Torstai-aamu alkoi ihanan aurinkoisena, ja me istuttiin lasten kanssa keittiön pöydän ääreen askartelemaan. Oltiin jo aiemmin haettu pajunkissoja, ja ostettu vähän höyheniä ja munakoristeita askartelua varten Tigerista. Eilen saatiin kuitenkin vielä Tigerilta ihana pääsiäisyllätys, joka sisälsi vielä lisää askartelujuttuja. Lapset saivat tehdä omaan huoneeseensa mieleisensä pajunkissakoristelut piipunrasseista ja höyhenistä, ja mä tein vähän ”tylsempiä” pajunkissoja olkkarin koristeluksi.

Pupunkorvat ja osa askartelutarvikkeista saatu Tigerilta.

Piipunrassit olivat lasten mielestä aivan loistojuttu, ja niistä muotoiltiin mitä mielikuvituksellisimpia matoja ja muita ötököitä vielä senkin jälkeen kun pääsiäiskoristelut oli saatu valmiiksi. Mä otan aika rennosti askartelujen kanssa, enkä juuri rajoita mitä lapset saavat tehdä. Tänään oli koko keittiö aivan vaaleanpunaisissa höyhenissä, kun tytöt halusivat tehdä ihanan höyhensateen askarteluiden lomassa. Mutta hei, höyheniähän ne vain on, ja tytöt keräsivät ne kiltisti yhdessä sitten kun askartelut oli askarreltu. Mä en pelkää sotkua, koska muistan omasta lapsuudesta miten hauskaa oli kun joskus sai levittää tavaroita tai pikkuhelmiä tai jotain muuta pientä niin paljon kuin sielu sietää. Lapset nauttivat sotkemisesta, eikä se heille ole sotkua vaan jokin upea leikki jota me aikuiset ei vaan välttämättä hiffata, hah!

Tuli aivan ihanan keväinen pääsiäistunnelma kotiin kun levitteli vähän pajunkissoja ja tipusia ympäriinsä, ja rairuohotkin ovat alkaneet hienosti kasvaa. Tyttöjen tekemät värikkäät koristelut sopivat ihanasti heidän huoneeseensa ja hekin näyttivät olevan tyytyväisiä kättensä jälkeen. Saa nähdä kuinka pitkät meidän rairuohot ovat ensi viikolla kun pääsiäinen oikeasti koittaa. Vielä aiotaan askarrella pääsiäismunia tyttöjen kanssa, ehkä sunnuntaina kun on Ottokin apuna, mä en ole nimittäin ikinä aiemmin tehnyt sitä itse ja ei ole kyllä mitään takeita että näillä rähmäkäpälillä onnistuisin. Otto sen sijaan pikkutarkkana tyyppinä voisi saadakin jotain aikaiseksi!

Tänään on ollut ihanan leppoisa päivä, ja edessä on toivottavasti hauska ilta Oton kanssa juhlimassa. Lapset jäävät tänne mummun kanssa katsomaan pikkukakkosta ja buuklubbenia, ja herkuttelemaan pasta bolognesella. Ihanaa torstai-iltaa ja huomenna alkavaa viikonloppua kaikille<3

Palasin tänään töiden ääreen viikonlopun ja eilisten kuvausten jälkeen, ja oli kyllä jälleen kerran huippu työpäivä huipussa seurassa! Käytiin lounaalla Sandrossa, jossa en koskaan ennen ollut käynyt vaikka pitkään on pitänyt, ja tykkäsin kovasti salaattibuffetista. Aivan pakko käydä siellä useamminkin lounaalla, vaikka yritänkin syödä useammin omia eväitä kuin ulkona, haha. Mutta kai sitä joskus saa hemmotella itseään kesken työpäivän tuollaisilla herkuilla. Eikä Sandro kyllä keskustan hintatasoon verraten ole todellakaan kallis, siinä missä perus keskustakuppiloissa salaatti kahdella täytteellä maksaa 9-10 euroa ja siihen päälle saa ostaa kahvit ja muut, Sandrossa salaattibuffet ihan mielettömällä valikoimalla (ainakin 8 eri salaattia + leivät ja levitteet) oli 9,90 ja hintaan sisältyy jälkkärikahvi.

Iltapäivästä piipahdin vielä tsekkaamassa Tommy Hilfigerin uutuuskoruja ja -kelloja, ja lainaamassa itselleni ihanan laukun torstain Aussiejuhliin joita odotan innolla! Mä vilautan huomenna vähän mun asua etukäteen, mutta nyt esittelen mun tän hetken ihan superlempparin työasun. Simppeliä mutta tyylikästä, klassinen vaaleansininen kauluspaita, mustat housut ja skarpit korkkarit. Tätä asua voisin käyttää vaikka joka päivä, ja kieltämättä aika usein se on viimeaikoina mulla ollutkin päällä.

Takki Sheinside* / Paita H&M / Housut Zara / Kello Guess* / Kengät Zara /*saatu blogin kautta

Näissä kuvissa on muuten vielä vanha tukka, uusi on vähän vaaleampi niinkuin instasta varmaan osa huomasikin! Mulla on vielä vähän totuttelua tähän vaaleampaan lookiin, mutta tykkään kyllä. Niinkuin syksyllä sanoinkin niin kesäksi on kiva vähän vaalentaa, mutta platinablondiin en ole palaamassa ainakaan näillä näkymin, luonnollisempi sävy on helpompi ylläpitää ja sopii mulle paremmin.

Tulin illalla kotiin ja laitettiin ruokaa kaikessa rauhassa, ja sen jälkeen rakenneltiin tyttöjen kanssa Duploilla, luettiin Zeldan kanssa Cosmoa (Zelda osoitteli ”kato äiti kenkä. Äitin kenkä. Hieno waukku! Waaaau inana tukka!) ja pelattiin Tiaran kanssa vähän iPadilla. Tytöillä oli mennyt kivasti tarhassa, ja Zeldakin jäi aamulla tyytyväisenä askartelemaan omaa rairuohokippoa kun mä lähdin töihin. Eilisen lumimyrskyn jälkeen tämänpäiväinen aurinkoinen sää oli aivan ihanaa vaihtelua, ja kävelinkin tänään auringossa monta matkaa jotka olisin voinut mennä julkisilla. Kieltämättä mulla on ekaa kertaa moneen vuoteen pieni pyöräkuume, olisi niin ihana pyöräillä osa työmatkasta, ja pyörällä olisi muutenkin helppo liikkua keskustassa, kun työpäivän aikana saattaa tulla monta reissua muutaman kilsan säteellä. Se säästäisi aikaa, ja pyöräily on muutenkin niin kivaa.

Se mua vaan mietityttää että miten sitten veisin lapset aamulla päiväkotiin, kun pitäisi kuitenkin sille matkalle olla rattaat. Toki sellainen perävaunu pyörään olisi yksi vaihtoehto, mutta toisaalta en sitten haluaisi raahailla peräkärryä mukanani koko päivää, ja sitten taas jos Otto esimerkiksi hakee lapset, niin hänelläkin pitäisi olla pyörä jotta saa lapset vietyä päiväkotiin jätetyllä peräkärryllä kotiin. Vähän ehkä menisi hankalaksi. Mutta ehdottomasti asia jota pitää miettiä, pyöräily on liian kivaa että antaisi pienten järjestelykysymysten estää sitä!

Huomenna on edessä ihan perus keskiviikko ennen loppuviikon menoja ja meininkejä. Mukavaa iltaa kaikille, ja toivottavasti huomennakin paistaisi aurinko! <3

Aurinko, kotipäivät ja nuo kaksi ihanaa pientä ipanaa, siinä on resepti loistofiilikseen. Viimeiset pari päivää ovat olleet täynnä niitä ihan parhaita hetkiä, ja ajattelin jakaa niitä teille näin perjantain kunniaksi.

Siisti lastenhuone, se on jotain ihan parasta niin lasten kuin vanhempienkin mielestä. Harvoinpa se kauaa noin siistinä pysyy, eikä tarvitsekaan. Mutta tuo pieni tyyni hetki ennen myrskyä, niitä legoja, jalkapohjaan porautuvia barbien kenkiä ja nukenrattaita, se on vaan täydellinen.

Pieni pikkupikkuserkku kylässä. En mä tiedä onko lasten sukulaisuussuhteelle enää termiä jos vanhemmat ovat pikkuserkkuja keskenään, mutta mä sanon pikkupikkuserkku ja se on ihan fine. Musta on ihanaa miten nätisti tytöt osaavat ottaa pienen huomioon ja lelut joista yleensä käydään keskinäistä kilpailua luovutettiin oma-aloitteisesti oikein hymy naamalla pikkuisen leikittäviksi ja katsottiin ylpeänä vierestä kuinka vauva tykkäsi leluista. Voi vauva, eipä hänkään enää niin pieni vauva ole, kun pian jo täyttää yhden vuoden. Miten voi aika mennä näin äkkiä, en kestä!

Kahdenkeskinen rauhallinen reissu lähikauppaan esikoisen kanssa sillä aikaa kun kuopus veteli sikeitä isin kainalossa kirja kädessä. Oli ihana käydä kahdestaan kaupassa, ja höpötellä ja jutella rauhassa vain toisen kanssa. Hän oli niin ylpeänä ja auttoi mua kaupassakin hienosti lastaamaan ostoksia kärryihin, kävi ihan itse viemässä pikkukärryt pois sillä aikaa kun mä jonotin kassalla ja tuli sitten takaisin viereen seisomaan, minkä jälkeen pakattiin yhdessä ostokset. Hienointa oli tietenkin saada kantaa omaa pientä ostospussia jossa rairuohon siemenet matkasivat turvallisesti kotiin. Missä vaiheessa tosta tyypistä tuli noin iso tyttö?

Yhteinen istutushetki tyttöjen kanssa. Aamulla laitettiin rairuohot kasvamaan pian lähestyvän pääsiäisen kunniaksi. Tytöt saivat ripotella siemenet omalle alustalleen vuorotellen, ja kastella punaisella kastelukannulla. Multa oli aikamoista velliä kuopuksen kupissa ja siemenetkin vähän siellä sun täällä, mutta tärkeintähän on se että saa osallistua, ja hyvä ruoho siitäkin aivan varmasti tulee. Tiput odottavat jo rivissä hyllyn päällä että pääsevät tepastelemaan rairuohon päälle. Vielä pitäisi lähteä etsimään pajunkissoja, ja askarrella virpomisvitsat.

Rauhallinen letityshetki, pää pysyi kerrankin paikoillaan eikä pyörinyt ja heilunut, sekä aamupäivän rauhalliset leikit. Lastenhuoneesta kuuluu tyytyväistä selitystä, välillä käydään näyttämässä hienoja piirustuksia yhdessä. Lapset ovat piirtäneet kahdestaan sillä aikaa kun minä kirjoitin tämän. Tuntuu että päiväkodin aloituksen jälkeen tytöt ovat ottaneet entistä enemmän ilon irti niistä hetkistä kun saavat leikkiä kahdestaan, ja on ollut paljon harvemmin niitä tilanteita joissa otetaan kädestä tai kinastellaan.

Nyt tämä ihana perjantai jatkuu ulkoilulla, ja ruukkujen metsästyksellä. Me saatiin eilen tuliaiseksi aivan ihania narsisseja, mutta mulla ei ole yhtäkään tyhjää ruukkua. Metsästyksessä olisi raidallisia pirtsakoita ruukkuja partsille mutta saa nähdä mitä me löydetään.

Ihanaa ja aurinkoista (auringonpimennyksistä) perjantaita kaikille <3

Moikka! Viikonlopun ikävistä sairastelutunnelmista huolimatta tää viikko on alkanut kyllä tosi kivasti, onneksi ollaan ainakin toistaiseksi nyt koko porukka terveenä. Lapsilla on nyt toka virallinen päiväkotiviikko takanapäin, ja tällä viikolla olen päässyt kokemaan ensimmäisen kerran sen kun on vaan pakko lähteä töihin vaikka toinen tytöstä itkee. Se oli kauheaa, se tapahtui tänään. Mutta onneksi sain myös kuulla että itku loppui heti kun minä olin hävinnyt näköpiiristä, ja onneksi mulla on myös arvaus siitä miksi tänään tuli hätä kun lähdin vaikka yleensä on sujunut hyvin. Tänään tyttöjen ryhmillä oli eri ohjelmat silloin juuri kuin mä lähdin, isompien ryhmällä sisällä ja pienemmät olivat ulkona, joten varmaan nuorempi neiti ei oikein händlännyt tätä uutta tilannetta kun äiti lähtee ja siskokin oli jossain hukassa yhtäaikaa, vaikka yleensä he jäävät sinne yhdessä aamuisin ja tekevät erikseen juttuja vasta myöhemmin.

Luulen että ensi viikolla kun on taas päiväkotipäiviä, molemmat lähtevät ilomielin sinne leikkimään kavereiden kanssa. Kummallekin tuntuu löytyneen jo tärkeitä kavereita päiväkodista, ja sellaisia tuttuja juttuja muutenkin joita he siellä odottavat. Kielen kehitys on lähtenyt etenemään hienosti molemmilla, puhutun ruotsin ymmärrys on kasvanut hulluna kummallakin, ja etenkin isompi poimii joka päivä uusia sanoja ja lauseita varastoon ja käyttää niitä sujuvasti. Mä luulen että tässä nyt vaikuttaa vähän se, että isompi on hurjan kiinnostunut kielestä ja haluaa oppia puhumaan samalla tavalla kuin kaveritkin ja oppia mahdollisimman nopeasti, ja pienempi taas ei ehkä vielä koe tarvetta opetella puhumaan toista kieltä kun tulee ymmärretyksi suomeksi ihan yhtä hyvin. Mutta toisaalta ”kokonaisia” hoitopäiviä on nyt takana vasta kuusi, että eipä tässä voi vielä mitään hurjia odottaakaan, eikä tarvitsekaan.

Töissä on sujunut oikein kivasti tällä viikolla, onneksi pystyn tekemään töitä myös etänä kotoa niin pystyin tekemään töitä vailla pelkoa työkavereiden tartuttamisesta jo heti maanantaina. Muiden juttujen lisäksi mä olen tällä viikolla suunnitellut hullun kasan koruja, ainakin mun mielestä ihan mielettömän siistejä koruja. Olen jäänyt aivan koukkuun siihen suunnitteluun, ja mä tässä samalla kun kirjoittelin tätä niin värkkäsin muutaman ihan huvin vuoksi kun odotin että kuvat latautuu, multitasking much? Mun tekis mieli esitellä noita mun suunnitelmia kaikille mutta onhan ne siellä EYE -sovelluksessa nähtävillä lookbookissa jos joku haluaa kurkkia, kun olen niitä julkiseksi tallentanut.

Tänään piipahdin iltapäivällä myös blogitapahtumassa, jonka jälkeen käytiin Oton kanssa ostamassa mulle uusi Olympus OM-D E-M10 vihdoinkin! Mulla oli silloin talvella pari kuukautta sellainen lainassa, ja sen jälkeen ei kyllä mikään kamera ole tuntunut (eikä näyttänyt) yhtä hyvältä. Ostin pelkän rungon ja siihen suoraan 25mm objektiivin jonka havaitsin mun omaksi lemppariksi testijakson aikana. Se on monipuolinen, valovoimainen ja sopivan pieni. Nyt loppuu blogissa harmaiden mössökuvien aikakausi. Ehkä Olympuksessa se hienoin juttu on se, että kuvien laatu ei ole käyttäjän taidoista kiinni. Olen mä saanut satunnaisesti canonillakin hienoja kuvia, mutta Olympuksella se ei vaadi mitään erityistä panostusta että saa otettua kuvan jolle voi huudahtaa ”wau!”.

Tietenkin myös lisääntynyt valo ja valoisien tuntien määrä vuorokaudessa helpottaa tätä kuvaamista entisestään, sekä Olympuksen pieni koko, jolloin sitä ei ärsytä raahata mukana vaan sen haluaa ottaa iiiiihan joka paikkaan. No okei ei ehkä uimahallin saunaan, mutta melkein. Tässä postauksessa siis viimeiset mössöiset kuvat ikinä tässä blogissa, mä lupaan, ellen sitten satu joskus tekemään jotain puhelinkuvapostausta (en tiedä miksi tekisin mutta jos tekisin, on pakko jättää tämä optio).

Huomenna meillä on ihan vaan kotipäivä lasten kanssa, ja se on ihan parasta! Lisäksi meille tulee kylään tyttöjen ihana pikkuserkku, melkein yksivuotias minineiti, sekä hänen ihana äitinsä, joten me taidetaan lasten kanssa aamulla leipasta jotain herkkuja pöytään ja tehdä äkkiä noille viikon aikana kertyneille pyykkivuorille ja pölypalleroille jotain.

Ihanaa, aurinkoista huomista kaikille ja hyvää yötä<3

= täydellistä. Lapset ovat tottuneet uuteen aamurytmiin siinä määrin, että tänäänkin heräsimme koko kopla jo seiskan maissa. En pistä pahitteeksi, näin jää enemmän aikaa päivälle, eikä tähän aikaan vuodesta ole siihen aikaan enää edes niin pimeää. Tein lapsille herkkuaamupalan heidän toiveidensa mukaan: rasiallinen viinirypäleitä puoliksi molemmille, banaani puoliksi molemmille ja leipä puoliksi molemmille, juustoja,, kinkkuja ja kurkkuja ei sentään tarvinnut puolittaa vaan molemmille kelpasivat niistä aivan omat siivut, haha!

Rauhalliseen aamuun kuului ehdottomasti myös ulkoilut kauniissa säässä. Aurinko paistoi ja laitettiin ekaa kertaa välikausivaatteet päälle. Zelda sai päälleen Tiaralle jo kaksi vuotta sitten ostetun Mini Rodinin Jaguar Pico-haalarin ja Tiara sai päälleen viime syksyn PO.Pin vk-setin, joka etenkin tänään käytössä kyllä osoittautui niin kinttanaksi että ei toivoakaan että niitä voisi laittaa hänelle enää toista kertaa päälle. Huomenna vietetään shoppailupäivää tyttöjen kanssa ja tarkoituksena on etsiä kummallekin vihdoin ne vk-vaatteet, kengät ja asusteet jotka vielä puuttuvat.

Meidän rauhallisen päivän jälkeen mä suuntasin Indiedaysin kuvauksiin joissa sain meikin ja kampauksenkin itselleni, ja sen jälkeen lounastettiin Indiedaysin porukan ja blogikollegoiden kesken . Oli tosi kiva iltapäivä ja kiva nähdä tuttuja kasvoja joita ei hetkeen ole nähnyt, ja tietenkin myös uusia ihmisiä! Ruoka oli herkullista ja keskustelu mielenkiintoista, ja jäi kyllä tosi hyvät fiilikset. Mä viihdyn täällä blogikodissa tosi hyvin, toivottavasti tekin tykkäätte!

Olisi mielenkiintoista kuulla koetteko blogin jotenkin muuttuneen tänne tulon jälkeen, kun moni sitä tuntui pelkäävän silloin kun muutosta kerroin. Mulla itsellä on sellainen fiilis että olen saanut kiinni taas siitä omasta tyylistä, joka viime syksynä tuntui välillä olevan hakusessa, niinkuin talvella kirjoittelin. Päässä vilisee ideoita ja mä nautin hirveästi kirjoittamisesta, ei tule koskaan sellaista fiilistä että yhyy en keksi mitään mutta pitäis postata. Olen mä kirjoittamisesta toki aina nauttinut, en muuten olisi jatkanut bloggaamista melkein neljää vuotta. Mutta nyt tuntuu että olen päässyt takaisin siihen fiilikseen kiinni miksi alunperin aloitin bloggaamisen. Vaikka kello olisi paljon ja olisin ollut menossa koko päivän, sormet syyhyävät päästä illalla vielä kirjoittamaan.

Huomenna tosiaan ostospäivä, ja sitten alkaakin viikonloppu. Meillä on edessä varmaankin aikalailla tyttöjen päivä kun Otto lähtee pitkästä aikaa käymään juhlimassa ja me ollaan tyttöjen kanssa kolmestaan huomenna. Mutta tyttöjen päivätkin on kivoja, varsinkin jos keksii jotain ekstrakivaa tekemistä. Mua ehkä vähän houkuttaisi käydä testaamassa Itiksen vohvelibaari josta aina leijailee mielettömät tuoksut mun nenään kun kävelen sen ohitse. Ootteko käyneet kokeilemassa?

Aivan ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille, toivottavasti huomenna on yhtä aurinkoista kuin tänään <3