Moikka! Viikonlopun ikävistä sairastelutunnelmista huolimatta tää viikko on alkanut kyllä tosi kivasti, onneksi ollaan ainakin toistaiseksi nyt koko porukka terveenä. Lapsilla on nyt toka virallinen päiväkotiviikko takanapäin, ja tällä viikolla olen päässyt kokemaan ensimmäisen kerran sen kun on vaan pakko lähteä töihin vaikka toinen tytöstä itkee. Se oli kauheaa, se tapahtui tänään. Mutta onneksi sain myös kuulla että itku loppui heti kun minä olin hävinnyt näköpiiristä, ja onneksi mulla on myös arvaus siitä miksi tänään tuli hätä kun lähdin vaikka yleensä on sujunut hyvin. Tänään tyttöjen ryhmillä oli eri ohjelmat silloin juuri kuin mä lähdin, isompien ryhmällä sisällä ja pienemmät olivat ulkona, joten varmaan nuorempi neiti ei oikein händlännyt tätä uutta tilannetta kun äiti lähtee ja siskokin oli jossain hukassa yhtäaikaa, vaikka yleensä he jäävät sinne yhdessä aamuisin ja tekevät erikseen juttuja vasta myöhemmin.

Luulen että ensi viikolla kun on taas päiväkotipäiviä, molemmat lähtevät ilomielin sinne leikkimään kavereiden kanssa. Kummallekin tuntuu löytyneen jo tärkeitä kavereita päiväkodista, ja sellaisia tuttuja juttuja muutenkin joita he siellä odottavat. Kielen kehitys on lähtenyt etenemään hienosti molemmilla, puhutun ruotsin ymmärrys on kasvanut hulluna kummallakin, ja etenkin isompi poimii joka päivä uusia sanoja ja lauseita varastoon ja käyttää niitä sujuvasti. Mä luulen että tässä nyt vaikuttaa vähän se, että isompi on hurjan kiinnostunut kielestä ja haluaa oppia puhumaan samalla tavalla kuin kaveritkin ja oppia mahdollisimman nopeasti, ja pienempi taas ei ehkä vielä koe tarvetta opetella puhumaan toista kieltä kun tulee ymmärretyksi suomeksi ihan yhtä hyvin. Mutta toisaalta ”kokonaisia” hoitopäiviä on nyt takana vasta kuusi, että eipä tässä voi vielä mitään hurjia odottaakaan, eikä tarvitsekaan.

Töissä on sujunut oikein kivasti tällä viikolla, onneksi pystyn tekemään töitä myös etänä kotoa niin pystyin tekemään töitä vailla pelkoa työkavereiden tartuttamisesta jo heti maanantaina. Muiden juttujen lisäksi mä olen tällä viikolla suunnitellut hullun kasan koruja, ainakin mun mielestä ihan mielettömän siistejä koruja. Olen jäänyt aivan koukkuun siihen suunnitteluun, ja mä tässä samalla kun kirjoittelin tätä niin värkkäsin muutaman ihan huvin vuoksi kun odotin että kuvat latautuu, multitasking much? Mun tekis mieli esitellä noita mun suunnitelmia kaikille mutta onhan ne siellä EYE -sovelluksessa nähtävillä lookbookissa jos joku haluaa kurkkia, kun olen niitä julkiseksi tallentanut.

Tänään piipahdin iltapäivällä myös blogitapahtumassa, jonka jälkeen käytiin Oton kanssa ostamassa mulle uusi Olympus OM-D E-M10 vihdoinkin! Mulla oli silloin talvella pari kuukautta sellainen lainassa, ja sen jälkeen ei kyllä mikään kamera ole tuntunut (eikä näyttänyt) yhtä hyvältä. Ostin pelkän rungon ja siihen suoraan 25mm objektiivin jonka havaitsin mun omaksi lemppariksi testijakson aikana. Se on monipuolinen, valovoimainen ja sopivan pieni. Nyt loppuu blogissa harmaiden mössökuvien aikakausi. Ehkä Olympuksessa se hienoin juttu on se, että kuvien laatu ei ole käyttäjän taidoista kiinni. Olen mä saanut satunnaisesti canonillakin hienoja kuvia, mutta Olympuksella se ei vaadi mitään erityistä panostusta että saa otettua kuvan jolle voi huudahtaa ”wau!”.

Tietenkin myös lisääntynyt valo ja valoisien tuntien määrä vuorokaudessa helpottaa tätä kuvaamista entisestään, sekä Olympuksen pieni koko, jolloin sitä ei ärsytä raahata mukana vaan sen haluaa ottaa iiiiihan joka paikkaan. No okei ei ehkä uimahallin saunaan, mutta melkein. Tässä postauksessa siis viimeiset mössöiset kuvat ikinä tässä blogissa, mä lupaan, ellen sitten satu joskus tekemään jotain puhelinkuvapostausta (en tiedä miksi tekisin mutta jos tekisin, on pakko jättää tämä optio).

Huomenna meillä on ihan vaan kotipäivä lasten kanssa, ja se on ihan parasta! Lisäksi meille tulee kylään tyttöjen ihana pikkuserkku, melkein yksivuotias minineiti, sekä hänen ihana äitinsä, joten me taidetaan lasten kanssa aamulla leipasta jotain herkkuja pöytään ja tehdä äkkiä noille viikon aikana kertyneille pyykkivuorille ja pölypalleroille jotain.

Ihanaa, aurinkoista huomista kaikille ja hyvää yötä<3

Moikka! Me aloitellaan tätä päiväkotiuraa nyt oikein kunnolla sairastellen, sopii siis toivoa että jos nää nyt kaikki tulis tähän heti alkuun niin päästäis jatkossa vähemmällä? Kerettiin eilen vielä aamulla ulkoilemaan ja nauttimaan auringosta, ja testaamaan se Puky-pyöräkin josta tulossa ensi viikolla juttua. Mutta sitten ihanan ulkoiluaamun jälkeen kuopuksen maha oli eilen sekaisin kuin seinäkello, ja tänään aamulla mullekin iski aivan järkyttävän paha olo ja tärinä ja huimaus. Kuopuksella ei vointi mennyt missään vaiheessa hirveän huonoksi vaan hän oli aika touhukkaana ja on edelleen, multa itseltä sen sijaan on ollut aaaaivan veto pois, makasin vaan peiton alla pimeässä siihen asti että arska ei enää paistanut.

Muutama teistä ehkä saattaa muistaa mun emetofobian, josta kirjoitin jo reilu vuosi sitten joulukalenterissa. No vielä olen onnistunut välttämään pelkoni kohtaamisen, mutta selkeästi tämä tauti oireilee meillä eri perheenjäsenillä eri tavalla, saa nähdä mitä tapahtuu jos loputkin sairastuvat. Mulla on aika super etova olo edelleen, mutta jos se ei sen pahemmaksi mene niin olisin hurjan onnellinen.

Perjantain välikausivaateostokset olivat ensitestissä eilen, ja kyllä tykätään kaikki hurjasti! Ostokset muuttuivat vähän matkan varrella, tarkoituksena kun oli ostaa molemmille Polarn O. Pyretin kuorivaatteita. No kuopukselle ostettiinkin juuri se haalari joka aiottiin, mutta matkalla PO.Piin esikoinen bongasi Kampissa vastapäisen Skidi-liikkeen, ja sieltä mulle entuudestaan tuntemattoman Villervalla-merkin tähtikuvioisen takin. Hän halusi sen ehdottomasti itselleen, pinkki kun oli, ja mitäs mä siihen sanomaan. Vesipilari oli Villervallan kuorivaatteissa jopa korkeampi kuin Molo kidsin vastaavissa, ja vaatteet olivat ihan kivat munkin silmään. Housuista lähti mukaan isompi koko kuin takista, kun tuntui että lahkeissa ei riitä pituus vaikka takista olisi voinut ottaa vielä vaikka kokoa pienemmän.  Taitaa neidillä olla mun pitkät jalat ja lyhyt selkä, haha.

Sattui muuten hauskasti, että Vikingin välikausikengät jotka ostettiin olivat tismalleen saman sävyiset kuin Tiaran uusi takki. Pinkki on kova juttu tällä hetkellä, ja nyt on sitten pinkkiä kengissä ja takissa ja pipossa ja hanskoissa, ainiin ja sadetakissa. Pinkki Jonathan -merkkinen sadetakki ostettiin Jesper Juniorista, Zeldalle ostettiin keltainen punaisin palloin koristeltuna. Molemmat sopii ihan kivasti jo aiemmin ostettuihin keltaisiin kurahousuihin. Meillä taitaa nyt olla välikausikamppeet purkissa tälle keväälle ellei sitten satu kaupasta löytymään jotain extrakivaa. Mutta mitään ei tarvita ainakaan enää.

Tiaralle 2 takkia, Villervalla & Polarn O. Pyret, Zeldalle kaksi takkia, Reima & Kappahl, Tiaralle housut Villervalla, Zeldalle housut Polarn O. Pyret, Zeldalle kaksi haalaria, Mini Rodini & Polarn O. Pyret, Molemmille kaksi eri fleecetakkia, Reima, Reima, Stadium & H&M sekä fleecehousut Jonathanilta. Sadetakit ja sadehousut Jonathanilta. Kummallekin gore-tex välikausikengät Vikingiltä, ja lisäksi löytyy tennaria ja muuta jos joka lähtöön ja Nokian Jalkineiden muumikumpparit molemmille. Pipoja ja hanskoja on eri paksuisia ja huiveja myös.

Zelda tykkää kovasti haalaristaan, ja osaa pukea sen osittain itse päällekin. Tiara saa kaikki ulkovaatteet itse päälle kenkiä myöten ja vetskarinkin laitettua jo kiinni takista, ihanaa kun pukemisrumba alkaa olla jo vähän iisimpää! Toivottavasti sitä luvattua takatalvea ei enää tulisi ensi viikolla, mä ainakin alan olla jo ihan valmis keräämään toppakamppeet varastoon kesäksi ja keventämään naulakon takki- ja kenkäkaaosta.

Näin alkaisi olla tämä viikko purkissa, ja ensi viikolla uudet kujeet sekä toivottavasti parempi olo eikä tälläinen ällöfiilis. Juttuja on tulossa ainakin mm. Puky -potkupyörästä, hiustenhoidosta, mun viime perjantain ostoksista itselleni, sekä vähän pohdiskelevampiakin juttuja. Keskiviikkona myös tuttuun tapaan viikon arkiruokapostaus!

Oikein aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille <3

Kun lapset saavat valita itse vaatteet, päälle voi tietenkin eksyä ihan mitä tahansa. Yleensä meidän lapset valitsevat munkin silmiin ihan kivoja asuja, mutta tietenkin lasten maku on ihan erilainen kuin aikuisten. Mun makuun piirroshahmot vaatteissa ovat inhokki numero yksi, toki niitäkin on erilaisia, eivätkä kaikki ole munkaan mielestä mauttomia. Mutta vaikka mä en itse niistä niin kovasti pidä, en tietenkään lähde niitä lapsilta kieltämään. Lapsille piirroshahmot ovat tärkeitä, prinsessa Sofia on isomman ihailun kohde ja Minni Hiiri pienemmän suurin lemppari. Nykyään tuntuu että kauppojen valikoimat piirroshahmovalikoimat ovat parantuneet, löytyy enemmän kivoja ja hyvällä maulla toteutettuja piirroshahmojuttuja kuin vaikkapa vielä neljä vuotta sitten kun ensimmäisiä vauvanvaatteita aloin ostamaan.

Niin kauan kuin mä saan päättää niin pääpaino lasten vaatekaapissa tulee olemaan jossain muualla kuin piirroshahmovaatteissa, mutta täytyy sanoa että onhan nuo Sofia ja Minni ihan söpöt, etenkin kun ei tunge niitä hahmoja asun jokaiseen vaatekappaleeseen vaan keskittyy niihin vaikka juuri paidassa tai leggingseissä.

Käytiin eilen viettämässä lasten kanssa kunnon ostospäivää ja nyt on välikausivaatevalikoima vihdoin kasassa kevääksi. Pipoja ja huiveja tulee ehkä vielä ostettua, mutta takit, housut, haalarit, kengät ja sadevaatteet on nyt päivitetty. Mä esittelen ulkovaatteita enemmän tässä viikonlopun aikana, ollaan nimittäin pian lähdössä sinne kauan odotetulle pyöräretkelle. Tässä postauksessa halusin vain esitellä meidän tyttöjen itse valitsemat asut tältä aamulta, päällä eilisiä uutuuksia ja yksi vanha tuttu, pörröinen tonttulakki!

Tiaran asu / Paita H&M / Jegginssit H&M / Arskat Lindex / Sukat H&M / Kengät Lindex

Zeldan asu / Tonttulakki Tiger / paita H&M / Housut Zara / Sukat Lindex

Mä löysin jo pari viikkoa sitten Lindexiltä nuo ihanat pupubaltsut, Little Marc Jacobs -tyylillä, mutta Tipa ei ollut silloin mukana niin en uskaltanut ostaa, koska baltsuissa koko on eri kuin kaikissa muissa kengissä joissa pitää olla kasvunvaraa. Toisella kertaa oltiin itiksessä ja Tiara oli mukana, mutta kengät olivat loppu Lindexiltä. Harmitti kauheasti että kengät menivät sivu suun! Mutta eilen ihme tapahtui ja bongasin kenkiä meidän lähimmältä Lindexiltä ja löydettiin vielä sopiva kokokin Tipalle. Mä olen kenkien suhteen tarkka että niissä on aina taipuisat pohjat ja tarpeeksi tilaa varpaille hengata ja kasvaa, mitä näissä ei tietenkään ole, koska muuten ne eivät pysyisi jalassa. Siksi näitä kenkiä pidetään vain harvoissa ja valituissa tilaisuuksissa.

Mitäs diggaatte nuoremman ajankohtaisesta tonttulakkityylistä? Iskevätkö piirroshahmot teihin? Mikä hahmo on teidän lasten suosikki?

Me aletaan lähtemään ulos nauttimaan upeasta säästä! Aivan ihanaa, aurinkoista lauantaita kaikille!

= täydellistä. Lapset ovat tottuneet uuteen aamurytmiin siinä määrin, että tänäänkin heräsimme koko kopla jo seiskan maissa. En pistä pahitteeksi, näin jää enemmän aikaa päivälle, eikä tähän aikaan vuodesta ole siihen aikaan enää edes niin pimeää. Tein lapsille herkkuaamupalan heidän toiveidensa mukaan: rasiallinen viinirypäleitä puoliksi molemmille, banaani puoliksi molemmille ja leipä puoliksi molemmille, juustoja,, kinkkuja ja kurkkuja ei sentään tarvinnut puolittaa vaan molemmille kelpasivat niistä aivan omat siivut, haha!

Rauhalliseen aamuun kuului ehdottomasti myös ulkoilut kauniissa säässä. Aurinko paistoi ja laitettiin ekaa kertaa välikausivaatteet päälle. Zelda sai päälleen Tiaralle jo kaksi vuotta sitten ostetun Mini Rodinin Jaguar Pico-haalarin ja Tiara sai päälleen viime syksyn PO.Pin vk-setin, joka etenkin tänään käytössä kyllä osoittautui niin kinttanaksi että ei toivoakaan että niitä voisi laittaa hänelle enää toista kertaa päälle. Huomenna vietetään shoppailupäivää tyttöjen kanssa ja tarkoituksena on etsiä kummallekin vihdoin ne vk-vaatteet, kengät ja asusteet jotka vielä puuttuvat.

Meidän rauhallisen päivän jälkeen mä suuntasin Indiedaysin kuvauksiin joissa sain meikin ja kampauksenkin itselleni, ja sen jälkeen lounastettiin Indiedaysin porukan ja blogikollegoiden kesken . Oli tosi kiva iltapäivä ja kiva nähdä tuttuja kasvoja joita ei hetkeen ole nähnyt, ja tietenkin myös uusia ihmisiä! Ruoka oli herkullista ja keskustelu mielenkiintoista, ja jäi kyllä tosi hyvät fiilikset. Mä viihdyn täällä blogikodissa tosi hyvin, toivottavasti tekin tykkäätte!

Olisi mielenkiintoista kuulla koetteko blogin jotenkin muuttuneen tänne tulon jälkeen, kun moni sitä tuntui pelkäävän silloin kun muutosta kerroin. Mulla itsellä on sellainen fiilis että olen saanut kiinni taas siitä omasta tyylistä, joka viime syksynä tuntui välillä olevan hakusessa, niinkuin talvella kirjoittelin. Päässä vilisee ideoita ja mä nautin hirveästi kirjoittamisesta, ei tule koskaan sellaista fiilistä että yhyy en keksi mitään mutta pitäis postata. Olen mä kirjoittamisesta toki aina nauttinut, en muuten olisi jatkanut bloggaamista melkein neljää vuotta. Mutta nyt tuntuu että olen päässyt takaisin siihen fiilikseen kiinni miksi alunperin aloitin bloggaamisen. Vaikka kello olisi paljon ja olisin ollut menossa koko päivän, sormet syyhyävät päästä illalla vielä kirjoittamaan.

Huomenna tosiaan ostospäivä, ja sitten alkaakin viikonloppu. Meillä on edessä varmaankin aikalailla tyttöjen päivä kun Otto lähtee pitkästä aikaa käymään juhlimassa ja me ollaan tyttöjen kanssa kolmestaan huomenna. Mutta tyttöjen päivätkin on kivoja, varsinkin jos keksii jotain ekstrakivaa tekemistä. Mua ehkä vähän houkuttaisi käydä testaamassa Itiksen vohvelibaari josta aina leijailee mielettömät tuoksut mun nenään kun kävelen sen ohitse. Ootteko käyneet kokeilemassa?

Aivan ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille, toivottavasti huomenna on yhtä aurinkoista kuin tänään <3

Tänään oli sitten se tyttöjen pitkään odottama ensimmäinen oikea päiväkotipäivä, iik! Aamulla mua jännitti vähän, tyttöjä ei ilmeisesti ollenkaan. Keiteltiin puurot kaikessa rauhassa, tavarat oli kaikki laitettu jo illalla valmiiksi joten meille ei tullut ollenkaan kiire. Oli sellainen mukavan rento aamu, rennompi kuin yleensä. Olisinpa tajunnut kaikkina niinä kiireisinä aamuina kuluneiden vuosien aikana niinkin yksinkertaisen asian kuin laittaa ihan joka ikisen asian valmiiksi mitä vain mieleen tulee. Olen mä saattanut valita tytöille asut tai pakannut laukun jo illalla, mutta aina on ollut jotain jota olen jäänyt aamulla mietiskelemään, yleensä omaa asua tai jotain muuta yhtä turhaa, mihin on sitten vierähtänyt ylimääräistä aikaa. Nyt kaikki sujui kuin valettu.

Matkakin sujui mukavasti ja oltiin ihan ajoissa päiväkodilla. Siinä kun sitten astuttiin ovesta sisään ja tajusin että ei hitsi, mun pitää oikeasti lähteä nyt pois täältä, niin iski pieni haikeus. Vaihdettiin muutama sana hoitajien kanssa ja sitten mä vaan sanoin tytöille heipat. Rutistin molempia ja pusuttelin hetken ja lupasin tulla yhdessä Oton kanssa hakemaan töiden jälkeen. Sitten tytöt vilkuttivat reippaasti ja huusivat innoissaan ”Hejdååå!” ja mä vaan lähdin. Ei mitään itkua tai draamaa, melkein liian helppoa ollakseen totta.

Mulle tuli turvallinen olo kun päiväkodista luvattiin soittaa heti jos tulee jotain, ja sanottiin että mä saan soittaa koska tahansa ja kysyä miten sujuu, jos siltä tuntuu. No, ei soinut puhelin puolin eikä toisin. Mä en kehdannut soittaa vaikka mieli teki monta kertaa. Onneksi mulla oli sen verran paljon töitä että en ehtinyt keskittyä mietiskelemään sen enempää päivän aikana, ja yllättävän nopeasti kello olikin jo sen verran että oli aika lähteä hakemaan neitokaisia. Treffattiin Oton kanssa päiväkodin portilla ja nähtiin heti tytöt, liukumäessä leikkimässä olivat molemmat.

Ensimmäisenä juteltiin hoitajien kanssa ja he kertoivat että kaikki oli sujunut mainiosti. Nuorempi ei ollut itkenyt kertaakaan, molemmat olivat syöneet hyvin ja nukkuneet puolentoista tunnin päiväunet. Vanhemmalla oli jäänyt leikin tuoksinassa sormi kaapin oven väliin, mikä oli aiheuttanut hetkeksi murhetta, mutta kun hän oli saanut katsoa äidin ja isin valokuvaa, oli kuulemma tullut parempi mieli ja sormikin oli sitten unohtunut. Juteltiin ihan hyvä tovi hoitajien kanssa, muutaman metrin päässä tytöistä, mutta molemmat olivat niin keskittyneitä leikkiin että huomasivat meidän tulleen vasta kun kutsuttiin heitä nimeltä.

Sitten sieltä tuli innoissaan tepsutellen kaksi tyytyväistä neitiä valtavan puheripulin kourissa halimaan meitä. Ensimmäinen päivä oli ollut mukava ja jännittävä ja oli leikitty ja laulettu ja ulkoiltu ja nukuttu ja syöty hyvää ruokaa, sitä potaattista ja jotain muuta jonka nimi ei tullut mieleen. Kuulostaa ihan omilta päiväkodiajoilta, mulle tuli nostalgiafiilis ja valtava ylpeys meidän neideistä. On ne vaan jo niin isoja tyttöjä, vaikka ovatkin äidin vauvoja aina.

Mä tiedän jo etukäteen että varmasti joskus niitä itkuisiakin aamuja tulee, ei kukaan voi olla joka aamu hyvällä tuulella. Joskus varmasti väsyttäisi tai olisi kivempi lähteä rannalle heittelemään palloa kuin päiväkotiin nukkumaan, syömään ja ulkoilemaan. Mutta nyt mä saan ihan rauhassa fiilistellä tätä loistavasti sujunutta ensimmäistä päivää, ja pidän sormet ristissä että yhtä hyvin menisi mahdollisimman usein!

Lopuksi vielä Fiskars-arvonnan voittajat! Eli arvonnassa voittajaksi selviytyivät Laura ja Riina. Teille tulee sähköpostia mahdollisimman pian voitosta! Hurjasti onnea ja kiitos kaikille osallistuneille ihan mielettömistä salaattivinkeistä 🙂!

Tää maanantai on 10+!