Pienet pääsiäispuput

30.03.2015

Meidän tytöt eivät eilen pukeutuneet noidiksi, vaan pieniksi pääsiäispupusiksi. Mä olin kyllä itse aina noitana pienenä, ja pyörin ympäri asuinaluetta isolla kaveriporukalla virpomassa, ja se oli ihan parasta! Meidän tytöt vaan sattuivat innostumaan meidän saamista pinkeistä pupun korvista ja halusivat mieluummin olla pupuja kuin noitia, mikä on musta myös ihan fine. He saivat myös mummultaan eilen tuliaisiksi laivalta uudet paidat jotka halusivat päälleen, ja valitsivat muutenkin vaatteensa itse. Äidillä oli mielessä pupunkorviin sopivat pinkit tyllihameet ja valkoiset paidat, mutta hei, lapsethan ne on jotka niitä asuja päällään pitävät, joten mikseivät saisi valita itse kun on pääsiäinenkin ja kaikkea!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä en tiedä onko enää olemassa sellaista virpomiskulttuuria, ainakaan täällä päin, kuin silloin kun olin lapsi. Meillä ei ole käynyt yhtään virpojaa koko sinä aikana kun ollaan asuttu nykyisellä asuinalueella, vaikka täällä on kuitenkin suurin osa asukkaista nimenomaan lapsiperheitä. Niinpä mäkään en ole kehdannut lähteä lasten kanssa pimpottelemaan ovikelloja, vaan ollaan virvottu tutuille kaverinaapureille vain. Eilen lapset saivat virpoa meille ja mummulleen, sekä mun kaverille joka tuli pikaisesti piipahtamaan meillä. Meillä on kyllä karkkia ja kolikoita lapsille annettavaksi ihan omasta takaa, että siitä ei ole kyse, mutta tavallaan kuitenkin ehkä vähän harmittaa virpomiskulttuurin katoaminen. Eniten siksi että muistaa kuinka jännittävää lapsena oli askarrella virpomisvitsat, pukeutua ja lähteä kiertämään moneksi tunniksi, se oli aina koko pääsiäisen ajan kohokohta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisaalta samaan aikaan kun virpominen on ehkä vähentynyt, tai siirtynyt enemmän perhepiirin jutuksi, on tilalle tullut muuta. Jenkkityylinen pääsiäismunajahti on ihan hauska idea, joka me viime vuonnakin lasten kanssa toteutettiin. Tänä vuonna on edessä sama juttu. Naurattaa vaan se, miten loistava muisti meidän esikoisella on. Hän muistaa vieläkin kaikki viime vuoden piilot, ja minkälainen muna mistäkin piilosta löytyi, vaikka mä en itse edes muista mihin me niitä oltiin piilotettu tai vielä vähemmän sitä olivatko ne nyt kindereitä vai angry birds-munia. Pitää siis olla tarkkana ettei laiteta samoihin piiloihin tänä vuonna, muutenhan siinä ei olisi yhtään haastetta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pääsiäislomaan on onneksi enää muutama päivä, se loma tulee todella tarpeeseen. Me ei olla nukuttu kovin hyvin viimeisinä parina yönä, kun lapset ovat heräilleet, joten miniloma ja toivottavasti paremmat yöunet tekisivät kyllä terää. Kahvin voimalla tässä ollaan menty taas kuitenkin, ja fiilikset on hyvät väsymyksestä huolimatta. Vaikka taivaalta sataisi mitä, niin valon määrä kertoo kuitenkin keväästä, ja auttaa jaksamaan paremmin lyhyemmistä unosista huolimatta.

Käytiinkö teillä virpomassa tai kävivätkö teidän lapset virpomassa? Mitä mieltä olette virpomisesta?

Oikein ihanaa maanantai-iltaa kaikille<3


41 Responses to “Pienet pääsiäispuput”

  1. elina sanoo:

    ihanat asut Tiaralla ja Zeldalla!:) Itsekin olen huomannut virpomiskulttuurin katoamisen, mutta meillä kävi kuitenkin muutama tuntematonkin virpoja eilen:) annoin innoissani lapsille suklaapatukat ja suklaamunat, huomasi kuinka lapsia jännitti ja kuinka innoissaan he olivat! Toivottavasti perinne jatkuu:D

  2. Ilona sanoo:

    Olin ostanut pääsiäisnamuja virpojille, joita onneksi sitten ovelle ilmaantui iltapäivällä. Tulin ainakin itse ihan hirveän iloiseksi siitä! Vähän kyllä harmitti, kun näin naapurin lapset isänsä kanssa rapussa kissanviikset naamassa, mutta he eivät tulleet meille virpomaan. :D Ja heille olen kuitenkin joskus rapussa jutellutkin! No, kaikilla on omat tapansa, ja toisaalta ymmärrän kyllä, että tällaisessa opiskelijakerrostalossa ei ehkä ajatella, että naapurit olisivat välttämättä varautuneet virpojiin toisin kuin vaikka jossain omakotitaloalueella. Onneksi me kuitenkin saatiin muutama oksa piristämään kotia ja tuomaan pääsiäistunnelmaa. :)

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Hei mahtavaa että teille tuli virpojia, vaikka pienet kissanviikset eivät uskaltautuneetkaan tulemaan! :D Voi kun mekin saataisiin ensi vuonna virpojia! Ihanaa pääsiäistä teille :)!

  3. Muakin harmittaa, kun ei ole virpojia näkynyt kotiovella kolmeen vuoteen kertaakaan. Muistan pienenä kulkeneeni juuri talosta taloon useamman tunnin ajan. Jonnekin se virpomiskulttuuri on näköjään kadonnut. Harmi. Olisi ollut kiva viedä sitten joskus tulevaisuudessa omat lapset virpomaan. Sitä täytyy kai tyytyä ainoastaan niihin tuttuihin. :D Voi kun teillä on söpöt pikku pääsiäis puput!

  4. Piitu sanoo:

    Kyllä Oulussa on ainaki ilmeisesti viel virpomiskulttuuri tallella! Meillä kävi pari laumaa lapsukaisia oven takana, harmi vaan ku ei oltu muistettu koko palmusunnuntaita nii ei oltu varauduttu millään tavalla :(

  5. Saara sanoo:

    Ihania pupuja! Ja mun mielestä kyllä tosi kiva, että tytöt on ihan itse saanut päättää asunsa :) jos mulla olisi kaksi noin söpöä tyttöä, niin olisi kyllä vaikeeta malttaa olla suostuttelematta heitä niihin vaaleanpunaisiin tylleihin! Mutta tottahan se on, että lapset ovat ihan omia persooniaan, eivätkä äidin pikku asusteita. Respect! :D

    Ja oon samaa mieltä virpomisen katoamisesta, tosi sääli! Siitä tuli niin hyvä mieli lapsensa, kun oli itse kovasti koristellut vitsoja ja sai niin paljon palkkaa, kun jaksoi kiertää. Ja sen lisäksi, että se oli ihan parasta omasta mielestä, niin onhan se myös opettavaista, vähän niinkuin ensimmäisiä harjotteluja työnteosta :)

    • Iina Hyttinen sanoo:

      No samaa mieltä, tottakai he saavat itsekin valita asujaan, siinähän sitä omaa tyyliä jo oppii ja tulee hyvä mieli kun saa vaikuttaa omiin asioihin :)!! Kiitos <3 Ja joo se on niin harmi kun ei enää ole virpomiskulttuuria samalla tavalla, se on tosiaan myös opettavaista! Ihanaa pääsiäistä sinne<3

  6. Mira sanoo:

    Muakin harmitti/ ihmetytti, kun meillä ei käynyt yhtäkään virpojaa. Tää on eka pääsiäinen nykyisessä asunnossa. Viime asunnossa kävi yhdet virpojat ja kahdessa edellisessä ei yhtäkään :o turhaan odottelin tikkareiden kanssa pieniä virpojia. Muistan myös, kuinka itselle lapsena virpominen oli jokavuotinen hauska tapa. Nykyään ei enää jostain syystä näköjään ole niin yleistä :/

  7. Tiina sanoo:

    Aivan ihastuttavat pienet tyttäret sinulla! Olen pari kertaa piipahtanut blogissasi ja aina jään ihastelemaan kuvia ja tekstistäsi välittyvää aitoa lämminhenkisyyttä. Vakilukijasi en ole, sillä olen sinua niin paljon vanhempi ja mielenkiintoni on muualla kuin pikkulapsiarjessa :)
    Se mikä sai minut kommentoimaan oli, että juuri tuollaiset pienet oman perheen traditiot ovat lapsille parhaita ja niistä jää elämänpituiset ihanat muistot. Oma poikani 17v muisteli tässä yhtenä päivänä, että pääsiäisenä oli niin mahtavaa, kun äiti piilotti suklaamunia ympäri kotia. Hänkin muisti tarkasti muutaman piilon ja jopa mikä muna sieltä oli tullut. Voikohan olla totta…no haluan äitinä uskoa niin. Ainakin se lämmitti sydäntä.
    Ihanaa pääsiäistä teille ja kaikkea hyvää kevääseenne, Tiina

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos ihan hurjan paljon kauniista sanoistasi <3 Tuli tosi hyvä mieli :)! Ja tosi kiva että käyt aina välillä täällä kurkkimassa vaikka elämäntilanteet ei niin kohtaakaan :) Ihana, mä toivon että meidänkin tytöt vielä 17-vuotiaana muistavat näitä pieniä traditioita jo varhaisesta lapsuudesta :)! Olet ihan oikeassa, ne ovat tärkeitä! Ihanaa pääsiäistä ja mahtavaa kevättä myös sinne<3

  8. Tytti sanoo:

    Söpöt pupuset! :) itse olen ollut ihan yllättynyt miten virpominen on taas yleistynyt! Siis meidän asuinalueella pörräsi ihania virpojia, kivoja asuja! Kaksi poikaa jäi mieleen samanlaisine zorro-asuineen! Asutaan Turussa :) toivottavasti perinteet pitävät pintansa! :)

  9. Heyni sanoo:

    Me käytiin kanssa pieninä virpomassa kaikki lähiseudun talot, tutut ja tuntemattomat ja kaikki oli varautunu aina pääsiäismunilla :) Omia lapsia en kyllä uskaltais päästää ihan samalla lailla tuntemattomien ovien taakse, just kun kaikki ei tykkää, että sunnuntai aamupäivästä tullaan pimpottelemaan :/

  10. Olivia sanoo:

    Siis en kestä noita pupunkorvia kun ne on niin ihanat! :D Haluan samanlaiset!

    Täällä pohjoisessa on tapana virpoa vasta pääsiäislauantaina. :–) Tuntuu vaihtelevan kyllä paljon täällä Suomessa että milloin virvotaan, palmusunnuntaina vai pääsiäislauantaina! Ja todellaki tuli muuten virvottua pienenä. ;D Se oli ihan parasta!

  11. tuua. sanoo:

    Harmittaa, ettei täällä valtameren toisella puolen tunneta virpomiskulttuuria ollenkaan! Lapsuudesta on monia mukavia virpomismuistoja!
    Meidän perheessä kaksi kulttuuria yhdistyy ja haluan, että jokaisessa juhlassa ja tapahtumassa on jotain molempien vanhempien lapsuudesta. Saapa nähdä minkälainen pääsiäisperinne meille muodostuu vuosien saatossa. Tänä vuonna tehdään ainakin miehen lapsuuteen kuuluvat pääsiäiskorit ja syödään suomalaisia herkkuja :)

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Se on ihana ajatus että tuodaan perinteitä molemmista kulttuureista, kahden kulttuurin tunteminen on suri rikkaus teidän lapselle :)! Kuulostaa ihanalta!

  12. Romppu sanoo:

    Haukiputaalla ainakin virpojia riitti. Meiltä loppui karkit kesken, virpojia kävi vielä kuuden jälkeen illalla. Kahdelle virpojalle mies antoi kaksi tikkaria ja totesi virpojien lähdettyä ettei palkka tainnu olla mieleinen tai olisi pitänyt antaa lisää. Aika paljon rahaa olisi mennyt jos jokaiselle virpojalle olisi antanut esim. 50 senttiä tai euron. Me annettiin jokaiselle tikkari tai pieni suklaapatukka, jotka mielestäni ovat riittäviä palkkoja. Kuulin, että naapurikunnassa oli käynyt Turtles virpomassa. Taisi mennä Amerikan ja Suomen perinteet hieman sekaisin.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Haha pitääpä tulla sinne virpomaan ens pääsiäisenä lasten kans kun mun tätiki asuu siellä ;D! Mutta joo, siis on kyllä ihan riittäviä palkkoja nuo, eikai nyt kaikille mitään jättisuklaamunaa tarvitse tarjota!! :D Haha virpova turtles :D

  13. st.brigitten sanoo:

    Meidän lapset ei virvo, mutta meillä kyllä kävi ainakin 10 eri porukkaa. Täällä ainakin vielä siis on paljon virpojia!

  14. Meillä virvotaan vasta tämän viikon lauantain. A-muru ei lähde virpomiskierrokselle, vaan hän käy virpomassa vain parissa paikassa. :) Virpojat ovat tervetulleita meille, karkit ovat vielä vaan kaupassa, mutta onneksi vielä on aikaa!

    Ihania pupusia siellä! <3

  15. Katri sanoo:

    Ihanat asut olivat tytöillä :)
    Jännittää nähdä minkä asun tyttö itselleen valitsee kun tänään hän kertoi haluavansa olla lepakko joka liitää. Etelä-Pohjanmaalla mennään virpomaan vasta pääsiäislauantaina ja joka vuosi on kierrellyt paljon pikkuisia trulleja ovien takana, ainakin Kurikassa. Pääsiäismunia ajattelin myös piilottaa kun se on niin ihanan jännittävää pikkuisille, miksei myös isommille.

  16. Mymmeli sanoo:

    Meilläkään ei ole enää pahemmin käynyt virpojia :/ vielä muutama vuosi sitten kävi iso kasa :o varmaan ei oke tänne vain uusia pikkusia muuttanut vaan kaikki kasvaneet. Meillä on ollut tuo pääsiäismunajahti perinteenä perhepiireissä aina. Vieläkin vanhempani piilottavat 6 suklaamunaa (syöjiä on sen verran), vaikka lapset ollaankin jo aikuisia. Hauskaa tekemistä se etsiminen silti on sisarusten kanssa edelleen, nykyään se on vielä enemmän kilpailuhenkisempää kuin pieninä. :D

    • Iina Hyttinen sanoo:

      No höh, harmi kun virpojat tuntuvat joistain paikoista hävinneen kokonaan, niinkuin meiltäkin! :( Ja hei ihana että vieläkin pidätte perinnettä yllä!! :D Ihan mahtavaa pääsiäistä sinne<3

  17. jonu sanoo:

    Samaa olen minäkin miettinyt että en kehtaa mennä tuntemattomien oville virpomaan. Se virpomiskulttuuri on oikeasti vähän jäänyt. Meidän talossa asuu kans paljon lapsiperheitä, mutta ei meidän ovella ole kukaan käynyt. Mukavaa pääsiäislomaa koko perheelle! <3 ja toivotaan parempia yöunia.

  18. Essi sanoo:

    Myö ei pienenä koskaan kierretty virpomassa tuntemattomia eikä meidän ovella käynyt koskaan ketään tuntematonta. Meillä päin ei siis ainakaan ole ollutkaan tuollaista virpomis”kulttuuria” vaan aina ollaan kierretty vaan sukulaiset. Meillä on kuitenkin laaja suku ja monet asuvat lähellä, niin kyllä sitä sai ihan tarpeekseen kierrellä. Mutta olen luullut, että tuntemattomien oville koputtelu virpomisen merkeissä olisi nyt vasta lisääntymään päin. Hauska huomata, että olen ajatellut ihan päin vastoin :-D

  19. noora sanoo:

    Olen myös harmitellut virpomiskulttuurin katoamista. Asutaan Turussa ja tällä asuinalueella on paljon lapsiperheitä, mutta ei ole virpojia näkynyt tänäkään vuonna. Ostan aina varmuuden vuoksi karkkia, mutta saan syödä ne aina itse :D olen kotoisin maalta omakotitaloalueelta ja siellä on edelleen virpomiskulttuuri voimissaan. Vanhemmat saavat aina ostaa karkkia varastoon ja virpojia riittää. :) se on mukavaa! Sääli, että kaupungissa ei ilmeisesti uskalleta vaivata naapureita tai sitten virpominen ei vaan enää ole in. Se on kuitenkin niin kiva perinne :)

  20. E sanoo:

    Mä oon kans harmitellut kun meillä ei oo kertaakaan käynyt virpojia kun ollaan asuttu omassa kodissa! Nytkin oli varmuuden vuoksi muutama Kinderi varastossa, mutta sainkin sitten syödä ne itse :D Facebookista kyllä luin että joillain oli käynyt useampia kymmeniä virpojia, että kai ne on vaan niin keskittynyt johonkin tietylle alueelle.

  21. Juulia sanoo:

    Meillä kävi parit virpojat ovella. Kaikki ei uskaltanut tulla kun lapset oli nenät kiinni ikkunassa, että millon niitä virpojia tulee :D Tytöt ei vielä käyneet virpomassa, mutta varmaan ensi vuonna sitten. Mummolassa saavat virpoa nyt viikonloppuna kun käydään :)
    Piirsin kuitenkin pääsiäisen kunniaksi tytöille kissan nenät ja viikset ja innoissaan leikkivät virpojia :) Miehen kotona on kuulemma etsitty pääsiäismunia ja ehkä päästään jatkamaan perinnettä. Piilotetaan itse munat taloon jos sitä ei ole tehty :D
    Söpöjä pupuja teillä ollut! <3

  22. Linkku sanoo:

    Mustakin tuntuu että on tuo virpomiskulttuuri vähän hävinnyt :/ En muista pitkään aikaan että olisi käynyt virpojia ovella, ehkä yksittäisiä porukoita joinakin vuosina, mutta harvoin kyllä! Itekin muistan että omana lapsuusaikana se oli tosi iso juttu :D Tuntui ihan normaalilta käydä tuntemattomienkin ovilla ja aina oltiin kyllä hyvin varauduttu. Yhden ainoan kerran muistan kun käytiin siskon kanssa jonkun nuoren pojan ovella ja se vähän hämmenty eikä sillä ollu muuta antaa ku pastilleita :’D Muuten kyllä tuntu aina porukka aika hyvin varautuneen, eli oli tosi yleistä vielä tuollon.

  23. Maarit sanoo:

    Me ollaan meidän lasten kanssa luotu itse omaan kerrostaloon virpomiskulttuuri. Ensimmäisenä vuonna tuli kovasti pahoitteluja kun naapurit eivät olleet osanneet varautua kun ei ollut aiemmin käynyt ketään. Ja kyllä sieltä kaapin tai lompakon kätköistä jotain palkkiota virpojille silti löytyi. Seuraavina vuosina ovat sitten jo varautuneet. Tänä vuonna muutimme juuri ennen palmusunnuntaita toiseen kerrostaloon. Lapset kävivät virpomassa uudet naapurit ja sama homma toistui taas kuin edellisessä asunnossa. Lisäksi kävimme virpomassa vanhatkin naapurit, sillä he taas olivat oikein jo odottaneet meidän lapsia virpomaan. Eli ensi vuonna rohkeasti vaan soittelemaan tuntemattomienkin naapureiden ovikelloja. :)

  24. Katri sanoo:

    Lapsena oli kyllä ihan parasta käydä virpomassa, se oli niin jännää ja niitten vitsojen haku ja koristelu oli kivaa. Asuin koko lapsuuden samalla omakotitaloalueella missä tiedettiin suunnilleen kaikki asukkaat muutaman kilometrin säteellä. Ne oli monen tunnin reissuja kun kierreltiin asuinaluetta ja hyvät saaliitkin saatiin aina. En tiedä onko kerrostaloissa jotenkin eri meininki vai onko se tapa tosiaan kuihtunut vai mikä siinä on, mutta nyt kun oon muutaman vuoden asunut kerrostalossa niin edellis vuonna ei käyny ketään ja tänä vuonna kävi yks porukka. Olin super innoissani kun sain antaa pikkunoidille ja pupuille suklaamunia, ne oli niin söpöjä ja huomas kun jännitti. Toivottavasti perinne nyt jatkuis, omien lasten kanssa haluan ainakin käydä virpomassa!

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.