Löysin Lontoosta sen mitä olen etsinyt koko syksyn, täydellisen villahatun. Mua on epäilyttänyt laittaa paria tai useampaa kymppiä hattuun, kun en ole ollut varma että tuleeko sille sitten kuitenkaan niin paljoa käyttöä. Primarkista löytyi mukavaan 8£ hintaan 100% villaa oleva beige lierihattu joka oli juuri sellainen kuin toivoinkin. Ja onhan sille ollut käyttöä näinä ihanan kirpsakoina syyspäivinä jo useampaan otteeseen. En koskaan ajatellut olevani hattuihmisiä, mutta kesällä ihastuin mustaan hattuuni kovasti ja sen löytymisen jälkeen hatut ovat tuntuneet enemmän omalta.

Shoppailin Lontoossa aika paljon juuri Primarkissa, ja sen lisäksi Bershkassa, New Lookissa, Gapissa ja Bootsissa. Kierrettiin toki kaikki muutkin kaupat, mutta noista löytyi kivoja juttuja. Zaraan päädyttiin myös, sitä ei vaan voi ohittaa vaikka kuinka aina päättää että ulkomailla käy vaan niissä kaupoissa mitä ei Suomesta löydy.

Bershkasta löysin vaikka mitä kivaa, kuten tämän asun vaaleat tekomokkahousut ja armeijanvihreän paidan jossa on sivuilla isot halkiot ja pidempi helma. Noita trikoisia halkiopaitoja näkyi Lontoossa paljon, ja yritin etsiä sellaista ribbikankaista, harmaata tai mustaa versiota mutta mistään ei löytynyt. Tuo armeijanvihreä on kuitenkin tosi kiva myös ja ihanan pehmeä.

Tykkään kovasti siroista ja kerrostetuista kultakoruista, ja ostin myös uuden sellaisen Primarkista. Ohutketjuiset ja pieniriipuksiset kultakorut ovat ihanan simppeleitä ja sopivat kivasti sekä arkeen että juhlaan.

Takki Sheinside* / Hattu Primark / Paita Bershka / Housut Bershka / Kengät Primark / Koru Primark / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta.

Iskeekö teihin villahattu ja vaalea tekomokka? Hot or not?

Maa-nan-tai. Muuta ei voi sanoa kun miettii kuluneen päivän surkuhupaisia tapahtumia. Aamupäivällä ei vielä ollut paha, sellainen aika perus maanantai. Juoksin jokaiseen bussiin ja metroon henkihieverissä kassien ja rattaiden kanssa ja kerkesin sentään, joten oikeastaan mullahan oli aivan loistavaa tuuria, maanantaiksi. Ruokatunnilla sitten alkoi tapahtua, mua tönäisi nimittäin auto kun olin ylittämässä tietä. Selvittiin säikähdyksellä, kyynärpää vain vähän kolahti mutta ei sattunut mitään sen enempää. Oltiin työkaverini kanssa ylittämässä tietä. Suojatien vieressä oli peräkkäin kaksi autoa, joista toinen ilmeisesti oli ajanut oman määränpäänsä ohi, ja päätti siinä sitten ihan yhtäkkiä katsomatta taakseen peruuttaa varmaan neljääkymppiä, jolloin takana (meitä lähimpänä) ollut auto joutui reagoimaan ja peruuttamaan myös ettei edessäoleva auto törmäisi häneen, ja töytäisi samalla sitten mua kyynärpäähän.

Tämä etummainen törttöilijä kurvasi pikavauhtia vain sinne minne olikin matkalla eikä osoittanut mitään kiinnostusta tilannetta kohtaan. Taaempi, muhun osuneen auton kuski sentään pysähtyi ja pahoitteli ja varmisti monta kertaa että onhan kaikki kunnossa, ja mä tietenkin sanoin että joo ei tässä mitään, kun ei mua edes pahasti sattunut ja eihän se hänen vikansa ollut. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta oli kyllä hirveä tilanne taas ajatella että mitä olisi voinut sattua. Onneksi oltiin Kalliossa ja vauhti ei ollut kuin normaalia kaupunkiajoa. Tässä taas yksi syy sille miksi mä en halua ajaa autoa, kun se ei riitä että itse tekee kaiken sääntöjen mukaan kun kuka tahansa idiootti saattaa sattua lähelle ja tehdä typeryyksiä.

Me lähdettiin vielä hakemaan kahvipakettia lähikaupasta ruokatunnin jälkeen, ja huomattiin sitten että unohdettiin avaimet sisään, molemmat. Jouduin sitten vielä soittamaan työkaverille että jos hän tulisi toiselta puolelta helsinkiä päästämään meitä sisälle. Reilu puoli tuntia me ehdittiin siinä odotella mutta onneksi ihana työkaveri sitten tuli ja pelasti meidät. Kenelle oikeasti käy niin että osuu autoon ja unohtaa avaimet samana päivänä, ihan uskomatonta. Onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin, ja mua on siis vaan naurattanut tämä huono tuuri koko päivän kun ei mitään vakavaa onneksi ole käynyt. Ehkä tiistai on parempi, pakkohan sen on olla!

Kuvituksena postauksessa mun uusi lemppari Lontoosta, poolokauluksinen neulemekko. Mekko on ollut mulla päällä jo monta kertaa ja ennustan sen olevan yksi syksyn ja talven eniten käytetyistä vaatteista. Siihen sopii kivasti niin saappaat kuin nilkkuritkin, ja kun pukee lämpimät neulesukkahousut alle niin tarkenee viileämmälläkin säällä. Se on ehkä mun vaatekaapin mukavin ja lämpimin ja kivoin vaate.

Samaan aikaan mekko kuitenkin on aika armoton, sitä ei kauheasti viitsi käyttää jos on menossa kolmen ruokalajin illalliselle, haha. Kangas on venyvää ja paljastaa ihan pienenkin pömpötyksen samantien, mutta ei se ole niin justiinsa. Ja samasta syystä se on tosiaan niin mukava, ei purista mistään.

Näissä kuvissa ostetut ihanat nyöritettävät korkkarit ovat muuten myös Primarkista. Arvatkaa mikä on vähemmän ihanaa? Se että huomasin kuvien ottamisen jälkeen, kun ihmettelin miksi toinen kenkä tuntuu niin hassulta, että se on kokoa 38. Ja siis ostin parin kokoa 36, mielestäni.

Takki Sheinside* / Mekko Primark / Kengät Primark / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta.

Toinen kenkä on siis kokoa 36 ja kokeilin vain sitä kaupassa, koska kengät olivat tiukasti kiinni toisissaan ja kävely niillä olisi ollut hankalaa. Tämä oli niitä ensimmäisen Lontoopäivän ostoksia, että varmaan sillä väsymykselläkin oli jotain tekemistä sen kanssa etten huomannut toisen kengän olevan kaksi kokoa liian iso. Myyjäkään ei huomannut mitään kassalla, mutta heillä on aina kiire ja eihän se heidän tehtävä olekaan huomata. Tottakai myyjä olettaa että asiakas on itse katsonut tarkkaan mitä on kassalle raahannut, toisin kuin minä. Naurattaa oma hömelyys, ei sitä oikein täältä voi enää lähteä palauttelemaan tai vaihtamaan niitä primarkiin. Onneksi eivät olleet kalliit, ja ainakin muistan jatkossa aina tarkistaa että kengät ovat samaa kokoa (vaikka ovatkin kiinni toisissaan).

Vähän ehkä huonoa tuuria joo, mutta hyviä nauruja. Kokemuksia hei nämäkin eikö vaan! Toivottavasti teidän maanantai ei ole ollut ihan näin huonotuurinen 😀

Parempaa tiistaita ja hyvää yötä kaikille <3

Ostin Lontoosta jonkin verran vaatteita, kolmet kengät ja meikkejä, ja tietenkin lapsille kaikkea, mutta laukkua en löytänyt. Kierrettiin kaikki tavaratalot ja pienempiäkin liikkeitä, mutta ei vaan tullut vastaan sitä unelmalaukkua jonka olisin halunnut. Päätin sitten että ostan sen Suomesta, tai netistä, sitten kun täydellinen yksilö tulee vastaan. Tässä postauksessa esittelen asun, joka kuvattiin jo Lontoossa. Lontoo oli muuten täydellinen lokaatio asukuvaamiseen, tasaisen valoisaa (pilvipouta sää kokoajan), ja jokapuolella mielenkiintoista ympäristöä, kauniita rakennuksia, punaisia busseja ja ihania puistoja. Lontoo on vähän niinkuin asukuvanottajan unelmakaupunki, upeiden kuvausmiljöiden lisäksi tietenkin kaikki maailman kaupat mitä kuvitella saattaa.

Mä päädyin ostamaan Primarkista juuri sen mekon minkä laitoin ostoslistakollaasiinkin, yksinkertaisen viininpunaisen A-linjaisen mekon poolokauluksella. Se on vaan niin ihana, tyylikäs mutta rento. Ja viininpunainen, ei voi hehkuttaa tarpeeksi. Jätin tämän kuitenkin ainoaksi viininpunaiseksi ostokseksi reissulla, koska fakta on se että viininpunaiset vaatteet lähtevät talven jälkeen kevät-kesätauolle kaapistani, kun en osaa sitä väriä käyttää muulloin kuin syksyllä ja talvella.

Löysin aivan mielettömän ihanat hapsusaappaat, myös Primarkista. Ne ovat tekomokkaa, ja yllättävän hyvät jalassa, olin niillä eilen myös päivän töissä ja kävelin muutaman kilometrin ihan ilman ongelmaa. Hapsut ovat hauska yksityiskohta, ja tykkään niistä muutenkin kun multa löytyy hapsuviittaa ja hapsumekkoa ja hapsutiesmitä. Saappaissa on tasaiset ja liukkaat pohjat, joten pakkaskeleille ne eivät sovi, mutta näille keleille ne ovat juuri täydelliset.

Hapsuviitta River Island / Mekko Primark / Sukkahousut H&M / Kengät Primark / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta.

Mitäs tykkäätte mun rennosta London lookista? Hot or not?

Noniin ja matkakertomus jatkuu! Viimeinen päivä Lontoossa me aloitettiin ihan rennosti. Nukuttiin ja hengailtiin hotellihuoneessa, mietittiin mitä halutaan tehdä. Sitten lähdettiin kävelemään kohti Knightsbridgeä, ja mentiin Pret A Mangerissa syödyn aamiaisen jälkeen kiertämään koko Harrod’s jossa ei oltu vielä käyty yhdessä, vaikka ohi oltiinkin kävelty.

Harrod’s oli kyllä ihan uskomaton kokemus. Siellä on ihan kaikkea, ja vielä vähän enemmän. Mitään me ei sieltä juotavaa lukuunottamatta ostettu, mutta se oli ihana vaan kävellä läpi. Upeat vaatteet, ja teknologiaosasto joka arvatenkin oli Oton mieleen, olivat meidän suosikkeja. Harrod’silla on myös jo avattu ihana joulumaailma, mutta sieltäkään mä en ostanut mitään. Sanokaa vaan pihiksi, mutta mun mielestä 10 puntaa on liikaa yhdestä pienestä kuusenkoristepallosta.

Me pyörittiin vielä vähän aikaa muissa kaupoissa, ja käveltiin Harrod’silta takaisin Oxford Streetille tekemään viimeiset ostokset, sillä meillä alkoi jo tulla kiire sinne Fall Out Boyn keikalle. Käytiin nopeasti hakemassa iltapalatarvikkeet Sainsbury’sista hotellille, koska keikka kesti aika myöhään ja haluttiin että meillä on jotain syötävää siellä kun tullaan takaisin. Kauppareissun jälkeisellä kävelyllä hotellille kävi sitten tämä aiemmin mainitsemani onnettomuus jossa oltiin silminnäkijöinä, ja sen takia me ei sitten ehdittykään mennä kunnolla syömään ennen keikkaa vaan haukattiin melkein seisaaltaan vaan Burger Kingistä hampparit naamaan. Oli sekin kyllä ihan hyvää, vaikka ruokahalu oli kateissa kun säikähdin niin kovasti.

Matka Wembleyn The SSE Arenalle taittui kätevästi metrolla Jubilee-linjalla, ja areenalle oli helppo kävellä kun seurasi vain kaikkia ruutupaitaisia ja/tai Fall Out Boy- hupparisia teinejä. Päästiin nopeasti sisälle, ja meillä oli hyvät paikat siellä. En saanut ostaessani enää seisomapaikkoja kun tajusin liput niin myöhään, mutta saatiin istumapaikat takaa ihan keskeltä, suoraan vastapäätä lavaa. Keikalle sai tuoda oman vesipullon, mutta siitä otettiin ovella korkki pois. Kameraa en saanut tuoda, koska siinä on vaihdettavat objektiivit eli se luetaan ammattilaiskameraksi. Otettiin sitten puhelimella muutama kuva ja video.

Ensimmäiseksi esiintyivät Matt & Kim, ihan huippuhauska duo joilla oli sellaista hyvän fiiliksen häröily- ja bilemusiikkia. Tämän jälkeen esiintyi Professor Green, jota odotinkin kovasti. Emeli Sandén ja Professor Greenin Read all about it oli joskus ihan mun lemppari, ja oli mieletöntä kuulla se livenä.

Oikeastaan oli kiva juurikin istua Oton kanssa, kolmen päivän kävely jätti jälkensä jalkoihin ja monen tunnin seisominen hikisessä ihmisjoukossa ei ehkä olisi ollut se kaikkein mukavin vaihtoehto. Istumapaikoilla oli fiilistä myös, jengi seisoi ja tanssi ja lauloi messissä jokaisella penkkirivillä koko areenalla. Fall Out Boy oli mieletön! Ensimmäisten 45 minuutin jälkeen tuli parin minuutin tauko, ja yhtäkkiä he olivatkin ihan lähellä meitä, seisoma-alueen takaosassa, ja vetivät kaksi biisiä akustisesti siinä. Sen jälkeen keikka jatkui vielä toiset 45 minuuttia lavalla. He soittivat kaikki biisit joita toivoinkin,  ja oli ihana kuulla sekä vanhaa että uutta, kun olen kuitenkin bändiä kuunnellut jo lähemmäs 10 vuotta.

Keikan jälkeen me ehdittiin juuri sopivasti metroon, joka tuli ihan täpötäyteen. Ajeltiin sillä Bond Streetille ja siitä vielä toisella, Central-linjalla, sitten Queenswayn asemalle joka oli ihan meidän hotellin lähellä. Meidän hotelli oli Central Park Hotel joka sijaitsi siis Bayswaterissa. Varattiin hotelli Ebookersin kautta, ja sivuilla oli kuvia siisteistä ja kivoista huoneista. Hotelli oli tosi siisti ja kiva muuten, mutta meidän huone ei ollut yhtään sitä mitä kuvissa luvattiin sen tason huoneesta. Siellä oli vain sänky ja pöytä, joiden välissä oli puoli metriä tilaa. Lisäksi ihan pieni telkkari. Huone oli katutasossa, ja ikkunoista ei nähnyt ulos ollenkaan kun edessä oli mun korkuinen pensasaita.

Lisäksi he mainostivat ebookersissa täysin ilmaista wi-fiä, joka osoittautuikin ilmaiseksi vain aulassa. Ilmainen wi-fi huoneessa oli suurin syy miksi päädyttiin juuri tähän hotelliin jäljellä olleista vaihtoehdoista, joten kieltämättä vähän harmittaa. Eli omasta wi-fistä olisi pitänyt maksaa 12 puntaa per laite per vuorokausi, mikä on aika jäätävä summa. Kolmelta päivältä ja kahdelta laitteelta 72 puntaa, ja tähän laskin vain puhelimet. Oman mobiilinetin käyttö roaming-hinnoillakin tulisi reippaasti halvemmaksi.

En siis suosittele hotellia, vaikka se ihan siisti olikin. Uskon että samaan hintaan voi saada myös paremman hotellihuoneen. Tosin kyse saattoi olla myös siitä, että hotelli oli tupaten täyteen buukattu ja meidät tungettiin sitten jonnekin jämähuoneeseen, kun ne kunnon huoneet olivat kaikki myös täynnä. Onneksi me ei kuitenkaan oltu hotellissa kuin nukkumassa, joten pienet tilat eivät sillä tavalla ahdistaneet. Ainoa harmittava juttu oli se wi-fi, koska aina kun halusi katsoa google mapsista reittejä tai vaikka laittaa kuvan instagramiin, piti mennä sinne aulaan. Siksi instagram & snapchat eivät päivittyneetkään ihan niin ahkeraan kuin toivoin.

Hotellihuone ei näytellyt isoa roolia meidän reissulla, joten siksi tuntuukin hassulta edes tällä tavalla ”valittaa” siitä. Tuli kuitenkin mieleen, että kannattaa olla tarkkana noissa, ja aina edes Tripadvisorista käyttäjäkokemusten lukeminenkaan ei valmista siihen mitä saattaakin olla vastassa. No joo, ei siitä sen enempää.

Kaikenkaikkiaan reissusta jäi tosi hyvä fiilis, vaikka yhdynkin siihen Oton ”Jotain kummallista Lontoossa on” -fiilikseen. Hassua kyllä, en huomannut sitä edellisellä reissulla. Silloin tosin en ollut mistään vastuussa itse, koulun reissu kun oli, ja tiesin etukäteen että yövymme youth hosteleissa joissa ei aina edes ollut joka huoneessa omaa vessaa. Huomenna luvassa ekojen Lontoon ostosten esittelyä, sekä sitä ihan tavallista arkea mitä ollaan täällä vietetty paluun jälkeen! Kyllä Lontoojuttuja on edelleen tulossa, mutta pitää huomenna katsoa vähän nykyhetkeenkin eikä antaa blogin elää vain Lontoon aikoja.

Ihanaa torstai-iltaa teille huipputyypeille <3

Mä haluan kertoa meidän matkan kokonaisuudessaan, joten tein pienen matkakertomuksen jonka jaan kahteen osaan. Tässä on ensimmäinen osa joka kertoo meidän kahdesta ensimmäisestä päivästä, mitä tehtiin ja missä käytiin. Matkakertomuksen toinen osa ilmestyy huomenna illalla! Lisäksi on tulossa teidän toivomia ostospostauksia, sekä tietenkin Lontoon vinkkejä ja yksi päivänasukin Lontoosta. Uskon että saatte näistä enemmän irti, kun kerron meidän matkasta enkä pelkästään latele vinkkejä, eikö vain. Ja mä nyt olen tällainen papupata että voisin puhua tuosta reissusta vaikka kymmenen postauksen verran!

Arvatkaa mitä? Me ei käyty Lontoossa yhdessäkään sisänähtävyydessä. Ei museoissa, ei vahakabinetissa. Ei edes tsekkaamassa sitä Harry Potterin laituria. Se vaan jotenkin tapahtui, mehän suunniteltiin nimenomaan käyvämme ainakin yhdessä, mahdollisesti kahdessakin kohteessa. Ensimmäisenä päivänä me ei menty mihinkään, koska oltiin niin jäätävän väsyneitä kello 3.30 herätyksestä, että teki tiukkaa kaiken matkustuksen jälkeen kävellä edes hotellille. Me siis aamulla käveltiin Victorian asemalta Knightsbridgen ja Hyde Parkin kautta Bayswateriin jossa meidän hotelli oli, ja matka ei ollut ihan hirvittävän lyhyt, mutta se matka oli vain alkua.

Ensimmäisenä päivänä siis käveltiin koko päivä ja kierreltiin lähinnä Oxfordstreetin kauppoja. Väsymys ja wifittömyys saivat meidät pitäytymään helpoissa valinnoissa ja ei puhettakaan että oltaisiin jaksettu keskittyä nähtävyyksiin, kun shoppailusaldoksikin jäi yksi pieni pussi Primarkista vaikka kierrettiin kaupoissa tunteja. Hotellilla piipahdettiin vain viemässä tavarat, ja sen jälkeen syötiin Pret-A-Mangerissa aamupalalounas, ja alettiin shoppailemaan. Väsyneenä ei vaan kykene keskittymään, yhtään, joten tästä opimme ainakin sen että seuraavalle matkalle ei oteta lentoja kello kuudeksi aamulla, ellei reissu ole tarpeeksi pitkä jotta ekan päivän voi käyttää nukkumiseen. Illalla kun oltiin käyty Bayswaterin Gourmet Burger Kitchenissä syömässä ihanat hampurilaisateriat, me käveltiin pikkumatka takaisin hotellille ja alettiin koisimaan. Mä nukahdin siinä yhdeksän maissa kesken paikallisen Uutisvuodon, ja heräsin seuraavana aamuna kello seitsemän.

Tokana päivänä meillä oli ihanaa, oltiin ihan pirteitä jo heti aamusta ja fiilis oli ihan sellainen ”meillä on koko maailma auki, mitäs nyt tehdään?”.  Aamulla käveltiin Oxford Streetin lähelle, Great Marlborough Streetille Le Pain Quotidieniin aamiaiselle, ja sen jälkeen jatkettiin matkaa Piccadilly Circusille missä en ollut aiemmin käynytkään. Mua naurattaa se meidän Piccadillyreissu, koska kun me oltiin kävelty sinne, me ihmeteltiin varmaan pari minuuttia että missä se mainosvaloseinä on, ei sitä näy missään vaikka meidän pitäisi olla ihan oikeassa paikassa. No, sehän oli meidän selkien takana, siis kirjaimellisesti seistiin metrin päässä siitä. Oltiin vaan liian lähellä eikä ensin tajuttu, urpoja kun ollaan! Saatiin kyllä hyvät naurut.

Piccadillyltä jatkettiin matkaa kohti Big Beniä kävellen, ja siitä vielä käveltiin Trafalgar Squaren kautta takaisin Great Marlborough streetille, Wagamamaan syömään. Oli muuten ihan törkeän hyvää ruokaa, ei voi kuin suositella! Loppupäivä me pyhitettiin shoppailulle, kun ekapäivänä en kerran ollut löytänyt mitään.  Sitten alkoi jo löytyäkin kaikkea, kun jaksoi vähän keskittyä eikä vain haahuilla silmät seisoen ympäri kauppoja.

Wagamama -lounaan jälkeen piipahdettiin mm. läheisessä Victoria’s secretissä, mutta me ei ehditty olla siellä kovinkaan kauaa kun mulle tuli yhtäkkiä ihan järkyttävän paha olo, siis sellainen oikeasti tosi etova olo ja melkein juoksin ulos kaupasta. En tiedä söinkö mä liikaa vai olivatko VS-hajuvedet liian voimakkaita kaikki samassa paikassa tuoksuen, mutta jostain se huono olo vaan tuli. Onneksi se meni sitten ohi kun käveltiin hetki ulkona. En uskaltautunut VS:n enää takaisin sen jälkeen (muistatte varmaan että mulla on emetofobia), joten ne ostokset jäi nyt ostamatta. Onneksi Primarkista löytyi melkein yhtä hienoja neonvärisiä pikkareita, vaikka eihän ne tietenkään ihan sama asia ole.

Shoppailin mm. Bershkassa ja New Lookissa, ja kiersin kyllä kaikki muutkin kaupat, mutta niistä löysin kaikkea kivaa ja sieltä Primarkista myös. Ostospostauksen saatte heti, kun ehdin kuvaamaan ostokset. Tänään on ollut niin kiire päivä, että en ehtinyt edes olla kotona yhtenäkään päivän valoisana tuntina. Mutta joo, jatketaanpa Lontoosta! Shoppailun jälkeen käveltiin n. kolmen kilometrin matka takaisin hotellille ja keräiltiin hetki itseämme, lähinnä jalkoja joilla oli talsittu ainakin viikon edestä. Sitten suunnattiin Bayswaterin Nando’siin syömään. Nando’s ei ollut ihan mun suosikki, sain nimittäin uunissa paistettuja pakasteranskalaisia kanatortillojeni seuraksi, ja niistä osa oli raakoja. Me myös odotettiin ruokia n. 40 minuuttia, vaikka kyseessä on melkein pikaruokaketju jossa muut asiakkaat saivat ruokansa alle kymmenessä minuutissa. Saattaa kyllä olla että tämä oli ihan vaan tämän yhden ravintolan ongelma, koska Nando’s on iso ja menestynyt ketju ja ilmeisen suosittu.

Pyörittiin hetki vielä Bayswaterissa Whiteley’s-ostoskeskuksessa, ja sitten mentiin hotellille. Tarkoituksena oli katsoa vielä joku elokuva, mutta mä taas nukahdin jo kymmenen maissa kun oltiin vasta asettautumassa katsomaan elokuvaa. No, ainakin sain hyvät yöunet ja heräsin tosi pirteänä sitten myös seuraavaan päivään. Ottoa vähän huvitti kun mä olin niin poikki molempina iltoina, että oikeasti vaan nukahdin ihan vahingossa vaikka en ollut vielä edes ehtinyt käydä iltapesulla tai vaihtanut yökkäreitä. Hän sitten herätteli mua ja mä ihan pöllämystyneenä pesin meikit ja hampaat ja jatkoin unia.

Joo, eli tosiaan huomenna sitten kakkososa, jossa Fall Out Boyn keikka ja meidän viimeisen päivän touhuilut! Toivottavasti tykkäätte näistä, vaikka nämä mun kertomukset vähän rönsyileviä ovatkin. Ja tosiaan vinkkipostaus tulee sitten erikseen, kun näistä mun kertomuksista ei välttämättä ole niin helppo seurata vaikkapa ruokapaikkoja tai kauppoja. Hyvää yötä ihanat, nyt tämä rouva alkaa jälleen nukkumaan!