Vihdoinkin sain kerättyä jonkinlaista listaa mun lukemista blogeista. Mä itse en seuraa mitenkään fiksusti blogeja vain esimerkiksi bloglovinista tai bloggerista, vaan seuraan blogeja todella sekalaisesti. Suomalaisia blogeja seuraan lähinnä facebookista ja portaalien etusivuilta, ulkomaisia taas pidän suoraan kirjanmerkeissä, enkä seuraa niistä kovin montaa fb:ssä. Instagramissa sen sijaan seuraan kaikkia joita luen edes satunnaisesti, koska insta on niin ihanan iisi.

Ihan ykkösmaa ulkomaailaisissa blogeissa on mulle Ruotsi, koska lähes kaikki blogit joita seuraan päivittäin tulevat sieltä. ImNext-portaalista seuraan jokaista bloggaaajaa, mutta lemppari on ehkä Rami Hanna jota pääsin viime viikolla tapaamaan (ja ottamaan aivan hirveän yhteiskuvan, siis mun osalta :D)! ImNextin bloggaajien kuvat, yhteishenki ja projektit joita he pääsevät tekemään ovat aivan mielettömiä. Siinä on porukka pelkkää priimaa, ja kaikki ketkä heistä olen vuosien varrella tavannut (Rami, Lisa, Fanny & Victoria) ovat olleet myös ihan huipputyyppejä ja tosi maanläheisiä ja kivoja, siitä huolimatta että heidän suosionsa on jotain sellaista mistä voin vain haaveilla itse! ImNext portaalina on tosi tyylikäs ja helppokäyttöinen, ja mä oikeasti tykkään siitä että he tekevät kaikki yhdessä siistejä juttuja, matkustavat ympäri maailmaa ja kuvaavat mielettömiä videoita.

Victoria Törnegrenin tyyli on heistä ehkä eniten omaan makuuni, mutta inspiraatiota haen kaikilta. Fanny Lyckman on vähän räväkämpi. Rami Hannan kuvat ovat täydellisiä, ja niistä jos mistä voi hakea inspistä omiin asukuviin, vaikka mulla Rami Hanna -tasolle pitkä matka onkin, hahaa!

Aivan oma lukunsa on tietenkin Kenza, uskomattoman suosittu ruotsalainen bloggaaja, joka on päässyt blogillaan pidemmälle kuin kukaan Pohjoismaissa. Kenzalla on oma vaatemerkki, IvyRevel ja hänen bloginsa on yksi mun suurimpia lemppareita. Kirjoitukset ovat ihanan hyväntuulisia, kuvat ihan mielettömiä ja Kenza niin kaunis ettei mitään järkeä. Vaikka Kenzaa seuraavat miljoonat ihmiset, hän tuntuu silti olevan edelleen se sama tyyppi kuin aloittaessaan. Kenzan blogia mä olen lukenut varmaan pisimpään kaikista. Kenzan blogista haen asuinspistä ja yksinkertaisesti hyvää fiilistä, lisäksi on mieletöntä miten usein ja kuitenkin laadukkaasti hän blogiaan päivittää.

Viime aikoina olen tykästynyt myös Ruotsin suurten blogien uusimpaan tulokkaaseen, eli Janni Deleriin jonka blogi saavutti lyhyessä ajassa suuren suosion. Jannilla on upeita matkajuttuja, hyvinvointia , ruokaa ja treenijuttuja sekä tietenkin asukuvia. Ihanan pirteä blogi!

Ruotsalaisia mammablogeja en ole onnistunut löytämään niin paljoa ja niin tasokkaita kuin mitä meillä on Suomessa, esimerkiksi ulkoasu tuntuu olevan monissa ruotsalaisissa äitiblogeissa ihan toisarvoinen juttu, ja blogeja on hankala löytää mun mielestä. Yksi mulla kuitenkin on jota satunnaisesti luen, Blondinbella eli Isabella Löwengrip, joka on saman ikäinen kuin minä ja odottaa juuri toista lastaan. Isabella on kirjoittanut kirjankin äitiydestä, ja menestyy blogillaan todella hyvin. Suomessa pienemmätkin äitiblogit panostavat todella paljon bloginsa ulkoasuun, ja kirjoittavat laadukasta jälkeä, Ruotsissa tuntuu olevan vähän toisin.

Ruotsalaisten blogien lisäksi mä seuraan ulkomaisista blogeista Olivia Palermoa, joka on mun ultimate tyyli-idoli ikuisesti. Olivian sivusto on paljon muutakin kuin vain blogi, enkä seuraa sitä niin säännöllisesti kuin blogeja. Olivia esittelee paljon tulevia mallistoja, ja tietenkin myös omaa tyyliään joka on mieletön, jos jollekin jäi vielä epäselväksi! Toinen lemppari on Purseblog, josta voi nimensä mukaisesti lukea kaiken laukuista. Siellä on esillä niin unelmalaukkuja joista voi vain haaveilla, kuin pienemmänkin budjetin laukkuja ja keskihintaisia laukkuja. Lisäksi siellä on paljon muuta shoppailuasiaa, nettikauppavinkkejä ja kaikkea mahdollista mistä pieni laukkuaddikti ilahtuu kovasti.

Suomalaiset blogit ovatkin sitten vielä tuotakin pidempi lista. Tätä on ehkä hankalaa toteuttaa koska en halua jättää ketään kaveria sanomatta ja en haluaisi nostaa kenenkään kaverin blogia toistensa yläpuolelle. Kuitenkin seuraan suomalaisista blogeista eniten varmasti juuri mun kavereiden ja tuttujen blogeja, ja yksistään niitä on jo paljon. Lisäksi luen päivittäin Indiedaysin etusivulta kiinnostavimmat postaukset, ja sama juttu Mamalifessa ja Kaksplussalla. Facebookissa kuulun joihinkin bloggaajaryhmiin, ja niistä tulee luettua aina mielenkiintoisimmat otsikot läpi, oikeasti se määrä blogeja minkä selaan päivässä läpi on ihan hurja! Mä jätän mieluiten ne kavereiden blogit sanomatta kokonaan, mutta eiköhän teistä suurin osa ne tiedäkin, ihan vaan siksi että mä haluan olla tasapuolinen kaikille kavereille, vaikka heitä ei varmaan edes kiinnosta ja mä ylianalysoin tässä omia tekemisiäni 😀

Suomalaisista blogeista mä tykkään näiden ”jo mainittujen” lisäksi eniten L’art of fashion -blogista jota kirjoittaa ihana Natali, joka on myös valokuvannut mua silloin kun odotin Zeldaa. Sieltä löytyy asuja, matkapostauksia ja hyvää fiilistä. Tykkään paljon myös Blond Rivetsistä ihanien matkajuttujen ja upeiden asukuvien vuoksi, ja olen mä Kirankin tavannut ja hän on ihana ihminen myös! En mä tosin ole suomalaisissa blogipiireissä inhottaviin tyyppeihin törmännytkään, juuri siitä puhuttiin ruotsalaistenkin bloggaajien kanssa viime viikolla lounaalla, että heillä Ruotsissa blogipiirit ovat jakautuneet eri ryhmittymiin, eivätkä kaikki tule toimeen toistensa kanssa. Suomessa blogipiirit ovat paljon tiiviimmät, ja täällä melkein kaikki bloggaajat ainakin tietävät toisensa, vaikka eivät olisi tavanneetkaan. Mun mielestä tapahtumissa on aina tosi hyvä henki ja kaikki moikkailevat toisiaan eivätkä katso nenänvartta pitkin.

Instagramissa mun ehdottomat lemppariseurattavat kaikkien edellämainittujen lisäksi on Angelica Blick @angelicablick, ruotsalainen muotibloggaaja hänkin, ja @ssssamanthaa jolla on upeita meikkejä ja joka on ihan mielettömän kaunis. Instagram on seurantakanavana ehdottomasti helpoin kyllä, ja mun ihan lempparisovellus muutenkin. Videoblogit ei ole mulle oikeastaan ollenkaan tuttuja, vaikka ne tuntuvat olevan tällä hetkellä paljon kuumempi ilmiö kuin ihan perinteiset blogit. Seuraatteko te videoblogeja, ja jos seuraatte niin mitä?

Löytyykö teidän lukulistalta samoja blogeja? Seuraatteko enemmän ulkomaisia vai suomalaisia blogeja? Mitkä on teidän lemppariseurattavia blogeista? Entäs Instagramista? Oletteko löytäneet kivoja ruotsalaisia mammablogeja? Millä seuraatte blogeja?

Moikka! Tähän alkaneeseen viikkoon on mahtunut paljon enemmän kuin osasin odottaakaan, paljon hyvää ja ihanaa. Ollaan nähty kavereita, vietetty ihania hetkiä kotona legojen ja barbien kanssa ja pyörähdetty keskustassa pariinkin otteeseen. Eilen Tiaralla oli kerhopäivä, ja illalla mä näin mun ystävää Emmistä, joka asuu Rovaniemellä, mutta oli läpikulkumatkalla täällä kun tuli ulkomaanreissulta takaisin. Me istuttiin ensin Burger Kingissä ja sitten Starbucks’issa monta tuntia ja vaihdettiin kuulumisia, ihan rauhassa. Ollaan kyllä nähty viime vuonnakin useamman kerran, polttareissa, häissä, juhannuksena ja mun synttäreillä, mutta joka kerta isossa porukassa, juhlissa, jolloin ei ole hirveästi ehtinyt randomhöpöttelemään vaan mitä mieleen juolahtaa.

Ihanaa tervetullutta vaihtelua siis tämä, että voi jutella ihan rauhassa ja kasvotusten, meidän maratonipuheluissa kun tuppaa aina puutumaan käsi vähintään. Parasta on kyllä se, että vaikka nähdään superharvoin, tuntuu aina kun ei koskaan oltaisikaan oltu erossa. Meidän kolmen hengen porukka johon myös Netta kuuluu, on pitänyt yhtä jo vuodesta 2007, ihan hullua että siitä on jo kohta kahdeksan vuotta kun me tutustuttiin! Silloin ei kyllä käynyt mielessäkään että nämä ihanat neidit olisivat pian jo meidän lasten kummitätejä ja mun kaasoja, ja herregud jälleen päästään aiheeseen ”meidän häistä on kohta vuosi!”, what!

Tänään käytiin Polhemilla pyörähtämässä tsekkaamassa kevään uutuuksia ja moikkaamassa ihania naisia, ja meidän tytöt pääsivät piirtämään ja tutkimaan ja höpöttämään. Zelda myös sovitteli innoissaan kevään aurinkolasiuutuuksia, ja rakastui kisulaseihin ihan totaalisesti! Sieltä lähdettiin moikkaamaan vielä Emiliaa ja Avaa, ja loppuilta kotona meni ihan hujauksessa. Meillä oli tänään aamulla korjaajat vaihtamassa keittiön tasoa, kun se oli kohonnut saumasta, ja tytöt olivat ihan ihmeissään kun kolme random miestä pyöri täällä useamman tunnin. Mutta kieltämättä ihanaa että se on nyt korjattu, pieni vika joka ei sinänsä vaikuta mihinkään mutta on jo pitkään häirinnyt silmää aina kun keittiössä on pyörinyt.

Huomenna onkin taas kerhopäivä, ja illemmalla mulla on yksi meno niin tytöt saavat olla Oton kanssa. Perjantaina taas Otolla on töiden jälkeen vielä blogimeno, joten silloin me ollaan vaihteeksi kolmestaan tyttöjen kanssa. Onneksi sitten koittaa viikonloppu, ja kalenteri näyttää tyhjää. Viikonlopulle ei ole sen enempää suunnitelmia vielä, paitsi jos ilmat sallivat niin me voitaisiin käydä ehkä luistelemassa Tiaran kanssa. Mulla on omat vanhat luistimet tallessa ja hyvässä kunnossa, mutta Tiaralle pitäisi käydä ostamassa ihan ensimmäiset luistimet. Millaiset luistimet (ja mistä) te olette käyneet ostamassa kolmevuotiaalle? Millainen on paras malli ja mistä löytyy parhaat valikoimat? Kypärä pitää tietenkin myös hankkia luistelua varten.

Tekemisentäyteinen viikko, mutta rennolla meiningillä. Paljon tekemistä ei tarkoita kiirettä, jos tekemiset on sopivan löyhällä aikataululla sovittu, ja varaa itse tarpeeksi aikaa kaiken hoitamiseen. Mulla on ollut nyt jo pari viikkoa aina vähän väliä sellainen olo että kohta tulen kipeäksi, vähän kurkku kipeä iltaisin tai nuhaa aamuisin, ja nytkin olen palellut hulluna sohvalla koko tämän ajan kun olen kirjoittanut postausta, vaikka päällä on villasukat, verkkarit, sukkahousut (???), toppi ja college. Pitää varmaan hakea peitto! Mutta mä en kyllä suostu nyt tulemaan kipeäksi, pitää jatkaa appelsiinien popsimista joka välissä niin jos se flunssa vielä pysyisi loitolla.

Oikein ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3

Keskiviikko ja viikon arkiruoan aika! Teiltä tuli huippuja reseptivinkkejä edelliseen postaukseen, ja mä vähän soveltaen yhtä niistä kerkesin jo testaamaankin, herkkua oli ja aion kirjoittaa siitä täälläkin! Tänään kuitenkin luvassa meidän ultimate-arkiruokapelastus, joka on loistava vaihtoehto silloin kun tietää, että viikolla on tulossa kiireinen päivä jolloin ruuanlaitolle on aikaa tasan mikrolämmityksen verran. Tämä ruoka nimittäin riittää ainakin kaksi päivää, ja maut oikeastaan vain paranevat vanhetessaan, vähän niinkuin makaronilaatikko.

Nuudeliwokki, Oton esittelemä ruoka joka on ollut lasten suosikki siitä asti kun se meille tuli, on helppo ja nopea sapuska. Sitä voi pienillä jutuilla muunnella omaan makuunsa sopivaksi. Mä rakastan tulista ruokaa, kuten Ottokin, siksi meillä lapsiystävällinen nuudeliwokki maustetaan omalla lautasella Sriracha-kastikkeella, jota mä käytän enemmän kuin ketsuppia. Itse wokki me jätetään aika mausteettomaksi, ts. chiliä ei lisätä ollenkaan vaan ainoastaan nuudelimausteita ilman sitä, koska tuolla soosilla se on niin helppoa maustaa sitten itselle sopivaksi, kun vähemmän mausteinen versio sopii lapsille. Jos perheessä on pelkkiä tulisen ruuan lovereita, saa ruuasta ilman kastikettakin todella mausteisen, kun muistaa käyttää kaikki nuudelien chilimaustepussit (tai omaa chilimaustetta) maustamiseen. Ruokaa on myös helppo muuntaa vähähiilihydraattisemmaksi lisäämällä vihanneksia ja vähentämällä nuudelia.

Nuudeliwokki (ainakin 6-8 annosta)

400g vähärasvaista naudan jauhelihaa

5 pussia nuudeleita (joko samaa makua kaikki tai eri makuja)

4-5 porkkanaa

1-2 paprikaa

1-2 sipulia

(Soijakastiketta & Srirachakastiketta)

Pilko porkkanat ohuiksi tikuiksi, ja sipulit ja paprikat sopiviksi suupaloiksi. Murskaa nuudelit niiden ollessa vielä pusseissa, ja ota maustepussit pois. Paista jauheliha, mausta pussilla nuudelimaustetta. Wokkaa vihannekset ja mausta toisella pussilla nuudelimaustetta. Keitä nuudelit nopeasti, kaada vesi pois ja paista minuutti tai kaksi pannulla. Sekoita kaikki yhteen ja tarjoile maustekastikkeiden kanssa tai ilman.

Tämä on meidän sellainen ns. peruspohja tälle, tätä ruokaahan on tosi helppo muunnella mausteiden lisäksi myös vihanneksilla, voi laittaa valkosipulia, purjoa, sitruunaruohoa, kesäkurpitsaa, parsakaalikin varmasti sopisi tai erilaiset sienet, tai miksei joku perus herne-maissi-paprikakin tuoreiden vihannesten lisäksi. Mä en itse tykkää kauheasti pakastewokkivihanneksista, koska tuoreet on niin paljon rapeampia ja maukkaampia kypsennettynäkin, mutta nekin varmasti tähän sopivat ihan yhtä hyvin.

Oletteko te maistaneet Srirachaa? Mä syön sitä nykyään kaikkien tomaattisten pastojen kanssa, pizzan kanssa, nuudeliruuissa ja se sopii kaikkeen!

Kuinka moni katsoi Livillä käynnissä olevaa  illan pyörinyttä Miss Universum-kilpailua? Mä katsoin, viimeksi olen katsonut joskus ala-asteella. Mä muistan kuinka lapsena katsoin kilpailuista missien upeita pukuja, kauniita hiuksia, meikkejä ja kykykilpailua. Kisat tulivat parina vuonna juuri syysloman aikaan, jota usein vietimme äitini työpaikan mökillä lyhyen ajomatkan päässä Helsingistä meidän tutun tyttöporukan kanssa, johon kuuluu neljä äitiä ja neljä tyttöä. Lapsena mä rakastin kaikkia missikisoja, silloin niitä näytettiin enemmän telkkaristakin. Oli Miss Suomea, Suomen neitoa ja isompia kilpailuja joissa oli osanottajia myös Baltiasta ja Skandinaviasta. Silloin misseys oli hieno juttu, pikkutytöt kuten minä ihailivat missejä ja haaveilivat ehkä misseydestä itsekin jonain päivänä.

Nykyään misseys on kokenut inflaation. Missejä haukutaan surutta somessa, todella todella rumastikin, ja harva enää uskaltaa niihin kisoihin lähteä. Mä en uskaltaisi, mutta musta ne jotka missiksi uskaltavat lähteä ovat rohkeita. Nykypäivän missit tietävät millaista arvostelua tulevat saamaan osakseen, ja lähtevät silti yrittämään, tavoittelemaan omia unelmiaan. Missit eivät valitettavasti ole ainoita jotka arvostelua saavat osakseen nettikiusaamisen yhä yleistyessä. Uskon että tulevaisuudessa ihmiset ovat yhä enemmän esillä, työssä kuin työssä, ja arvostelu yleistyy sen mukana.

Mä en voi vielä tietää, mitä meidän tytöt haluavat tehdä isona, enkä myöskään voi tietää, millaiset ulkonäköihanteet ovat silloin valloillaan, ja miten niitä tavoitellaan. Onko maailma suvaitsevampi kymmenen vuoden kuluttua, kun meidän tytöt ovat teini-iän kynnyksellä, ja nappaavat vaikutteita joka puolelta? Otetaanko silloin ulkonäköpaineita? Surullista sanoa, mutta tällä hetkellä en ainakaan usko siihen että ulkonäköpaineet tulisivat vähenemään, päinvastoin. Samalla kun internet pienentää maailmaa ja tuo tuntemattomat ihmiset lähemmäs toisiaan, se tuo mukanaan myös paineet, yhä nuoremmille ja nuoremmille.

En voi vaikuttaa siihen yksin, mihin suuntaan ulkonäköihanteet kehittyvät, ainoa mihin voin vaikuttaa on että annan mahdollisimman hyvän pohjan lasteni itsetunnolle, ja opetan heidät arvostamaan ja rakastamaan itseään. Se on varmaa, että lapset kuulevat kaiken, ja kiinnittävät huomiota asioihin joita me emme edes itse välttämättä huomaa. Siksi mä olen tarkka siitä, että meidän kotona kenenkään ulkonäköä ei arvostella, enkä koskaan seiso peilin edessä osoittelemassa (omasta mielestäni) vartaloni virheitä tai haukkumassa itseäni rumaksi tai vääränlaiseksi. Mä en halua siirtää omia epäröintejäni lapsille.

Tiaralla on vasta reilut kolme vuotta ikää, mutta puhetaito on ollut olemassa jo yli kahden vuoden ajan. En ole kuullut hänen suustaan koskaan muuta kuin positiivisia kommentteja jonkun ulkonäöstä. Negatiivisin sana jonka olen kuullut hänen suustaan liittyen ulkonäköön, on hassu, ja sekin silloin kun isi vetää pitkät kalsarit päähän tai siskolla on naama täynnä jugurttia ja muroja. Hän ei kiinnitä huomiota erilaisuuteen, ja sen mielestäni hienoa. Mä voin vain toivoa, että näin tulee olemaan mahdollisimman pitkään, kotona ja myös muualla.

Onneksi hän on päässyt ihanaan kerhoryhmään, jossa kaikki lapset ovat mukavia, ja vaikka mukana on viisivuotiaitakin jotka ovat nähneet jo paljon enemmän kuin meidän pieni, ei reilun puolen vuoden kerhoilunkaan jälkeen sanavarastoon ole tarttunut yhtään arvostelevaa sanaa. Tähänastisen kokemuksen perusteella mä ainakin tunnen että nykyään yhä useampi vanhempi opettaa lapsistaan suvaitsevaisempia, ja kiinnittää huomiota näihin asioihin eikä siirrä ennakkoluulojaan lastensa mieleen. Lapsi ei näe itsessään eikä toisissa ulkonäkövirheitä niin kauan kuin kukaan ei niitä hänelle osoita, ja hyvä niin.

Palaan vielä siihen alkuperäiseen aiheeseen joka nämä kysymykset toi mun mieleeni, eli missikisoihin. Musta se miten aikuiset ihmiset haukkuvat oikein joukolla missejen ja muiden julkisuuden henkilöiden ulkonäköä facebook-seinillään, ja ylpeilevät haukkumapostausten keräämillä hurjilla tykkäysmäärillä, on surullista. Mitä hienoa on siinä, että saa joukolla kutsua jotain rumaksi ja ihmetellä miksi hän on päässyt missiksi? On totta, että misseiltä vaaditaan tietynlaista ulkonäköä, mutta heiltä vaaditaan myös paljon muuta. Mun mielestä se että Suomi ei pärjää Miss Universum-kilpailuissa on hienoa, koska se tarkoittaa että Suomi ei ole vielä kokonaan ahdettu siihen (kauniiseen, mutta tiukkaan muottiin, jossa monet muut maat ihanteineen jo ovat. Miss Suomet ovat olleet todella eri näköisiä joka vuosi, mikä on ihanaa, piristävää ja hienoa. Mä toivon että Suomessa valitaan jatkossakin erilaisia missejä, eikä mietitä kuka mahtuisi parhaiten siihen muottiin.

Mitä mieltä te olette missikisoista? Miten suojelette omia lapsianne ulkonäköpaineilta? Mistä suurimmat ulkonäköpaineet tulevat teidän mielestänne, ja miten niitä voisi välttää?

Takki Sheinside* / Paita Cubus / Housut Dr. Denim / Kengät DinSko / Laukku Coach / Korvakorut Ur&Penn* / *saatu blogin kautta

Mä hyppäsin eilen totaalisesti ulos mun mukavuusalueelta vaatteiden suhteen, kun kokeilin poolokaulusta pitkästä aikaa. Mulla on jo yli vuoden hengannut vaatekaapissa muutama poolokauluksinen kiva paita, joita en vaan ole osannut käyttää, vaikka niistä tykkäänkin. Tämä valkoinen poolo on ehkä helposti lähestyttävämpi, kun siinä kaulus on suht matala, eikä kurista kurkkua, haha!

En yleensä myöskään pidä hiuksia kiinni muuten kuin treenatessa, mutta jotenkin tuo poolokaulus tuntui tunkkaiselta tukka auki. Hiukset kiinni jäi tilaa myös isoille korviksille, joita en myöskään yleensä käytä koska ei ne kuitenkaan näy mun tukkapehkon alta. Mä tykkään kovasti näistä ruusukultaisista ihanuuksista, jotka ovat kevyet isosta koostaan huolimatta, eivätkä venytä korvaa.

Musta tää asu oli yllättävän kiva, vaikka ensin epäilytti. Ja paita on juuri sopivan lyhyt näin talvella, kun maha ei vilku hulluna vaan pilkistää vain  vähän jos nostaa käsiä. Ei tule kylmä! En tiedä kuinka nopeasti tulen pukeutumaan uudelleen pooloon, mutta ainakin nyt mä olen käyttänyt sitä, eikä tarvitse viedä sitä varastoon siksi että mulla on käytössä ”siivoa vaatekaapista pois kaikki mitä et ole käyttänyt puoleen vuoteen” -sääntö. Puoli vuotta lisäaikaa ;)! Pakko muuten sanoa tuosta takista vielä, että se näyttää oikeasti paljon vihreämmältä luonnossa, näissä kuvissa se on enemmän ruskea. Mä en ymmärrä miten saisin sen värin vangittua sellaisena kuin se on, koska vaikka kuvausasetukset on säädetty tismalleen oikein ja kaikki muut värit näyttävät oikealta, tuo takki on vaan aina ruskea kuvissa. Tosi outoa!

Mä palailen illemmalla ihan muiden juttujen kanssa, kun nyt on ollut vaatehömppää pari päivää tässä, ja tiedän että vaatejutut eivät kaikille nappaa vaikka itse niistä tykkäänkin! Oikein ihanaa maanantaipäivää teille ihanille siellä ruutujen takana <3

Poolokaulus ja tukka kiinni, hot or not?