Meidän tytöt eivät eilen pukeutuneet noidiksi, vaan pieniksi pääsiäispupusiksi. Mä olin kyllä itse aina noitana pienenä, ja pyörin ympäri asuinaluetta isolla kaveriporukalla virpomassa, ja se oli ihan parasta! Meidän tytöt vaan sattuivat innostumaan meidän saamista pinkeistä pupun korvista ja halusivat mieluummin olla pupuja kuin noitia, mikä on musta myös ihan fine. He saivat myös mummultaan eilen tuliaisiksi laivalta uudet paidat jotka halusivat päälleen, ja valitsivat muutenkin vaatteensa itse. Äidillä oli mielessä pupunkorviin sopivat pinkit tyllihameet ja valkoiset paidat, mutta hei, lapsethan ne on jotka niitä asuja päällään pitävät, joten mikseivät saisi valita itse kun on pääsiäinenkin ja kaikkea!

Mä en tiedä onko enää olemassa sellaista virpomiskulttuuria, ainakaan täällä päin, kuin silloin kun olin lapsi. Meillä ei ole käynyt yhtään virpojaa koko sinä aikana kun ollaan asuttu nykyisellä asuinalueella, vaikka täällä on kuitenkin suurin osa asukkaista nimenomaan lapsiperheitä. Niinpä mäkään en ole kehdannut lähteä lasten kanssa pimpottelemaan ovikelloja, vaan ollaan virvottu tutuille kaverinaapureille vain. Eilen lapset saivat virpoa meille ja mummulleen, sekä mun kaverille joka tuli pikaisesti piipahtamaan meillä. Meillä on kyllä karkkia ja kolikoita lapsille annettavaksi ihan omasta takaa, että siitä ei ole kyse, mutta tavallaan kuitenkin ehkä vähän harmittaa virpomiskulttuurin katoaminen. Eniten siksi että muistaa kuinka jännittävää lapsena oli askarrella virpomisvitsat, pukeutua ja lähteä kiertämään moneksi tunniksi, se oli aina koko pääsiäisen ajan kohokohta.

Toisaalta samaan aikaan kun virpominen on ehkä vähentynyt, tai siirtynyt enemmän perhepiirin jutuksi, on tilalle tullut muuta. Jenkkityylinen pääsiäismunajahti on ihan hauska idea, joka me viime vuonnakin lasten kanssa toteutettiin. Tänä vuonna on edessä sama juttu. Naurattaa vaan se, miten loistava muisti meidän esikoisella on. Hän muistaa vieläkin kaikki viime vuoden piilot, ja minkälainen muna mistäkin piilosta löytyi, vaikka mä en itse edes muista mihin me niitä oltiin piilotettu tai vielä vähemmän sitä olivatko ne nyt kindereitä vai angry birds-munia. Pitää siis olla tarkkana ettei laiteta samoihin piiloihin tänä vuonna, muutenhan siinä ei olisi yhtään haastetta!

Pääsiäislomaan on onneksi enää muutama päivä, se loma tulee todella tarpeeseen. Me ei olla nukuttu kovin hyvin viimeisinä parina yönä, kun lapset ovat heräilleet, joten miniloma ja toivottavasti paremmat yöunet tekisivät kyllä terää. Kahvin voimalla tässä ollaan menty taas kuitenkin, ja fiilikset on hyvät väsymyksestä huolimatta. Vaikka taivaalta sataisi mitä, niin valon määrä kertoo kuitenkin keväästä, ja auttaa jaksamaan paremmin lyhyemmistä unosista huolimatta.

Käytiinkö teillä virpomassa tai kävivätkö teidän lapset virpomassa? Mitä mieltä olette virpomisesta?

Oikein ihanaa maanantai-iltaa kaikille<3

Mä lähdin eilen pitkästä aikaa ulos viettämään tyttöjen iltaa meidän äitiporukan kanssa, ja meillä oli aivan huippu ilta! Kyseessä on porukka johon olen tutustunut äitiyden ja äitiblogien myötä, ja tämä ihana porukka on kyllä yksi niistä suurimmista rikkauksista joita blogimaailma on mulle antanut kaiken muun lisäksi. On ihanaa kun on iso joukko kavereita joiden kanssa voi jutella ihan mistä vaan ja vaikka ei nähdä niin usein, ainakaan isolla porukalla, jatkuu juttu aina siitä mihin se on viimeksi jäänyt. Ja tietenkin on whatsapp-ryhmä missä lentelee välillä mitä mielenkiintoisempaa settiä, hah ollaan kunnon kanalauma!

Juhlat pidettiin Jemmin luona, ja meille tarjosi mielettömät herkut Jemmin äidin omistama ihana konditoria Pink Lemon. Tarjolla oli niin suolaisia kuin makeitakin herkkuja minipitaleivistä ihan ylisuperherkullisiin leivoksiin, joissa oli mantelikrokanttia ja suklaasta tehty ”kuppi”, aijaijai kun vain muistelenkin sitä niin herahtaa vesi kielelle. Ihan huippuhauska ilta, ja pääsin vihdoinkin tanssimaan! Mä olen tanssinut viimeksi Indiedays Awardseissa viime lokakuussa, että vähän oli ehtinyt tulla jo ikävä! Otto sanoikin eilen päivällä mulle kun mä kotona vaan tanssin että ehkä ihan hyvä että olen lähdössä ulos niin saan purettua mun tanssivimmaa edes pikkuisen.

Jemmin luota ilta jatkui keskustaan Bakersiin, jossa viihdyttiin vielä muutama tunti villisti tanssien. Tyttöjen illoissa (joista mulla on harmillisen vähän kokemusta) on etenkin se hyvä puoli että kaikki haluavat tanssia. Mulle tanssi on se juttu miksi ylipäänsä edes haluan baariin lähteä, siinä on vaan sitä fiilistä kun pääsee tanssilattialle pyörimään hyvällä porukalla ja musiikki pauhaa kovalla.

Pieni breikki arjesta teki kyllä hyvää, ja mä haluan vielä kiittää kaikkia ihania kanalaumalaisia eilisestä. Kiitos Sofia, Jemmi, Karde, Julia, Essi, Demi, Veera ja Jenina, oli ihan parasta!

Tänään me ollaan vähän virvottu ja varvottu, syöty suklaamunia ja käyty kaupassa, ihana perus sunnuntai. Tuntui silti tosi hämmentävältä kun kelloja siirrettiin viime yönä ja nukuin aamulla pidempään kuin varmaan kahteen vuoteen! Tämä päivä meni tosi nopeasti ohi ja nyt kello on jo noin paljon. Tytötkin menivät tuntia myöhemmin nukkumaan kuin yleensä, koska heräsivät aamulla myöhemmin eikä kumpaakaan näyttänyt väsyttävän normaaliaikaan. Mutta eiköhän ne rytmit taas tästä ala löytymään pikkuhiljaa!

Huomenna luvassa kuvia meidän pienistä pupusista ja tästä päivästä, sekä höpötystä ihan muuten vaan. Hyvää yötä ja ihanaa alkavaa viikkoa kaikille<3

Mutsie -blogin Irene haastoi mut tähän Parasta just nyt -haasteeseen joka on kiertänyt blogeja, ja ajattelin että miksipä ei, kun en pitkään aikaan ole tehnyt edes oman Just nyt-postaussarjani kuukausittaisia postauksia. Ne olivat hauskoja toteuttaa, mutta ehkä niissä mätti se idea että en koskaan keksinyt (helposti) viittä negatiivista asiaa, ainoastaan ne viisi positiivista. Tai ehkä olisin keksinyt kymmenenkin positiivista, niinkuin tässä haasteessa pitää keksiä, enpä tiedä miksi mun piti siihen edes ottaa mukaan ne harmilliset asiat. Kuka niistä edes haluaa lukea, haha! Tämä haaste on kyllä ehdottomasti mukavampi kokonaisvaltaisella positiivisuudellaan. Kai se kertoo jotain mun luonteesta että keksin hyviä asioita huomattavasti helpommin kuin huonoja. Otto sanoo että mä olen optimisti, mä sanon positiivinen realisti. Mutta pidemmittä löpinöittä, mikä on parasta just nyt?

1. Työt

Jokaisena työpäivänä mä opin uutta ja saan haastaa itseäni, ja olen saanut rutkasti itseluottamusta lisää kun olen tajunnut että musta on oikeasti hyötyä ja sen lisäksi että mä tykkään mun työstä, mä myös osaan tehdä sitä! Juuri tätä mä olen kaivannut, ja juuri tätä mä haluan tehdä jatkossakin. Samaan aikaan myös bloggaaminen tuntuu kivemmalta työltä kuin koskaan, ja vaikka kahdessa työssä on tasapainoilua, ne tasapainottavat myös toisiaan ja ajanhallinta päivätyössä on opettanut ajanhallintaa myös blogin kanssa.

2. Tippaleipä

Kiitos sille ihanalle joka toi tippaleivät meidän lähikauppaan jo maaliskuun puolivälissä. Suklaakoukku on tältä erää ohitse, tilalle on tullut tippaleipä ja sitä menee vähän turhan monta tsipaletta viikossa. Mutta kerrankos sitä, eihän tässä ole enää pitkä aika vappuun ja siihen että tippaleivät katoavat taas kauppojen hyllyiltä, niin kai sitä nyt voi nauttia ihan hyvillä mielin.

3. Kevätaurinko

No se aurinko kyllä nyt pysyttelee vähän turhan piilossa, mutta sentään takatalven mukanaan tuoma lumi suli jo eilisten vesisateiden mukana pois. Kyllä se aurinko ja kevätfiilis sen mukana tulee sieltä vielä pian takaisin, ja sitten testaillaan uutta trenssiä ja Niken Air Force ykkösiä käytännössä. Veikkaan että ne ovat pettämätön kombo!

4. Uusi kamera

Oi Olympus OM-D pelastit mun kevään, tai no koko lähitulevaisuuden bloggaajana. Kuvien ottaminen on niin helppoa ja hauskaa että niitä tulee otettua kokoajan, kaikesta. Yhtä helppoa ja nopeaa kuin puhelinkuvaus mutta laadullisesti miljoona kertaa parempaa. Vielä on hurjasti opeteltavaa, veikkaan että kunhan opin paremmin käyttämään kameraa tulee kuvien laatu paranemaan vielä entisestään. Näin valon lisäännyttyä ja tämän ihanuuden tultua kuvioihin on mulla hirveästi intoa kokeilla erilaisia juttuja kuvauksessa ja päässä pyörii vaikka mitä ideoita ihanista kuvista joita haluaisin toteuttaa.

5. Tiara ja Zelda

Nuo kaksi pientä isoa tyttöä, jotka varastavat mun sydämen joka päivä uudestaan. Nuo kaksi ihanaa murusta jotka saavat nauramaan niin että kyyneleet valuvat napaan asti. Nuo kaksi tyttöä jotka keksivät välillä maailman urpoimpia juttuja aina kanelin levittämisestä ympäri keittiötä siihen että he purkavat kirjahyllystä kaikki kirjat ja järjestävät ne ”hienommin”. Nuo ihanat tytöt, jotka oppivat joka päivä niin paljon että ei meinaa pysyä perässä. Joista toinen ymmärtää jo pelottavan paljon asioita, ja toinen on oppinut kyselemään ja höpöttämään hulluna ”mihk tä teket hommia äiti? Tuwe äiti eikkimään meidän kaa. Äiti, mihk tä waitat tota wakkaa tun tukkaan?” Ne kaksi, maailman rakkaimmat tärkeimmät joita ilman yksikään sekunti ei merkitsisi mitään. Tämä on ehdottomasti pysyvä kohta topkympissä, aina.

6. Uudet hiukset

Maanantain muodonmuutos- ja kuvauspäivä tuli kyllä niin tarpeeseen. Uudet hiukset vaativat hetken totuttelua, etenkin kun latvoista lähti useampi sentti, mutta nyt mä alan olla aika ihastunut näihin. En malta odottaa että pääsen esittelemään kuvamateriaalia maanantailta!

7. Otto

Topkympin toinen pysyvä kohta. Mun toinen puolikas, kliseisesti. Vaikka Otolla on ollut töissä rankkaa, ja meillä on ollut tässä kuussa ehkä vähemmän yhteistä aikaa kuin hetkeen, me ollaan osattu ottaa ilo irti siitä. En tiedä mitä tekisin jos en saisi höpöttää tuon aviomiehen ketaleen kanssa joka päivä, halata, pussata ja olla kainalossa turvassa. Se tietää tasan mistä naruista vetää että saa mut piristymään jos väsyttää, ja rohkaisee mua juuri oikealla tavalla jos jännitän tai pelkään. Otto tietää tasan mitä mä haluan kuulla, mutta sanoo sen vain jos todella tarkoittaa sitä. Mä luotan Ottoon, ja Otto saa mut luottamaan itseeni.

8. Kaverit

Tänään  on edessä tyttöjen ilta maailman parhaiden mamien kanssa. Tämän porukan kanssa ollaan bailattu yhdessä viimeksi Halloweenina lasten halloweenjuhlissa, joten nyt on aikuisten kekkereiden vuoro. Pukukoodina pikkumusta ja luvassa hyvää seuraa, tanssia ja rentoutumista. Ihana päästä vähän juhlimaan rennolla meiningillä tyttöjen kesken! Mä olen ollut viimeksi baarissa tanssimassa lokakuun lopussa kun käytiin Oton kanssa laivalla, vähän ehkä kieltämättä tanssijalkaa jo vipattaa. Kaverit on mielessä paljon muutenkin, ihana kun kaikki alkavat heräillä talvikoomastaan (minä mukaan lukien) ja tiedossa on vaikka mitä kivoja treffejä ystävien kanssa.

9. Pääsiäisloma

Ensi viikolla se alkaa, pääsiäisloma. Neljä päivää perhaikaa vailla suunnitelmia, no okei suunnitelmana on pasha ja perineinen pääsiäislammas, mutta niitä lukuunottamatta zero, nada, noll plans. Aivan loistavaa! Katsotaan mitä me vielä keksitäänkään, ja pidetään sormet tiukasti ristissä että ollaan kaikki lomalla terveenä.

10. Musiikki

Kotona ollaan kuunneltu aina lasten kanssa paljon musiikkia, niin lasten kuin aikuistenkin, mutta nyt kun mulla on työmatkoilla ja välillä työtä tehdessäkin aikaa kuunnella musiikkia, mä olen innostunut siitä taas ihan uudella tavalla. Mulla on hirveästi uusia lemppareita, ja täytyy sanoa että päivä päivältä keikkakuume kasvaa vaan, kun lokakuinen Fall Out Boyn keikka Lontoossa lähestyy hitaasti. TJ 198, yhyy!

Paljon on parhaita asioita tällä hetkellä! Nyt mun pitää alkaa meikkaamaan ja laittautumaan että pääsen nauttimaan ihanista herkuista ja mahtavien tyyppien seurasta illaksi Jemmin luokse. Otto ja tytöt viettävät täällä poikien iltaa ja mä lähden hyvillä mielin tanssimaan. Musta tuntuu että tämä haaste on ollut jo varmaan kaikissa blogeissa, niin en uskalla haastaa ketään! Mutta kannustan kaikkia jotka eivät vielä ole tätä tehneet, kokeilemaan, koska tää on kivaa ja tulee hyvä mieli.

Aivan ihanaa lauantaipäivää kaikille <3

Eiliset Aussiepirskeet olivat hauskat ja oli ihana viettää hetki aikaa Oton kanssa kahdestaan, vaikka me lähdettiinkin juhlista jo kahdeksan jälkeen ja tultiin Burger Kingin kautta kotiin. Ja tietenkin oli mahtavaa myös tavata tuttuja. Mulle koko Aussie Academy oli hieno ja opettava kokemus, ja olen tosi iloinen että sain olla siinä mukana. Nyt kun olen saanut hienon hattunikin valmistumisen merkiksi, on aika siirtää opit käytäntöön ja alkaa tekemään uusia videoita tänne blogin puolelle!

Tytöt olivat juuri ehtineet mennä nukkumaan kun astuttiin kotiovesta sisään, mutta onneksi tänään olen saanut olla heidän kanssaan ihan koko päivän. Aamulla värjäsin mun äidiltä hiukset että hän oli sitten vuorostaan juhlakunnossa tänään kun lähti laivalle. Värjäysoperaation jälkeen me pakattiin lasten kanssa äkkiä kimpsut ja kampsut ja lähdettiin moikkaamaan Emiliaa keskustaan, ja käymään Marsaanan toimistolla pyörähtämässä. Siellä me hengailtiin hyvä tovi ja tytöt valitsivat itselleen ihanat Samsoniten vedettävät matkalaukut, joita he kutsuvat ”Vetäviksi laukuiksi”. AIka vetäviä laukkuja kyllä munkin mielestä! Myös ruokakauppojen perässä vedettävät korit ovat ”vetäviä koreja”.

Mä tsekkailin ihania vaatteita ja join rauhassa kupillisen kahvia kuumana, pitkästä aikaa. Musta tuntuu että nykyään mulla aina ehtii jäähtyä puolet kahvista ennen kuin ehdin juomaan sitä, kun teen niin paljon kaikkea kokoajan että kahvikin aina unohtuu jonnekin pöydän nurkalle parin hörpyn jälkeen. Ei näin, ihana kuuma kupillinen kahvia on yksi aamujen suurimpia nautintoja ja siitä täytyy pitää kiinni. Mutta jotenkin meidän uusi arki on temmannut mut mukaansa ihan totaalisesti, ja tuntuu että energiaa on paljon enemmän kuin pitkään aikaan, niin paljon että unohdan sen kahvinkin kun olen jo tekemässä jotain muuta. Mä yritän parhaani mukaan elää hetkessä ja olla läsnä, mutta aamukahvia olen kyllä viimeaikoina laiminlyönyt pahemman kerran, ja siihen täytyy tulla muutos, hah!

Neule Indiska* / Toppi Bik Bok / Housut Tally Wejl / Kengät H&M / Laukku Coach / Matkalaukut Samsonite* / *saatu blogin kautta

Vielä kuukausi sitten musta tuntui että viikko on hurjan täynnä tekemistä, jos jokapäivälle oli menoa. Kaipasin rauhallisia kotipäiviä menojen vastapainoksi, ja tykkään niistä toki vieläkin, mutta samaan aikaan tavallinen päiväkoti-toimisto-päiväkoti-ruokakauppa-koti -päivä ei tunnu yhtään sen rankemmalta kuin se ihan perus kotona oleskelu. Se on kivaa, se on nyt meidän arkea, niiden kotipäivien rinnalla. Me ollaan saatu päivärutiinien seuraksi viikottaiset rutiinit. On tiettyjä asioita jotka toistuvat samalla kaavalla nykyään joka viikko, ja omalla tavallaan se on helpottavaa.

Vaikka tekemistä on enemmän kuin ennen, on helpompi ennakoida asioita ja suunnitella viikon kulkua. Mulle se suunnittelu ja rutiinien luominen on helpottanut hirveästi, ja vaikka edelleen on paljon tapahtumia ja blogimenoja joita ei voi ennakoida kuin muutaman päivän etukäteen, on nekin jotenkin helpompi ajatella, kun ei edes oleta että voisi vaan öllöttää useamman päivän putkeen. Silti on todella hienoa, että meillä on kuitenkin edes välillä mahdollisuus myös niihin päiviin kun ei tarvitse mennä mihinkään tai tehdä mitään erikoista, riittää kun ulkoilee ja laittaa ruokaa.

Mä olen jotenkin vaan niin innoissani kokoajan, ja mulla on hirveän kova halu oppia uutta. Se on ihana fiilis, ja mä toivon että se kestää pitkään. Kulunut kuukausi on ollut suuresta muutoksesta, sairastetuista flunssasta ja vatsataudista ja kaikesta muusta huolimatta yksi mun elämän parhaita. Eikä vähiten siksi, että vaikka elämä muuttuu, ne tärkeimmät on siinä muutoksessa täysillä mukana, ne kaksi ihanaa pientä neitiä jotka tuhisevat tyytyväisinä omissa sängyissään, ja tuo yksi aviomies joka tukee, neuvoo ja rakastaa mua joka päivä. Näissä tunnelmissa on hyvä aloittaa viikonloppu!

Aivan ihanaa myöhäistä perjantai-iltaa kaikille <3

Torstai-aamu alkoi ihanan aurinkoisena, ja me istuttiin lasten kanssa keittiön pöydän ääreen askartelemaan. Oltiin jo aiemmin haettu pajunkissoja, ja ostettu vähän höyheniä ja munakoristeita askartelua varten Tigerista. Eilen saatiin kuitenkin vielä Tigerilta ihana pääsiäisyllätys, joka sisälsi vielä lisää askartelujuttuja. Lapset saivat tehdä omaan huoneeseensa mieleisensä pajunkissakoristelut piipunrasseista ja höyhenistä, ja mä tein vähän ”tylsempiä” pajunkissoja olkkarin koristeluksi.

Pupunkorvat ja osa askartelutarvikkeista saatu Tigerilta.

Piipunrassit olivat lasten mielestä aivan loistojuttu, ja niistä muotoiltiin mitä mielikuvituksellisimpia matoja ja muita ötököitä vielä senkin jälkeen kun pääsiäiskoristelut oli saatu valmiiksi. Mä otan aika rennosti askartelujen kanssa, enkä juuri rajoita mitä lapset saavat tehdä. Tänään oli koko keittiö aivan vaaleanpunaisissa höyhenissä, kun tytöt halusivat tehdä ihanan höyhensateen askarteluiden lomassa. Mutta hei, höyheniähän ne vain on, ja tytöt keräsivät ne kiltisti yhdessä sitten kun askartelut oli askarreltu. Mä en pelkää sotkua, koska muistan omasta lapsuudesta miten hauskaa oli kun joskus sai levittää tavaroita tai pikkuhelmiä tai jotain muuta pientä niin paljon kuin sielu sietää. Lapset nauttivat sotkemisesta, eikä se heille ole sotkua vaan jokin upea leikki jota me aikuiset ei vaan välttämättä hiffata, hah!

Tuli aivan ihanan keväinen pääsiäistunnelma kotiin kun levitteli vähän pajunkissoja ja tipusia ympäriinsä, ja rairuohotkin ovat alkaneet hienosti kasvaa. Tyttöjen tekemät värikkäät koristelut sopivat ihanasti heidän huoneeseensa ja hekin näyttivät olevan tyytyväisiä kättensä jälkeen. Saa nähdä kuinka pitkät meidän rairuohot ovat ensi viikolla kun pääsiäinen oikeasti koittaa. Vielä aiotaan askarrella pääsiäismunia tyttöjen kanssa, ehkä sunnuntaina kun on Ottokin apuna, mä en ole nimittäin ikinä aiemmin tehnyt sitä itse ja ei ole kyllä mitään takeita että näillä rähmäkäpälillä onnistuisin. Otto sen sijaan pikkutarkkana tyyppinä voisi saadakin jotain aikaiseksi!

Tänään on ollut ihanan leppoisa päivä, ja edessä on toivottavasti hauska ilta Oton kanssa juhlimassa. Lapset jäävät tänne mummun kanssa katsomaan pikkukakkosta ja buuklubbenia, ja herkuttelemaan pasta bolognesella. Ihanaa torstai-iltaa ja huomenna alkavaa viikonloppua kaikille<3