Päivä kuvina keskiviikko 29.7.2020

30.07.2020

Kuvattiin eilinen päivä kokonaan arkisina räpsyinä ja luvassa onkin perinteinen päivä kuvina -postaus! Eilinen oli kiva päivä ja tehtiin paljon kaikkea päivän aikana. Käytiin mm. ostoksilla, ulkoiltiin ja puuhasteltiin kodin parissa. Vaikka aamu alkoi pimeänä ja sateisena, saatiin illalla vielä nauttia ihanasta auringosta.

Herätys 8.30

Otto lähti siskonsa uudelle asunnolle purkamaan lattioita ja irrottamaan laattoja seinästä ja me jäätiin lasten kanssa kotiin tekemään aamupalaa. Koko koti oli aivan sysipimeä!

8.45

Söin baaritason äärellä kaksi ruisleipää juustolla ja vihanneksilla, join kupin kahvia ja luin Essi Kummun Loiste -kirjaa samalla. Lapset söivät kuka mitäkin, leipää, hedelmiä, hedelmäsosetta, jugurttia ja mansikoita.

9.15

Lapset puuhailivat omia juttuja ja mä tein töitä. Esikoinen luki kirjaa ja kuopus ja keskimmäinen tekivät Sims-hahmoja yhdessä. Mä kuvasin meidän olohuoneen vaaleanpunaista sohvaa ja viimeistelin postausta, jonka olin kirjoittanut aiemmin valmiiksi.

11.00

Olin tehnyt työt siltä erää valmiiksi ja aloin valmistelemaan lasten toivelounasta: lohkoperunoita ja nugetteja sekä vihanneksia. Sillä aikaa keskimmäinen teki Sims-hahmojen kotia valmiiksi ja esikoinen ja kuopus tekivät kuopuksen sanoin ”töitä”, eli esikoinen neuvoi kuopusta miten kirjoitetaan perheenjäsenten nimiä Google Docsiin.

12.00

Lounaan jälkeen laitettiin hiukset ja puettiin ja valmistauduttiin lähtöön. Rankkasade oli vihdoin hellittänyt ja lähdettiin ostoksille lasten kanssa. Mentiin ostamaan koulutarvikkeita esikoiselle ja keskimmäiselle.

15.30

Ostoksilla vierähti pari tuntia, joiden jälkeen Otto olikin jo valmis remppahommissa ja tuli hakemaan meitä ruokakaupan kautta kotiin. Löydettiin kaikki tarvittavat jutut ja vielä kuopuksellekin oma lampaan muotoinen penaali.

16.00

Lapset halusivat heti testata kaikkia uusia koulutarvikkeita ja piirtelivät muistikirjoihin. Ostettiin myös uudet kätevät pienet vesipullot, joiden korkin saa ”auki” eli niin että sieltä tulee juotavaa ilman, että tarvitsee koskea siihen suuhun menevään osaan. Nämä on oikein hyvät syksyn harrastuksiin ja kouluun.

16.30

Kuopus oli niin iloinen kun isi oli pitkän päivän jälkeen kotona. He halivat pitkään – lattialla, niinkuin heillä on tapana. Ja lammaspenaali oli mukana halissa, tietenkin.

16.45

Leikittiin teekutsuja kuopuksen kanssa. Hän kattoi upeat tarjottavat bObleseiden päälle. Mulle tuli mieleen, että sellainen pieni lasten pöytä ja tuoli olisivat aika kivat, kun hän tykkää järjestää teekutsuja. Kysyin, että pitäisikö meidän etsiä hänelle sellaiset jostain, niin hän vastasi, että ”En minä tarvitse kun minulla on nämä bOblesit. Ne on hyvät.” Joten mitäpä sitä turhaan etsimään pikkupöytiä ja tuoleja, jos nämä on huoneen omistajankin mielestä hyvät. Toki näin pian 3,5-vuotiaalla niille ei enää tulisi hirveän pitkää käyttöikää, joten varmasti järkevämpääkin pitäytyä tässä muunneltavassa teekutsukalustossa.

17.00

Otto teippaili ruokailutilan seinän listoja ja muita, sillä tarkoituksena oli maalata seinästä se valkoinen kaistale piiloon, sekä vaihtaa samalla hieman väriä. Tästä värin vaihdoksesta (miksi teimme niin) ja valmiista seinästä tulee myöhemmin oma postauksensa.

17.30

Syötiin illallista. Ruuaksi oli edelliseltä päivältä jämiä: nuudeliwokkia kaurajauhiksella, kotimaisilla kesävihanneksilla: herneillä, porkkanoilla, sipuleilla ja paprikalla.

18.00

Heti illallisen jälkeen lapset menivät trampalle hyppimään. En käsitä, mun on kyllä pakko ottaa aina edes pieni ruokalepo ennen kuin voin mennä hyppimään ja pomppimaan. Näillä ei tunnu missään, heti kun maha on täynnä, voi ihan hyvin mennä hyppimään.

18.30

Puolen tunnin kuluttua mäkin uskalsin liittyä seuraan. Kuunneltiin musiikkia mun puhelimesta ja hypittiin puoli tuntia trampalla. Tuli kyllä hyvä hiki pintaan ja oli niin hauskaa. Kuunneltiin mm. Britney Spearsin Baby One more timea, Dua lipaa, Marcusta & Martinusta ja vaikka mitä muuta. Tämä on meidän yhteinen ihana juttu, että aina pompitaan ja kuunnellaan musaa.

19.00

Tramppahyppyjen jälkeen tultiin sisälle syömään mansikoita. Mansikat on niin best!

19.15

Mansikkatauon jälkeen kaivettiin Nintendo Switch matkalaukusta (joka oli vieläkin osittain purkamatta Oulun reissun jäjliltä) ja laulettiin pitkästä aikaa Let’s Singiä. Aloitettiin kuopuksen kanssa ”kissalaululla”, eli Galantisin No Money -biisillä, joka on aika haastava laulettava, mutta hyvä biisi.

20.00

Kun Otto oli maalannut seinän kaksi kertaa, oli mun aika maalata meidän vanhat tauluhyllyt seinämaalin jämillä. Näistäkin tulee juttua seinäpostaukseen!

20.30

Esikoinen lauleli vielä, kuopus ja keskimmäinen eivät enää jaksaneet. Mä voisin kuunnella kyllä laulua vaikka kaikki päivät, musta on ihanaa kun lapset laulaa. Mä julkaisin sillä aikaa vielä päivän postauksen ja päivitin Instagramia.

21.30

Lapset menivät nukkumaan ja me mentiin Oton kanssa vielä kahdestaan saunaan pesemään maalin jämät pois käsistä. Sauna on kyllä niin meidän lemppari. Paras rentouttaja päivän jälkeen on hetki rauhassa saunassa ja kunnon löylyt.

Sellainen keskiviikko meillä oli. Hauska päivä, aika sellainen tavallinen lasten kesäloman arkipäivä, tosin itse tein normaalia vähemmän töitä, kun olin suurimman osan päivästä lasten kanssa yksin ja oltiin suunniteltu ostosreissu eiliselle. Ihana melkein vapaapäivä keskellä viikkoa. Hassua, että nyt on jo torstai! Vastahan me oltiin ajelemassa Oulusta kotiin ja nyt on jo melkein viikonloppu. Mutta ei haittaa ollenkaan, että viikko on mennyt nopeasti. Meillä on kivoja viikonloppusuunnitelmia, joita odotan.

Ihanaa iltaa kaikille! 


Viikon arkikuva 15/52

23.05.2020

Tässä kuvassa maalaan kankaalle akryyliväreillä ekaa kertaa 13 vuoteen. Vitsi mikä fiilis! Olen ehkä joskus täällä maininnutkin, että kuvataide on ollut joskus valtava osa mun elämää. Olen käynyt kuvisluokalla yläkoulun ja harrastin myös taidekoulua ja öljy- ja akryylivärimaalausta koko lapsuuteni ajan. Piirsin ja maalasin lähes joka päivä siihen asti, että menin lukioon. Suunnittelin vaatteita, maalasin muotokuvia ja tein sisustussuunnitelmia.  Mun huoneessa oli maalausteline, jossa oli aina joku maalaus kesken. Lukiossa kuvataideharrastus vaan jäi koulun pakollisia tunteja luukun ottamatta ja sen jälkeen olen vaan satunnaisesti piirtänyt tai askarrellut lasten kanssa.

Maalaaminen oli mulle tosi tärkeä tapa ilmaista itseäni aina ennen. Osittain se on ehkä korvautunut tällä kirjoittamisella ja valokuvaamisella – en mä täysin ole luopunut itseni ilmaisusta. Mutta en ole edes tajunnut miten paljon olen kaivannut maalaamista! Miten paljon olen kaivannut sitä tunnetta, että saa vaan sekoitella värejä ja kokeilla erilaisia tekstuureja ja vaan maalata kankaalle mitä mieleen tulee. 

Me maalattiin lasten kanssa tällä viikolla parinakin iltana. Ostin maaleja ja canvas-pohjia, koska halusin harjoitella vähän pienemmällä pohjalla ennen kuin maalaan meidän olkkariin ison taulun. Levitettiin kaikki meidän kodinhoitohuoneen lattialle ja alettiin maalaamaan. Se oli niin rentouttavaa, siinä vierähti pari iltaa aivan huomaamatta kun näitä tehtiin. Oli ihanaa katsoa sitä, miten lapset innostuivat kokeilemaan erilaisia tekniikoita ja värejä. Miten paljon he tykkäsivät maalata! Tuli ihan se oma lapsuuden into mieleen, taisin kyllä olla itse nytkin vähintään yhtä intona kuin silloinkin. 

Mun mielestä yksi hyvä keino, jos haluaa saada esim. yhtenäisen taulukollaasin, jonka tekemiseen jokainen saa osallistua, on se, että sopii yhdessä esim. 3-4 eri väriä, joita jokainen käyttää. Kun pitäytyy näissä tietyissä väreissä, maalaukset sopivat yhteen, vaikka on neljä eri maalaria ja neljä eri tyyliä. Näin me tehtiin ja lopputuloksesta tuli mun mielestä aivan ihana! Nyt pitää vaan keksiä mihin ripustamme tämän kollaasin.

Sain 30×40 kokoista maalausta tehdessäni kyllä huomattavasti lisää luottoa itseeni. Mä osaan edelleen maalata sellaista jälkeä, mikä miellyttää mun omaa silmää. Ja oman kodin seinälle maalatessa sehän on tärkeintä, että itse tykkää. Seuraavaksi aionkin ostaa 150cm leveän kankaan ja maalata ison maalauksen meidän olkkarin seinälle. Aion kokeilla erilaisia tekstuureja ja valita värit meidän sisustuksesta. Taulusta tulee abstrakti. Nuorempana maalasin enemmän esittäviä maalauksia, muotokuvia ja asetelmia. Nyt olen aivan hulluna siihen, että saan vaan kokeilla mitä tapahtuu ja sekoitella ja sotkea sydämeni kyllyydestä. 

Äidillä on edelleen tallessa Oulussa mun vanha maalausteline ja hän lupasi lähettää sen mulle. Ihanaa palata vanhan rakkaan harrastuksen pariin. En tiedä kuinka kauan tämä innostus kestää, mutta nautin tästä ihan valtavasti. En halua enää koskaan unohtaa maalaamista niin pitkäksi aikaa kun nyt unohdin! Se on niin rentouttavaa ja ihanaa, siinä voi unohtaa kaiken muun ja keskittyä vaan tekemään erilaisia kuvioita ja värejä. 

Lapset tykkäsivät maalaamisesta niin paljon, että he jo kyselivät koska ostetaan lisää canvas-pohjia ja pidetään maalaustalkoot. Seuraavaksi pitäisi kuulemma maalata safari-teemaisia maalauksia koululaisten huoneeseen ja sitten pinkkiä satumaailmaa 3-vuotiaan huoneeseen. En malta odottaa! 

Onko siellä muita, jotka tykkäävät maalata? Tai muita, joilla harrastus on ollut iso osa elämää ja sitten vaan jäänyt ihan kokonaan jostain syystä?