Tämän päivän luukun piti olla yksinkertainen, ja aivan erilainen kuin millaiseksi se lopulta tuli. Mä vaan koen nyt tämän asian tärkeämmäksi, kuin aiemman luukun aiheen, enkä voinut jättää kirjoittamatta. Aiheena on tällä kertaa joulumieli, joka monelta tuntuu olevan kateissa edelleen vaikka joulu lähestyy kovaa vauhtia. Mun mielestä on surullista, että vuoden kauneimpaan aikaan jolloin kaikki on mahdollista, niin moni on vihaisella tai surullisella tuulella ja haluaa purkaa omia negatiivisia tunteitaan muihin.

Mun blogi – kuten jo miljoonaan kertaa on todettu sekä minun että lukijoideni toimesta – on hyvänmielen blogi, jonka tarkoitus on siis tuottaa hyvää mieltä näin rautalangasta vääntäen ja olla paikka arjen positiivisuuden ja kauniiden asioiden jakamiseen. Mun blogi ei ole a) paikka jossa asetan omat lapseni arvosteltavaksi b) jonne ihmisillä on oikeus tulla haukkumaan koska itsellä on ollut huono päivä c) paikka jossa kerron jokaikisen yksityiskohdan meidän elämästä tai asioista.

Mä oon oikeastaan edelleenkin sangen pöyristynyt ihmisten lyhytnäköisyydestä ja mustavalkosuudesta, sekä tarpeesta tulla arvostelemaan mun lapsiani ja mun äitiyttä siinä sivussa, puhumattakaan katkerasta huomautuksesta koskien tekemiäni blogiyhteistöitä. En tiedä miten voisin vastata kehkeytyneeseen soppaan kommentteineen muuten kuin tällä tekstillä. Kuten sanottua, mä haluaisin pitää blogissani nollatoleranssin ikävien kommenttien suhteen, sillä niillä on tapana eskaloitua aina kunnon suureksi draamaksi jos yksikin sattuu pääsemään läpi. Siksi en näekään tällä kertaa muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa täyden kommenttien valvonnan käyttöön ja käydä jokaikisen kommentin itse läpi ennenkuin sen julkaisen.

Joulumieli, se aihe josta halusin puhua, tarkoittaa mulle sitä että ajattelen vielä tavallistakin positiivisemmin asioista. Haluan tehdä hyvää, ja yritän tuottaa mahdollisimman paljon iloa läheisilleni kaikin mahdollisin keinoin. Se tarkoittaa mulle sitä että vaikka nukuin edellisen yön huonoimmin vuosikausiin Zeldan nuhan aiheuttaman itkuisen jatkuvan heräilyn takia, mä jaksoin tänään leipoa torttuja Tiaran kanssa koska mä halusin nähdä sen mielettömän hymyn hänen kasvoillaan kun hän itse on saanut leipoa ja syödä omatekemäänsä torttua.

Se tarkoittaa myös sitä, että yritän keksiä jotain mukavaa sanottavaa ystävilleni, ja muistaa myös sanoa ne ääneen, sillä niin usein ne kehut jäävät sanomatta vaikka päässään ajattelisi että ”vau, ompa makeat hiukset!”. Joulu on hyvien tekojen aikaa ja haluan tehdä niitä mahdollisimman paljon. Miten voisin opettaa lapsilleni että toisille täytyy tehdä niinkuin toivoisi itselle tehtävän, jos en itse tekisi kaikkeani ollakseni kiltti ja ystävällinen? Joulumieli tarkoittaa mulle myös sitä, että rauhoitan blogini kaikelta negatiiviselta loppujoulukuuksi, koska haluan lähteä kohti uutta vuotta hyvällä fiiliksellä ja iloisena siitä että blogin atmosfääri on keveä ja iloinen, niinkuin oletan suurimman osan lukijoistani sen toivovan olla.

Hyviä tekoja, ja hyvää mieltä on tärkeää vaalia muulloinkin kuin jouluna, mutta koska tämä on joulukalenteri, mä haluan eritoten muistuttaa tästä asiasta juuri nyt. Mun mielestä on tekopyhää muistuttaa hyvästä käytöksestä lapsia, ellei sitoudu siihen myös itse. Kyllä ne tontut kurkkivat meitä aikuisiakin, ja vaikka joulupukkiin en ehkä uskokaan enää (tai niin yritän uskotella muille), niin kyllä se vain niin on että tekemällä hyvää toisille saavuttaa elämässä enemmän, mikä on verrattavissa siihen saako lahjoja vai risuja.

Nyt toivotan siis hyvää joulumieltä ihan jokaiselle joka tätä lukee ja toivon että jokainen saa viettää mukavan, ilon täyteisen joulun ajan♥

Moikka! Nyt vuorossa niitä lupailemiani tuoreita kuvia, jotka kerkesin ottaa ennen kameran rikkoutumista. Ihan hassua että vielä päivällä kamera toimi kuin unelma, tai no niin hyvin kuin lähes kuusi vuotta vanha järkkäri voi toimia, ja illalla yrittäessäni ottaa kuvaa pipareita leipovasta Tiarasta tuli sellainen virhekoodi joka kertoi minun ja eos 450d:n lämpimän suhteen olevan ohi. Nyt odotan uutta kameraa saapuvaksi tällä viikolla ja innolla suunnittelen miten voin käyttää uuden kamerani ominaisuuksia hyödyksi!

Nyt kuitenkin aiheeseen, eli viime viikkoiseen käyntiin Aarrekidin Showroomilla Kidekollegani Annan kanssa. Mä päätin antaa Otolle rauhan sairastaa flunssaa edes hetken ilman lapsihälinää, pakkasin mukulat Mountain Buggyihin ja nappasin Annan perheineen mukaani Showroomille seuraksi. Aarrekidin Showroom oli varmaan kotoisin jossa olen vieraillut ja tekemistä löytyi niin pienemmille kuin isommillekin lapsille. Aarrekid on suomalainen, ekologinen vaatemerkki joka on tunnettu ihanan persoonallisista kuoseistaan ja hellyttävän söpöstä pöllömallistostaan.

Me oltiin Showroomilla uuden, maaliskuussa 2014 myyntiin tulevan Monsters -malliston esittelytilaisuudessa. Monsters -malliston on suunnitellut Piia Keto, ja Piia oli paikalla malliston esittelyssä. Tiara ihastui Piian ikihyviksi ja piirteli hänen kanssaan monstereita kaksivuotiaan innolla. Koko Aarrekidin porukka oli ihan mahtavaa, ja tämä onkin mun mielestä bloggaamisen tuomista mahdollisuuksista yksi hienoimmista: saan henkilökohtaisesti tavata niitä upeita ihmisiä jotka suunnittelevat vaatteita tai tuotteita ja tiedän tarkasti millaisen valmistusprosessin ostamani tuotteet ovat läpikäyneet. En tietenkään nyt kaikkien ostamieni juttujen tekijöitä pääse tapaamaan, mutta jokatapauksessa tuen erittäin mielelläni sellaisia merkkejä, joiden takana on mulle tuttu naama ja mulle tulee hyvä fiilis kun vaikka tyttöjä pukiessani tiedän että ”tämän vaatteen on suunnitellut se ihana tyyppi joka leikitti Zeldaa sillä aikaa kun laitoin Tiaralle lapasia käteen”.

Aarrekidin tuotteissa tärkeintä on ekologisuus, käytännöllisyys ja leikkisät, sadunomaiset printit jotka selvästi miellyttivät Tiarankin silmää. Monsters -malliston myötä kokovalikoima laajenee 140cm: iin asti, eli vaatteita löytyy vauvasta kouluikäiseen asti. Ensi keväänä Monsters -malliston rinnalla jatkavat Aarrekidin perusmallistot pöllö- ja raitakuosein, sekä ihana Aarremetsä -mallisto.

Mä rakastan erityisesti noita monstereiden värejä, tarkkasilmäiset ehkä huomaavat tai muistavatkin, että myös meidän häissä teemaväreinä on mustavalkoisuus sekä pinkki ja minttu! Ja keltainen on ollut tämän vuoden väreistä se mun kaikkein suurin lemppari. Hauska nähdä juuri nämä mun lempivärit yhdisteltynä, toimii todellakin! Vai mitä olette mieltä?

Raitamallistosta löytyy mukavia, luomupuuvillaisia vaatteita ja mä ihastuin eritoten noihin kuvassakin vilahtaviin hameisiin jotka ovat ihanan pallomaisen muotoisia. Tiaralle sellainen olisi niin passeli! Tuo pöllö on myös aika söpö kaveri jonka kelpuuttaisin neitien päälle koska tahansa, vaikka itse en pöllöfaneihin kuulukaan niinkuin moni mun ystävä.

Mä tykkään Aarrekidin tuotteissa erityisesti siitä että sekä tuotteissa itsessään, että niiden tuotantoprosessissa on otettu kestävä kehitys huomioon ja sen lisäksi että ne ovat materiaaliltaan luomupuuvillaa ja niissä on käytetty täysin myrkyttömiä värejä, ne kestävät lapsen käytössä pitkään. Esimerkiksi nuo leggingssien resorit pidentävät käyttöikää huomattavasti, mikä on todella hienoa. Aarrekidin tuotteet suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan tarkastetuilla tehtailla Suomessa, Virossa ja Portugalissa.

Meidän Aarrekid-vierailun aikana oli ehkä maailman kummallisin sää! Mennessä oli pilvistä, juuri kun oltiin päästy sisälle alkoi sataa tiskirätin kokoisia märkiä lumihiutaleita ja lähtiessä paistoikin aurinko ja oli niin kaunista että. Kummallista, sillä kaikki tämä tapahtui ihan parin tunnin sisään! Oli kuitenkin mukava palata auringonpaisteessa takaisin kotiin, vaikka vaunut kerkesivätkin ulkona vähän kastumaan lumisateesta.

Mä en voi sanoin kuvailla kuinka paljon odotan että saan kamerani, kaksi ja puoli vuotta bloganneena se kamera on melkein kasvanut käsiin kiinni ja kun ei sitä nyt ole niin löydän tietenkin kokoajan vaikka ja mitä kuvattavaa ja harmittelen sen puuttumista harva se hetki. Ehkä mä nyt maltan kuitenkin vielä odottaa sen pari päivää, toivottavasti se tulisi pian niin saatte tuoreitakin kuvia! Mun joulukalenterikin on ajautunut vaikeuksiin kun en ole saanutkaan kuvattua suunnitellusti kaikkea mitä alunperin suunnittelin, mutta onneksi on tullut kaikkea muuta kivaa tilalle kuten pari yllätysarvontaa jotka ovat vielä tulossa! Joulukalenteri on siis tavallaan mun kamerattoman viikon pelastus, muuten voitaisiin nimittäin kärsiä hetkellisestä blogihiljaisuudesta.

Nyt alan vastailemaan kommentteihin joita on viimepäivinä tullut ihanan runsaasti! Mulla on ollut monta kertaa tippa linssissä kun olette sanoneet niin ihania asioita ja oikeasti jokaikinen kommentti piristää mun mieltä ja on mulle tärkeä. Kiitos♥

Kolahtivatko teihin eniten pöllöt, raidat vai monsterit? Mikä teille on tärkeintä lastenvaatteissa?

PS: Lumoavan koruarvonnan voittajaksi selviytyi Haaveilija! Laitatko Haaveilija mulle sähköpostilla yhteystiedot osoitteeseen couturecouture@windowslive.com niin saadaan koru oikeaan osoitteeseen! Paljon onnea voitosta!♥

Eilen oli siitä harvinainen päivä että mulla oli blogijuttuja illalla, eli Steve Madden -kenkämerkin lanseerausbileet keskustassa Club Showroomissa.  Ennen Steve Madden -tilaisuutta me piipahdettiin Oton kanssa erään ihanan hääliikkeen avajaisissa, mutta niistä  lisää hääblogin puolella. Mä halusin ehdottomasti käyttää tämän tilaisuuden nyt kun äiti oli meillä ja pääsin kerrankin nauttimaan rauhassa aikuisseurassa pr-tapahtumasta ja vielä ilta-aikaan. Hipsittiin kuitenkin kiltisti kotiin jo kymmenen maissa kun Otolla oli tänään duunipäivä, mutta oli silti mukava käydä näkemässä ihmisiä ja ennenkaikkea ihastelemassa Steve Maddenin upeita kenkiä.

Multa itseltä löytyy vasta yhdet Steve Madden -ihanuudet, viime vuonna joululahjaksi saadut Reggime-saappaat jotka ovat kyllä osoittautuneet tosi laadukkaiksi ja ovat tyylikkään ulkomuotonsa lisäksi olleet tosi hyvät jalassa. Mä oon super innoissani siitä että Yhdysvaltalainen Steve Madden tulee viimein Suomeen, sillä en tykkää ostaa kenkiä netistä ja tähän asti noita ihania kenkiä ei muuten ole Suomeen saanut ostettua. Mulle on tosi tärkeää se että kengät tuntuvat hyvältä jalassa, vaikka korko olisi kuinka korkea. Siksi olenkin iloinen että Steve Madden -kengissä kengän hyvään istuvuuteen ja tuntumaan on panostettu.

Mulla on vielä hääkengätkin hakusessa, Steve Madden voisi ihan hyvin olla yksi erittäin varteenotettava vaihtoehto, sen verran lujaa ihastuin eilen muutamaan korkkaripariin. Olen vaan epävarma väristä vielä, sillä olisi hauskaa jos kengät jollain tapaa sopisivat teemaväreihimme – mustaan, vaaleanpunaiseen, minttuun ja valkoiseen. Kengissä vaan harvoin näkee noita värejä yhdisteltynä, ainakaan kovin tyylikkäästi. Mutta ehkä se riittäisi että jokin teemaväri on kengissä edustettuna, ei niiden kaikkien tarvitse olla. Ja musta on ainakin helppo väri löytää upeat kengät.

Otto lupautui mulle aveciksi mukaan ja yllättävän hyvin hän viihtyi vaikka me juhlittiin aika tyttöporukalla Emilian ja Emilian pikkuserkun Susannan kanssa. Oli kiva nähdä taas Emiliaa ja etenkin oli hauskaa kun te mun lukijat tulitte moikkailemaan! Tuli niin hyvä fiilis teidän sanoista, ihan mieletöntä aina tavata tyyppejä sieltä ruudun takaa.

Juhlissa on hauska käydä, mutta kotona on vielä mukavampaa. Tänään vietetään rauhallista lauantai-iltaa pippuricremefraichella tuunatun makaronilaatikon, tuoreen latte macchiaton ja Breaking Badin voimin. Huomenna on tietenkin joulukadun avajaiset ja Stockan jouluikkunan paljastus Aleksanterinkadulla, joten sinne suunnataan varmaankin koko perheen kesken. Mulla on työn alla Zeldan 7kk-postaus ja ensi viikolla pitäisi sitten tehdä toka vastausvideo Oton kanssa. Lisäksi on tulossa asiaa kahvista, tilannekatsausta ja hääkutsujen esittelyä hääblogin puolella ja vaikka mitä muuta!

Ihanaa viikonloppua kaikille♥♥

Moikka ihanat! Mulla on ollut pitkästä aikaa taas astetta kiireisempi viikko ja tuntuu että ne hetket kun olen ehtinyt olemaan kotona, mä olen hukkunut sähköposteihin ja kotitöihin. Onneksi äiti on tullut nyt tänne meille auttamaan tämän viikon ajaksi, jotta olen saanut hommia hoidettua ja jotta pääsen lauantaina sekä Indiedays Inspiration Dayhin, että Indiedays Inspiration Blog Awards -gaalaan johon mulla on kunnia osallistua koska teidän upeuksien ansiosta pääsin omassa äänestyssarjassani Lifestylessa kymmenen parhaan joukkoon. Lopullista sijoitustahan en vielä tiedä, mutta pidän tätä kyllä ehdottomasti yhtenä blogiurani suurimmista kunnianosoituksista teiltä lukijoilta, ihan järjettömän hienoa päästä noin kovatasoisessa sarjassa kymmenen parhaan joukkoon. Mikä tahansa sijoitukseni onkin niin tämä on jo suuri voitto! Kiitos vielä tuhannesti teille kaikille jotka äänestitte♥

Eilen piipahdettiin Oton kanssa Vantaalla suuhygienistin luona ja siitä mä kerron lisää vielä myöhemmin, mutta täytyy sanoa että oli kyllä elämäni mukavin puolituntinen hammaslääkärin tuolissa. Multa ei onneksi löytynyt reikiä, eikä muuten Otoltakaan, haha! Mä palaan vastaanotolle vielä ensi viikolla ja sitten kerron teille lisää että mistä oikein on kysymys. Eilisen illan käytin tosiaan tuon sähköpostin purkamiseen ja voi hitsit että on huikeita juttuja tulossa vielä tänä vuonna, meinaan ratketa liitoksistani kun olen niin innoissaan. Mä olen myös saanut teiltä lukijoilta sähköposteja taas aikamoisen kasan ja pyrin vastaamaan niihin mahdollisimman pian, pahoittelut siitä että vastausta joutuu jonkin aikaa odottelemaan.

Saimme Tiaralle tällä viikolla oman Lexibook Junior 2 -tabletin ja pikkuneidin viikko onkin kulunut aikalailla sitä ihmetellessä. Lexibook  Junior on siis 1-4 -vuotiaille lapsille tarkoitettu ihan oikea tablettitietokone, josta löytyy jos jonkinmoista opettavaa sisältöä, pelejä, videoita ja vaikka mitä muuta ihan omasta takaa ja lisäksi sillä voi selata nettiä ja ladata haluamiaan sovelluksia siihen Google Play -kaupasta. Sisältö on tabletilla rajoitettu vain lapsiystävällisiin juttuihin ja kaikki on täysin vanhempien hallittavissa. Mä tykkään siitä että lapsille on kehitetty oma, turvallinen tabletti joka myös kestää vähän ronskimpia otteita kun tuo meidän pikku poropeukalo välillä sitä vahingossa paiskoo menemään.

Ennen kuin viikko on pulkassa, mulla on vielä selätettävänä tähänastisen elämäni järkyttävin asukriisi! Mitä ihmettä mä laitan lauantaina päälle Inspiration Awardseihin?! Mä kirjoittaisin asukriisistäni kuvien kera jos vain ehtisin mutta enää ei ole aikaa vaan on suunnattava kauppohihin tutkimaan. Saatte sitten kertoa lopputuloksesta että onko kyseessä Top vai flop! Tekeillä on muuten viimeinkin se ruokapostaus jonka toivottavasti saan julkaisuvalmiiksi mahdollisimman pian ja lisäksi alan tänään käymään läpi vielä Oton kanssa noita meidän kysymyksiä, joihin ensimmäinen vastausvideo tulee toivottavasti ulos jo tämän viikon aikana.

Mulla on niin paljon teille asiaa ja niin paljon juttuja tulossa nyt että tuntuu että olen aivan pyörällä päästäni, pahoittelut siitä. Vielä on Stilissiman huikaisevan Vanhojentanssiarvonnan voittaja paljastamatta, tässä on siis voittajakommentti:

Onnea Hanna ja Hannan pikkusisko! Laitan sulle mahdollisimman pian s-postia niin saadaan lahjakortti oikeaan osoitteeseen.Todella moni isosisko oli osallistunut arvontaani pikkusiskojensa puolesta mikä on musta ihan mielettömän ihanaa! Mulla ei koskaan ole ollut isosiskoa, mutta toivon kovasti että meidän Tiara on joskus yhtä hyvä isosisko Zeldalle ja vilpittömästi ajattelee ilahduttavansa Zeldaa, vaikka juuri osallistumalla blogiarvontaan. Musta on tosi mahtavaa että mun lukijoissa on noin huipputyyppejä jotka haluavat ilahduttaa itsensä lisäksi myös läheisiään♥

Tää oli vähän nyt tälläinen ilmoitusluontoisten asioiden koontipostaus, toivottavasti ei haittaa! Joskus on vaan pakko tehdä näitäkin, että pääsee kirjoittelemaan kaikkea jännempää! Nyt mä jatkan ruuanlaittoa, mutta palailen taas mahdollisimman pian. Loppuun haluan vielä todeta että te lukijat oikeasti olette ihan uskomattoman huikeita ihmisiä. Kiitos kaikesta ja ihanaa iltaa♥♥

Mulle on nyt tässä pitkin syksyä, aina silloin tällöin tiputellen tullut kommenttia siitä että blogi on muuttunut. Suurin osa muutosta kommentoineista ovat olleet tyytyväisiä mutta toki aina muutoksen tiellä tulee niitä soraääniäkin, kaikkia kun ei voi miellyttää. Mä ajattelin ottaa kantaa nyt näissä kommenteissa puhututtaneisiin asioihin ja tarkastella ihan sellaista faktapohjaista tietoa siitä että miten mun blogi ja blogit ovatkaan muuttuneet tässä kahden ja puolen vuoden aikana.

Yksi eniten kommentoituja asioita on postaustahti. Mulla näkyy tuossa sivupalkissa jokaisen arkistokuukauden perässä suluissa kuukauden aikana kirjoitettujen postausten määrä ja kuten siitä voi katsoa, on postauksia enimmillään ilmestynyt jopa 25 yhden kuukauden aikana (lokakuussa 2011), kun taas vähimmillään niitä olen kirjoittanut vain 9 viime vuoden lokakuussa. Viime vuoden lokakuussa mä kärsin alkuraskauden pahoinvoinneista ja olin keskellä kauheaa muuttohärdelliä, muistan ikuisesti kuinka raskaalta edes blogin ajattelu tuntui silloin niillä tonnin painoisilla silmäpusseilla ja jatkuvalla kuvotuksen tunteella jota säesti mukava sahalaitakuvio silmäkulmassa migreenipäänsäryn kera. Ei ollut kivaa se, mutta onneksi en kadottanut teitä kaikkia lukijoita vaikka niin harvasanainen silloin olinkin.

Yleisesti ottaen postaustahti on pysynyt aika samana näiden vuosien aikana, yleensä hiukan yli tai hiukan alle 20:ssä postauksessa per kuukausi. Heinäkuussa aloin kuitenkin kirjoittaa hääblogia, jonne olen kirjoitellut nyt myös joka kuukausi, tosin harvakseltaan mutta kirjoitellut kuitenkin! Jos hääblogin ja normiblogin postaukset lasketaan yhteen, olen viime kuukausien aikana kirjoitellut keskimäärin n. 25 postausta kuukaudessa, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin. Eli koen petranneeni hurjasti, sensijaan että hääblogin postaukset olisivat syöneet postaustahtia täältä on postauksia ilmestynyt useammin kuin koskaan ennen, kuukaudessa on ollut ainoastaan muutama postaamaton päivä.

Toinen kommentoitu asia, on ollut se että kirjoitan nykyään vähemmän sellaisia höpötyspostauksia vailla punaista lankaa, kuin ennen. Mä koen portaalibloggaajana ja lukijakuntaa reilusti kuluneen vuoden aikana kasvattaneena bloggaajana, että olen vastuussa siitä että tuotan tasaisen laadukasta sisältöä blogissani. Satunnaiset höpötyspostaukset ovat mun mielestä erittäin ok ja mukavia toteuttaa, mutta fakta on kuitenkin se että niitä kommentoidaan paljon vähemmän kuin esimerkiksi mielipide- tai ostospostauksia.

Tästä olen päätellyt (kuten varmaan on loogista) että niitä ei niin usein kaivata, sillä teidän antamanne palaute on mulle se mittari mistä mun jutuissa tykätään ja mistä ei. Eli nyt hyvät ihmiset: Kun blogissa on jotain sellaista, mikä kolahtaa ja mitä haluatte lisää: KERTOKAA siitä! Miten muuten me bloggaajat voisimme tietää mistä te tykkäätte? Osasyy sellaisen päättömän löpinän vähenemiseen löytyy myös muusta sosiaalisesta mediasta, ja sen käytön lisääntymisestä.

Kuten kirjoittelinkin jo vähän aikaa sitten rustaamassani artikkelissa bloggaamisesta, on sosiaalinen media nykyään tärkeä osa blogikuvioita ja levittäytyminen eri medioihin tärkeä väline bloggaajalle nostaa itseään esille ja saada jalansijaa blogimaailmassa. Suuri osa meidän ihan tavallisesta arjesta löytyy nykyään Instagramista hupsuina tilannekuvina ja Tipan parhaat letkautukset jaan tuoreeltaan blogin FB-sivuilla. FB-sivu on myös keino teille lukijoille vaikuttaa, siellä voin kysyä reaaliajassa mielipidettä postausideasta, hääkutsun värisävystä tai vaikka lauantaiaamun leivontavinkkejä.

Blogin FB-sivut ovat kasvaneet hurjaa tahtia, kuten Instagramin seuraajamäärätkin ja tästä olen todella iloinen! Mä oikeasti suosittelen teitä jotka sillisalaattia ikävöitte tutustumaan näihin kahteen palveluun meidän osaltamme, niin huomaatte että ei se sillisalaatti ole mihinkään kadonnut, se vain on muuttanut muotoaan ja tulee nykyään normaalien postausten bonuksena pienissä osissa pitkin päivää: Herätyksenä loistavan graafisen suunnittelijan etsintäkuulutus, aamupäivällä kuva Zeldasta nukkumassa lattialla tyytyväisenä, lounasaikaan Tiaran järjestämät teekutsut Angry Birdin kanssa – illalla #selfie hissin peilistä napattuna kauppareissulla ja ennen nukkumaanmenoa Tiaran heittämä huvittava sutkautus nukusista.

Muutos ei ole paha mörkö jota pitää inhota, vaan uusi mahdollisuus johon kannattaa tarttua. Omasta mielestäni blogi on nyt selkeämpi ja helppolukuisempi kuin aiemmin. Postauksilla on selkeät aiheet, lukuunottamatta juurikin niitä osan kaipaamia kuulumispostauksia. Pystyn myös tarjoamaan teille lukijoille enemmän upeita juttuja kuin koskaan ennen. Se toinen paha mörkö joka joitakin kiukuttaa muutoksen lisäksi ovat ne yhteistyöt. Yhteistyöt jotka ovat niin raivostuttavia, mutta jotka ilahduttavat kovasti silloin kun blogiin sattuu arvonta tai kilpailu.

Mun mielestä on aivan ihanaa, että nykyään saan mahdollisuuksia järjestää mitä erilaisempia ja huikeampia arvontoja teille. Mun lukijoiden joukossa on niiiin mahtavia ihmisiä että soisin teidän kaikkien voittavan jotain ihanaa! Mun mielestä se on kuitenkin epäreilu ajatus, että bloggaajan tekemät yhteistyöt ovat hyväksyttyjä vain jos ne sisältävät lukijoille mahdollisuuden voittaa jotakin. Mun blogi on kuitenkin ensisijaisesti paikka kirjoituksille, paikka jossa jaan meidän elämän lisäksi myös tietoa uutuuksista, eikä mikään arvonta-automaatti. Tietoa jakaakseni saan usein testiin tavaraa, jonka tuon blogissa tietoa pohjustaakseni esille, ja se ei mun mielestä ole mitenkään väärin vaan tärkeää nimenomaan sen kannalta että voin kertoa uutuustuotteista niitä omakohtaisia kokemuksia.

Kaikkia eivät varmasti kiinnosta lastenvaatteet, mutta sanokaapa aivan rehellisesti että jos teillä olisi mahdollisuus testata ja esitellä lempi vaatemerkkinne vaatteita niin jättäisittekö sen käyttämättä? Niinpä. Toisia ei kiinnosta hääjutut ollenkaan, siksi perustin häitä varten oman bloginsa, koska häät poikkeavat blogin normaaleista totutuista aihepiireistä jo niin paljon että ajattelin erillisen hääblogin olevan paras vaihtoehto. Kolmas kaipaa blogiini meikkijuttuja ja neljättä harmittaa kun kirjoitan lapsista niin vähän nykyisin. Blogissani on selkeästikin jokaiselle jotain, mutta jokainen myös kaipaa jotain – koska kaikki me olemme erilaisia ja tykkäämme erilaisista jutuista. Siksi tulenkin jatkamaan edelleen juuri sillä omalla linjallani.

Kirjoitan aiheista jotka itsestäni tuntuvat hyvältä, teitä kuunnellen ja toiveitanne toteuttaen, mutta kuitenkin omaa visiotani noudattaen. Aina kun kumartaa yhteen suuntaan niin tulee pyllistettyä toiseen, mutta onneksi suurinosa teistä taitaa kuitenkin edelleen tykätä näistä meidän löpinöistä vai olenko väärässä?

Loppuun haluan vielä korostaa, että puhukaa, kommentoikaa, tykätkää, seuratkaa, osallistukaa. Mitä enemmän te olette aktiivisia, sitä lukijaystävällisempää blogia mulla on mahdollisuus pitää!

Nyt me suunnataan shoppailemaan koko perhe ja katsomaan jos saatais metsästettyä edes sukat tytöille Popin Cirkus-mallistosta jos muut on jo menneet kun ollaan näin myöhään liikkeellä. Mahtavaa  lauantaipäivää kaikille♥