Moi! Viikko on alkanut kivasti, vaikkakin jotenkin tavallista nopeammin. Tai siis tuntuu siltä että aika on mennyt ihan hirveän nopeasti, tuntuu oudolta että nyt on muka jo tiistai-ilta. Lapset ovat olleet päivät mummun ja Armaksen kanssa ja me ollaan oltu töissä.
Aamutkin ovat olleet jotenkin tavallista sutjakkaampia kun ei ole tarvinnut kiertää dagiksen kautta vaan on voinut suunnata suoraan toimistolle. Silti mä tavallaan kaipaan niitä aamuisia bussimatkoja ja kävelyitä tyttöjen kanssa. Heidän tekemiään ihania huomioita ympäristöstä, hassuja höpötyksiä ja sitä kun he laulavat bussissa ja saavat kanssamatkustajat hymyilemään. Mulla on niin paljon ihania muistoja lasten tarha-aamuista että niistä saisi varmaan oman kirjan.
Ehkä parhaiten on silti jäänyt mieleen viime talvena pulkalla suoritettu muutaman kilometrin matka dagikseen, uppohangessa ja tiskirättilumisateessa. Matkan aikana fiilis oli ajoittain hieman epätoivoinen mutta kun sain lapset vietyä ja talsittua ABC:lle ostamaan itselleni ison kuuman kahvin työmatkalle, oli meininki jo aika positiivinen. Tunsin itseni niin voittajaksi, hah. Hauskoja muistoja,joille on hyvä nauraa näin jälkeenpäin. Onneksi noita ihania huomioita ja höpötyksiä ehtii kuunnella loman aikana yllinkyllin, en malta odottaa.
Eilen lapset halusivat leikkiä Mallorcaa, leikki oli meidän kolmevuotiaan kuopuksen keksimä. Ensin muka lennettiin lentokoneella, sitten metsästettiin matkalaukkuja ja ajettiin bussimatka hotellille. Sitten uitiin, käytiin ravintoloissa ja lasten diskossa. Ja loman jälkeen taas bussiin, matkalaukkujen luovutus ja lentokoneeseen. He muistivat yllättävän tarkkaan kaikki mitä me lomalla tehtiin ja olivat ihanan kekseliäitä leikissä. Ja tähän leikkiin ei tarvittu yhtäkään lelua, pelkkää mielikuvitusta vain. Se oli ihana leikki, musta on niin parasta että tytöt ovat jo niin isoja että heidän kanssaan voi tehdä kaikkea tällaista.
Mä menen nyt halimaan Ottoa ja katsomaan vähäksi aikaa Netflixiä ennenkuin uni tulee, mä en taida ikinä oppia kunnolliseksi netflixin tuijottelijaksi kun aina nukahdan kesken kaiken. Tai sitten Oton kainalossa on vaan liian mukavaa ja nukahdan siksi, tätä veikkaan oikeaksi syyksi.
Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3
Teillä on kyllä aivan ihanat tytöt, hauskat hetket ei varmaan heitä katsellessa ja seuratessa lopu.
Moikka!
Mä oon pitkään miettinyt, että kirjoitanko tätä kommenttia ollenkaan, koska en halua missään nimessä pahoittaa mieltäsi. Toivon, että onnistun kirjoittamaan tämän jotenkin rakentavassa hengessä.
En tiedä onko mun omassa päässä tai suhtautumisessa tapahtunut jotain, vai onko tää ihan todellinen juttu, mutta mun mielestä tää blogi on ollut vähän tylsähkö jo jonkin aikaa. Oon ihaillut sun positiivisuutta ja aitoa olemista lasten kanssa ja toivonut, että pystyn itsekin joskus olla yhtä ihana äiti lapsilleni. Myöskin Oton kanssa olette valtavan suloisia ja selvästi ihanan rakastuneita. Oon tosi onnellinen teidän onnesta ihan oikeasti!
Jotenkin tuntuu vaan, että postaukset toistaa samaa kaavaa, lapset on ihania ja kasvanut ja Ottokin on ihana ja paras (enkä niitä yhtään epäile). Ymmärrän, että blogi on sinun ja kerrot just tasan niistä jutuista mistä tykkäät ja haluat, mutta itse olisin ikionnellinen jos välillä löytyisi vähän vaihtelua!
Toivottavasti en pahoittanut mieltäsi, koska tämän ei todellakaan ole tarkoitus olla mikään henkilökohtainen loukkaus.
Mukavaa kesää kuitenkin teille koko porukalle!
Moikka!
Olen vähän samaa mieltä, näitä perus kuulumispostauksia on tullut tosi paljon. Ei näissä mitään vikaa siis ole mutta esimerkiksi sun reseptit, DIY-jutut ja mielipidekirjoitukset on mun mielestä tosi mielenkiintoisia! Muita supereita on ollut esim. teidän lasten ruotsinkielisyydestä kertovat jutut. 🙂
Tiedän, ettei aina ehdi/jaksa ja nämä tälläiset peruspertit on aina tosi iloisia ja tuo hyvän mielen. Ajattelin vain kirjoitella, että tääläkin kaipaillaan muitakin juttuja! 🙂
Mun mielestä olit hienosti muotoillut asiasi 🙂 Olen itse pohtinut sitä, miten käy aikoinaan vauvan odotusta ja kehitystä varten luotujen blogien. Lasten varttuessa moni alkaa vetämään tiukempaa linjaa lasten yksityisyyden turvaamiseksi ja tällöin blogin täytyy käydä läpi muutos. Toki omista ajatuksista vanhemmuudesta voi aina kirjoitella, mutta haasteena onkin löytää se ”juttu”, joka jaksaa vetää lukijoita. Mua tänne blogiin vetää hyväntuuliset jutut ja myös hyvin laaditut mielipidekirjoitukset.
Mitä tulee sitten siihen blogin ns. arkipäiväistymiseen. Lapsiperheissä vietetään suurimmaksi osaksi aika tasaista arkea ja ihmettelenkin aina, miten blogistit keksivät kirjoitettavaa! Arkipäivät kun muistuttavat toisiaan ja aikataulut voivat olla tiukkoja suhaillessa päikyn, työpaikan, kodin ja harrastusten välillä. Lisäksi vielä kaikki muut puuhat ja menot arjen pyörittämiseen!
Millaisia ajatuksia tämä herättää sussa Iina? 🙂 Ja haluan vielä sanoa varmuuden vuoksi (jos olen ilmaissut itseäni kömpelösti), että mun kommentti on vain tälläinen vapaa pohdinta, jossa pohdin yleisesti perheblogeja (ja siis juurikin alunperin raskausblogeja) ja niiden elinkaarta.
Oon ihan samaa mieltä mitä muut tässä aikaisemmin. Blogisi on ihan mun lemppari jo monen vuoden ajan, ja postauksia ootan innolla. Nyt jotenkin blogistasi on tullut yhtäkkiä tylsä ja ”lässähtänyt”. En tarkoita että tasainen arki pitäisi jollakin draamalla korvata, vaan kiva oisi jos alottaisit vaikka uuden postaussarjan tms. vaihtelua.
Sun kirjoituksista tulee niin hyvä mieli, kiitos <3
Hei, mistä saa tuollaisia helmiketjuja mihin voi laittaa esim lasten piirrustuksia roikkumaan? 🙂