En usko että löytyy ketään joka ei vielä olisi huomioinut tuota mielettömän mahtavaa säätä joka ulkona on tämän viikon ajan vallinnut. Ja kuten varmaan aika moni muukin, myös me ollaan suurimmaksi osaksi vietetty aikaa pihalla keinumassa, merenrantakävelyillä tai parvekkeella löhöillen. Joka päivä on voinut jättää pois jonkun vaatteen, villatakin, pitkät lahkeet, t-paidan. Ja hups, vihdoin se kesä sitten on täällä ja uskaltauduin taas vuoden tauon jälkeen bikinit päällä ulkoilmaan. Siis parvekkeelle, en sentään vielä rannalle vaikka tänään kyllä kateellisena katselin Aurinkolahden rannalla ilakoivia ja uivia ihmisiä ja mietin että miksi ihmeessä en uskonut säätiedotuksiin ja ottanut vilttiä ja uikkareita mukaan kävelylle.

                    Onneksi on huominen, mä tosiaan toivon että huomenna olis vähintään yhtä lämmin kun tänään niin päästäisiin koko perhe yhdessä rannalle. Otto on ollut iltavuorossa koko viikon ja tänäänkin oli vielä työpäivä joten mä oon ollut aika paljon Tirriäisen kanssa kaksin. Meillä on ollut ihana tyttöjen viikko, mutta onneksi toi isimieskin on vihdoin edes yhden kokonaisen päivän kotona, tuli sitä sen verran ikävä jo! Lämpimän sään toivossa mä tänään shoppailin taas guacamole -ainekset (ollaanhan me oltu jo viikko ilman itsetehtyä guacamolea ;D) ja ajattelin et jos tekisin vaikka dippivihanneksia rannalle. Mun tuurilla huomenna on kumminkin hirveä tuuli ja taivaalta sataa kissoja ja koiria, mutta onni on että dippivihannekset ja guacamole maistuu hyvälle sisälläkin. Mutta tässäpä olis vähän kuvamateriaalia meidän ulkoilupitoisesta viikosta:

 Kiitos Ac ja Måndelsson ihan parhaasta arvontapalkinnosta joka tuli tällä viikolla postissa! Toi suklaa oli mun lempparia ja pyyhkeeseenkin olen aivan rakastunut!

 Ja ainiin, mä tiedän että oon luvannut sen kiukkupostauksen teille. Mut mä en tiedä uskotteko te kuinka hankalaa sen toteuttaminen on! Tää alla oleva kuva on kiukkusin kuva mitä oon saanu Tiarasta moneen viikkoon/kuukauteen. Se on otettu vartti sitten just ennen yökkäreidenvaihtoa ja iltapuuroa kun Tiara oli ihan totaalisen naatti ja onnistuin yllättämään niin ettei se huomannu heti kameraa. Ja silti, kuten noista kahdesta seuraavasta kuvasta huomaatte; se alkoi samantien nauramaan kun se tajus mikä mulla on kädessä. Mä yritän parhaani mut en lupaile liikoja, enkä tosiaan toivo että Tiara yhtäkkiä muuttuisikin ilopilleristä superkiukkuiseksi vauvaksi!

Mutta nyt, mä alan rentoutumaan ja nauttimaan pari palaa suklaata viikonlopun kunniaksi. Ja sitten alkaakin Euroviisujen finaali ja mä niin kovasti toivon että Loreen voittaa! Ihanaa viikonloppua kaikille ja isot kiitokset vielä siitä että teiltä on tullut niin paljon näkökulmia ja kannanottoja tuohon mun edelliseen postaukseeni, ootte aivan parhaita!

Oon tässä parin viikon ajan nyt kasannut semmosia reseptejä joita ei ennen oo täällä blogissa ollut ja nyt olis materiaalit ruokapostaus pt. kakkoseen valmiina! Näin kun kesä alkaa jo pikkuhiljaa olla täällä niin oon taas löytänyt mun kesäkurpitsainnostuksen ja siksi sitä on tungettuna aika moneen ruokaan. Mutta mikäs siinä, kesäkurpitsa on todella hyvää! Ja mä totean nyt jo tässä valmiiksi, että kyllä, meillä käytetään pahamaineisia marinoituja broilerinfileesuikaleita, koska mä (ja Ottokin) pidän niiden mausta. Tiara ei vielä toistaiseksi syö meidän kanssa samaa ruokaa, joten se on täysin mun oma henkilökohtainen häpeä mitä kakkaa mä mahalaukkuuni tungen. 

           Tiara syö tällä hetkellä kaiken korviketta lukuunottamatta luomuna, ja siksi oon myös itse pyrkinyt lisäämään jo näin valmiiksi meidän luomutuotteiden käyttöä, jotta meidänkin ruokavalio olis mahdollisimman terveellinen sitä ajatellen kun Tiara alkaa muutaman kuukauden kuluttua syödä samaa ruokaa meidän kanssa. Tällä hetkellä me ostetaan ainakin kananmunat, jogurtit, suurin osa vihanneksista ja hedelmistä, voi,  oliiviöljy, jauheliha ja suurin osa pastoista/makaroneista luomuna. Mä en usko että kykenen koskaan luopumaan täysin kamalista teollisista ruoka-aineista, limuista tai karkeista koska mä tykkään niistä vaan niin paljon, mutta Tiaran ruokavaliosta aion pitää parempaa huolta. 

         Siksipä aionkin tulevaisuudessa välttää vielä nykyistäkin enemmän einesten käyttöä ja keksiä sitten Tiaralle parempia ruokavaihtoehtoja jos joskus tulee tunne että itse on pakko saada valmiiksi marinoitua lihaa. En myöskään aio antaa Tiaralle edes maistiaisia limusta, karkeista, sipseistä, kekseistä tai jäätelöstä ennen kuin neiti niitä itse osaa pyytää (mihin toivottavasti menee vielä kauan aikaa). Ja sellaista mitä Tiara ei ole koskaan saanut, ei hän osaa kaivata joten luulisin vaikka xylitol -pastillien toimittavan herkkujen virkaa oikein loistavasti siihen asti että Tiara jossain lastenkutsuilla tutustuu lisäaineilla kyllästettyihin hedelmäkarkkeihin. En mä kumminkaan aio miksikään herkkupoliisiksi alkaa, että kyllä Tiarakin saa syödä isompana kakkua ja keksiä jos muutkin syö, mutta en aio niitä itse myöskään tuputtaa niin kauan kun Tiara ei ole niiden olemassaoloa itse älynnyt.

Puolikas kesäkurpitsa

1 sipuli

1 yksikyntinen valkosipuli

400g jauhelihaa

Lasagnetteainekset

3 dl maitoa

Juustoraastetta

(mausteita oman maun mukaan, itse lisäsin mm. chiliä, yrttejä ja tuoretta ruohosipulia)

300g hunajamarinoituja broilerinfileesuikaleita

1 banaanisalottisipuli

1 yksikyntinen valkosipuli

1 punainen paprika

ruohosipulia

1 tuore punainen chili

1 prk chilitomaattimurskaa

1/2 prk ruokakermaa

keitettyä pastaa 

(juustoraastetta)

Laita broilerinfileesuikaleet pannulle paistumaan ja pilko sillä aikaa sipulit ja vihannekset. Lisää pilkotut vihannekset ja sipulit pannulle ja freesaa hetki, tämän jälkeen lisää tomaattimurska ja ruokakerma. Anna lämmetä pannulla vielä hetki ja lisää mausteita oman maun mukaan. Tarjoile keitetyn pastan ja juustoraasteen kanssa!

1 Kesäkurpitsa

2-3 eriväristä paprikaa

kirsikkatomaatteja 

herkkusieniä

Marinadi:

1dl extra neitsytoliiviöjyä

1 rkl balsamicoa

1/2 sitruunan mehu

1 rkl hunajaa 

1 yksikyntinen valkosipuli puristettuna

mustapippuria 

(ripaus sormisuolaa)

Sekoita kaikki marinadiainekset keskenään ja lisää pilkotut vihannekset. Anna marinoitua jääkaapis
sa,  mitä kauemmin sen parempi mutta vähintään tunti. Tämän jälkeen pujottele vihannekset kylmässä vedessä liotettuihin varrastikkuihin ja grillaa tai paista uunissa n. 15min

400g jauhelihaa

2dl kermaviiliä

0,75dl korppujauhoja

1 ps välimeren valkosipulinen sipulikeitto -aineksia (blåband)

1 sipuli

1 yksikyntinen valkosipuli

6 pippurisulatejuustoviipaletta (arla ingman)

1 kananmuna

Pilko sipuli ja valkosipuli. Sekoita korppujauhot, sipulikeittoainekset ja kermaviili keskenään ja anna turvota hetki. Lisää joukkoon sipulit, valkosipulit ja jauheliha. Pilko sulatejuustoviipaleet pieneksi muruksi ja sekoita taikinan joukkoon. Lopuksi lisää kananmuna ja sekoita taikina tasaiseksi. Muotoile pötkylöiksi ja pujota vedessä liotetut varrastikut niiden sisään. Grillaa tai paista uunissa n. 20 minuuttia.

2 kypsää avokadoa

2dl kermaviiliä

1 punainen chili

6-10 kirsikkatomaattia

1 pieni shalottisipuli

1 yksikyntinen valkosipuli

1/2 sitruunan mehu

mustapippuria

ripaus suolaa

ripaus sokeria

Poista avokadoista siemenet ja koverra hedelmäliha kulhoon. Mössää avokadot haarukalla ja sekoita kermaviilin joukkoon. Lisää sitruunamehu. Pilko tomaatit, chilit ja sipulit niin pieneksi silpuksi kuin vain saat ja lisää mössön joukkoon. Purista valkosipuli ja lisää mausteet. Sekoita hyvin ja avot!

1 pkt pekonia

1 punasipuli

1 yksikyntinen valkosipuli

2dl ruokakermaa

100g juustoraastetta

1 kananmuna

ruohosipulia 

mustapippuria

täysjyväspagettia

Laita pekonit pannulle paistumaan ja pilko sillä aikaa sipulit. Pilko pekonit ja anna vielä paistua hetken sipulien seurana (itse leikkelen pekonit aina tyylikkäästi keittiösaksilla silpuksi suoraan pannulla). Sekoita ruokakerma, juustoraaste ja mustapippuri keskenään ja lisää pekoni-sipulipaistoksen joukkoon. Lisää vielä silputtua ruohosipulia antamaan väriä muuten niin harmaalle ruualle sekä riko kananmuna kastikkeen joukkoon.Tarjoile täysjyväspagetin ja parmesanin kanssa.

300g hunajamarinoituja broilerinfileesuikaleita

1 pkt pekonia

1 rasia kirsikkatomaatteja

1/2 kurkku

1 ps friseesalaattia

1 punasipuli tai banaanishalottisipuli

keitettyä pastaa (esim. pappardelle)

1/2 dl parmesania

Paista pekonit pannulla ja silppua pieneksi, lisää kanasuikaleet ja paista kypsäksi. Pilko paistamisen lomassa vihannekset, sipuli ja salaatti. Sekoita keitetty pasta, pekonit, kanat ja pilkotut vihannekset keskenään ja tarjoile salaatinkastikkeen kanssa.

400g naudanpaistijauhelihaa

1 punainen paprika

1/2 kesäkurpitsa

1 sipuli

1 yksikyntinen valkosipuli

1 punainen chili

50g Pecorino Romano -juustoa

1 prk paseerattua tomaattia

1 pieni pussi Cashew -pähkinöitä (ei suolattuja)

provencen yrttisekoitusta

mustapippuria

täysjyväspagettia

(rucolaa)

(suolaa)

Laita jauheliha pannulle paistumaan. Pilko sillä aikaa vihannekset, chili ja sipulit. Lisää ne pannulle, anna paistua jonkin aikaa. Raasta Pecorino -juusto pieneksi ja murskaa pähkinät pieneksi muruksi. Lisää paseerattu tomaatti, juusto ja pähkinämuru pannulle ja kuumenna viitisen minuuttia. Lisää mausteet ja tarjoile keitetyn spagetin ja rucolan kanssa.

Semmosia reseptejä! Toivottavasti tykkäsitte! Mä alan nyt siivoamaan ja sitten lähdetään Tirriskän kanssa pihalle keinumaan hetkeksi ennen kuin Otto tulee töistä kotiin. Ihanaa torstaipäivää kaikille!

Mä oon huomannut tässä kahdeksan kuukauden aikana, että mitä isommaksi Tiara kasvaa, sitä rennompi äiti mä olen. En missään vaiheessa oo kyllä pingottanut tai ollut turhan ylihuolehtivainen (ainakaan omasta mielestäni), mutta nykyään ei tarvitse niin usein käydä tarkistelemassa nukkuvaa vauvaa tai miettiä päivän uni- tai ruokamääriä. Tiarasta kyllä näkee että se voi hyvin ja kasvaa hyvin ja kyllähän se osaa itsekin ilmoittaa jos on nälkä tai väsyttää. Meillä on tietyt rytmit päivässä, mutta erilaiset rytmiä sekoittavat päiväaktiviteetit muskareista kahvilakäynteihin ja ravintolareissuihin eivät onneksi ainakaan tähän päivään mennessä ole aiheuttaneet mitään isoja muutoksia esim. seuraavien päivien rutiineihin. 

        Tiara on aika sopeutuvainen ja tottunut pienestä asti erilaisiin paikkoihin ja ihmisiin. Ruokailu onnistuu helposti vaikka keskellä bussia kun on Hipp – vauvajogurtti mukana (6kk alkaen annettava omenajogurtti on Tiaran lemppari!) ja maitokin menee tarvittaessa jo ihan huoneenlämpöisenä vaunuissa makoillen ja itse syöden. Tiara on ilonen ja avoin lapsi ja rakastaa olla ulkona höpöttelemässä ja tutkimassa ympärillä olevaa maailmaa. Vieraat ihmiset kiinnostavat, lapset tietysti erityisesti mutta kyllä Tiara juttelee melkeenpä kelle vain ainakin juuri siellä muskarissa ja usein bussissa/metrossa myös.  Musta on mieletöntä että Tiarasta on kasvanut juuri tuollainen itsevarma ja ihana ilopilleri ja tulee sellainen olo että oon mä ainakin jotain tehnyt oikein. Tuskin Tiara olisi noin iloinen ja eläväinen lapsi jos hän ei kokisi oloaa turvalliseksi kotona. 

             Mä oon huomannut että ainakin mulle helpoin tapa olla äiti on se että mä en murehdi mitään etukäteen. Mä suhtaudun iloisella ja positiivisella asenteella mahdollisesti tulossa oleviin haasteisiin (kuten esim. uhmaikä tai poskihampaiden puhkeaminen) enkä aio niistä ottaa stressiä. Neidille ilmestyi tänään suuhun hammas numero kaksi ja edelleenkään emme huomanneet mitään muutosta Tiaran käytöksessä, paitsi että Tiara on ollut ehkä normaalia väsyneempi kun tänään on nukuttu kolmet päikkäritkin. 

          Äitiys on ihana, upea, elämän läpi jatkuva matka ja äitinä oleminen on juuri tasan niin ihanaa ja upeaa kuin sen antaa olla. Ja mä oon aika varma siitä että kyllä vanhempien asenne vaikuttaa siihen millainen lapsesta kasvaa, en ainakaan voisi kuvitella että Tiarasta (tai meille joskus toivottavasti syntyvistä muista lapsista) kasvaisi mitään super tiukkiksia tai sitten vaihtoehtoisesti täysin holtittomia ihmisiä. Mutta kukapa sen tietää, nää on vain mun veikkauksia ja tällä rennolla asenteella niin minä kuin Ottokin aiotaan jatkaa edelleen.

                  Se rakkauden määrä jota tuota pientä kehittyvää vaahtosammutinta kohtaan voi tuntea on ihan mieletöntä. Ja joka päivä rakkaus jota omaa lasta kohtaan tuntee saa uusia ulottuvuuksia. Kuinka hienolta se tuntuu kun oma lapsi istuu sua vastapäätä, kumartuu kohti ja moiskauttaa maailman isoimman ja kuolaisimman pusun täysin oma-aloitteisesti! Ja miten ihanaa on makoilla sängyllä vierekkäin kirjaa lueskellen ja tuntea kuinka tuo pieni palleroinen rapsuttelee mun käsivartta ja hihittää välillä kirjalle. Mikään muu ei voi tuottaa niin järjetöntä rakkauskohtausta kuin se että kuulee oman lapsensa nauravan ja kiljuvan onnesta soikeana kun isi nuuskuttelee masua! Ne naurunkiljahdukset ja suloiset ”hehehehe” -äänet antaa niin paljon voimaa ja iloa, että pelkästään niitä kuuntelemalla mä jaksaisin varmaan juosta maratonin, ihan oikeesti.

                Koskaan en oo tuntenut itseäni niin itsevarmaksi kuin nyt, äitinä. Se että sä tiedät kykeneväsi kasvattamaan omaa lasta ja täyttämään sen kaikki tarpeet on niin itsetuntoa hivelevää ettei tosikaan. Onhan vanhemmuus maailman suurin ja hienoin vastuu ja mä oon niin onnellinen että meille on suotu mahdollisuus siihen. Ja niinäkin hetkinä kun vanhemmat ihmiset paheksuvasti tuijottaa meidän nuorta perhettä kauppareissulla, mä tunnen suunnatonta ylpeyttä: me uskalletaan olla juuri sellaisia vanhempia kuin halutaan ja meidän lapsi voi loistavasti, sitä se pistävän katseen omaava mummokaan ei voi kieltää kun Tiara väläyttää sille ihanan korvasta korvaan -hymyn  vaunuista.  Raskausaikana ne paheksuvat katseet välillä loukkasi ja satutti, vaikka veikkaisinkin että suurin osa niistä jäi multa kokonaan huomaamatta kun elelin täysin omassa raskauspilvilinnassani. Mutta nykyisin ne katseet joita vielä joskus harvoin  osaksemme saadaan lähinnä huvittaa mua, ei kukaan voi oikeasti tietää millaista meidän elämä on vain sen perusteella että perheen isillä on kohti kattoa sojottava keesi ja äidillä minihame ja korkkarit. Me kannetaan itsemme ja lapsemme ylpeinä ja iloisina ja se on tärkeintä.

                  Mun ja Oton välinen rakkaus on  kasvanut ja kehittynyt myös ainakin mun mielestä tosi paljon vanhemmuuden myötä. Se että meillä on lapsi tuottaa ihan mieletöntä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ei tarvitse vaihtaa kuin sekunnin murto-osan kestävä vilkaisu niin tietää jo mitä toinen tarkoittaa. Vaikka meillä on yhteiseloa takana vasta vajaat puolitoista vuotta niin me ollaan kyllä silti koettu tässä ajassa niin paljon että tunnetaan toisemme läpikotaisin. Vanhemmuudella on mun mielestä ollut meidän suhteelle oikeastaan vain positiivisia vaikutuksia, vaikka toki kahdenkeskistä aikaa on vähemmän. Mutta silloin kun sitä aikaa on niin siitä osaa nauttia täysillä! Kaikkein eniten mä silti nautin meidän koko perheen yhteisistä köllöttelyhetkistä tai kävelyistä merenranrassa. 

                      On huikeaa huomata kuinka paljon noinkin pieni ihminen jo ymmärtää, niin monet sanat ja eleet on jo sellaisia että selkeästi neiti höristää korvia tai matkii perässä. On myös ihanaa kun tietää etukäteen miten Tiaran saa nauramaan tai hymyilemään tai mitä täytyy tehdä saadakseen taputuksia osakseen, ennen kun sai tyytyä vain arvuuttelemaan kuinka hymy ilmestyisi, taputuksista nyt puhumattakaan. Mä en voi sanoin kuvailla kuinka paljon odotan sitä että pääsen juttelemaan Tiaran kanssa oikeasti enkä vauvakielellä ja että se osaa kertoa sen omia mielipiteitä ja vaikka hassuja pikku tarinoita. Mä tunnen mun lapsen niin hyvin kuin vain voi tuntea, mutta silti mä haluan tutustua siihen joka päivä enemmän ja enemmän! Vauva-aika on ihanaa ja upeaa, mutta voi juku että olis siistiä käydä vaikka neljän lauseen mittainen keskustelu tuon ipanan kanssa! Tiedän että siihen menee vielä paljon aikaa että me voidaan käydä oikeita keskusteluja, eikä se haittaa ollenkaan. Mulle riittää se että
näen Tiaran olevan hyvinvoiva ja onnellinen lapsi.

Mä en tiedä oliko tässä koko tekstissä päätä tai häntää, tarkoituksena oli lähinnä dokumentoida edes pieni osa siitä miltä äitiys tuntuu kahdeksan kuukauden jälkeen. Ja upealtahan se tuntuu, kuten toivottavasti tuli tekstissäkin esille! Toivon myös että onnistuin välittämään edes osan siitä, kuinka järjettömän suuri ja ihana tunne äidinrakkaus on. Meillä on maailman ihanin tytär ja mä olen niin iloinen näistä kahdeksasta kuukaudesta jotka olen jo Tiaran kanssa saanut viettää ja toivon kovasti että mulla olis ainakin kahdeksan tuhatta miljardia tsiljoonaa yhtä ihanaa kuukautta vielä edessä. Toivon että saan kehittyä joka kuukausi paremmaksi äidiksi ja toivon että me saadaan kaikki elää terveinä ja onnellisina. 

Meillä on ollut niin hulinaa tässä muutama päivä ettei ole ehtinyt edes kissaa sanomaan! Jarnon kanssa ollaan pyöritty ympäri Itäkeskusta ja shoppailtu tuntikaupalla ja eilen sitten oltiin naapurissa kylässä ja hiuksiakin on tullut värjäiltyä niin ei ole ollut oikein aikaa tulla koneelle, vaikka halua on kyllä ollut sitäkin enemmän. Nyt vihdoinkin löysin sopivan aikavälin tulla rustailemaan, vaikka tälläkin hetkellä meillä on Oton kaveri kylässä, kauppareissu, kävelylenkki, vessan siivous, pyykkivuori ja molempien hiusten värjäys vielä odottelemassa ja jossain välissä pitäis katsoa leffa ja laittaa lihapullia ruuaksi. Mutta ei, en mä valita, mun mielestä on ihanaa ettei ainakaan ole tylsää! Mutta nyt just heti mun on pakko hehkuttaa! Kattokaapas tätä kuvaa, sytyttääkö kenelläkään?

 

Toissapäivänä Otto leikki Tirriskän kanssa ja yhtäkkiä alkoi vaan kuulumaan ”Jumalauta muru, sillä on hammas! Tuu kattoon, tossa alhaalla!” Ja mähän menin ja siellä se tosiaan hengailee, alhaalla edessä pontevasti ikenestä läpi puhjenneena. Ja arvatkaa ketkä ei ole huomanneet mitään? No mutta ihan positiivista ettei olla huomattu mitään, mua etukäteen pelotti että hampaiden tulosta tulisi vaikeaa kun mua on niin monet pelotelleet että ”kyllä Tiarallakin hymy hyytyy kunhan hampaat tulee ja säkin huomaat että äitiys on rankkaa!” mutta jaa, no eipä hyytynyt, tuolla se nytkin kiljuu innoissaan isin kanssa. Meidän ihana yksi-hampainen neiti<3 

                      Taputtaminen on myöskin alkanut luonnistumaan ja eilen Tiara ja Elias kommunikoivatkin oikein loistavasti kun oltiin naapurissa kylässä; Elias vilkutti Tiaralle ja Tiara taputti Eliakselle. Nyt pitää vielä opettaa Tiara vilkuttamaan ja Elias taputtamaan niin niillä on jo kaksi yhteistä hienoa taitoa! Tiara on myös alkanut itse nousemaan konttausasentoon nyt ihan parin viime päivän aikana, pitkään se on jo pysynyt konttausasennossa jos sen on siihen laittanut mutta nyt on itsekin alkanut nousemaan. Siinä se keikuttelee edestakaisin ja jossain vaiheessa horjahtaa masulleen, mutta tästä se lähtee! Tässäpä vähän kuvia eiliseltä naapurista:

Koko perjantai tosiaan pyörittiin Jarnon kanssa Itiksessä ja Tiara oli myös mukana, veteli puolet päivästä sikeitä kun vaunuissa alkaa aina väsyttää. Mä tein loistavia ostoksia (ainakin omasta mielestäni) ja voisin vähän esitellä niitä:

 Mulla oli ennen tommoset tismalleen samanlaiset vuonna 2010 paitsi ilman tota roikkuvaa narua, mut hukkasin ne sairaalaan kun olin lentänyt meidän talon alaovesta läpi ja olin ihan pihalla aivotärähdyksestä. Siis hyi mulla menee kylmät väreet vieläkin kun muistelen, siitä ovesta puuttui lasi mutta siihen ei oltu laitettu mitään teippauksia tms jotka ois varottanu ja mä nojasin kyynärpäällä ”lasiin” jota ei sit ollutkaan ja tein ilmas
sa voltin jonka jälkeen rämähdin selälleni kivipäällysteiselle kadulle, JEE! Onneksi ei sattunut mitään vakavampaa ja pääsin nopeasti ambulanssilla sairaalaan, vaikka aluksi pelotti kun en pystynyt liikkumaan ollenkaan enkä saanu hengitettyä. Mutta joo, siitä asti on harmittanut aurinkolasien hukkuminen mut nyt onneksi sain uudet tilalle, toivottavasti mulle ei vaan käy noi päässä mitään ikävää niinkun edellisten kanssa!

Mitäs tykkäsitte meidän ostoksista? Mä oon niin rakastunut tohon kelloon ja en ollut uskoa silmiäni kun huomasin hintalapusta että täydellisyydellä oli hintaa vaivaiset 7 euroa (ja se ei edes ollut alennuksessa :D)! Sitten mulla ois vielä muutama kuva perjantailta ja eiliseltä:

Ja niin, ne hiukset! Tässä on kuvat tällä hetkellä hiuksissani vallitsevasta välivaiheesta joka on saavutettu yhden raitavaalennuksen jälkeen:

Nää kuvat on otettu aamulla puoli yhdeksän aikaan kun olin just heränny ja toi valaistus on vähän tyhmä, mut siis nää on tuosta vielä jonkin verran vaaleammat/ punertavammat. Tänään kipaisen vielä kauppaan hakemaan luultavasti tälläisen sävytteen:

Ja sitten vaan sormet ristiin ja toivon että näyttää hyvältä. Saatan ottaa ehkä yhden asteen tummemman vielä mutta tavoitteena on siis kylmä ruskean sävy koska mulle ei ollenkaan sovi punertava tukka. Mä olin niin kärsimätön että ajattelin kokeilla ensin itse ja istua kampaajan tuoliin vasta sitten jos ei onnistu, mutta katsotaan nyt että mitä tästä vielä tulee. Jos tämänpäiväinen värjäys natsaa odotetusti niin laitan ehkä vielä yhdet vaaleat raidat parin viikon päästä, mutta nyt aion ottaa tosi rauhallisesti tän vaalentelun kanssa ettei tukka kärsi. Mutta blondia en siis enää koskaan halua takaisin missään nimessä, tavoitteena on lähinnä saada joskus oma luonnollinen tukanväri eli juurikin ylläolevassa kuvassa oleva ja piristeeksi sitten vähän vaaleamman ruskeita raitoja. Oton hiuksiin on ostettuna Musta väri jossa on liila vivahde ja kohta lätkäisen sen sille päähän. Mä vaikka päivittelen illalla/huomenna kuvat sitten että mitä meidän hiuksille tapahtui! Mitä ootte mieltä mun tukkasuunnitelmista?

Olen myös vihdoin saanut kokkailtua tarpeeksi erilaisia ruokia kovasti toivottua ruokapostaus pt. kakkosta varten joten sellainen on luvassa myös heti kunhan kerkeän kirjoittaa reseptit ylös! Nyt alan tosiaan värjäileen Oton hiuksia, mut ihanaa päivää teille kaikille!

EDIT: Niin ja tässä hammashehkutuksessani unohdin tietysti mainita sen tärkeimmän, eli Tiara täytti tänään jo kahdeksan kuukautta!  Mä teen Tiarasta varmaankin kaksi postausta näiden kahdeksan kuukauden kunniaksi, toisen siitä mitä kaikkea nää kahdeksan kuukautta on merkinneet mulle ja miten paljon meidän äiti-tytär -suhde on oikein kehittynyt tässä ajassa! Toisen teen perinteiseen tapaan sitten kun ollaan parin viikon kuluttua käyty neuvolassa ja kerron sitten mittoja, taitoja ja tykkäyksen kohteita 8 kuukauden iässä. Mutta nyt ADIOS murut<3

Sitä vipinää meille tosiaan on ilmaantunut kun ihana Jarno-ystäväiseni rantautui meille Oulusta pariksi yöksi. Täällä ei kyllä oo sen jälkeen ollut yhtään hiljasta sekuntia paitsi yöllä kun se nukkui, mut tommosena Jarppuli on just ihana! Tiara on ollut jotenkin yllättävän väsynyt viimeaikoina, ja nukkunut enemmän päikkäreitä. Eilenkin neiti nukahti yöunille ensimmäistä kertaa elämässään jo vähän jälkeen seitsemän ja aamulla neitiä ei kovin myöhään sitten nukuttanutkaan. Mut onneksi Otto oli tänään kotona (ja Jarno myös) niin ei ollut niin hikistä nousta kuuden jälkeen kun oli seuraa, vaikka oltiin kyllä kaikki kolme ihan pihalla kun nukuttiin ehkä 5h yöllä. Pitäis aina muistaa mennä ajoissa nukkumaan vaikka onkin kivaa, mutta puolustukseksi täytyy kyllä sanoa että ennen valvoin koulupäivisinkin kahteen tai kolmeen asti yöllä, joten on tää on kyllä huomattava parannus siihen nähden sentään.

                 Tänään on ollut ihan vaan kotipäivä eikä olla tehty mitään erikoista, paitsi mä leikkasin Otolle kesätukan eli keesi on tehnyt comebackin! Mä oon kyllä ihan tyytyväinen mun kädenjälkeen ja voi että tuli taas semmonen olo että mä oon niin varma siitä että parturi-kampaajan ammatti on se mun juttu! Musta on ihanaa vaan nähdä kun ne hiustupot tippuu lattialle ja leikattava tyyppi saa uuden ilmeen. Huomenna on vuorossa ainakin Oton hiusten värjäys vielä, mun omatkin pitäisi värjätä mutta mä en ole ollenkaan varma mitä mä haluan! Toisaalta tykkään kun on tummat hiukset ja ruskettunut iho kesällä, mut toisaalta taas lähes musta tukka on kesäisin ihan järkyttävän hiostava ja olis ihana kokeilla vaihtelun vuoksi vähän vaaleampaa ruskean sävyä, sellaista joka on lähempänä mun omaa hiustenväriä. Oon niin kyllästynyt mun omiin hiuksiin että oon jämähtänyt vaan pitämään hiuksia hätävaranutturalla joka päivä. Mitä mieltä te olette? Pitäiskö mun rohkaistua ja mennä kampaajalle tekemään radikaali hiusmuutos vai pitäytyä tässä vanhassa tummassa värissä?

Nyt ois vuorossa vähän kuvia eiliseltä ja tältä päivältä Oton uudesta kuontalosta, sekä tietenkin meidän ihanan unisesta ilopilleristä!

 Päivän asu:

Leopardineuletakki – Ellos

Leopardihuivi – äidin vanha

Valkoinen sifonkitoppi – H&M

Farkkuleggingsit – VILA

Punaiset ballerinat – ZARA

Nyt mä lähden Jarppulin kanssa hakemaan Mäkkäristä kesän ensimmäisen tuplamakupirtelön ja makuna tietysti maailmanparas päärynäsuklaa! Huomenna onkin perjantai, mut musta tuntuu että me vaan hengaillaan ihan kotosalla. Lauantaina saadaan ainakin alustavasti suunniteltuna naapuris
euraa, mut siitä luultavasti lisää myöhemmin! Ihanaa Helatorstaita kaikille ja mahtavaa viikonloppua myöskin jo näin etukäteen!