Eilen oli kesän viimeinen päivä

01.09.2020

Hello syyskuu, meidän perheen synttärikuukausi! Tässä kuussa juhlitaan mun, esikoisen ja mun äidin synttäreitä. Elokuu päättyi eilen ja nyt on virallisesti syksy. Puissa on jo joitakin keltaisia lehtiä, meidän etupihalle varisee omenoita tasaisella tahdilla, olen syönyt jo monta kertaa sieniä ja googlannut mausteisia patareseptejä. Ajattelin, että nyt syksyn kynnyksellä on hyvä hetki tehdä sellainen kesän tilinpäätös. Mitä tästä kesästä jäi käteen? 

Alkukesä tuntui olevan yhtä odotusta. Odotettiin lämpimiä säitä, keittiörempan alkua, keittiörempan etenemistä, keittiörempan loppua. Odotettiin, että rajoituksia höllätään ja että saadaan tavata läheisiä kevään jälkeen. Toisaalta alkukesä oli myös lämpöä, toivoa ja innostusta. Koko kesä oli vielä edessä – ihan parasta. Pitkät, lämpimät ja valoisat kesäillat olivat ihania. Jokainen alkukesän hellepäivä me vietettiin ulkona aamusta iltaan. Nautittiin aamupaloja omalla pihalla, käytiin uimassa ja veneilemässä.

Heinäkuussa odotus alkoi olla ohi. Päästiin vihdoin Ouluun läheisten luo ja keittiöremppa valmistui sillä aikaa. Vietin lomaviikon, sain aloitettua kirjan kirjoittamisen ja tehtiin lasten kanssa kaikkea kivaa Lintsireissusta puistopiknikkiin. 

Elokuussa tehtiin mahtava Turun reissu ja käytiin vielä Oulussa kesän päätteeksi. Elokuu meni jotenkin todella nopeasti ja tunnistan tämän ilmiön jo aiemmilta kesiltä. Elokuu menee aina niin nopeasti, koska se tavallaan jakautuu puoliksi. Ensin on ne pari viikkoa kun lapsilla on vielä lomaa, mutta koko ajan on mielessä se, että kohta alkaa koulu. Ja sitten yhtäkkiä se koulu jo alkaa ja aika lähtee kiitämään eteenpäin hurjaa vauhtia, kuten aina arjessa. Arjessa aika tuntuu aina kuluvan ihan tuplanopeudella verrattuna siihen, kun lapset ovat lomalla. 

Tein kesän alussa poikkeuskesän bucketlistin, jonka selasin tänään läpi. Ja aika monta kohtaa siitä kyllä toteutuikin ihan huomaamatta. En avannut listaa koko kesänä, enkä siis ottanut mitään paineita sen toteuttamisesta. Mutta nyt käydessäni listaa läpi huomasin, että ainoastaan muutama kohta jäi toteutumatta:

Ei kuvattu auringonkukkapellolla tänä kesänä. En juossut lämpimässä kaatosateessa (pienessä tihkussa kylläkin). Ei olla vielä syöty oman pihan kirsikoita, enkä tiedä päästäänkö syömäänkään, kun ei ainakaan vielä ole kypsiä. Ja ei myöskään käyty metsäretkellä kauempana, mutta tämä on onneksi sellainen, jonka voi siirtää tähän syksyyn helposti. Haluan saada taas kiinni meidän retkeilymeiningeistä ja meillä onkin suunnitelmissa tehdä tällä viikolla kunnon metsäretki. Mutta hei, aika hyvin. 

Listasin 25 kohtaa, jotka halusin tehdä ja niistä neljä (tai kolme ja puoli laskutavasta riippuen) jäi toteutumatta. Kaikki muut toteutuivat. Enkä vilkaissutkaan listaa sen jälkeen kun olin sen julkaissut. Voisiko tästä päätellä, että tiesin aika hyvin, mitä tältä kesältä halusin? 

Mä ainakin tulkitsen niin, että elettiin tämä kesä juuri niin kuin haluttiin ja otettiin siitä kaikki ilo irti. Ei jäänyt sellaista fiilistä, että kesästä olisi jäänyt puuttumaan mitään, eikä sellaista, että olisi yrittänyt suorittaa jotain ihannekesää. Me vaan nautittiin kaikesta, mitä kesä tänä vuonna tarjosi ja mentiin päivä kerrallaan. Uitiin luonnon vesissä aina kun siihen oli mahdollisuus. Syötiin ja syödään edelleen kaikki sato, jota meidän pihalla on tarjota. Vietettiin kahdetkin pyjamabileet ja veneiltiin. Syötiin jäätelöä, ulkoiltiin ja juhlittiin Oton kolmekymppisiä pienesti. Grillattiin, lomailtiin, tehtiin juhannusseppeleet ja luettiin. 

Kesä 2020 oli tietysti aivan erilainen kuin vielä alkuvuodesta kuvittelimme. Euroopan roadtrip vaihtui keittiöremppaan ja Oulun reissuun. Mutta kaikesta huolimatta tämä oli aika hyvä kesä, eikä se loppupeleissä ainakaan negatiivisessa mielessä ollut yhtään erilainen kuin muut kesät. Päin vastoin. Tässä kesässä oli paljon hetkessä elämistä ja nautintoa pienistä asioista. Miten uskomattoman hyvältä tuntuikin vaikka juhlistaa juhannusta ystävien kanssa tai veneillä kivalla porukalla, kun ensin oli koko kevät kykitty keskenämme kotona. 

Kesä tarjosi ihanan hengähdystauon kevään jälkeen. Ja nyt lähdetään hyvällä mielellä syksyyn. Syksyllä on tiedossa jännittäviä työjuttuja, rauhallisia koti-iltoja sohvalla, juoksua (ei niin lämpimässä) vesisateessa ja toivottavasti myös läheisten näkemistä. Tervetuloa syksy ja hei hei kesä 2020!


Poikkeuskesän 2020 bucketlist

14.05.2020

Tänä kesänä kaikki ei välttämättä ole toisin, se jää nähtäväksi vielä, millaiseksi arki seuraavien kuukausien aikana muodostuu. Kuinka paljon rajoituksia höllätään ja joudutaanko niitä jossain vaiheessa kiristämään jälleen. Se ei kuitenkaan estä haaveilemasta kesästä ja on paljon asioita, joita voi tehdä vaikka olisi yhtä tiukat rajoitukset kuin nyt kevään ajan on ollut. Vaikka mua stressaa tämä maailman tilanne ja epävarmuus, haluan varmistaa, että muistetaan nauttia niistä pienistä kivoista jutuista kesällä siitä huolimatta.

Siksi halusin tehdä poikkeustilaystävällisen bucketlistin meidän kesään. Bucketlist, ämpärilista, on siis lista asioista, joita haluaisin tehdä ennen kuin kesä on ohi. Sitä ei tarvitse noudattaa orjallisesti, enkä ole pettynyt, vaikka ei kaikki asiat toteutuisikaan. Sen ainoa tarkoitus on muistuttaa kaikista ihanista jutuista, joita kesässä rakastan ja joita VOI tehdä, jos haluaa. Olen tehnyt näitä bucketlisteja ennenkin ja ne ovat aina onnistuneet siinä omassa tehtävässään: inspiroimaan tekemään kivoja pieniä juttuja, joiden avulla kesästä saa vielä enemmän irti.

Mulle kaikkein ihanin asia koko kesässä olisi, jos jossain vaiheessa olisi sallittua ja turvallista matkustaa Ouluun ja nähdä meidän rakkaita läheisiä. En toivo mitään muuta tältä kesältä niin paljon kuin sitä, että saisin nähdä mun äidin, mun tädin perheen, mun papan ja mun serkut perheineen ja kaikki muut rakkaat Oulussa. Mutta sitä ei vielä tiedä miten tämä kesä menee, joten tässä listassa jokainen asia on sellainen, mitä voi tehdä vaikka ei saisi nähdä ketään muuta kuin omaa perhettä. 

Kesän bucketlist 2020

Syödä ainakin 30 jäätelöä. 

Maistella itse omalla pihalla kasvatettuja vihanneksia ja marjoja (edes jotain niistä!).

Pulikoida omalla pihalla puhallettavassa uima-altaassa.

Grillata paljon ja usein.

Kuvata auringonkukkapellolla ilta-auringossa.

Käydä piknikillä.

Uida meressä tai järvessä, onneksi on auto niin voidaan ajaa jonnekin missä ei ole paljon ihmisiä.

Pitää leffamaratonin Oton kanssa.

Pitää pyjamabileet ja leffamaratonin lasten kanssa.

Valvoa auringonnousuun asti.

Juosta pitkän lenkin helteisenä kesäpäivänä.

Juosta pitkän lenkin lämpimässä kaatosateessa.

Leikkiä vesisotaa.

Syödä kirsikoita ja omenoita oman pihan puista.

Pomppia trampoliinilla mahdollisimman paljon.

Tehdä itse smoothiejätskejä.

Syödä ihan liikaa mansikoita.

Tehdä kukkaseppeleet juhannuksena koko perheelle.

Lukea kirjaa aurinkotuolissa.

Pitää lapset päättää -päivän.

Juhlia Oton 30-vuotissynttäreitä grillibileillä, vaikka ei voitaisi kutsua yhtään vierasta.

Olla ihan koko päivän ulkona aamusta iltaan.

Rakentaa valtavan hiekkalinnan ja/tai tehdä hiekasta merenneidon pyrstöt.

Käydä metsäretkellä jossain kauempana.

Pitää ainakin kaksi viikkoa lomaa, jolloin en tee töitä ja laitan sähköpostiin automaattisen lomaviestin. 

Sellainen bucketlist. Näyttää aika houkuttelevalta ainakin mun silmään. Mähän en malta odottaa kesää! Nämä kuvituksena käyttämäni kuvat aiemmilta kesiltä eivät myöskään ollenkaan helpottaneet tätä kesän kaipuuta. 

Vaikka ajoittain ikävä läheisiä kohtaan ja epävarmuus tulevasta saavat mut kyyneliin asti (etenkin kun oli PMS yhtä aikaa), niin kyllä se kesä sieltä tulee. Tämä ei kestä ikuisesti ja mä haluan uskoa, että edessä on hyvää ja tästä selvitään kyllä. 

Mitä teidän kesän bucketlistilla on? Mitä odotatte eniten kesältä 2020?