisäksi kokkailtiin siellä muutaman kerran myös illallista. Hyviä ruokakauppoja on mm. Wholefoods, Target sekä Trader Joe’s. Kaupoissa on hyvin erilaisia aamu- ja iltapalatarvikkeita, mutta esim. monissa juguissa on paljon lisättyä sokeria ja lisäsokerittomia granoloita tai muroja on haastava löytää. Me ajateltiin, että koska oltiin lomalla niin joustettiin ja ostettiin surutta niitä sokerimuroja ja muita, vaikka kotona ei niitä arjessa syödäkään.

Me oltiin varmuuden vuoksi pakattu vauvalle kotoa Suomesta mukaan jokaiselle päivälle jokaisen aterian verran pussiruokia, ihan vaan, että ei ole pakko selvitellä ja etsiä väkisin ruokaa sieltä. Siellä oli kuitenkin ihan hyvä lastenruokavalikoima ja paljon erilaisia valmiita lasten ruokia kaikissa ruokakaupoissa. Jenkeissä vauvanruokarajoitukset on erilaiset kuin Suomessa ja siellä on myynnissä myös paljon sellaista vauvalle, joka meillä on kiellettyä. Yhdessäkin 6kk vauvojen sosepussissa jonka näin, oli samassa ruoassa punajuurta, lanttua ja pinaattia – kaikki kielletty meillä vauvalta. Monissa vauvanruuissa oli myös maitoa ja lisättyä sokeria. Sieltä löytyi myös fiksuja ja hyviä vaihtoehtoja, mutta koettiin itse tosi helpoksi toimia näin vauvanruokien kanssa, että ne oli valmiina.

NYCissä on paljon ravintolaketjuja sekä kivoja paikallisia ravintoloita ihan valtavasti. Lapset kohdattiin poikkeuksetta ravintoloissa tosi mukavasti. Ketjurafloilla (esim. Wagamama, Eataly) on monesti lapset huomioitu esim. lasten listoilla ja syöttötuoleilla. Laitan erikseen meidän ravintolasuositukset toiseen postaukseen.

Lisäksi NYCissä on mahtavia istuskelualueita ulkona tasaisin välimatkoin (testaa esim. Madison Square Park, Central Park, Shops at Hudson Yardsin tai Rockefeller Centerin läheltä löytyvät istumapaikat). Niissä on pöytiä, tuoleja ja aurinkovarjojakin monesti ja niihin saa vapaasti mennä istumaan ja syömään omia eväitä. Tykättiin monesti hakea lasten kanssa takeaway-ruokaa ja mennä tällaiseen paikkaan istuskelemaan ja syömään. Myös leikkikentillä ja leikkipuistoissa on pöytiä ja penkkejä syömistä varten.

New York & vauva – miten se toimi?

New York ei ole vauvojen tarpeita ajatellen suunniteltu kaupunki millään tavalla. Siellä on haastavaa liikkua rattailla koska joka paikassa on paljon portaita, missään normi kauppakeskuksissa, ravintoloissa tai tavarataloissa ei ole erillisiä lastenhoitohuoneita, vaan ainoastaan sellainen kova yksi yksittäinen hoitotaso naisten vessan yhteydessä (joskus myös miesten vessassa), eikä esim. imetykseen ole mitään erillisiä tiloja missään. Monissa ravintoloissa ei ole hoitotasoakaan. Joissakin tiloissa (esim. Rockefeller Center) on myös ”Family restroom”, mutta sekin on vaan yksittäinen vessa, jossa on sellainen sama kova muovinen hoitotaso. Aika paljon joutuu siis soveltamaan ja mukana on hyvä olla oma hoitoalusta. Monissa kauppakeskuksissa on Camp -lelu/lasten kauppa, joka on sellainen elämyksellinen kauppa, jossa pääsee esim. laskemaan liukumäestä ja kiipeilemään. Niissä on monesti myös sellainen pieni alue, jossa vauvat voivat konttailla.

New Yorkissa nainen saa lain mukaan imettää kaikkialla missä hän muutenkin saa olla, eli itse imetin ihan normaalisti julkisesti mm. Top of The Rockissa, leikkipuistossa, lasten lelukauppa Campissa, American Museum of Natural Historyssa, ravintolassa ja kauppakeskuksen käytävällä. Lisäksi New Yorkissa ihmiset on ihania ja valtavan ystävällisiä ja avuliaita vauvaperheille (ainakin meidän kokemuksen mukaan). Paikalliset ovat tottuneita siihen, että lasten ja rattaiden kanssa täytyy soveltaa ja keksiä luovia ratkaisuja ja auttavat mielellään. Me ei koettu mitään näistä asioista ongelmalliseksi, koska ollaan totuttu muutenkin liikkumaan paljon lasten kanssa, meillä oli hyvät varusteet mukana ja olen tottunut julki-imettäjä. Joku voi kuitenkin kokea NYCin hankalaksi vauvan kanssa, eli nämä jutut on hyvä pitää mielessä kun reissua harkitsee.

Suosittelen vauvan kanssa NYCissä liikkumiseen ehdottomasti hyvää ja ergonomista kantoreppua, niitä on myös paikallisilla paljon käytössä. Lisäksi suosittelen mahdollisimman pieniä, kevyitä ja helposti kasaan meneviä matkarattaita, koska niitä saa kantaa ja avata ja kasata paljon. Näillä varusteilla vauvan kanssa liikkuminen toimii, eikä ole liian hankalaa.

New Yorkissa on paljon kovia ääniä, tuoksuja ja hajuja. Siellä on vauvan aisteille paljon ärsykkeitä ja siksi onkin hyvä varata paljon aikaa myös lepoa ja hiljaisuutta varten ja vetäytyä välillä huilimaan rauhallisempaan paikkaan. Meidän vauva tykkäsi eniten olla museoissa ja Central Parkissa ja lisäksi aina aamuisin ja iltaisin me hengailtiin rauhassa airbnb-asunnolla, jotta vauvakin sai rauhassa konttailla, seisoskella ja leikkiä kaupungin tutkimisen vastapainoksi. Paikalliset ihmiset ihastelevat vauvoja paljon ja vilkuttelevat ja lepertelevät vauvoille. Meidän vauva tykkäsi tästä ja vilkutteli takaisin kaikille innokkaasti.

Me ajateltiin tämä New York ja vauva -yhdistelmä niin, että vaikka kyseessä ei ole mikään vauvan unelmalomakohde, niin NYCin asukkaat kuitenkin asuvat siellä joka päivä vauvojen kanssa ja pärjäävät ihan mainiosti. Miksi emme siis mekin pärjäisi. Ja hyvin meillä sujui kaikki. Vauvalle ei tästä jää muistoja mutta ei varmasti traumojakaan. Ja saapahan sitten isompana katsella kuvista ja videoilta miten oli tutkimassa suurkaupunkia polvenkorkuisena yhdessä perheen kanssa.

Tästä tuli nyt todella pitkä infopläjäys, mutta ainakin itse olisin ennen reissua arvostanut tällaista postausta, josta löydän ihan tarkkaa käytännön tietoa siitä, miten asiat siellä päässä (ja ennen reissua) toimivat. Laitan tosiaan vielä erillisen Q&A-laatikon Instagram storyn puolelle, jossa saa kysyä mitä tahansa mitä vielä haluaa reissusta tietää. Lisäksi tulen tekemään vielä erillisen postauksen, johon laitan suosituksia ravintoloista, ostoksista, puistoista ja nähtävyyksistä nimenomaan lasten kanssa.

1.2.2020 me laskeuduttiin New Yorkiin JFK:n lentokentälle. Pitkän odottelun jälkeen päästiin maahantulotarkastuksesta läpi, löydettiin taksi ja ajeltiin kohti Manhattania ja meidän Midtownissa sijaitsevaa hotellia. Käytiin nopeasti viemässä tavarat huoneeseen ja lähdettiin etsimään lähintä ruokapaikkaa. Päädyttiin Times Squaren lähellä sijaitsevaan Shake Shackiin, tilattiin hampurilaisateriat ja pienpanimo-oluet ja mikään ei ole ikinä maistunut niin hyvältä, kuin se yksinkertainen ateria puolen vuorokauden matkanteon jälkeen.

Oltiin niin järkyttävän väsyneitä, mutta silti oli ihan uskomattoman kova halu päästä tutkimaan kaupunkia meidän ympärillä! Se oli lauantai-ilta, joten Times Square oli aivan täynnä, siis aivan tupaten täynnä porukkaa. Ääniä, valoja, ihmisiä, tuoksuja, autoja. Kunnon superautoja kisailemassa, turisteja kuvaamassa, paikallisia viettämässä lauantai-iltaa. Se kaikki oli niin PALJON! Eikä sitä tunnetta voi mitenkään selittää, se vaan oli ihan niinkuin aina leffoissa kuvittelee sen olevan. Ja vielä enemmän.

Olin aina etukäteen ajatellut, että New Yorkin täytyy olla jotain täysin uskomatonta, koska niin moni puhuu siitä. Monet mun ystävät tai tutut, tai jotkut vaikuttajat jotka olivat käyneet New Yorkissa, viittasivat menneisiin reissuihin usein. Olin ymmärtänyt, että se kaupunki tekee vaikutuksen ihan toden teolla. Ja heti kun pääsin sinne, mä ymmärsin miksi. Joskus kun matkustaa leffakokemusten perässä, se totuus voikin olla vähän tylsempi tai vähemmän näyttävä. Mutta New York oli kaikkea muuta. Se oli juuri niin iso kun aina oli kuvitellut, kaikki oli juuri niin näyttävää ja uskomatonta ja New Yorkilaista kuin etukäteen haaveili.

Minuun se meidän reissu teki lähtemättömän vaikutuksen ja sitä tulee muisteltua lähes joka viikko. Voi olla, että jos sen jälkeen olisi päässyt normaalisti reissaamaan, se ei ehkä olisi niin paljoa mielessä. Mutta kun tuli tehtyä ihan valtavan merkityksellinen reissu vain kuukautta ennen kuin koko maailma meni lockdowniin, se todella jää mieleen. Sen jälkeen en ole ollut ulkomailla tai lentokoneessa, eikä ole aavistustakaan milloin tulen seuraavan kerran olemaan. Muistelen siis tätä reissua, nojatuolimatkailen New Yorkiin videoiden ja kuvien avulla, muistelen hassuja oravia central parkissa, jotka leikkivät hippaa. Muistelen sitä, kuinka me istuttiin lämmitetyllä kattoterassilla Empire State Buildingin edustalla, juotiin viiniä ja kuunneltiin hyvää musiikkia.

Siitä kaikesta tuntuu olevan ikuisuus, se oli kuin toisesta maailmasta. Tai ei ”kuin”, se oli toisesta maailmasta. Maailmasta ennen koronaa. Kuinka huolettomia me silloin oltiin. Onneksi saatiin kokea ne hetket, olen niistä niin kiitollinen. Ja olen varma, että vielä joskus me tullaan kokemaan yhtä mielettömiä hetkiä ja vielä joskus me tullaan näkemään se kaikki uudestaan. Ja näkemään myös kaikki se, mitä ei meidän lyhyellä reissulla ehditty nähdä.

Tuntuu oudolta ajatella, että jos koronasta olisi tiedetty kaikki se mitä nyt tiedetään, meidän reissu ei luultavasti olisi toteutunut ollenkaan. Tuntuu niin oudolta muistella niitä valtavia ihmismassoja, pitkiä jonoja lentokentillä ilman turvavälejä, täyteen buukattuja lentoja, joissa oli ihan hulluna turisteja joka puolelta maailmaa. Silloin se kaikki oli ihan normaalia.

Naurattaa muuten, että mulla oli kolme FFP3-maskia mukana itsellä lentoja varten. Ei siksi, että olisin suojautunut koronalta, vaan koska mulla oli juuri ollut migreeni ja pelkäsin, että meidän lähelle istuu koneessa joku, jolla on voimakas hajuvesi, mikä pahentaisi migreeniä. Oltiin ostettu niitä maskeja kotiin meidän DIY-proggiksia ja Oton hiusten värjäystä varten, ettei mun tarvitse haistella voimakkaita tuoksuja. Ja niinhän siinä kävi, että ekalla menolennolla edessä olevalle penkkiriville istui joku, joka oli suihkutellut kunnolla lempituoksuaan. Siinä vaiheessa olin kiitollinen, että otin itselleni sen maskin mukaan, niin ei tarvinnut haistella. Enpä todella arvannut silloin, että vielä joskus maskeja pidetään joka pakassa.

Huhhuh. Vuosi on välillä tuntunut pitkältä, mutta silti kulunut nopeasti. Kyllä te tiedätte, vaikka en osaakaan selittää. Jotkut päivät tai viikot ovat tuntuneet pitkiltä, mutta kokonaisuutena vuosi on vilahtanut ohi valon nopeudella. Nyt ollaan jo matkalla kohti uutta kevättä ja kesää. En tiedä mitä tämä vuosi tuo tullessaan, mutta sen tiedän, että vielä joskus palaan näihin maisemiin. Oli se sitten milloin tahansa, tiedän, että siitä tulee maailman siisteintä.

Me tajuttiin tuossa joulun alla Oton kanssa, että vuonna 2019 ei annettu toisillemme synttärilahjoja, ei äitienpäivä- eikä isänpäivälahjoja, ei hääpäivälahjoja eikä meillä oikein ollut mitään joululahjatoiveitakaan. Ei vaan keksitty mitään kumpikaan, ei saajan roolissa omia toiveita, eikä antajan roolissa omia ideoita. Ollaanko vähän tylsiä? Jep. Ollaan me, mutta turha sitä on väkisinkään mitään alkaa keksimään, vai mitä. 

Mietittiin yhdessä, että mistä “hemmottelusta” me molemmat ollaan nautittu viime vuosina kaikkein eniten? Yhteisestä ajasta ja uusista kokemuksista. Olivat ne sitten rauhallista rentoilua lähellä tai uusien paikkojen valloittamista kauempana. 

Heitin oikeasti ihan vitsillä Otolle, että “no mennään sinne New Yorkiin, kun munhan piti käydä siellä ennen kuin täytän 30”. Ajattelin, että Oton mielestä se olisi too much, eikä mun kolmekymppiset nyt vielä niin lähellä ole, mutta mun yllätykseksi Otto sanoikin, että “no mennään!” Ja hitto, siitä se ajatus sitten lähti. Ostettiin samalta istumalta New Yorkin matka tälle keväälle meille kahdelle. Se on meidän kaikki viime vuoden lahjat ja tämän vuoden seurustelun 9. vuosipäivän lahja ja hääpäivälahja. 

Se on myös meidän ensimmäinen kahdenkeskinen ulkomaanreissu sitten vuoden 2015, jolloin käytiin Lontoossa kahdestaan. Se on myös mun ensimmäinen reissu mihinkään Euroopan ulkopuolelle koskaan. Ja mä olen niin innoissani! 

Se on ollut pikkutytöstä asti yksi mun suurimpia haaveita, että pääsen joskus käymään New Yorkissa.  Ja nyt mun unelma toteutuu, mä en kestä! Yksi mulle rakkaimmista biiseistä on Empire state of mind. Rakastan kaikkia leffoja ja sarjoja, joiden miljöönä toimii New York. Rakastan kirjoja, jotka kertovat New Yorkista. Rakastan Humans of New Yorkia. Joskus lapsena en olisi ikinä uskonut, että joskus oikeasti lähden vielä New Yorkiin. Mulle matkustelu ei ole koskaan ollut itsestäänselvyys, vaan etenkin lapsena vain kaukainen haave. Mutta nyt mun suuri unelma toteutuu ja en voisi olla enemmän innoissani. Parasta on se, että saan kokea sen yhdessä Oton kanssa. 

Siitä asti kun me ostettiin reissu, mä olen kiljaissut  aina meidän katsoessa Gossip Girliä iltaisin, että “IIIK TONNE ME MENNÄÄN!”. En tajua miten Otto kestää vielä reissuun asti, koska Gossip Girliä riittää katseltavaksi vielä viikkojen ajan. Aina kun näkyy New Yorkin siluetti jossain, mä voisin vaan kiljua innosta. 

Me ollaan reissussa neljä yötä, mikä on myös meidän pisin kahdenkeskinen reissu ikinä. Siitä tulee varmasti ihan kreisiä, intensiivistä, maailman siisteintä ja niin hauskaa. Lapset ovat sen aikaa mun äidin kanssa, mikä menee varmasti oikein hyvin. Mun äiti on heille rakas, tuttu ja turvallinen aikuinen ja onneksi on Armas-koirakin vielä seurana. Jotenkin naurattaa, että olin itse jo kolmevuotiaana mummolassa kesällä parikin viikkoa ilman äitiä, mutta meidän lapsille pisin aika tähän mennessä on ollut (isommille) kolme yötä ja pienimmälle kaksi. Mä rakastin mun mummola-kesiä pienenä, ne oli ihan best. 

Mutta nyt tulee sitten uusi kokemus meille kaikille. Tiedän jo valmiiksi, että meille aikuisille tulee ihan jäätävä ikävä ja lapset eivät luultavasti ehdi ikävöidä, kun on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä. Ainakin aiemmin se on mennyt juuri niin. Onneksi melko pian reissun jälkeen on hiihtoloma, niin ehditään tankata läheisyyttä sitten ekstra paljon heidänkin kanssa. Ja me todellakin tullaan tekemään reissu joskus New Yorkiin myös lasten kanssa, mutta vasta sitten, kun he ovat niin isoja, että reissusta jää heille (kaikille) oikeasti paljon muistoja ja he saavat siitä kaiken irti. 

Mutta nyt! Nyt mä haluaisin kuulla teiltä muilta, jotka olette käyneet New Yorkissa, että mitä siellä kannattaa tehdä? Mitä ehdottomasti EI kannata tehdä? Olen ainakin kuullut, että moni sanoo että Empire State Buildingin sijaan kannattaisi käydä Top of The Rockissa? Ja olen kuullut, että Times Squaren ravintoloissa on ylikallista ja ei-niin-hyvää ruokaa, mutta muutaman korttelin päässä sieltä olisi tosi kivoja ravintoloita? Neljä päivää on niin valtavan kaupungin kokemiseen tosi lyhyt aika ja siksi haluttaisiin kokea vain ne kaikkein siisteimmät jutut, joita siinä ajassa ehtii kokea. Me rakastetaan kokea paikkoja kävellen, joten tiedän jo valmiiksi sen, että tullaan kävelemään siellä ihan liikaa. Varmasti liikutaan myös metrolla, mutta mahdollisimman paljon kävellään. 

Mitä tehdä New Yorkissa neljässä päivässä? Paras rento ravintola? Paras fine dining -ravintola? Paras aamiainen? Paras näköala? Kannattaako käydä katsomassa Vapauden patsasta? Paras vinkki New Yorkiin?