Anonyymi kirjoitti…

miks postaat nykyään paljon harvemmin=? 🙁

30. marraskuuta 2011 11.39 

 

Sain tuollaisen kommentin tänään ja aattelin et sanon tästä nyt kaikille ihan yhteisesti. Elikkäs, mä haluaisin postata vaikka 300 kertaa päivässä jos vaan kerkeisin, mä rakastan kirjottaa tänne kaikenlaista ja mielelläni kirjottelisin niin paljon kun sielu sietää, mutta varsinkaan tällä viikolla mä en millään ehdi kirjoittaa niin usein. Meillä on pikkuneidin ristiäiset kolmen päivän päästä ja tässä on aika paljon hommaa jo ihan niiden vuoksi, 30 vieraan kekkereitä ei järjestetä viidessä minuutissa, ainakaan jos haluaa mukavat juhlat niin itselleen kuin vieraillekin. 

                Toiseksi, vaikka mulla onkin omaa aikaa niin sitä on nykyisin vähemmän kuin vaikkapa sillon kun neiti oli 2 viikkoa vanha ja nukkui 20 tuntia vuorokaudessa, silloin mulla oli suorastaan tylsää ja silloin saatoin postata jopa pari kertaa päivässä. Nykyisin pikkuneiti nukkuu paljon vähemmän ja silloin kun hän on hereillä mä en halua istua koneella kirjottelemassa postauksia vaan haluan leikkiä ja halia neidin kanssa, mikä on varmasti ihan ymmärrettävää. Sitähän mä nimenomaan raskausaikana odotin että pääsen leikkimään neidin kanssa ja saan antaa sille niin paljon rakkautta kun vaan ikinä pystyn. 

                 Silloin kun mulla on omaa aikaa mä en aina jaksa kirjoittaa, mä saatan käyttää sen kattomalla Gossip girliä tai istumalla Oton kanssa alas juomaan mukilliset höyryävän kuumaa glögiä kynttilän valossa. Sen lisäksi että mä käytän omaa aikaa näihin mukaviin juttuihin niin sitten on vielä esimerkiksi sellaiset jokapäiväiset velvollisuudet kuten kaupassakäynti, ruuanlaitto ja paikkojen järjestely jotka vie myös aikaa, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Näiden kaikkien asioiden yhteinen vaikutus on se, että joskus mulla on aikaa, halua ja jaksamista postata kahdesti päivässä, joskus kolmesti viikossa, mutta yritän postata niin usein kuin mahdollista. 

 

Sellanen juttu vielä et kuten ootte varmaan huomannu nii mul on kommenttien valvonta päällä. Se jatkuu nyt ainakin tän viikon, mut saatan jättää sen muutenkin. Tää on ihan vaan sen takia et mulle tuli pari sellasta kommenttia jotka oli mun mielestä sen verran ala-arvosia et en halunnu niiden olevan esillä ja jos sellasia tulee sitten jatkossakin nii eipähän ainakaan saa niiden kommentoijat sitä iloa et niiden kommentit näkyis kaikelle kansalle. 

 

Sitten vähän kuvasia pikkuisesta:

”Mä heräsin just ja oon niin pirtee et voisin vaikka juosta maratonin!”

”Vielä piti haukotella vikat unihiekat pois silmistä niin jaksaa leikkiä äitin kanssa!”

”Tää on mun pokerface ;)”

… Ja sitten tuli uni♥

Värjäsin eilen hiukset ja kiinnitettiin pidennykset uudelleen. Mä myös päätin leikata huonot latvat pois ja oon kyllä niin tyytyväinen nyt kun pidennykset lyheni kymmenisen senttiä. Jotenkin alko kyllästyttää se että ne 60cm pidennykset oli niin raskaat ja mitkään kampaukset ei pysyny kunnolla. Lisäksi eihän ne superpitkät auki olevat hiukset oo ne kaikkein kätevimmät pienen sylivauvan kanssa kun ne kokoajan jää kiinni jokapaikkaan. Nyt nää on paljon paremmat ja helpommat eikä oo ollenkaan tiellä. Eihän toi muutos oo kauheen iso silleen mut jotenki omaan silmään näyttää tosi radikaalilta toi ero.

 

Mut sellasta täl kertaa! Hei mul on sellanen hauska idea, tai en tiiä onkse teiän mielest nii hauska mut aattelin et haluutteks arvailla et mikä nimi neidille tulee? Kommentoikaa jotain et millasen nimen te kelaisitte et me annettais neidille! 😀 Ku musta ois vaan hauska tietää et mitä te aattelette et oonks enemmän sellanen ”perinteisten nimien” tyyppi vai annetaanks me joku tosi erikoinen ja silleen uknow.. Ei oo pakko mut musta ois ainaki tosi hauska lukee teidän arvailuja! Hyvää yötä kaikille, olette ihania♥

Kuten osa teistä varmaan huomasikin niin tää blogi oli aamulla poistettuna. Tämä siksi että mun blogista oli tehty perätön ilmianto googlelle/bloggerille/whatever. Onneksi mun blogi ja google-tili palautettiin heti kun olin ottanut yhteyttä Googleen ja pyytänyt heitä tarkastamaan ettei ilmiantoon ole mitään syytä ja palauttamaan mun tilin. Ehdin kyllä säikähtää jo pahemman kerran et oonko oikeesti nyt menettäny kaikki mun kirjotukset raskausajalta, synnytyskertomuksen ja ekat fiilikset kirjotettuna vauvan tultua kotiin. Tottakai mulla on kaikki muistot omassa päässä mut täällä blogissa ne on jotain konkreettista, jotain sellasta mitä voin tolle pienelle pulleroiselle näyttää kuvista jo parin vuoden päästä ja joita pikkuinen voi lukea sitten kun osaa. On meillä toki vauvakirja, mut onhan tää blogi miljoona kertaa kattavampi lähes jokapäiväisine postauksineen ja useine kuvineen kun 64-sivuinen Tatun ja Patun vauvakirja.
                              Mulla on tiedossa sen ilmiannon tehnyt henkilö ja täytyy kyllä sanoa että en voi uskoa että kukaan voi olla niin lapsellinen että tekee jotain tollasta. En ymmärrä miten se on joltain muulta pois että me ollaan onnellisia? Miksi kukaan haluaa satuttaa tahallaan toista ihmistä jota ei edes tunne kunnolla ja joka ei ole koskaan tehnyt hänelle mitään pahaa? Onneksi tosiaan en menettänyt mitään ja voin jatkaa blogin kirjottelua niinkuin ennenkin, ajattelin kans varmuuskopioida kaikki postaukset kun se ilmeisesti on mahdollista, ihan vaan siltä varalta että joskus vaikka blogger kaatuu täysin tai jotain koska mä oikeesti tänä aamuna vasta heräsin siihen todellisuuteen että tää blogi on mun kaikkein tärkein ja rakkain harrastus mitä mulla koskaan on ollu.

Mutta sit vähän ilosempiin aiheisiin; ristiäiset on nimittäin tän viikon lauantaina! Ihanaa et vihdoinkin meidän neitokainen saa nimen, tai oikeammin saadaan käyttää julkisestikin neidin nimeä eikä vaan kotona. Mulla tosin on ihan järjetön ristiäisstressi ja tuntuu että mitään ei oo valmiina vaikka meillä on jo kastemekko, juhlamekko, pöytäliinat, pari kakkua pakkasessa paistettuna, kastemalja, kasteliina, kummit, pappi ja se tärkein eli NIMI valmiina ja ruokatarjoilukin mietittynä valmiiksi. Silti tuntuu että kaikki on tekemättä ja en kerkeä millään. Varmaan tuttu fiilis muillekin äideille? Ja mä vaan haluan et se päivä on ikimuistoisen ihana ja vaikka toi pieni ei siitä itse mitään muistakaan niin ainakin me voitais sille isompana kertoa kuinka mukavat ristiäiset sillä on ollut.
                          Mutta onneksi on vielä monta päivää aikaa leipoa, siivota ja miettiä yksityiskohtia, tosin mä oon sitä mieltä et liika suunnittelu ei oo hyväksi vaan spontaanius, mut silti stressaan vähän väliä.. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja varmasti meneekin, semmosista oon päättäny olla stressaamatta et jos neiti vaikka itkee tai kakkaa kastamisen aikana, eihän se vauva sille mitään voi jos on hankala olla ja se on musta muutenkin vaan hauskaa jos sylikummilla on haisuli käsivarsilla, tosin ei varmaan sylikummin mielestä :DD. Sitten asiasta kukkaruukkuun, tässä ois vähän kuvia tältä päivältä:

”Hui ku isi on jännä!!!”

”Mitä sä äiti tuut räpsii jotai kuvii ku mä yritän leikkii isin kaa?!”

”Mä vaa oon maailman sulosin nappisilmä. Ja SUPERMAN!!”

”Mua vähän nauratti mut enhän mä nyt kameralle hymyile kunnol, älä luulekkaan äiti!”

Huomenna Nona on tulossa meille synttärikahveille kun  en sit tosiaan lauantaina päässykkään Nonan synttäreille illalla kun mulle tuli huono olo ni jäin sit vaan Oton ja neidin kanssa kotiin. Mut onneksi huomenna saan antaa Nonalle lahjan ja vähän torttujakin jos se haluaa, ne on nimittäin nyt uunissa paistumassa, nami! Mä taidan tästä lähtee hakemaan ihanaa omenakanelimarmeladilla täytettyä joulutorttua ittelleni (inhoon luumuhilloo yli kaiken :D). Ihanaa alkuviikkoa kaikille ja vastailen kommentteihin huomisaamuna sitten kun neiti on päikkäreil
lä, moimoi♥♥

Naurattaa, hirvittää ja säälittää. Huomasitteko tuon anonyymin kommentin edellisessä postauksessa johon oli linkitetty jonkun blogi? Kommentissa kerrottiin et blogin kirjoittaja on kopioinu mun raskauden aikaisen masukuvan ja läntänny oman naamansa siihen päälle. Ei siinä mitään tää on jo ihan tuttu juttu kesältä kun oli toinen samanlainen joka Irc-galleriassa oli toiminut samoin mutta mua hirvittää se että toi bloggaaja oli kopioinu sinne toisten vauvojen kuvia ja ultrakuvia ja esitti että niissä kuvissa on sen oma rakas pikkuneiti. Miksi joku kokee tarpeelliseksi keksiä itselleen elämän? Ja miten joku kehtaa väittää jonkun toisen lasta omakseen.. Kaikenlaisia pellejä liikenteessä kyllä. Onneksi se blogi on jo poistettu niin ei tarvi enää pelätä et se kopioi kohta meidänkin pikkuneidin kuvia sinne. Toivottavasti kenenkään teidän muiden äitibloggaajien lasten kuvia ei ollut siellä, mua vaan hämäs kun jotenki näytti hirveen tutulta ne blogin bannerissa olleet vauvakuvat, ihan varmasti oon jonkun blogissa ne nähny aiemmin..
                          Käytiin tänään pitkästä aikaa Oton kanssa yhdessä jossain, nimittäin Itäkeskuksessa. Oli kyl kiva kun ei tarvinnu mennä yksin kauppaan enää kun murukin alkaa jo tervehtyä. Kierreltiin kaupoissa ja tein aivan täydellisen löydön, mekon ristiäisiin! Mutta pidän teitä jännityksessä ristiäispäivään asti myös tän asian suhteen koska musta on kiva sit yllättää oikeen kunnolla. Sen verran voin paljastaa että mekko ei kyllä varmaan oo mikään perinteinen ristiäisiin puettava mekko, siinä on mm. nahkaa, mutta täysin asiallinen kumminkin eikä liian paljastava tai mikään bilemekko jos asustaa oikein. Tässä vähän kuvia tältä päivältä:

Tuima tuijotus :DD Pikkuneidillä on selkeesti pahat mielessä :D♥

Ihana mutrusuu neitonen♥

Sitten asiasta kukkaruukkuun. Otto puhuu täydellistä ruotsia ja oon itekin käynyt koulua ruotsiksi joten puhun sitä suhteellisen sujuvasti mut keskenään puhutaan aina suomea. Me tutustuttiin suomenkielisten kavereiden kautta vaikka oltiin oltu yli puol vuotta vierekkäisissä ruotsinkielisissä kouluissa. Mutta se pointti oli että mä haluaisin hirveesti että pikkuneitikin oppisi jo pienestä asti ruotsinkielen ja että Otto puhuis ruotsia neidille ja mä suomea.Tuntuu vaan jotenki tosi hassulta ku meidän kotona on aina puhuttu suomee niin että Otto alkaiskin yhtäkkiä puhumaan ruotsia neidille. Kokeiltiin tänään parin tunnin ajan ja se tuntu hassulta :D. Mut siinä ois kyllä puolensa että osais kaksi kieltä jo pienestä asti joten luultavasti pyritään siihen et Otto nyt alkaa puhumaan pikkuselle aina pelkkää ruotsia. Onkos mulla blogin lukijoina muita jotka opettaa lapsilleen kahta kieltä lapsesta asti? Tai onko mun lukijoina sellaisia jotka on itse kasvaneet kahden tai useamman kielen kodissa? Millaisia kokemuksia teillä on, onko ollut helppoa oppia/opettaa toistakin kieltä vai onko se vaikeuttanut jotenkin elämää?

Kiitos vielä kaikille teille ihanille lukijoille kannustavista kommenteista joita laitoitte eiliseen postaukseen, ootte parhaita♥ Alan pian vastailemaan niihin kunhan kerkeän, siinä onkin aikamoinen urakka mut mukava sellainen! Ihanaa alkavaa viikkoa teille♥
PS: Mahtavaa että teitä lukijoita on bloggerin kautta jo yli 600!♥ 

Ihan mieletön ilma ollu tänään ja päästiin vihdoin ulkoilemaan niinku aiottiinki! Tehtiin tänään äidin, Oton, Mörkön ja pikkuneidin kanssa sellanen reilu tunnin lenkki tuol Aurinkolahden rannassa ja oli kyl aivan ihanaa, just tätä mä oon kaivannu. On niin kiva ku ei oo enää tukala olo kävellessä niinku raskausaikana oli kokoajan. Tuli selkä aina tosi kipeeks ja hengästytti ja masu paino ainaki tuhat kiloo, nyt on nii kevyt olo ku työntelee pikkusta vaunuissa.
                    Oon kans huomannu et tehtiin hyvä valinta noiden vaunujen suhteen,  niitä on tosi hyvä työntää ja ne liikkuu helposti kaikenlaisilla alustoilla. On kans helppo säätää just työntöaisaa ja bussissakaan noi ei vie läheskään niin paljoa tilaa kun monien muiden vaunut. Tykkään myös tosta väristä, on kivaa kun vaunut on neutraalin väriset mut ei kuitenkaan mustat. Ainoo mikä noissa oli huonoo on se et ei tullu mukana sadesuojaa, sellanen meidän pitää viel hommaa et pääsee sit kävellen kauppaan kökömmilläki ilmoilla.

Mä koitin leperrellä pikkuneidille et se heräis itte syömään ja sit olin menossa nostaan sitä sitteristä nii tuli tollanen käsi neidiltä, millanenkohan se on teininä ku se on jo nyt äidilleen tolleen ”Talk to the hand” :D:D♥

Kotiin tullessa me haistettiin käytävässä ihana kiinalaisen ruuan tuoksu ja sit oli pakko kipasta viel hakeen Rastilasta meillekki kiinalaiset safkat himaan. Toi on tosi hyvä toi kiinalainen ravintola, hyvää ruokaa ja ihan pilkkahintaa, kaikki annokset take awayna 6,20♥
                 Mulla tuli tän blogin suhteen pari juttua mieleen. Ensinnäkin, mitä ootte mieltä nykyisestä postaustahdista? Ku ennen postasin aina suunnilleen parin päivän välein ja nykysin jokapäivä niin kummasta tykkäsitte enemmän? Riittääkö teillä mielenkiinto mun lärpätyksiä kohtaan näin usein vai pitäiskö mun vähän hidastaa tahtia… 😀 Sit toinen juttu oli se että toi banneri ei oo enää nii kauheen ajankohtanen ku pikkuneitiki on ollu maailmassa jo hyvän tovin ja tuossa se viel köllöttelee masussa. Millasen bannerin te haluaisitte tähän blogiin? Kertokaa ihmeessä ideoita, mä oon jo monta päivää yrittäny miettiä et millasen väsäisin mut mulla ei tuu mitää hyvää ideaa mieleen kun en haluais mitää ihan perus.. No mut juu kertokaa siis jos keksitte jotain♥ Ja jos joku osaa tehdä superhienoja bannereita nii mulle kelpaa kyllä ulkopuolinen apukin, ite ku en oo mikään maailman lahjakkain graafinen suunnittelija..
                    Huomenna mennään neuvolaan punnitukseen ja nyt kaikki pitää peukkuja et pikkuneiti on kasvattanu pötsiä oikeen urakalla et päästäis ikävistä herättelyistä eroon! Huomenna alkaa myös Oton duuni uudessa työpaikassa joten pikkuneidin kanssa ollaan sit enemmän kaksistaan päivisin, mut onneksi toi on niin kiltti tyttö et mua ei jännitä yhtään. Tiiän et hyvin me tytöt pärjätään! Mut nyt pitää tästä alkaa siirtyyn pikkuhiljaa unten maille et toi muru jaksaa aamulla herätä pirteenä uuteen työpäivään! Hyvää yötä ja alkavaa viikkoa kaikille teille ihanille joita on jo 1070 (anonyymit ilmoittautuneet & bloggerin lukijat)!♥ Ihanaa että teitä on noin paljon, pian myös siis arvontaa/ kilpailua pystyyn!

Kuten varmaan huomaatte nii päätin tänään sit ihan ite väsätä blogille paremman ulkoasun vaik alunperin Oton piti tehdä se. Mut tekemisen puutteessani innostuin päivällä ja tässä on tulos, toivottavasti tykkäätte :). Oon ollu kiltisti himassa koko päivän kauppareissua lukuunottamatta ja kauppareissu oliki mun päivän suurin tapahtuma :D. Valmistauduin huolella tähän suureen hetkeen ja kirjotin millintarkan ostoslistankin. Muuten oon lähinnä dataillu ja koittanu opetella käyttämään tota meidän Canon EOS 450D:tä jonka ominaisuuksista en edelleenkään hallitse ku ehkä hyvällä tsägällä 10 prosenttia. Päätin tännekki laittaa päivän aikana otettuja random kuvia todisteeksi mun mahtavista kuvaustaidoista. Tänään on ollu muuten tosi kiva päivä mut on yks asia joka on mua vituttanu jo pidemmän aikaa ja tänään sit tuli viimenen niitti.

Mä tiedän et asetan itseni julkiseen asemaan ja helpoksi arvostelun kohteeksi pitämällä yllä profiileja lukuisilla eri nettisivuilla ja kirjottamalla tätä blogia, mut silti en voi ymmärtää mitä tyydytystä anonyymit saavat kommenteista joiden ainoa tarkoitus on loukata. Mä otan enemmän ku mielelläni vastaan rakentavaa kritiikkiä esimerkiksi mun blogiin liittyvistä olennaisista asioista. Mä oon täysin tottunut mun ulkonäköä ja luonnetta koskeviin arvioihin jotka osuu joku oikeaan tai sitten ei, mut niiden paikka ei ole tän blogin kommenttiboxissa. Jos jollain anonyymillä on mua tarve haukkua niin haukkuisi vaikka Formspringissä, mut tää blogi on ainoastaan niitä varten jotka tätä haluu lukee ja mua varten. Jos tää blogi on jonku mielestä nii perseestä nii miks tätä pitää lukee? Mä en ainakaan mielestäni pakota ketään lukemaan tätä joten jos et tykkää musta/blogista niin älä tule tälle sivulle. Aika yksinkertaista, eikö? Mä en todellakaan loukkaannu yhdestäkään mun ulkonäköön liittyvästä kommentista, mut jos joku sanoo mun läheisistä, varsinkaan mun vauvasta jotain pahaa niin sillon en voi vaan antaa olla. Ois kiva jos ne kaikki mua haukkuvat anonyymit vois jokus asettaa itsensä mun asemaan, tekisiköhän sitten mieli enää tulla haukkumaan? Mun on vaan niin vaikee ymmärtää puhdasta ilkeyttä, ku en ite oo sellanen joka haluaa loukata muita ilman syytä. Mä todella toivon että mun ei tarvii muuttaa tota asetusta niin että anonyymit ei voi kommentoida, koska suurin osa anonyymeistä on ihania ja positiivisia ihmisia ja teiltä on kiva saada palautetta.

Mut nyt riittää ikävät asiat, tässä ois teille tän päivän kuvamateriaalia:

Tän päivän asu: Pitsitoppi ja käsikoru: h&m, Korkkarit: Zara

Aurinkolasit vasemmalt oikeelle: Bershka, H&M, Urban Outfitters, H&M, H&M, Micmac, H&M

Tässä on kyl vaa pieni osa meiä jääkaappimagneeteista, eli meiän jääkaapin ovi on ihan täynnä niit 😀

Eteisen kenkähylly

Oton ilme oli näkemisen arvonen ku se vilkas mun ostoslistaa, oli vissiin vähän pitkä 😀

Tämmösii kuvii otettiin tota bannerii varten, harmi vaan ku blogger kusi sen bannerín kuvanlaadun :<

 Nyt alan hyvällä mielellä kattomaan huomisen salkkareita ja sit meil ois Oton kaa katottavana se Life as we know it -leffa jossa on ainaki Katherine Heigl. Hyvää yötä kaikille ♥ Ja kommentoikaa et mitä pidätte uudesta ulkoasusta! 🙂