Olen mukana Indiedaysin ja OPn Syke -pilotissa, jonka myötä pääsin uuden OP Syke -vakuutuksen pilottivaiheeseen mukaan. Kyseessä on aivan uudenlainen vakuutuskonsepti, joka haastaa jokaisen huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan, ja myös palkitsee siitä. Syke on eräänlainen potku pyllylle, joka kannustaa voimaan paremmin ja jossa yhdistyvät suomalaisten startup-yritysten hyvinvointiosaaminen, ja OPn tahtotila huolehtia asiakkaidensa hyvinvoinnista.

OP Syke vakuutus koostuu neljästä erilaisesta hyvinvointihaasteesta, joista jokainen voi valita itselleen sopivan. Valittavana on aktiivisuutta seuraava Fjuul, joka antaa Fjuul -pisteitä,treenin intensiteettiä seuraava PulseOn joka palkitsee riittävästä treenaamisesta, ruokavalion parannukseen tarkoitettu MealLogger joka palkitsee riittävästä vihannesten ja hedelmien syönnistä, sekä Laturi, joka mittaa jaksamista ja hyvinvointia ja joka palkitsee, kun parantaa tulosta energiatesteissä lähtötasosta.

Kun onnistuu hyvinvointihaasteen tavoitteissa, saa alennusta vakuutusmaksusta. Aika kätevää! Mutta millaisesta vakuutuksesta sitten on kysymys?  OPn syke -pilotin ideana on kannustaa voimaan paremmin, ja antaa pilotin ajaksi Omasairaalaturva, joka on huomattavasti normaalia tapaturmavakuutusta laajempi. Omasairaalaturvassa ei ole omavastuuta, eikä korvattavilla hoitokustannuksilla ole ylärajaa. Vakuutuksen ottajalta ei myöskään tarvita minkäänlaista selvitystä terveydentilasta.

Jos pilotin aikana loukkaantuu, voi soittaa OPn terveys -palveluun, jossa varmistetaan että vamma kuuluu vakuutuksen piiriin ja varataan tutkimusaika. Puhelun jälkeen voi sitten mennä tutkituttamaan itsensä Helsingissä sijaitsevaan Omasairaalaan, jossa muuten tutkitaan myös pienemmät venähdykset ja revähdykset vakuutuksen piikkiin, toisin kuin yleensä tapaturmavakuutuksissa. Lääkärissäkäyntiin ei tarvita ollenkaan rahaa, vaan hoidon kustannukset laskutetaan suoraan vakuutusyhtiöltä, näin ollen asiakas säästyy siis myös korvaushakemuksen täyttämiseltä. OP Sykkeen vakuutusehdot mahtuvat älypuhelimen ruudulle, kun ne yleensä vievät useamman pienitekstisen paperiarkin ja se maksaa vain 15 euroa kuukaudessa.

Itse valitsin hyvinvointihaasteekseni Laturin, jonka ideana on siis käydä kolme kertaa energiatesteissä pilotin aikana, ja pyrkiä parantamaan energisyyttä lähtötasosta. Tämä kiinnosti mua erityisen paljon siksi, että arkiaktiivisuus ja jaksaminen hektisessä lapsiperhearjessa ovat mun elämässä pinnalla. Olisi mahtavaa pystyä jaksamaan paremmin ja saada työkaluja arjessa jaksamiseen. Energiatesteissä saa kuulla oman energiaindeksinsä, eli tuntimäärän jonka ajan jaksaa vuorokaudessa tehdä töitä, harrastaa ja nauttia vapaa-ajasta. Keskimääräinen tulos on n. kahdeksan tuntia, työpäivän verran, ja maksimitulos on 16 tuntia eli koko hereilläoloaika.

Mä en ole vielä käynyt testissä, mutta odotan sitä innolla. Mua kiinnostaa kovasti tietää kuinka monta tuntia vuorokaudesta mä jaksan olla tehokas ja pystyn nauttimaan täysillä kaikesta mitä teen. Olen myös innoissani siitä että Laturin myötä voisin saada motivaatiota parantaa energiatasoani, ja jaksamiseni arjessa kasvaisi. Työssäkäyvillä pienten lasten äideillä on paljon lautasellaan, ja jos ei pidä itsestään riittävästi huolta voi helposti palaa loppuun. Se on viimeinen asia mitä mä haluan! Siksi olen tosi iloinen että pääsin mukaan OPn Syke -pilottiin, ja puolen vuoden ajan voin mitata jaksamistani ja edistymistäni tämän myötä. Pilotti kestää toukokuun loppuun asti, ja kunhan olen käynyt testeissä ja seurannut edistymistäni, tulen kertomaan teille haasteesta lisää.

Miltä teistä kuulostavat nämä hyvinvointihaasteet? Voisiko kattava vakuutusturva ja jokin näistä kannustavista haasteista auttaa teitä tavoittelemaan parempaa oloa ja jaksamista arjessa? Lähtekää ihmeessä mukaan itsellenne sopivimpaan haasteeseen ja käykää lukemassa lisää TÄÄLLÄ!

Eilen menin nukkumaan kymmeneltä, maattuani ensin tunnin lasten nukkumaanmenon jälkeen Oton kanssa sängyssä nauramassa Oton twitterhäröilylle. Tietokone ei tuijottanut mua syyttävästi, koska en edes ottanut sitä esille laukusta tullessani kotiin. Eilen ruuat tarjosi pakastin. Casa Di Mamaa suoraan Dr. Oetkerilta, ruokaa jonka valmistusaika ei ole yhtään sen lyhyempi kuin blogissa vilisseiden arkiruokareseptien, mutta jolle ei tarvitse tehdä mitään. Ei se kaikkein ravitsevin vaihtoehto, mutta ketä se oikeasti haittaa jos siihen turvautuu silloin kun on pakko löysätä?

Lastenhuoneessa oli barbien kauneussalonki jo neljättä päivää levällään. Kävellessä tarttui barbienkenkiä varpaanväliin mikä tuntui kieltämättä vähän ikävältä. Mutta mitä sitten, mikä voisi olla paremmin lapsen mielikuvitusta, luovuutta ja keskittymiskykyä kehittävää kuin monta päivää kestävä, jatkuvasti muuttuva leikki. Sen sijaan että olisin pakottanut lapset siivoamaan, mä katsoin ihaillen heidän leikkiään. Siinä oli juoni joka kehittyi kokoajan, ja he olivat molemmat siinä leikissä täysillä mukana.

Eilen en siivonnut edes keittiötä. Vaikka samaan aikaan tuntui oudolta antaa kaiken vaan olla, se oli toisaalta niin ihanaa. Mä olen tottunut pitämään tuhat rautaa tulessa kokoajan, ja välillä on vaikea nollata, mutta eilen mä olin aika ylpeä itsestäni. Koti näytti kuralta ja niin näytin minäkin, mutta olo oli rennompi kuin aikoihin.

Lapset sen vahvistivat niitä pizzanpaloja syödessään. ”Kahto mamma, tateenkaawi on mennyt nukkumaan”. Todetessani tähän että voi rakas miten ihanasti sanottu, niinpä onkin, ei näy sateenkaarta, tuli vastaukseksi ”Tä owet äiti niin tuwoinen”, ja esikoiselta ”Ja niin rakas. Ja isikin on. Ja Zeldakin on. Ja mäkin oon. Ja me ollaan ihan parhaita koska me kaikki rakastetaan toisiamme”.

Ei lapsia kiinnosta jos keittiö on joskus sotkuinen. Ja he ovat tietämättömiä tietokoneella odottavista velvollisuuksista. He tietävät että ne ovat töitä, ja he tietävät että pitää tehdä töitä jotta voi maksaa asunnon, ruoat ja vaatteet, mutta käytännössä ne ovat aivan absurdeja asioita heille. Heille tärkeintä on tuntea olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi, ja jos siinä onnistuu niin kaikki muu on toisarvoista.

Eilisen rentoutumisen jälkeen mä jaksoin tänä aamuna siivota koko kodin, ja nyt tuntuu niin hyvältä. On sekä levännyt olo että siistiä, aika luksusta? Esikoinen valitteli korvakipua, ja säikähdettiin jo että viimeviikkoisen nuhan kaverina on tullut korvatulehdus. Käytiin lääkärissä, ja hälytys osoittautui onneksi vääräksi. Kipukin katosi kummasti kuin tuhka tuuleen, kun lääkäri totesi terveeksi. Nyt me odotellaan täällä iltaa tuli hännän alla koko tyttöjoukko, kun illalla meille tulee mun äiti ja Armas. Kauhea ikävä molempia.

Tiara pyysi tänään taas että saa ottaa kuvia, mä sanoin että ota vaan, kuvaa vaikka koko päivä. Joten seuraava postaus jonka te tulette näkemään, on kuvattu meidän melkein-nelivuotiaan toimesta. Mä en malta odottaa että näen miten hän näkee päivän!

Ihanaa torstaita kaikille <3