Huhhuh, viimeisiä viedään jo! Ihan uskomatonta, että jouluun on enää viisi yötä! Mä aloitin tällä viikolla vihdoin paketoimaan lahjoja, ja siinä riittikin puuhaa. Osa on vielä paketoimatta, ja osa on vielä ostamattakin, mutta sain silti paketointiin kulumaan jo useamman tunnin. Pahoittelut että luukku tulee näin myöhään! Se johtui siitä, että piti odottaa että mun äiti tuli meille, jotta sain hetkeksi kämpän itselleni ja sain kuvattua paketit salaa lapsilta, ja vietyä äkkiä takaisin piiloon, haha!

Mä halusin tänä vuonna paketeista meidän joulukuusen värimaailmaan sopivia, mutta kuitenkin yhdellä piristysvärillä. Löysinkin Tigerista, Clas Ohlsonilta ja Saiturin Pörssistä (voi kyllä, luit oikein), juuri täydellisiä lahjapapereita kullan, kuparin, ruusukullan (?) ja mustan väreissä.

Sain Tigerilta jouluyllätyksenä pienen setin ruusukkeita ja lahjanaruja, juuri samoja joita olin itseasiassa ostanut itsekin jo etukäteen. Lisäksi ostin vielä puisia tähdenmuotoisia ”pakettikortteja”, ja entuudestaan meiltä löytyi Tigerin pari vuotta vanhoja puisia tonttu-pakettikortteja, sekä mustaa lahjanarua joka jäi häistä ylimääräiseksi. Mä tykkään kovasti noista puisista pakettikorteista, ne kun eivät ole kertakäyttötavaraa vaan käyvät hyvin vuodesta toiseen kun vaan muistaa laittaa talteen.

Sekään ei haittaa että nimet on valmiiksi kirjoitettu niihin, kun voi aina seuraavanakin vuonna laittaa saman tyypin pakettiin samannimisen kortin kun käyttää vain oman perheen kesken. Meillä on tosiaan nuo puiset tänä jouluna kolmatta kertaa käytössä ja oikein hyvin ovat säilyneet. Lahjapapereista tulee muutenkin jo hurjasti jätettä, niin on kiva että näissä pakettikorteissa on tälläinen kestävämpi ratkaisu tarjolla.

Lahjapapereista Tigerin kultainen glitterpaperi, sekä Saiturin Pörssin kuparinen kohokuviopaperi osoittautuivat erittäin yhteistyökyvyttömiksi teipin kanssa. Glitteristä se oli kyllä odotettavissakin, eikai sellaiseen pintaan voi oikein tarttua! Otin sitten avukseni Oton ja vähän järeämpää teippiä, ja saatiin teipit pysymään sen aikaa kiinni että sain narut tiukalle, ja paketit ovat kestäneet. Muutama ärräpää meinasi päästä, mutta oli kyllä sen arvoista. Nyt on tytöille niin prinsessapaketit että!

Helpoimpia käsitellä olivat Clasun ihana kiiltävä kuparipaperi, sekä Tigerin salmiakkiruutukuvioinen paperi, ne kun olivat ihan tavallisia. Clasun paperia oli tosi vähän pakkauksessa, olisi pitänyt ostaa toinen paketti kun se oli niin ihanaa! Tigerin paperista sen sijaan on riittänyt jo moniin paketteihin, kun käytin sitä silloin myös osaan keräykseen viemistäni lahjoista.

Vähän meinasi turhauttaa paketoidessa, teki mieli hakea jo nitoja avuksi, hahha! Mutta tuli niistä ihan nättejä ja meidän näköisiä, vaikka itse sanonkin. Mä tykkään kovasti paketoimisesta., se on mun sellainen oma juttu ja yksi joulun odotuksen kohokohdista! Meillä on tosin sellainen hauska juttu, että Otto on parempi paketoimaan kuin minä. Se tekee aivan täydelliset taitokset paketin sivuille ja on muutenkin ihan piirun tarkka, Oton paketit on oikeasti kauniita.  Mutta sellaisia me ollaan, mä olen suurpiirteinen ja Otto on supertarkka siinä mitä tekee! Silti mä olen aina se joka paketoi suurimman osan, koska mä tykkään paketoinnista mutta Otto ei, eikä se ole niin nöpönuukaa!

Tykkäättekö te paketoida? Millaisia lahjapaketteja te aiotte paketoida tänä vuonna? Löytyykö sieltä joku muukin ihanan glitterpaperin kanssa hermonsa menettänyt?

Päätin jo muutama kuukausi sitten, että tänä jouluna haluan ehdottomasti auttaa sellaisia perheitä, joissa joulu ei ole itsestäänselvyys. Googlettelin erilaisia vaihtoehtoja, ja sitten törmäsin Joulupuu-keräykseen, keräykseen jonne saa viedä valmiiksi paketoituja joululahjoja lapsille jotka eivät muuten saisi lahjaa välttämättä ollenkaan. Ostin itse keräykseen kaksi lahjaa omien lasteni ikiä ja mieltymyksiä silmälläpitäen, Monster High -nuken ja koottavan isokokoisen autolelun. Lisäksi laitoin pakettiin saamiani koruja joita en ollut avannut pakkauksistaan vielä, sillä luin Joulupuun fb-sivuilta että suurin pula on tällä hetkellä teini-ikäisten lasten lahjoista.

Halusin tehdä mahdollisimman monelle lapselle edes vähän paremman joulun, ja siksi kysyin vielä yhteistyökumppaniani Lekmeriä mukaan lahjoittamaan. Lekmer tarjosi kaksi lahjaa, yhden tytölle ja yhden pojalle, ja huikeat lahjat tarjosikin! Ihanan Disneyn Tähkäpää-nuken, sekä Nikkon radio-ohjattavan auton. Niin mä sitten sain eilen viedä viisi pakettia keräykseen yhdessä lasten ja Oton kanssa, ja mulle tuli siitä niin hyvä mieli ettei tosikaan!

Mä kerroin lapsille (lähinnä tuolle vanhemmalle), että me autetaan joulupukkia viemällä lahjoja keräykseen lapsille, jotka eivät muuten saisi ollenkaan lahjoja. Molemmat neidit auttoivat mielellään paketoinnissa, ja ihastelivat leluja. Oli ihana kuulla kun Tiara sanoi että ”Joku lapsi tulee tosi iloiseksi tästä autosta! Minusta on kiva viedä se sille!”. Vähän lapsia tuntui harmittavan se, että he eivät päässeet antamaan lahjoja lapsille suoraan, vaan ne vietiin sinne keräykseen, mutta sitten kun oltiin itse keräyspaikalla niin harmi oli tipotiessään ja molemmat vilkuttelivat innoissaan ja toivottelivat hyvää joulua.

Kiitos hurjan paljon Lekmerille siitä että halusitte auttaa yhdessä mun kanssa! Joulupuu-keräyksiä on käynnissä muuallakin kuin vain Helsingissä, kaikki paikkakunnat löytyvät täältä. Helsingin keräyspiste on kauppakeskus Forumin 1. kerroksessa, infopisteen vieressä, ja uusia, valmiiksi paketoituja lahjoja voi viedä sinne 18.12. asti aina klo 17-20 illalla. Myös infopisteeseen voi jättää lahjoja, jos on liikkeellä tuon ajan ulkopuolella.

Mulla ei ollut vaikeuksia keksiä lahjoja, mietin vain millä omat lapset tykkäisivät leikkiä, ja valitsin sellaisia koruja joista minä tai ystäväni olisimme pitäneet teini-iässä. Lahjavinkkejä voi lukea eri-ikäisille Joulupuun sivuilta täältä, ja siellä olikin paljon hyviä vinkkejä. Sieltä on myös hyvä lukea jos on jo ostanut lahjan, että minkä ikäiselle tai kenelle sen sitten osoittaa. Lahjavinkeistä löytyvät myös ohjeet, mitä tietoja paketin yhteyteen tulee liittää, että lahja menee sitten sellaiselle jolle siitä on iloa!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Joululahjat. Ne herättävät paljon tunteita, iloa, innostusta, jännitystä, huolta, stressiä joillekin myös murhetta. Olen aina ollut jouluihminen, ja rakastanut joulun tunnelmaa, ruokia, koristeita ja niitä ihmisiä jotka jouluna kerääntyvät ympärille. Joulu on kokonaisuutena ollut aina mulle sitä vuoden parasta aikaa, jolloin on jatkuva pieni innostus päällä, ja jaksaa mielellään puuhastellla jotta voi sitten nauttia ihanasta joulun rauhasta.

Etenkin lapsena, tietenkin sitä odotti myös niitä lahjoja. Olihan se nyt hurjan jännittävää odottaa sitä pukkia, auttaa pukkia jakamaan lahjat kaikille, ja sitten päästä repimään paketteja auki. Muistan ala-asteelta kuinka saatuja joululahjoja laskettiin ja vertailtiin luokkakavereiden kesken koulussakin. Voin vain kuvitella miltä se on tuntunut sellaisesta lapsesta, joka ei lahjoja ole paljoa saanut, ja näin jälkeenpäin ajateltuna se tuntuu tosi ikävältä ajatukselta! Vertailu tapahtui ihan hyvässä hengessä, toki vähän mahtaillen niinkuin lapsilla on tapana, mutta kuitenkin. Silti en voi olla miettimättä, onko tämä jokajouluinen vertailu aiheuttanut jollekin lapselle ahdistusta? Onko se pahoittanut jonkun mielen?

Eihän joululahjojen määrällä pitäisi olla mitään merkitystä, vaan sillä että joulu on ollut muuten onnellinen ja ihana. Mä en tiedä vallitseeko tällaista vertailukulttuuria kouluissa nykyään, mutta toivon että ei ainakaan sitten enää kun meidän tytöt ovat kouluiässä. En siksi, että mua pelottaisi että lapset tulevat kateelliseksi jos joku toinen saa enemmän lahjoja, vaan siksi, että siinä vaiheessa kun kilpaillaan joululahjojen määrässä, unohtuu se joulun merkitys. Että kyse on yhteisestä ihanasta ajasta jolloin rauhoitutaan nauttimaan yhdessäolosta, lomasta, hyvästä ruuasta ja ihanasta fiiliksestä.

Kyllä tätä vertailua tuntuu olevan aikuistenkin kesken vielä edelleen. Palstoilla ja FB-ryhmissä on ketjuja, joissa kysellään ”Mitä teidän lapset saavat lahjaksi, meillä tulee timanttipäällystetty poni, oma talo, seitsemän radio-ohjattavaa autoa, robotti, puhuva ja kävelevä nukke, koira,  kaikki maailman legot, sukkia, villasukkia, Hawaijin loma, kaikki maailman vaatteet ja kolmetoista Barbieta taloineen”

Mulle joululahjojen antamisessa tärkeintä on, että lahjan saajalle tulee hyvä mieli ja lahja on saajansa näköinen.  Mä tykkään hirveästi antaa lahjoja, olen aina ollut sellainen joka innostuu heti kun läheisellä on synttärit tulossa ja en meinaa osata pysyä hiljaa lahjasta tai sen sisällöstä. Mulle joululahjojen ostaminen, paketoiminen ja lopulta antaminen on ihanaa puuhaa, ja  paketointi on ihan mun lempparijuttuja.

Vaikka lapsena toivoi aina paljon lahjoja, on aikuisena tottakai oppinut että yksi kiva juttu riittää ja toivoo muuten vain jotain tarpeellista tai pientä. Se että lapsena toivoi ja sai paljon lahjoja, ei tehnyt musta itseni suhteen materialistia, en koe että tarvitsisin itse hirveän määrän tavaraa tullakseni joulusta onnelliseksi. Silti tämä on mulle aiheena tosi tosi vaikea kirjoittaa, koska kamppailen itse niin ristiriitaisten joululahjatunteiden kanssa. Toisaalta haluaa ehdottomasti opettaa lapsille että joulu on kaikki se muu, ja lahjat vain kiva lisä, eikä niitä tarvita paljoa. Toisaalta haluaisi hukuttaa lapset lahjoihin vaikka tietää etteivät he edes leiki kaikilla jos saavat paljon lahjoja. Mikä on se sopiva tasapaino?

Lapsille haluaa antaa kaiken mahdollisen mitä vain voi, mutta järki pitää pysyä päässä. Vaikka tuntuu että haluaisi antaa kaiken mahdollisen, pitää miettiä onko siinä mitään järkeä. No ei ole! Me ollaan ratkaistu lahja-asiat niin, että ostetaan itse molemmille muutama lelu joita lapsi todella toivoo, ja lisäksi jotain muuta pientä tarpeellista. Haluan myös opettaa lapsille, että lahjoja tai pieniä jouluyllätyksiä voi tehdä myös itse.  Sukulaisilta ja kummeiltakin tulee lahjoja, ja lapset saavat kyllä ihan tarpeeksi tavaraa ilman että me tyhjennetään kaikki kaupat. Lapsilla on jo paljon leluja, ja me ollaan tehty tyttöjen kanssa myös niin että ollaan tyhjennetty lastenhuoneesta aina ajoittain niitä leluja joilla ei leikitä, ja laitettu niitä eteenpäin sellaisille jotka niitä enemmän tarvitsevat.

Kuvassa Tiara 3kk jouluna 2011 <3

Haluan myös auttaa joulun järjestämisessä sellaisia perheitä, jotka apua tarvitsevat, ja tänä jouluna sen teen koska mulla on siihen mahdollisuus. Kirjoitan aiheesta enemmän tällä viikolla, kunhan olen saanut avun toimitetuksi perille ja voin kertoa enemmän. Mutta voin kertoa jo nyt, että ainakin mulle tulee kaikkein paras fiilis ikinä tästä auttamisesta!

Millaisia joululahjamuistoja teillä on? Millainen joululahjapolitiikka teidän perheessä on? Onko teillä helppoja vinkkejä DIY-lahjoihin?

Joulukalenterin toisen arvonnan aika! Tänään on vuorossa jotain lapsille oikein mieluisaa, vaikka kyllä tämä ainakin muhun myös aikuisena vetoaa. Kirjoittelin Lapsen oikeuksien päivä -postauksessa muutamalla sanalla Legon pikkujouluista joissa kävimme, ja joissa Legon edustaja Helene Teichert Tanskasta kertoi meille leikkimisestä, leikin vaiheista ja leikin eri muodoista. Presentaatio oli todella mielenkiintoinen, ja sain siitä paljon tietoa! Olen oppinut seuraamaan lasten leikkejä ihan eri tavalla nyt!

Lapset leikkivät paljon roolileikkejä, jotka opettavat heille monia tärkeitä taitoja, kuten ongelmanratkaisukykyä, vuorovaikutustaitoja, yhteistyötä, neuvottelua ja kompromissien tekemistä. Leikit kehittävät lapsen itsetuntoa, onnistuminen leikissä kohottaa lapsen luottamusta itseensä. Juttelimme myös siitä, että jokaisella on oma tapansa leikkiä ja rakentaa. Me kaikki aikuiset saimme pienen pussin legoja, joista jokaisen piti rakentaa puolessa minuutissa ankka. Kaikkien ankat olivat erilaisia, vaikka palikoita ei ollut kuin muutama! Ihan uskomatonta, jotenkin sitä ajattelee että kaikkien ankka näyttää samalta, mutta ei, yksikään ankka ei ollut tismalleen samanlainen kuin toinen.

Mä tykkään vanhempana legoista erityisesti kahdesta syystä. 1) Niillä vanhemmankin on kiva leikkiä, ne tarjoavat tarpeeksi haastetta, vaihtoehtoja ja uusia juttuja joka kerta. 2) Ne kehittävät kaikkia edellämainittuja lasten taitoja, ja lapset myös itse tykkäävät leikkiä niillä. Legot myös kehittyvät lapsen mukana, ensin hamstrattiin duploja ja nyt pikkulegoja, Lego Friendsejä. Molemmilla on yhtä kivaa leikkiä niin lasten kuin aikuistenkin mielestä.

Siirtyminen duploista vähitellen pienempiin palikoihin on sujunut hyvin. Kun tekniikka on tuttu jo isommista palikoista, on helppo tajuta miten pienemmätkin menevät. Tiara on rakentanut itse ohjeita seuraten osan sekä synttärilahjaksi saamastaan Olivian talosta, että meidän Heartlaken ostoskeskuksesta, joka saatiin pikkujouluista.

Tiara on kova Lego Friends-fani, ja osaa kaikkien eri pakettien nimetkin ulkoa, ja ihastelee niitä lelukuvastoista. Pikkusisko tulee kovaa vauhtia perässä! Hän ei onneksi enää laita mitään suuhun, niin valvotusti he voivat leikkiä pikkulegoilla myös yhdessä, vaikka silloin isommalla tuppaa välillä menemään vähän hermo, kun pienemmän otteet eivät ole niin hellävaraisia. Onneksi legot eivät mene rikki vaan ne voi aina rakentaa uudestaan, se on niiden kaikkein paras puoli!

Heartlaken ostoskeskus saatu Legolta.

Nyt mä saan arpoa teille yhden Heartlaken ostoskeskuksen tässä luukussa! Heartlaken ostoskeskus on valittu vuoden leluksi tänä vuonna, ja se on kyllä todella mahtipontinen! Ne pienet yksityiskohdat joihin siinä on panostettu ovat aivan uskomattomia. Se on ihan kuin minikokoinen oikea ostoskeskus, kaikki löytyy ranskanperunoista hääkaupan vihkisormuksiin, ja sen parissa lapsi viihtyy tuntikausia leikkien innoissaan.

Osallistuaksesi arvontaan, keksi itsellesi nimimerkki, kommentoi tähän postaukseen kenelle antaisit Heartlaken ostoskeskuksen, ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 14.12.2014 klo 22.00 asti, jolloin arvon voittajan ja päivitän voittajan nimimerkin tähän postaukseen, sekä otan häneen sähköpostitse yhteyttä.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!<3

EDIT// ARVONTA PÄÄTTYNYT. Voittajaksi arpoutui Hensku (8.12.2014 klo 22.27). Voittajalle laitettu sähköpostia voitosta! Kiitos kaikille osallistujille!

Ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille! Joulukalenterissa on tänään luvassa Zeldan kirje joulupukille! Kuten Tiara, myös Zelda sai itse kertoa toiveensa. Zeldan kanssa käytettiin apuna lelukuvastoa, koska ei hän omasta päästä vielä olisi osannut kaikkea kertoa. Tyyppi huudahti kovin innostuneesti aina kun bongasi jotain kivaa, joten ei ollut vaikea päätellä lahjatoiveita.

Oikeastihan Zelda ei vielä joulusta tiedä eikä osaa lahjoja odottaa, mutta näistä vastauksista sai aika hyvää osviittaa siihen mitä voisi sinne pukinkonttiin laittaa!

1.”Pelaa” eli oma pelikonsoli. No ei ehkä ihan vielä alle kaksivuotiaalle, vaikka isi varmaan olisikin aika innoissaan tästä, haahha!

2. ”Koia” eli koirapehmolelu. Zeldalla ei ole yhtään koirapehmolelua mutta Tiaralla on yksi, ilmeisesti hän haaveilee omasta pikkukoirasta.

3.”Vauvva” eli Baby Born. Tätä pitää miettiä, meillä nimittäin on jo muutama nukke, mutta toisaalta mulla oli itselläkin pienenä Baby Born ja leikin sillä kyllä ihan hulluna! Onhan se paljon oikeamman tuntuinen kuin nuo meidän nykyiset basic-pehmovartaloiset nuket. Tämä taisi olla suurin kaikista toiveista, Zelda on tosi kova hoitamaan kaikkia vauvanukkeja ja kärryttelee ja syöttää niitä joka päivä!

4.”Pehtop” eli Littlest petshop-hahmot. Näitä Tiarakin kerää, eiköhän molemmille eksy muutama tyyppi pukinkonttiin!

5.”Puuta-pete”, eli Puuha-Pete, toinen Zeldan suosikkihahmoista. Joka ilta iltasaduksi luetaan Zeldalle mun vanha Puuha-Pete kirja (ainoa kirja jonka hän jaksaa kuunnella alusta loppuun asti, ja vieläpä aika pitkä sellainen), telkkarista ei katsota mitään muuta kuin Puuha-Peteä, ja lelukuvaston puinen palomieskin oli Puutapete. Eli ehdottomasti pitää jostain etsiä Puuha-Pete -lelu pikkufanille!

6.”Eeko” eli Legoja. Zelda saattaa rakennella duploilla tyytyväisenä tunnin tai parikin putkeen, höpötellen samalla omiaan ja rakennellen, ja mä rakastan itsekin rakennella niillä. Toive ei siis yllätä ollenkaan! Meillä on kyllä jo paljon Duploja, mutta kyllä tuonne koriin vielä pienet söpöt eläinhahmot mahtuisivat!

7. ”Minni!” eli toinen niistä suosikkihahmoista. Zeldalla on mun vanha minnipehmolelu, ja hänen suuri aarteensa on Tiaran kummitädiltä saama Minni Hiiri -pussukka pompuloille ja pinneille. Zelda ihastui kuvastossa autolla ajelevaan Fischer Pricen Minni Hiireen, mikä ei myöskään yllätä, sillä Zelda on kova autofani.

Vielä uudemman kerran hyvän itsenäisyyspäivän toivotukset kaikille! Joulukalenteri jatkuu taas huomenna, ja itsenäisyyspäiväkuulumisiakin luvassa tämän viikonlopun aikana!

Mitä teidän taaperot toivovat pukilta?