Juhannusfiiliksissä vieläkin

26.06.2012
Me ei juhannusta ehditty juhlimaan kuin muutama tunti, mutta meillä oli sitäkin hauskempaa. Juhannusaatto alkoi tukkajutuilla siellä Neean luona ja sieltä sitten suunnattiin mun tädin mökille juhannusaterialle. Mulla oli jo siinä vaiheessa kuumetta ja flunssaoireitakin ollut parin päivän ajan mutta sinnikkäästi mä halusin päästä jussin viettoon. Istuskeltiin mökillä patiolla, Otto kävi mun tädin miehen kanssa pelleilemässä jotain niiden uudella veneellä ja Tiara kiskaisi kunnon päikkärit. Perinteiseen mökkityyliin hyttyset iskivät rivissä kiinni mun jalkaan ja siihen kasvoi huikeat paukamat, mutta se ei kyllä menoa hidastanut, toisinkuin alati vuotava nenä.
           Tiarasta huomasi kuinka se oikein nautti kun sai olla ulkona ja köllötellä viltin päällä leikkien. Neiti ei kitissyt kertaakaan ja ihanan grilliaterian jälkeen me hengailtiin vielä hetki jonka jälkeen lähdettiin Oton kanssa piipahtamaan Netan luona juhannuspippaloissa. Äidin oli tarkoitus laittaa Tiara nukkumaan ja meidän tulla sitten omin avuin yöllä takaisin äidin luo, mutta piipahdukseksi se meidän reissu tosiaankin vain jäi sillä meidän oli pakko soittaa äiti hakemaan tunnin jälkeen (joskus ysin aikaan illalla) kun mulla oli niin kova kuume ja nuha että oli pakko päästä nukkumaan. 
            Lauantaina mä olin niin huonossa kunnossa että päätettiin sunnuntain lennon sijaan napata Mummulta ja papalta auto lainaan ja hurauttaa Oton, äidin ja Tiaran kanssa Helsinkiin. En mä olis mitenkään voinut lentää sillä nuhalla, korvathan siinä olis huutaneet hoosiannaa ja Tiarallakin oli kyllä pientä nuhanpoikasta joten auto oli oikea vaihtoehto. Matka sujui onneksi suhteellisen sutjakkaasti vaikka mä yritinkin nukkua mahdollisimman paljon kun kuumekin paukkui melkein neljässä kympissä. Sunnuntai ja eilinen on kuluneet lähinnä sängynpohjalla makoillen, vaikka eilen piipahdinkin lääkärissä todeten taas kerran että siitä ei ole mitään hyötyä. Paitsi sain mä ehkä hikoiltua kuumetta vähän pois kun puhisin raivosta odottaessani kolmatta 15 minuutin pituista kertaa hissiä Tiaran kanssa. Vikalla kerralla sitten hissi pysähtyi kerrosten välille ja mun ah niin ihanaa flunssapäänsärkyä säesti mukava hälytysäänen piipaus sen faktan lisäksi että tosiaan oltiin jumissa hississä. No päästiin onneksi nopeasti pois mutta ei kyllä tee taas vähään aikaan mieli mennä testailemaan terveyskeskuksen superhissejä.
           Tänään äiti suuntaa (multa flunssan saaneena) takaisin Ouluun että mummu ja pappa saa auton taas käyttöönsä. Hirmuinen ikävä tulee kyllä äitiä, mutta oon ikionnellinen siitä että äiti sai olla läsnä kun Tiara oppi paljon uusia asioita! Samantien kun astuttiin Oulussa ulos lentokentältä ja äiti otti Tirriskän syliinsä niin alkoi sellanen papatus ja naureskelu että! Tiara on kyllä ihan mummun tyttö, ja on mahtavaa huomata että Tiara muistaa ja tunnistaa jo oman mummunsa vaikka välillä onkin kuukausien taukoja näkemisessä.  Olisihan se ihanaa asua lähempänä, mutta ehkä vielä joskus! Ja onneksi äiti tulee pian uudestaan mun serkun kanssa kylään meille! Mutta nyt on vuoro kuvien:

Seuraavista näennäisesti iloisen juhlavista kuvista voitte lähemmin tarkastelemalla bongata mm. mun tulipunaisen nuhanenän (josta btw tällä hetkellä irtoaa nätisti nahkaa!), mun nuhan takia ylirohtuneet huulet, pilalle menneen rusketuksen (kannattaa siis tottakai levittää itseruskettavaa juuri ennen kun on menossa kolmen tunnin hiustenvärjäysoperaatioon jossa tietenkään ei kastella ihoa 😉) ja mun ainokaiseksi jääneen juhannussiiderin jonka olis kyllä voinut jättää senkin juomatta kun oli niin hirveä olo. Nyt alkaa onneksi jo elämä voittaa, rusketus on kuorittu pois ja uusi on  jo tulossa tilalle, nenään on laitettu rasvaa ja huuliin myös ja olokin on jo hieman helpompi. Vaikkakin se täytyy sanoa että väsyttää aivan pirusti kun mulla on nukahtaminen yskän takia monen tunnin työn ja tuskan takia, viime yön nukuin puoli-istuvassa asennossa (sen jälkeen kun olin herättänyt Tiaran kolme kertaa mun räkäisellä yskälläni joka kuului myös tyynyn läpi oikein kiitettävästi).

Kaikenkaikkiaan meillä oli tosi kiva juhannus, vaikka tää tyhmä flunssa sitä vähän pilasikin. Flunssa on tarttunut jo Otolle ja äidille, toivotaan että Tiara säästyis tältä koska jos tää on jo aikuisellekin näin kauheeta niin entäs sitten tuollaiselle pikkupallerolle! Lääkäri onneksi eilen tarkisti Tiarankin korvat samalla kun tutki mut ja siellä ei näkynyt mitään. Mulla on vielä muutama juttu takataskussa ja ne toivon mukaan ilmestyy julkiseksi tänne vielä tämän päivän mittaan! Adios ja hauskaa päivää kaikille<3

PS: Muistakaas käydä kurkkimassa kaksi aiempaa postausta jos ette ole ehtineet/huomanneet!


The Hair

26.06.2012
Ihana blogikollegani Neea suostui laittamaan mun hiukseni uuteen uskoon Oulun reissun aikana ja tuloksesta tuli juuri sellainen kuin toivoinkin! Neea  on siis parturi-kampaaja ammatiltaan ja ykkösluokan ammattilainen kyllä jos multa kysytään. Mun 5-tummuusasteiseen sekaväriseen kuontalooni tehtiin ensin värinpurku, joka on kuulemma hiuksille hellävaraisempi kuin perinteinen värinpoisto. Värinpurun jälkeen mun hiukset värjättiin vaaleanruskealla värillä ja laitettiin vaaleita raitoja pää täyteen. Pesun jälkeen laitettiin tukkaan vielä hopeashampoo ja hopeanaamio jotta saatiin keltaisuutta taitettua pois ja viileämpi sävy ja nyt mulla on mun unelmatukka!
          Me kuvattiin koko värjäyssessio ja äsken otin vielä kuvan hopeashampoosta jonka ostin ja jolla aion saada viimeisetkin vaalennuksenjälkeiset keltaisuuden rippeet häviämään. Mä oon tosi tyytyväinen siihen kuinka vaalea tästä tuli vaikka mulla ei ollut kuin yksi vaalennus mustasta väristä takana ennen tätä kertaa.  Mutta antaa kuvien kertoa enemmän (mm. mun ihana kulmakarvoja vaille meikitön nassukkani)!
Lähtötilanne:

Värinpurku ja sen tulos:

Pohjavärin + vaaleiden raitojen jälkeen lopullinen tukka:

Hopeashampoo:

Jos on nyt tarvetta hopeashampoolle niin kantsii hakea tota Lorealin shampoota Hairstoresta, siellä oli tarjouksessa toi iso pönikkä!

Noissa lopputuloskuvissa toi valaistus vähän huijaa, eli oikeasti on kyllä hieman vielä tummemmat kutrit kuin niissä. Mutta ehkäpä ne tässä kesän edetessä vielä vähän vaalenee? Nyt mulla on suunnilleen samanväriset hiukset kuin mitä mun oma luonnollinen värikin on ja sitten ne vaaleat raidat tietysti. Mutta luulisin että nyt ei ainakaan juurikasvun ilmaantuessa ole niin kiire värjäämään sitä piiloon kuin mitä mustien hiusten kanssa oli. Sellainen tukkaepisodi! Mitäs tykkäätte mun uusista hiuksista? Mä itse oon tosi tyytyväinen, näistä tuli juuri sellaiset kuin halusinkin! Iso kiitos ihanalle Neealle kivasta juttuseurasta ja hiuksista!


Oulussa

21.06.2012
Helsinki-Vantaan lentokenttä tiistai-aamuna klo 6.30 😀

Me ollaan nyt täällä Oulussa äidin luona ja blogihiljaisuus johtuu siitä! Mulla on ollu hirmunen kiire kokoajan ja nytkin ollaan lähdössä syömään ja moikkailemaan blogikollegaani Neeaa! Mä päivittelen ensi viikolla sitten kuulumisia kunnolla ja vastailen kommentteihin koska nyt nautitaan vain Oton viimeisistä lomapäivistä ja sukulaisten seurasta. Tiara täytti eilen 9 kuukautta ja ”synttäreiden” kunniaksi oppi sitten nousemaan tukea vasten seisomaan, maailman suloisin neiti! Mä palailen sunnuntaina tai viimeistään maanantaina hieman runsaampien kuvien ja kuulumisten kera ja nyt toivotan kaikille ihanaa juhannusta!


Oton synttärit!

17.06.2012
Perjantaina vietettiin siis Oton synttäreitä meillä kotona sellasella kivalla vajaan parinkymmenen tyypin porukalla. Mä järkkäsin Otolle yllärisynttärit ja kutsuin kaikki sen lähimmät ystävät meille, herran kasvoilta paistoi kyllä hienoinen hämmennys kun se tuli kotiin ja täällä olikin kaikki! Meillä oli ihan mielettömän hauska ilta ja loppuillasta lähdettiin vielä pyörähtämään baarikärpäsessä vähän tanssimassakin. Kotiin päästiin suhteellisen myöhään, siinä neljän holleilla kun aurinko nousi, mutta aamulla olin jo yhdeksän aikaan pirteänä kuin peipponen hakemassa Tiaraa kotiin kun oli niin ikävä! 
        Tiara oli siis tuossa naapuritalossa Saralla ja Eliaksella yötä, eli ekaa kertaa elämässään yökylässä! Voin kertoa että jännitin ja stressasin ja panikoin ja tirautin kyyneleitäkin ennen Tiaran hoitoon menoa vaikka tiesinkin että hoitopaikka on tuttu ja turvallinen, luotettava ja että varmasti neidillä ei ole siellä mitään hätää. Loppujen lopuksi me tehtiin niin että Otto kävi viemässä Tirriskän, en ois varmaan nimittäin pystynyt lähtemään pois ja jättämään Tiaraa. Ja samalla sitten saatiin sopivasti Otto pois kotoa siksi aikaa että vieraat tuli tänne. 
           En olis ikinä uskonut että voi olla niin vaikeaa viedä lapsi yhdeksi yöksi hoitoon, mutta kyllä se vain oli. Pystyin onneksi illalla vähän rentoutumaan, vaikka kyllä sitä tuli vähän soiteltua ja laitettua parit viestit että miten sujuu. Onneksi kaikki oli sujunut hienosti pientä ikävää lukuunottamatta ja Tiara nukkunut nätisti koko yön.Varmasti se auttoi kun oli Elias leikkikaverina niin ei sitä kerennyt paljoa ikävää siinä miettimään ja sitten väsähtikin sopivasti niin unikin tuli nopeaa. Sara kirjoittelikin jo oman versionsa Tiaran ja Eliaksen illasta, joten nyt loppui mun löpinät siitä ja on aika antaa kuvien kertoa meidän illasta!
Kaisla ja Karo<3
<3
Kaisla ja Simo-kummisetä<3
Vadelma-lime-daim -juustokakku jonka päällinen meni ulkonäön puolesta pyllylleen (milloinkohan mä opin tekemään kauniita kakkuja?) Mutta maku oli mitä parhain!
Muistikohan Otto toivoa samalla kun se puhalsi 😀
Minun murunen<3
Me ollaan siis niin mageita ja tyylikkäitä <3
Kuvanlaatu<3
mur<3

Päivän asu:
Neonkeltainen pitsiunelma – Gina Tricot
Mustat platformit – Spirit Store
Sellaset pippalot, oli kyllä ihan törkeen hauskaa! Nyt on kyllä juhlimiset juhlittu taas, ei tee yhtään mieli mennä mihinkään meluisaan baariin! Mä palailen toivottavasti (jos vaan kerkeän) huomenna postailemaan Tirriäisestä enemmän, se on nimittäin oppinut taas kaikenlaista uutta ja ihanaa. Tänään meillä on chillipäivä ja huomenna sitten pakkaillaankin jo tiistaina häämöttävää Oulunreissua varten! Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille<3

Mitäs piditte päivänasusta? Onko muitakin äitejä joille on ollut vaikeaa viedä lapsi hoitoon ensimmäistä kertaa vai oonko mä jotenkin ylihysteerinen?

Kesäfiiliksellä

14.06.2012
Tiistaina vierailtiin Oton duunissa moikkailemassa Oton työkavereita (Otto tunnollinen työntekijä ei lomallakaan voi pysyä pois töistä). Oli hauska reissu ja Tirriskä viihdytteli kaikkia mm. rikkomalla aurinkolasinsa ja yrittämällä väkisin saada Oton energiajuomatölkkiä. Aurinkolasit saatiin korjattua ja sitten me tultiinkin kotiin kokkailemaan ja löhöilemään. Oton töissä oli tosi mukavaa mutta metromatkoista jäi kyllä vähän paha maku suuhun. Metrossa Tiara leikki tapansa mukaan mun juomapullolla ja joku nainen sitten koki tämän hirveänä vääryytenä ja vähintäänkin järjettömänä laiminlyöntinä. Onhan se nyt aivan hirveää että lapsi leikkii tyhjällä, muovisella limupullolla! Kuulemma on todella vaarallista sillä leikkiä ja saatiin sitten englanninkielinen saarna osaksemme. Kuunneltiin oikein kiltisti koko saarna ja parin minuutin jälkeen nainen lopetti onneksi. Sitten Tiara alkoi kujertelemaan ja hymyilemään sille ja se ei kehdannut sanoa enää mitään. Ois kyllä mun puolesta neiti saanut vähän päristellä tai ainakin näyttää kieltä mutta onneksi Tiara on mua älykkäämpi!
              Noustiin Vuosaaressa sitten metrosta pois ja mentiin hissiin johon sitten änkeytyi vielä mummo meidän kanssa yhtäaikaa. No mummopa sitten päätti osoittaa sormella Tiaraa ja täräyttää meille että ”Onko tuo teidän?”. Kun me ylpeästi kerrottiin että onhan se meidän (ois pitänyt vastata että ei kun naapurin Erkin mutta oltiin taas kohteliaita) niin tämä samainen ikääntynyt naisihminen sitten totesi että ei me voida olla vanhempia, että meistä tulee Tiaralle vain kavereita sitten kun Tiara on 15 -vuotias. Mä en oikeesti ymmärrä että miksi on niin vaikeaa suvaita parikymppisia vanhempia kun tämänkin varmasti yli 70 -vuotiaan naisihmisen nuoruudessa on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus pyöräyttää mukulat nuorella iällä. Ja mikä saa kuvittelemaan että mä en voisi olla aivan yhtä pätevä auktoriteetti sitten joskus teini-ikäiselle tyttärelleni kuin vaikkapa yli 30-vuotias ensisynnyttäjä omalleen? 
               En kyllä voi käsittää, savu nousi korvista suunnilleen mutta hymyilin kohteliaasti vain. Tuli kyllä niin ärsyttävä fiilis, miksi yhtäkkiä samana päivänä kaksi idioottia aukaisee suunsa kun normaalisti ihmiset joko eivät kiinnitä mitään huomiota tai tyytyvät katsomaan vain paheksuvasti. Ja kaikki tämä vain siksi, että me ollaan nuoria. Pahoittelut negatiivissävytteisestä aloituksesta postaukselle, mutta mulla vain pistää niin vihaksi se miten nuoria vanhempia saa muka kohdella aivan miten sattuu. Pitäiskö munkin tasa-arvon nimissä aina hississä alkaa kyselemään vaikkapa mua reilusti vanhemmilta äideiltä että ovatko he lapsenlapsensa kanssa liikenteessä? Ja ei, mä sitä aio tehdä, mulla ei todellakaan ole mitään minkään ikäisiä äitejä vastaan, enkä tosiaankaan aio alentua samalle tasolle tuollaisten ajattelemattomien ihmisten kanssa, mutta välillä on mukava leikitellä sillä ajatuksella että sanoisi jotakin takaisin eikä aina olisi vain kohtelias. Mutta nyt loppui angstaus ja kerron teille meidän ihanasta keskiviikkopäivästä!
               Eilen oli aivan mahtava ilma (tänään on kyllä vielä ihanampi!) ja me suunnattiin koko perhe kävelylle ja ottamaan aurinkoa Saran perheen kanssa. Käveleskeltiin Aurinkolahteen ja lopulta päädyttiin Uutelan kanavanrantaan kallioille istuskelemaan. Mä taisin olla ainoa auringonotosta kiinnostunut koska yksin mä bikineissä hengailin, mutta onneksi kauempana oli muitakin bikini-ihmisiä niin ei tullut niin tyhmä olo! Otto kerkesi jo polttamaan olkapäänsä n. kahden tunnin  ulkonaolon aikana ja mulla taas ei tapahtunut edes mainittavaa muutosta rusketuksessa siinä kahdessa tunnissa. Toivotaan että Tiara perii mun ihotyypin auringon suhteen, on varmasti todella inhottavaa lapselle jos on tosi vaalea ja palaa herkästi! Ainakaan toistaiseksi Tiara ei ole ruskettunut ollenkaan, eikä myöskään palanut vaan Sebamedin Baby -aurinkorasva ja vaatteet ovat tehneet tehtävänsä, hyvä! Tässäpä vähän kuvia eiliseltä! Niin ja kuvissa Tiaralla ei ole aurinkolaseja, koska neiti on oppinut ottamaan ne pois itse, suurimman osan ajasta me kyllä laitettiin niitä kärsivällisesti takaisin päähän mutta kuvien ottohetkellä keskityttiin niihin kuviin eikä aurinkolaseihin ja vasta sitten laitettiin ne tarmokkaasti taas kerran takaisin.
Ihana hymy neidillä!<3
Tiaraakin selkeesti häiritsi toi lanka ku on noin tommonen ”hupsis” -ilme :—-D
Tossa vasemmalla on mun päivänasu :–D
Tomera rakas<3
Mun kulta<3
Miten sulonen voi toinen olla<3
<3
Mun muru<3

Meil oli hauskaa Tirriskän kaa :DD
Sit vähä energiaa isille ja maissinaksuu tytsylle<3
Siis mikä toi Tiaran ilme on XD Tommonen saalistajakatse, ihan varppina katto kameraa sillä silmällä et kohta se nappaa sen ittelleen 😀
Äitin pikkupallero<3
Ja siinä iso pallero kasvonaamion kaa XD

Illalla Tiaran mentyä nukkumaan me syötiin lättyjä ja katottiin leffoja Oton kanssa. Tänään vuorossa on kunnon siivouspäivä ja sitten mennään varmaan puistoon Tirriskän ja Oton kanssa vähän keinumaan. Huomenna Otto täyttää 22v! Mutta siitä lisää myöhemmin, tuun lauantaina postailemaan lisää koska nyt kutsuu imuri ja pyykkivuori kylppärissä! Ihanaa viikonloppua kaikille jo näin etukäteen!


Hei muut nuoret äidit, oletteko tekin törmänneet tuollaisiin ”mukaviin” kanssamatkustajiin? Saa mielellään jakaa kokemuksia jos sellaisia löytyy!