Puin pitkästä aikaa päälleni ruutupaidan, jonka ostin jo pari vuotta sitten yhdellä Tukholman reissulla. Se aina välillä unohtuu kaappiin ja sitten taas saatan käyttää sitä monta kertaa parin viikon sisällä. Tällä kertaa muistin paidan olemassaolon, kun etsin kaveria mun Lontoosta ostetuille vähän rokahtavammille farkuille. Ruutupaita ja musta happopesty denim sopivat mun mielestä kivasti yhteen.

Olen yrittänyt käyttää viime aikoina vähemmän mustaa ja enemmän värejä, ja tuntuikin hassulta vetää ylle melkein kokonaan musta asu takkia myöten. Onneksi paita toi väriä kokonaisuuteen. Hiukset ovat astetta lyhyemmät taas kun leikkasin itse heti sunnuntaina gaalan jälkeen huonot latvat pois. Nyt on jotenkin taas vähän freesimpi olo vaikka sama kampaus ja väri on edelleen. Vaaleanpunainenkin on haalistunut jo melkein kokonaan pois, oikeastaan märkänä enää näkyy vähän sivuilla sävyä, mikä on ihan hyvä. Toisaalta oli kyllä huippua olla hetki pastellipinkillä polkalla, se oli hauska, vaikka edelleenkin musta shokkiväriseen tukkaan on vaikea yhdistellä vaatteita! Käytin pari päivää siis vain mustaa ja harmaata asuissani.

Hiuksista piti siis alunperin tulla kylmät vaalean violetit, sen mun mekon väriset. Vaikka selitin oikeanvärisen hiustupsun avulla kampaamossa millaista väriä haluan ostaa, niin lopputulos oli enemmän epätasainen marjapuuro kuin kylmä violetti. Se väri mitä itse siis menin ostamaan oli loppu, ja sain tilalle toista jonka piti olla samanlaista. Mua edelleen vähän houkuttaa se kylmä violetti, vaikka tämän shokkitukan piti ollakin vain halloween-juttu. Ja siis vaikka tiedän että mulla tulisi olemaan pukeutumishankaluuksia ja varmaan menisi hermot siihen väriin aika nopeasti niin silti mua houkuttelee. Olen ihan pönttö! Mitä mieltä olette, pitäisikö repäistä ja kokeilla sellaista kylmää pastelliviolettia polkkaa? Saahan sen nopeasti onneksi kulumaan pois sitten jos ei tykkää!

Takki Sheinside* / Paita JC / Farkut Bershka / Kengät H&M / Laukku Coach / Kello Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Ruutu ja musta hot or not? Ja mitä teen tukalle? 😀

Ihanaa päivää kaikille <3

Aurinko laskee joka päivä aiemmin ja aiemmin, ja jos haluaa ottaa asukuvia pitää suunnilleen juosta töiden jälkeen kuvaamaan. Onneksi valoa sentään riittää vielä hetken aikaa, pian täytyy siirtyä siihen että kuvaa monta asua samana päivänä aina viikonloppuisin, jos haluaa asukuvia saada. Luonto on ihan uskomattoman kaunista just nyt, ja tuntuu että syksyn värit ovat tänä vuonna loistaneet jotenkin tavallista pidempään. Puut ovat vielä täynnä lehtiä ja osa ei ole vielä edes kadottanut vihreyttään, eli kaunista syksyn loistoa on odotettavissa vielä ainakin jonkin aikaa. Ihanaa!

Mä olen iloinen kun olen saanut kaivaa tämän vaalean suosikkitakin jälleen käyttöön, se on niin lämmin ja pehmeä ja rento. Muistan tämän olleen joidenkin lukijoideni inhokkitakki viime talvena, kaikessa rönttöisyydessään. Tai ehkä vaan käytin sitä liikaa? Käytän sitä varmasti liikaa tänäkin talvena, koska se on niin monikäyttöinen. En ole oikeastaan edes miettinyt uuden takin ostoa, kun takkivalikoima tuntuu olevan hyvä juuri nyt. Kaikkia takkeja en ole vielä edes ottanut esillle.

Takki Sheinside* / Neule New Yorker* / Housut Monki / Kengät H&M / Laukku Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Tähän asuun kaivoin kaapista esiin toisen vaatteen jota en ole käyttänyt pitkään aikaan, vuosi sitten New Yorkerilta saamani neuleen sifonkihelmalla. Yhdistin sen mustiin nahkalegginsseihin ja tolppakorkoisiin nilkkureihin. Kampaukseksi valitsin ihanan helpon ja rennon ponnarin, ja meikin jätin ihan minimiin. Ponnari on kivan freesi kampaus, pitäisi käyttää sitä useamminkin, vai mitä olette mieltä?

Talvella mä usein lisään meikin määrää, ja kesällä taas vähennän. En oikein tiedä miksi talvella tuntuu tarpeelliselta laittaa hirveä pakkelikerros kun vähemmälläkin pärjää, haha. Kai sitä talvella tuntee itsensä niin harmaaksi ja nuutuneeksi että kokee tarvitsevansa rajauksia ja räikeitä huulipunia.

Vaalean talvinen asu, hot or not?

Löysin Lontoosta sen mitä olen etsinyt koko syksyn, täydellisen villahatun. Mua on epäilyttänyt laittaa paria tai useampaa kymppiä hattuun, kun en ole ollut varma että tuleeko sille sitten kuitenkaan niin paljoa käyttöä. Primarkista löytyi mukavaan 8£ hintaan 100% villaa oleva beige lierihattu joka oli juuri sellainen kuin toivoinkin. Ja onhan sille ollut käyttöä näinä ihanan kirpsakoina syyspäivinä jo useampaan otteeseen. En koskaan ajatellut olevani hattuihmisiä, mutta kesällä ihastuin mustaan hattuuni kovasti ja sen löytymisen jälkeen hatut ovat tuntuneet enemmän omalta.

Shoppailin Lontoossa aika paljon juuri Primarkissa, ja sen lisäksi Bershkassa, New Lookissa, Gapissa ja Bootsissa. Kierrettiin toki kaikki muutkin kaupat, mutta noista löytyi kivoja juttuja. Zaraan päädyttiin myös, sitä ei vaan voi ohittaa vaikka kuinka aina päättää että ulkomailla käy vaan niissä kaupoissa mitä ei Suomesta löydy.

Bershkasta löysin vaikka mitä kivaa, kuten tämän asun vaaleat tekomokkahousut ja armeijanvihreän paidan jossa on sivuilla isot halkiot ja pidempi helma. Noita trikoisia halkiopaitoja näkyi Lontoossa paljon, ja yritin etsiä sellaista ribbikankaista, harmaata tai mustaa versiota mutta mistään ei löytynyt. Tuo armeijanvihreä on kuitenkin tosi kiva myös ja ihanan pehmeä.

Tykkään kovasti siroista ja kerrostetuista kultakoruista, ja ostin myös uuden sellaisen Primarkista. Ohutketjuiset ja pieniriipuksiset kultakorut ovat ihanan simppeleitä ja sopivat kivasti sekä arkeen että juhlaan.

Takki Sheinside* / Hattu Primark / Paita Bershka / Housut Bershka / Kengät Primark / Koru Primark / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta.

Iskeekö teihin villahattu ja vaalea tekomokka? Hot or not?

Maa-nan-tai. Muuta ei voi sanoa kun miettii kuluneen päivän surkuhupaisia tapahtumia. Aamupäivällä ei vielä ollut paha, sellainen aika perus maanantai. Juoksin jokaiseen bussiin ja metroon henkihieverissä kassien ja rattaiden kanssa ja kerkesin sentään, joten oikeastaan mullahan oli aivan loistavaa tuuria, maanantaiksi. Ruokatunnilla sitten alkoi tapahtua, mua tönäisi nimittäin auto kun olin ylittämässä tietä. Selvittiin säikähdyksellä, kyynärpää vain vähän kolahti mutta ei sattunut mitään sen enempää. Oltiin työkaverini kanssa ylittämässä tietä. Suojatien vieressä oli peräkkäin kaksi autoa, joista toinen ilmeisesti oli ajanut oman määränpäänsä ohi, ja päätti siinä sitten ihan yhtäkkiä katsomatta taakseen peruuttaa varmaan neljääkymppiä, jolloin takana (meitä lähimpänä) ollut auto joutui reagoimaan ja peruuttamaan myös ettei edessäoleva auto törmäisi häneen, ja töytäisi samalla sitten mua kyynärpäähän.

Tämä etummainen törttöilijä kurvasi pikavauhtia vain sinne minne olikin matkalla eikä osoittanut mitään kiinnostusta tilannetta kohtaan. Taaempi, muhun osuneen auton kuski sentään pysähtyi ja pahoitteli ja varmisti monta kertaa että onhan kaikki kunnossa, ja mä tietenkin sanoin että joo ei tässä mitään, kun ei mua edes pahasti sattunut ja eihän se hänen vikansa ollut. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta oli kyllä hirveä tilanne taas ajatella että mitä olisi voinut sattua. Onneksi oltiin Kalliossa ja vauhti ei ollut kuin normaalia kaupunkiajoa. Tässä taas yksi syy sille miksi mä en halua ajaa autoa, kun se ei riitä että itse tekee kaiken sääntöjen mukaan kun kuka tahansa idiootti saattaa sattua lähelle ja tehdä typeryyksiä.

Me lähdettiin vielä hakemaan kahvipakettia lähikaupasta ruokatunnin jälkeen, ja huomattiin sitten että unohdettiin avaimet sisään, molemmat. Jouduin sitten vielä soittamaan työkaverille että jos hän tulisi toiselta puolelta helsinkiä päästämään meitä sisälle. Reilu puoli tuntia me ehdittiin siinä odotella mutta onneksi ihana työkaveri sitten tuli ja pelasti meidät. Kenelle oikeasti käy niin että osuu autoon ja unohtaa avaimet samana päivänä, ihan uskomatonta. Onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin, ja mua on siis vaan naurattanut tämä huono tuuri koko päivän kun ei mitään vakavaa onneksi ole käynyt. Ehkä tiistai on parempi, pakkohan sen on olla!

Kuvituksena postauksessa mun uusi lemppari Lontoosta, poolokauluksinen neulemekko. Mekko on ollut mulla päällä jo monta kertaa ja ennustan sen olevan yksi syksyn ja talven eniten käytetyistä vaatteista. Siihen sopii kivasti niin saappaat kuin nilkkuritkin, ja kun pukee lämpimät neulesukkahousut alle niin tarkenee viileämmälläkin säällä. Se on ehkä mun vaatekaapin mukavin ja lämpimin ja kivoin vaate.

Samaan aikaan mekko kuitenkin on aika armoton, sitä ei kauheasti viitsi käyttää jos on menossa kolmen ruokalajin illalliselle, haha. Kangas on venyvää ja paljastaa ihan pienenkin pömpötyksen samantien, mutta ei se ole niin justiinsa. Ja samasta syystä se on tosiaan niin mukava, ei purista mistään.

Näissä kuvissa ostetut ihanat nyöritettävät korkkarit ovat muuten myös Primarkista. Arvatkaa mikä on vähemmän ihanaa? Se että huomasin kuvien ottamisen jälkeen, kun ihmettelin miksi toinen kenkä tuntuu niin hassulta, että se on kokoa 38. Ja siis ostin parin kokoa 36, mielestäni.

Takki Sheinside* / Mekko Primark / Kengät Primark / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta.

Toinen kenkä on siis kokoa 36 ja kokeilin vain sitä kaupassa, koska kengät olivat tiukasti kiinni toisissaan ja kävely niillä olisi ollut hankalaa. Tämä oli niitä ensimmäisen Lontoopäivän ostoksia, että varmaan sillä väsymykselläkin oli jotain tekemistä sen kanssa etten huomannut toisen kengän olevan kaksi kokoa liian iso. Myyjäkään ei huomannut mitään kassalla, mutta heillä on aina kiire ja eihän se heidän tehtävä olekaan huomata. Tottakai myyjä olettaa että asiakas on itse katsonut tarkkaan mitä on kassalle raahannut, toisin kuin minä. Naurattaa oma hömelyys, ei sitä oikein täältä voi enää lähteä palauttelemaan tai vaihtamaan niitä primarkiin. Onneksi eivät olleet kalliit, ja ainakin muistan jatkossa aina tarkistaa että kengät ovat samaa kokoa (vaikka ovatkin kiinni toisissaan).

Vähän ehkä huonoa tuuria joo, mutta hyviä nauruja. Kokemuksia hei nämäkin eikö vaan! Toivottavasti teidän maanantai ei ole ollut ihan näin huonotuurinen 😀

Parempaa tiistaita ja hyvää yötä kaikille <3

Ostin Lontoosta jonkin verran vaatteita, kolmet kengät ja meikkejä, ja tietenkin lapsille kaikkea, mutta laukkua en löytänyt. Kierrettiin kaikki tavaratalot ja pienempiäkin liikkeitä, mutta ei vaan tullut vastaan sitä unelmalaukkua jonka olisin halunnut. Päätin sitten että ostan sen Suomesta, tai netistä, sitten kun täydellinen yksilö tulee vastaan. Tässä postauksessa esittelen asun, joka kuvattiin jo Lontoossa. Lontoo oli muuten täydellinen lokaatio asukuvaamiseen, tasaisen valoisaa (pilvipouta sää kokoajan), ja jokapuolella mielenkiintoista ympäristöä, kauniita rakennuksia, punaisia busseja ja ihania puistoja. Lontoo on vähän niinkuin asukuvanottajan unelmakaupunki, upeiden kuvausmiljöiden lisäksi tietenkin kaikki maailman kaupat mitä kuvitella saattaa.

Mä päädyin ostamaan Primarkista juuri sen mekon minkä laitoin ostoslistakollaasiinkin, yksinkertaisen viininpunaisen A-linjaisen mekon poolokauluksella. Se on vaan niin ihana, tyylikäs mutta rento. Ja viininpunainen, ei voi hehkuttaa tarpeeksi. Jätin tämän kuitenkin ainoaksi viininpunaiseksi ostokseksi reissulla, koska fakta on se että viininpunaiset vaatteet lähtevät talven jälkeen kevät-kesätauolle kaapistani, kun en osaa sitä väriä käyttää muulloin kuin syksyllä ja talvella.

Löysin aivan mielettömän ihanat hapsusaappaat, myös Primarkista. Ne ovat tekomokkaa, ja yllättävän hyvät jalassa, olin niillä eilen myös päivän töissä ja kävelin muutaman kilometrin ihan ilman ongelmaa. Hapsut ovat hauska yksityiskohta, ja tykkään niistä muutenkin kun multa löytyy hapsuviittaa ja hapsumekkoa ja hapsutiesmitä. Saappaissa on tasaiset ja liukkaat pohjat, joten pakkaskeleille ne eivät sovi, mutta näille keleille ne ovat juuri täydelliset.

Hapsuviitta River Island / Mekko Primark / Sukkahousut H&M / Kengät Primark / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta.

Mitäs tykkäätte mun rennosta London lookista? Hot or not?