Maa-nan-tai. Muuta ei voi sanoa kun miettii kuluneen päivän surkuhupaisia tapahtumia. Aamupäivällä ei vielä ollut paha, sellainen aika perus maanantai. Juoksin jokaiseen bussiin ja metroon henkihieverissä kassien ja rattaiden kanssa ja kerkesin sentään, joten oikeastaan mullahan oli aivan loistavaa tuuria, maanantaiksi. Ruokatunnilla sitten alkoi tapahtua, mua tönäisi nimittäin auto kun olin ylittämässä tietä. Selvittiin säikähdyksellä, kyynärpää vain vähän kolahti mutta ei sattunut mitään sen enempää. Oltiin työkaverini kanssa ylittämässä tietä. Suojatien vieressä oli peräkkäin kaksi autoa, joista toinen ilmeisesti oli ajanut oman määränpäänsä ohi, ja päätti siinä sitten ihan yhtäkkiä katsomatta taakseen peruuttaa varmaan neljääkymppiä, jolloin takana (meitä lähimpänä) ollut auto joutui reagoimaan ja peruuttamaan myös ettei edessäoleva auto törmäisi häneen, ja töytäisi samalla sitten mua kyynärpäähän.

Tämä etummainen törttöilijä kurvasi pikavauhtia vain sinne minne olikin matkalla eikä osoittanut mitään kiinnostusta tilannetta kohtaan. Taaempi, muhun osuneen auton kuski sentään pysähtyi ja pahoitteli ja varmisti monta kertaa että onhan kaikki kunnossa, ja mä tietenkin sanoin että joo ei tässä mitään, kun ei mua edes pahasti sattunut ja eihän se hänen vikansa ollut. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta oli kyllä hirveä tilanne taas ajatella että mitä olisi voinut sattua. Onneksi oltiin Kalliossa ja vauhti ei ollut kuin normaalia kaupunkiajoa. Tässä taas yksi syy sille miksi mä en halua ajaa autoa, kun se ei riitä että itse tekee kaiken sääntöjen mukaan kun kuka tahansa idiootti saattaa sattua lähelle ja tehdä typeryyksiä.

Me lähdettiin vielä hakemaan kahvipakettia lähikaupasta ruokatunnin jälkeen, ja huomattiin sitten että unohdettiin avaimet sisään, molemmat. Jouduin sitten vielä soittamaan työkaverille että jos hän tulisi toiselta puolelta helsinkiä päästämään meitä sisälle. Reilu puoli tuntia me ehdittiin siinä odotella mutta onneksi ihana työkaveri sitten tuli ja pelasti meidät. Kenelle oikeasti käy niin että osuu autoon ja unohtaa avaimet samana päivänä, ihan uskomatonta. Onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin, ja mua on siis vaan naurattanut tämä huono tuuri koko päivän kun ei mitään vakavaa onneksi ole käynyt. Ehkä tiistai on parempi, pakkohan sen on olla!

Kuvituksena postauksessa mun uusi lemppari Lontoosta, poolokauluksinen neulemekko. Mekko on ollut mulla päällä jo monta kertaa ja ennustan sen olevan yksi syksyn ja talven eniten käytetyistä vaatteista. Siihen sopii kivasti niin saappaat kuin nilkkuritkin, ja kun pukee lämpimät neulesukkahousut alle niin tarkenee viileämmälläkin säällä. Se on ehkä mun vaatekaapin mukavin ja lämpimin ja kivoin vaate.

Samaan aikaan mekko kuitenkin on aika armoton, sitä ei kauheasti viitsi käyttää jos on menossa kolmen ruokalajin illalliselle, haha. Kangas on venyvää ja paljastaa ihan pienenkin pömpötyksen samantien, mutta ei se ole niin justiinsa. Ja samasta syystä se on tosiaan niin mukava, ei purista mistään.

Näissä kuvissa ostetut ihanat nyöritettävät korkkarit ovat muuten myös Primarkista. Arvatkaa mikä on vähemmän ihanaa? Se että huomasin kuvien ottamisen jälkeen, kun ihmettelin miksi toinen kenkä tuntuu niin hassulta, että se on kokoa 38. Ja siis ostin parin kokoa 36, mielestäni.

Takki Sheinside* / Mekko Primark / Kengät Primark / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta.

Toinen kenkä on siis kokoa 36 ja kokeilin vain sitä kaupassa, koska kengät olivat tiukasti kiinni toisissaan ja kävely niillä olisi ollut hankalaa. Tämä oli niitä ensimmäisen Lontoopäivän ostoksia, että varmaan sillä väsymykselläkin oli jotain tekemistä sen kanssa etten huomannut toisen kengän olevan kaksi kokoa liian iso. Myyjäkään ei huomannut mitään kassalla, mutta heillä on aina kiire ja eihän se heidän tehtävä olekaan huomata. Tottakai myyjä olettaa että asiakas on itse katsonut tarkkaan mitä on kassalle raahannut, toisin kuin minä. Naurattaa oma hömelyys, ei sitä oikein täältä voi enää lähteä palauttelemaan tai vaihtamaan niitä primarkiin. Onneksi eivät olleet kalliit, ja ainakin muistan jatkossa aina tarkistaa että kengät ovat samaa kokoa (vaikka ovatkin kiinni toisissaan).

Vähän ehkä huonoa tuuria joo, mutta hyviä nauruja. Kokemuksia hei nämäkin eikö vaan! Toivottavasti teidän maanantai ei ole ollut ihan näin huonotuurinen 😀

Parempaa tiistaita ja hyvää yötä kaikille <3

Ostin Lontoosta jonkin verran vaatteita, kolmet kengät ja meikkejä, ja tietenkin lapsille kaikkea, mutta laukkua en löytänyt. Kierrettiin kaikki tavaratalot ja pienempiäkin liikkeitä, mutta ei vaan tullut vastaan sitä unelmalaukkua jonka olisin halunnut. Päätin sitten että ostan sen Suomesta, tai netistä, sitten kun täydellinen yksilö tulee vastaan. Tässä postauksessa esittelen asun, joka kuvattiin jo Lontoossa. Lontoo oli muuten täydellinen lokaatio asukuvaamiseen, tasaisen valoisaa (pilvipouta sää kokoajan), ja jokapuolella mielenkiintoista ympäristöä, kauniita rakennuksia, punaisia busseja ja ihania puistoja. Lontoo on vähän niinkuin asukuvanottajan unelmakaupunki, upeiden kuvausmiljöiden lisäksi tietenkin kaikki maailman kaupat mitä kuvitella saattaa.

Mä päädyin ostamaan Primarkista juuri sen mekon minkä laitoin ostoslistakollaasiinkin, yksinkertaisen viininpunaisen A-linjaisen mekon poolokauluksella. Se on vaan niin ihana, tyylikäs mutta rento. Ja viininpunainen, ei voi hehkuttaa tarpeeksi. Jätin tämän kuitenkin ainoaksi viininpunaiseksi ostokseksi reissulla, koska fakta on se että viininpunaiset vaatteet lähtevät talven jälkeen kevät-kesätauolle kaapistani, kun en osaa sitä väriä käyttää muulloin kuin syksyllä ja talvella.

Löysin aivan mielettömän ihanat hapsusaappaat, myös Primarkista. Ne ovat tekomokkaa, ja yllättävän hyvät jalassa, olin niillä eilen myös päivän töissä ja kävelin muutaman kilometrin ihan ilman ongelmaa. Hapsut ovat hauska yksityiskohta, ja tykkään niistä muutenkin kun multa löytyy hapsuviittaa ja hapsumekkoa ja hapsutiesmitä. Saappaissa on tasaiset ja liukkaat pohjat, joten pakkaskeleille ne eivät sovi, mutta näille keleille ne ovat juuri täydelliset.

Hapsuviitta River Island / Mekko Primark / Sukkahousut H&M / Kengät Primark / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta.

Mitäs tykkäätte mun rennosta London lookista? Hot or not?

Mun asu / Viitta River Island / Paita Zara / Hame H&M / Koru H&M / Ballerinat H&M / Laukku Marc by Marc Jacobs

Tiaran asu / Takki ZARA / Farkut ZARA / Paita ZARA / Koru H&M / Kengät Lindex

Zeldan asu / Neule Åhlens / Mekko ZARA / Kengät ZARA / Rusetti H&M

Eilen olin sanaton, ja aika sanaton olen vielä tänäänkin. Mä olen vaan uskomattoman kiitollinen siitä että saan elää elämääni Oton ja lasten kanssa, ja meillä on kaikki hyvin. Silti en lakkaa toivomasta että vielä joskus niin on kaikilla muillakin. Eilinen kirjoitus aiheutti keskustelua, mikä on hyvä. Mielipiteitä ei voi muuttaa pakottamalla, mutta jos keskustelee, mieluiten hyvässä hengessä, voi herättää vastapuolessa ajatuksia joita ei muuten välttämättä olisi tullut mieleenkään.

Me ollaan vietetty tyttöjen kanssa pari vapaapäivää ystävien tapaamisen ja rennon hengailun merkeissä. Jotenkin tuntuu tällä hetkellä siltä että haluaa vaan pitää noita kahta kainalossa ja halia ja rutistaa niin paljon kuin vain pystyy. En taida olla ainoa äiti jolla sellainen fiilis on viimeaikoina ollut? Onneksi lapset ovat olleet yllättävän suostuvaisia kainalossa pötköilyyn, yleensä kun pitää viilettää tuhatta ja sataa. Tänään olen saanut ainakin miljoona pusua ja halia, ja toinen vieläpä sanoi että ”Mamma, tinä owet minun wakah makkawa.” Eli rakas makkara.

Mä olen mielelläni rakas makkara, se on paras titteli mitä voi olla. Hyvää yötä teille kaikille ihanille <3

Tukholman lemppariostos mulle itselleni oli aivan ihana vaate River Islandista. Otsikkokin sen jo kertoo, hapsuviitta tai poncho tai mikä ikinä onkaan. Mustaa mokkajäljitelmää, sopivan ohut ja kevyt mutta kuitenkin lämmin. Taittuu superpieneen tilaan joten se on helppo ottaa mukaan ekstralämmikkeeksi nyt lämpimällä jos lähtee ilman takkia, ja myöhemmin syksyllä vaikka nahkatakin kaveriksi. Arvoin pitkään mustan ja kamelinvärisen väliltä, mutta musta lähti mukaan. Tiedän että kamelinruskea on super in tänä syksynä, mutta musta oli vaan enemmän mun juttu. Vähemmän tunkkainen mun muiden vaatteiden kanssa, ja enemmän mun näköinen.

Luulen että tulen pitämään tätä päällä koko syksyn, koska tämä antaa jokaiselle asulle särmää! Mä tykkään kovasti hapsuista, ja meidän tytöt kanssa. Ainoa hankaluus tietty että mä onnistun aina jättämään ne auton oven väliin kun istun kyytiin, hahaa. Saa nähdä kuinka monta hapsua on enää viitan oikealla puolella loppusyksystä kun olen tarpeeksi monta kertaa jättänyt ne oven väliin.

Odotan jo vähän viileämpiä syyspäiviä että pääsen taas käyttämään mun viime talvena ostettuja ihania mustia tolppakorkoisia nilkkureita, ne sopivat aivan loistavasti tähän viittaan. Ja eikö vain musta isolierinen villahattu kruunaisikin tämän lookin? Sellainenkin on hankintalistalla mutta jotenkin en ole vaan osannut ostaa vaikka olen nähnytkin niitä kaupoissa. Aina ihastelen ja hypistelen niitä kun näen mutta sitten en kuitenkaan osta.

Viitan kanssa puin tällä kertaa Hennesiltä muutama päivä sitten ostetun harmaa v-aukkoisen neuleen ja Monkin tekonahkalegginssit jotka ostin meidän aiemmalla Tukholman reissulla. Jalkaan Topshopin slip-onit, jotka nekin ovat Tukholmasta, silloin kun siellä vielä oli Topshop. Ihan tyhmää että koko Ruotsissa ei ole enää Topshopeja, miksi niiden piti hävitä! Onneksi on sentään River Island, toivottavasti se ei häviä sieltä ikinä.

Viitta River Island / Neule H&M / Legginssit Monki / Laukku Coach / Kello Marc by Marc Jacobs* / Kaulakoru H&M / Kengät Topshop / *saatu blogin kautta

Hapsuviitta hot or not? Mikä on teidän syksyn lempparivaate?