Tehtiin tänään sellainen kesäretki, jota oltiin odotettu koko porukka aivan innoissaan. Lähdettiin nimittäin päiväksi veneilemään Oton perheen kanssa Helsingin ja Espoon saaristoon. En ole koskaan veneillyt Helsingissä, eikä ollut Otto tai meidän lapsetkaan, joten tämä oli meille aivan uusi ja ihana kokemus.
Kierreltiin monien tuttujen paikkojen lähistöllä, mutta aivan uudesta näkövinkkelistä. Oli hauskaa käydä veneellä Kaivopuiston ja Hernesaaren edustalla. Katseltiin parit Benji-hypyt ja ihmeteltiin valtavia ulkomaisia risteilyaluksia. Meidän taapero otti hyvät päikkärit jo ihan alkumatkasta, veneen tasainen keinunta nukutti hyvin.
Sieltä lähdettiin käymään Suomenlinnassa, jonne ei tosin mahduttu parkkiin. Tälle päivälle sattui niin upeat säät, että kaikki muutkin olivat päättäneet lähteä just tänään veneilemään. Pyörittiin jonkin aikaa Suomenlinnan vierasvenesatamassa, mutta siellä ei kertakaikkiaan ollut yhden yhtä vapaata venepaikkaa ja meidän lisäksi kierteli moni muukin vene siinä kärkkymässä. Alkuperäisestä Suokin suunnitelmasta poiketen suunnattiinkin sitten Hietalahden rantaan parkkiin ja syötiin eväitä siellä.
Eväänä meillä oli itse tehtyjä kolmioleipiä, keksejä, munkkeja, mansikoita, kahvia, mehua ja vaikka mitä muuta. Ihana evästuokio yhdessä aurinkoisessa kesä-Helsingissä, mitä enempää voisi edes toivoa! Sieltä lähdettiin Lauttasaaren kautta kohti Espoota ja käytiin Westendin ja Haukilahden edustalla ihmettelemässä. Veneellä kului suurin osa päivästä ja me nautittiin siitä niin paljon.
Lapset tykkäsivät ihan hirveästi ja joka kerta kun mietittiin ääneen, että käydäänkö vielä tuolla tai tuolla, niin lapset kiljaisivat yhteen ääneen, että ”JOOOO!”. Kertaakaan ei kukaan kysynyt, että milloin ollaan perillä. Veneellä ei edes ollut mitään ylimääräistä ”tekemistä”, kaikki vaan nauttivat siitä, kun saivat nähdä uusia paikkoja ja tuntea vauhdin huumaa ja aaltojen pomputusta.
Espoon edustalla meillä lensi viiden minuutin sisään kahdelta lapselta lippikset veteen, mutta saatiin ne onneksi ongittua vedestä heti takaisin. Oli pakko olla lätsät kun aurinko paahtoi niin kuumasti päivällä, mutta loppumatkassa vissiin ne olivat löystyneet sen verran, että lähtivät lipettiin kovassa vauhdissa. Lapsia onneksi vaan nauratti ja meidän muiden lippikset pysyivät kuin pysyivätkin päässä koko matkan.
Jotkut ehkä saattavat muistaa, että mä veneilin ensimmäistä kertaa mun koko elämässä vasta kaksi vuotta sitten kesällä. Enkä vieläkään ole lakannut hämmästelemästä sitä vapauden tunnetta ja ihanaa fiilistä, mikä veneilystä tulee. Se on mulle jotenkin vaan niin siisti kokemus joka kerta!
Erityisen siistiä se oli juuri Helsingissä, koska sain katsella mun rakasta kotikaupunkia ihan uusista paikoista ja uudella tavalla. Ajettiin veneellä Ruoholahden kanavan läpi ja näytin lapsille tuttuja rakennuksia, joissa mun kavereita asui mun lapsuudessa ja paikkoja, joissa me leikittiin kun mä olin pieni ja mekin asuttiin Ruoholahdessa. Muistan kun lapsena aina ihmettelin kanavaa pitkin lipuvia veneitä – ja nyt mä pääsin itse menemään siitä veneellä. Jollekin ehkä ihan pikkujuttu, mutta mulle se oli mieletön kokemus.
Reissun päätteeksi oltaisiin menty Hietsuun uimaan, mutta siellä oli sinilevää. Käytiin sitten vaan keinumassa ja sen jälkeen käytiin vielä koko porukalla illallisella ravintola Mestaritallissa siinä ihan lähellä. Oli aivan älyttömän hyvää ruokaa! Kun oltiin lähdössä ajamaan kotia kohti me bongattiin vielä kuumailmapallo. Se oli lapsille eka kerta kun he näkivät kuumailmapallon, paljon ekoja kertoja siis tänään. Täydellinen päätös niin ihanalle ja hauskalle kesäpäivälle, joka oli täynnä kesäfiilistä.
Ihanaa kesäistä viikonloppua kaikille!