*Mun postauksen kuvissa näkyvät kengät saatu Vamskolta PR-näytteenä. 

Meidän lapsilla alkoi tänään syysloma koulusta ja sen kunniaksi halusin listata lempparijuttuja siinä, että nyt on s y k s y! Syksy on ihanaa aikaa, vaikka omalta osaltaan se pimeys aina pääsee yllättämään. Toisaalta, syksyisin osaan olla ehkä itselleni armollisempi kuin keväällä tai kesällä, jolloin se valoisuus tuntuu siltä, että se pitää aina hyödyntää mahdollisimman tehokkasti ja tehdä paljon. Syksyllä on aina enemmän sellainen fiilis, että se on ihan ok jos välillä vaan lösähtää sohvalle illaksi.

Tänään ollaan vietetty kunnon ostospäivää lasten kanssa, vaikka ei hirveästi ostoksia tehtykään. Käytiin kirppiskierroksella ympäri Helsinkiä, kun etsittiin meidän Halloween-asuihin tarvikkeita. Ei kuitenkaan löydetty juuri mitään, mutta ei haittaa. Pelkkä kiertely oli jo hauskaa. Käytiin keskustassa lounaalla koko porukka ja sitten ostettiin vielä kuopukselle talvikengät, kun ne uupuivat talven varusteista. Löydettiin Reiman Freddot hyvällä kantisalella Stockalta. Keskustassa käytiin myös ostamassa lasten kovasti toivomat Pumpkin Spice Lattet Starbucksista ja oli kyllä niin hyvää! Pitää sellainen kerran syksyssä käydä nautiskelemassa. Kiertelyn jälkeen haettiin vielä leffakarkiksi Eestin herkuista virolaisia Kalev ja Drako-karkkeja, kun meillä oli tänään leffailta. Oli ihana löhötä sohvalla ja uppoutua Harry Potterin maailmaan. Niihin leffoihin ei kyllä kyllästy koskaan!

Mutta kuulumisten lisäksi lupasin lemppari-syysjuttuja, joten tässä niitä x10: 

1. Pataruuat ja piirakat

Syksy on pataruokien ja piirakoiden kulta-aikaa, sillä niissä hyödynnän usein juureksia ja muita syksyn satokauden kasviksia, sekä sieniä. Rakastan pitkään uunissa muhivia patoja, jotka valmistuvat ihan itsekseen sillä aikaa kun itse vaikka ulkoilee. Me saatiin monta vuotta sitten joululahjaksi valurautainen pata ja se on kyllä ollut kovassa käytössä. Ja piirakat on jotenkin niin ihanan helppoja ruokia, siksi teen niitä usein.

2. Halloween-asujen testailu ja suunnittelu.

Meillä on yleensä selvillä jo pitkälle etukäteen, että mitkä asut puetaan halloweenina päälle perheenä. Silti on hauska aina lokakuussa testailla erilaisia asuja ja kasvomaalauksia. Jostain syystä muuten tulee aika harvoin pukeuduttua naamiaisasuihin, mutta aina lokakuussa eskaloituu niin, että testataan eri asuja ja varsinkin erilaisia kasvomaalauksia usein. Tokihan sitä voisi tehdä halutessaan ympäri vuoden, mutta jostain syystä me aina maalaillaan naamoja koko vuoden edestä aina lokakuussa. Vaikka ei tänään löydetty mitään tarvikkeita kirppikseltä, niin ei haittaa, vielä on hyvin aikaa testailla kaikkea!

3. Pipokausi! Bye bye bad hair dayt.

Ostin viime vuonna Acne Studiosin Pansy-pipon, jota rakastan! Se on niin lämmin, että kovin isoilla plus-asteilla sitä ei kyllä voi pitää, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa sää viiletä siihen malliin, että Pansykin pääsee käyttöön.

4. Syksyn upeat värit ovat kauneimmillaan.

Jostain syystä joka vuosi juuri syksyllä pysähdyn ihastelemaan luonnon kauneutta koko ajan. Yritän kiinnittää ympäröivään maisemaan huomiota toki kaikkina vuodenaikoina, mutta aina syksyisin ihastelen upeita ruskavärejä koko ajan. Edelleenkin silti odotan, että meidän pihan vaahtera suvaitsee syksyyntyä! Se on edelleen ihan vihreä _kahta_ keltaisehkoa lehteä lukuunottamatta. Kaikki siinä ympärillä kellastuu ja punastuu, mutta tämä yksi vaahtera vaan porskuttaa vihreänä.

5. Nilkkurit ja maiharit.

Olen jossain määrin kyllä tennarityttö, mutta kyllä nilkkurit ja maiharit on mulle ne kaikkein mieluisimmat kengät. Niiden kanssa kaikki näyttää hyvältä ja ne ovat mun mielestä lenkkareita tyylikkäämpiä. Rakastan siroja maihareita, mutta samalla myös ronskeja korkoja. Molempi parempi! Dr. Martenssit ja nämä kuvien Vamskon Maiat (*saatu ilmaiseksi) ovat kyllä kovassa käytössä vuorotellen.

6. Tunnelmavalot ja kynttilät.

Ehkä kliseisin kohta ikinä, I know! Mutta niin totta. Meidän täytyy ehkä tehdä jotain valohankintoja, sillä me ollaan jo ripustettu kaikki meiltä löytyvät tunnelmavalot meidän kuistille. Mutta mä haluan ehdottomasti tunnelmavaloja myös makkariin ja olkkariin, ehkä lastenhuoneisiinkin. Kynttilät on ihania. Mä rakastaisin kaikista eniten jotain kanelin ja omenan tuoksuisia tuoksukynttilöitä, mutta migreenin vuoksi en pysty sellaisia polttamaan. Tuoksuttomilla kynttilöillä siis mennään. Migreenin kanssa parhaita ovat sellaiset lyhdyt, jotka pehmentävät kynttilän kirkasta valoa esimerkiksi maitolasilla tms. Mutta toistaiseksi olen uskaltanut kyllä polttaa ihan normikynttilöitäkin, kunhan ei ole sitä tuoksua.

7. Luvan kanssa hyggeily ja käpertyminen.

Sivusinkin tätä kohtaa jo tuossa ensimmäisessä kappaaleessa. Otto tiivisti tämän hyvin, että ”se kun ulkona on paska keli ja saa ihan luvan kanssa olla sisällä”. En itse ajattele niin, että olisi olemassa huono sää ja hyvä sää, sateellakin voi toki mennä ulos ja monesti ollaan mentykin. Sehän on vaan pukeutumiskysymys. Mutta sanotaanko vaikka niin, että kun taivaalta sataa kissoja ja koiria, tuulee ja on pimeää, on helpompaa jäädä sisälle. Kauniilla auringonpaisteella taas tuntuu aina, että pitäisi mennä ulos, vaikka ei aina jaksaisi. Syksyllä on ihanaa käpertyä sohvalle peiton mutkaan lasten kanssa pitämään leffamaratonia. Ja kyllä, käpertyminen ehdottomasti kuuluu mun syksyyn.

8. Hyvät sarjat

Syksyllä tuntuu aina ilmestyvän ehkä kaikkein eniten hyviä sarjoja ja leffoja. Tällä hetkellä me katsotaan Oton kanssa The Haunting Of Bly Manoria ja se on kyllä todellakin vienyt mennessään. Sarja on siis itsenäinen jatko-osa The Haunting Of Hill Houselle, josta myös tykättiin tosi paljon. Seuraavaksi ajateltiin tyypata HBO:lle pian ilmestyvä Björnstad, joka vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Se taitaa tulla sunnuntaina tai maanantaina katsottavaksi, saataisiinkohan me katsottua The Haunting Of Bly Manor loppuun ennen sitä?

9. Sienet

Mä rakastan sieniä ja tähän mennessä olen saanut Oton sekä yhden meidän lapsista käännytettyä sienten ystäväksi. Ollaan siis jo enemmistö, jolloin sieniruokien tekeminen on enemmän kuin perusteltua. Ollaan menossa reilun viikon päästä sukulaisten mökille taas sienestämään, toivottavasti saadaan yhtä hyvä sienisato kuin viime vuonna samaan aikaan (eli kaksi valtavaa ämpärillistä). Tehdään paljon kantarellicarbonaraa, sienipiiraita, sieniwokkeja, sienipizzaa ja monia muita ihania sieniruokia. Mun paras salaisuus sienien kanssa on kuitenkin se, että tosi pieneksi silputtuna niitä saa helposti piilotettua eri ruokiin niin, että kaksi ronkelimpaakin perheenjäsentä syövät ihan mielellään. Esimerkiksi makaronilaatikkoon ja lasagneen saa tosi helposti sienisilpun piilotettua.

10. Kuumat juomat.

Jo mainittu Pumpkin Spice Latte, Glögi, joulukahvi, amerikkalaistyylinen kuuma omena”siideri” ja uusimpana herkkuna toti! Löydettiin jostain ruokakaupasta poistoerä Marlin toti-tiivistettä, joka oli menossa vanhaksi nyt lokakuussa. Pullot maksoivat vain 50 senttiä, joten ostettiin yksi kokeiluun. Siinä on sitruunaa, hunajaa, inkivääriä ja omenaa ja siihen sekoitetaan vaan vettä ja keitetään. Maistuu ihan super hyvälle. Glögikausikin on korkattu! Kyllähän näistä tulee vähän ekstra sokeria jos liian usein herkuttelee, mutta välillä on ihana nautiskella näistä mausteisista syysjuomista. Ja kun mä en hirveästi syö karkkia, niin ei haittaa jos välillä tulee sokeria sitten tätä kautta.

Olisipa ihana kuulla teidän lemppari-syysjuttuja! Kuinka moni kohta osuu teille? 

Hello syyskuu, meidän perheen synttärikuukausi! Tässä kuussa juhlitaan mun, esikoisen ja mun äidin synttäreitä. Elokuu päättyi eilen ja nyt on virallisesti syksy. Puissa on jo joitakin keltaisia lehtiä, meidän etupihalle varisee omenoita tasaisella tahdilla, olen syönyt jo monta kertaa sieniä ja googlannut mausteisia patareseptejä. Ajattelin, että nyt syksyn kynnyksellä on hyvä hetki tehdä sellainen kesän tilinpäätös. Mitä tästä kesästä jäi käteen? 

Alkukesä tuntui olevan yhtä odotusta. Odotettiin lämpimiä säitä, keittiörempan alkua, keittiörempan etenemistä, keittiörempan loppua. Odotettiin, että rajoituksia höllätään ja että saadaan tavata läheisiä kevään jälkeen. Toisaalta alkukesä oli myös lämpöä, toivoa ja innostusta. Koko kesä oli vielä edessä – ihan parasta. Pitkät, lämpimät ja valoisat kesäillat olivat ihania. Jokainen alkukesän hellepäivä me vietettiin ulkona aamusta iltaan. Nautittiin aamupaloja omalla pihalla, käytiin uimassa ja veneilemässä.

Heinäkuussa odotus alkoi olla ohi. Päästiin vihdoin Ouluun läheisten luo ja keittiöremppa valmistui sillä aikaa. Vietin lomaviikon, sain aloitettua kirjan kirjoittamisen ja tehtiin lasten kanssa kaikkea kivaa Lintsireissusta puistopiknikkiin. 

Elokuussa tehtiin mahtava Turun reissu ja käytiin vielä Oulussa kesän päätteeksi. Elokuu meni jotenkin todella nopeasti ja tunnistan tämän ilmiön jo aiemmilta kesiltä. Elokuu menee aina niin nopeasti, koska se tavallaan jakautuu puoliksi. Ensin on ne pari viikkoa kun lapsilla on vielä lomaa, mutta koko ajan on mielessä se, että kohta alkaa koulu. Ja sitten yhtäkkiä se koulu jo alkaa ja aika lähtee kiitämään eteenpäin hurjaa vauhtia, kuten aina arjessa. Arjessa aika tuntuu aina kuluvan ihan tuplanopeudella verrattuna siihen, kun lapset ovat lomalla. 

Tein kesän alussa poikkeuskesän bucketlistin, jonka selasin tänään läpi. Ja aika monta kohtaa siitä kyllä toteutuikin ihan huomaamatta. En avannut listaa koko kesänä, enkä siis ottanut mitään paineita sen toteuttamisesta. Mutta nyt käydessäni listaa läpi huomasin, että ainoastaan muutama kohta jäi toteutumatta:

Ei kuvattu auringonkukkapellolla tänä kesänä. En juossut lämpimässä kaatosateessa (pienessä tihkussa kylläkin). Ei olla vielä syöty oman pihan kirsikoita, enkä tiedä päästäänkö syömäänkään, kun ei ainakaan vielä ole kypsiä. Ja ei myöskään käyty metsäretkellä kauempana, mutta tämä on onneksi sellainen, jonka voi siirtää tähän syksyyn helposti. Haluan saada taas kiinni meidän retkeilymeiningeistä ja meillä onkin suunnitelmissa tehdä tällä viikolla kunnon metsäretki. Mutta hei, aika hyvin. 

Listasin 25 kohtaa, jotka halusin tehdä ja niistä neljä (tai kolme ja puoli laskutavasta riippuen) jäi toteutumatta. Kaikki muut toteutuivat. Enkä vilkaissutkaan listaa sen jälkeen kun olin sen julkaissut. Voisiko tästä päätellä, että tiesin aika hyvin, mitä tältä kesältä halusin? 

Mä ainakin tulkitsen niin, että elettiin tämä kesä juuri niin kuin haluttiin ja otettiin siitä kaikki ilo irti. Ei jäänyt sellaista fiilistä, että kesästä olisi jäänyt puuttumaan mitään, eikä sellaista, että olisi yrittänyt suorittaa jotain ihannekesää. Me vaan nautittiin kaikesta, mitä kesä tänä vuonna tarjosi ja mentiin päivä kerrallaan. Uitiin luonnon vesissä aina kun siihen oli mahdollisuus. Syötiin ja syödään edelleen kaikki sato, jota meidän pihalla on tarjota. Vietettiin kahdetkin pyjamabileet ja veneiltiin. Syötiin jäätelöä, ulkoiltiin ja juhlittiin Oton kolmekymppisiä pienesti. Grillattiin, lomailtiin, tehtiin juhannusseppeleet ja luettiin. 

Kesä 2020 oli tietysti aivan erilainen kuin vielä alkuvuodesta kuvittelimme. Euroopan roadtrip vaihtui keittiöremppaan ja Oulun reissuun. Mutta kaikesta huolimatta tämä oli aika hyvä kesä, eikä se loppupeleissä ainakaan negatiivisessa mielessä ollut yhtään erilainen kuin muut kesät. Päin vastoin. Tässä kesässä oli paljon hetkessä elämistä ja nautintoa pienistä asioista. Miten uskomattoman hyvältä tuntuikin vaikka juhlistaa juhannusta ystävien kanssa tai veneillä kivalla porukalla, kun ensin oli koko kevät kykitty keskenämme kotona. 

Kesä tarjosi ihanan hengähdystauon kevään jälkeen. Ja nyt lähdetään hyvällä mielellä syksyyn. Syksyllä on tiedossa jännittäviä työjuttuja, rauhallisia koti-iltoja sohvalla, juoksua (ei niin lämpimässä) vesisateessa ja toivottavasti myös läheisten näkemistä. Tervetuloa syksy ja hei hei kesä 2020!

Ihan hullua, että nyt on jo elokuu. Kesä on vaan kulunut hurjaa vauhtia. Vaikka olen kovasti hetkessä elämisen kannalla ja olen kesällä nauttinut myös niistä pienistä asioista ja hetkistä, koko kesän on kuitenkin ollut jollain tapaa odottava fiilis. 

En tiedä onko se tämä maailmantilanne, oliko se mahdollisten reissujen odottaminen – kun ei tiennyt näkeekö läheisiä vai ei, oliko se kunnon helleputken odottaminen, vai oliko se keittiörempan valmistumisen odottaminen. Koko kesän on kuitenkin ollut sellainen olo, että odottaa jotain. Ja nyt kun ei enää pitäisi odottaa mitään: remppa on valmis, helteitä ei tullut, Ouluun päästiin ja koronavirus jyllää edelleen, kesä onkin yhtäkkiä melkein ohi. Jotenkin on sellainen olo, että kesä on melkein ohi ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. Tämä kesä (ja toki koko 2020) jää kyllä muistoihin oudoimpana vuotena koskaan. 

En missään nimessä tarkoita etteikö meillä olisi ollut tänä kesänä ihanaa, päin vastoin. Ollaan ulkoiltu ehkä enemmän kuin minään kesänä koskaan, ailahtelevista säistä huolimatta. Ollaan vietetty koko kesä yhdessä perheenä, mikä on mun kaikista lempparein tapa viettää kesää ja elämää ylipäätään. Ollaan otettu ilo irti jokaisesta hellepäivästä, joita ripotellen pitkin kesää saatiin muutama. Ollaan levätty ja ollaan touhuttu ja päästy näkemään läheisiä. On ollut ihania hetkiä, joissa ollaan oltu täysillä läsnä. Ollaan pysähdytty monta kertaa yhdessä juttelemaan siitä, miten hyvä on ollut olla juuri jossain tietyssä hetkessä. Tästä kesästä jää iso kasa tärkeitä muistoja. 

Se odottava fiilis on kuitenkin läsnä edelleen. Mitä mä oikein odotan? Ehkä sitä, että kaikki palaisi normaaliksi. Vaikka omassa jokapäiväisessä arjessa kaikki on ollut jossain määrin normaalia jo kesän ajan, isossa kuvassa ei vielä sinne päinkään. Taustalla läsnä on vielä pelko toisesta aallosta ja siitä, mitä syksy ja talvi tuovat tullessaan. Ei vain Suomessa, vaan koko maailmassa. 

Saavatko koululaiset kokonaisen, tavallisen kouluvuoden? Pääseekö mun äiti matkustamaan syksyllä ensimmäistä kertaa meidän uuteen kotiin ja voidaanko juhlia normaalisti synttäreitä tai tupareita läheisten kanssa syksyllä ja talvella? Pysytäänkö kaikki terveenä, etenkin mun äiti? Riittääkö töitä, vaikka pandemia iskisi pahemmin Suomessakin? Saako Otto opinnäytetyön valmiiksi ja valmistuuko suunnitellusti, jos kaikki lapset jäävät jossain vaiheessa syksyä taas kotiin? Paljon on kysymyksiä ilmassa, eikä kenelläkään ole niihin vielä vastauksia. 

On helppoa sanoa, että pitää vaan päästää irti niistä kysymyksistä, joihin ei ole vastauksia ja elää hetkessä. Mutta itse en ainakaan vielä osaa niin hienosti hallita mun ajatuksia, ainakaan koko ajan. Vaikka ajattelen pääosin positiivisesti ja uskon, että syksy voi mennä hyvin ja edessä voi vihdoin olla se ihan normaali ja tavallinen arki, aina joskus ne ajatukset tulevat mieleen. Ei auta kuin odottaa ja katsoa mitä syksy tuo tullessaan. Toivoa parasta ja yrittää olla pelkäämättä pahinta. 

Onneksi ennen syksyä on vielä kaksi viikkoa lasten lomaa jäljellä. Ennen lasten loman loppua pidän itsekin vielä toisen kesälomapätkän ja meillä on vielä paljon kivaa tekemistä ja pari reissuakin tulossa. Aion näiden kahden viikon ajan yrittää oikein kovasti painaa ajatukset ja kysymykset syksystä jonnekin takaraivon viimeiseen nurkkaan ja heittäytyä täysillä imemään itseeni kesän viimeisiä päiviä. 

Tuntuuko kenestäkään muusta samalta? Millä fiiliksillä olette syksystä? 

Me ollaan tänä vuonna löydetty nimenomaan metsät jotenkin uudella tavalla. Ollaan me kyllä aina ulkoiltu perheen kesken, tehty pitkiä pyörälenkkejä ja samoiltu myös metsissä. Mutta jotenkin tänä vuonna jotain on naksahtanut ja metsässä olemisesta on tullut ehkä kivointa, mitä mä voin keksiä koko perheen yhteiseksi tekemiseksi. Kivempaa kuin mikään muu. Me nautitaan siitä ihan valtavan paljon koko porukka. Se on niin mielettömän hyvää vastapainoa kaikelle muulle arjessa. Metsässä mun päässä ei pyöri mitään ajatuksia, ei stressiä, ei työasioita eikä mitään to do -listoja. Metsässä mä vaan hengitän ja nautin. Se on aivan ihanaa.

Aina nykyään kun mietitään, että mitä tehtäisiin viikonloppuna, mä sanon ekana ”mennäänkö metsään?”. Ja sinne me yleensä mennään, jos ei ole mitään muuta erityistä tekemistä. Metsään voi mennä hyvällä säällä ja sinne voi mennä vesisateella, molemmissa on puolensa. Lasten kanssa vesisade metsässä on ihan parasta: voi ihmetellä kotiloita ja kuunnella sateen ropinaa.

Yleensä pakataan jotain evästäkin mukaan, kaakaota termariin, leipiä ja marjoja tai digestive-keksejä. Saatetaan olla metsässä retkellä monta tuntiakin. Just nyt kaikki upeat värit ulkona kannustavat lähtemään metsään vieläkin useammin. Mä niin toivon, että tämä innostus ei laannu siksi aikaa kun on pimeää ja synkkää, eikä vielä lunta maassa. Lumihan tuo sitten taas ihan oman lisämausteensa ulkoiluun ja lumisessa metsämaisemassa ulkoileminen on, jos mahdollista, vieläkin ihanampaa kuin syksyn väreissä samoilu. Marraskuu on luultavasti synkkä ja pimeä, mutta siihenkin voisi saada voimaa ulkoilusta. Metsässä on rauhallista ja kaunista silloinkin, kun puissa ei ole lehtiä eikä maassa lunta.

Mä olen aina toivonut, että ulkoilusta ja liikunnasta tulisi mulle sellainen samanlainen tarve kuin mitä syöminen ja nukkuminenkin on. Koska se ei koskaan ole ollut mulle sitä, vaikka satunnaisesta ulkoilusta olenkin aina nauttinut. Se satunnainen ulkoilu ei kuitenkaan riitä. Mä olen ihmisenä tosi mukavuudenhaluinen ja olen aina rakastanut vaan makoilla sohvalla lukemassa kirjaa tai hengailla mukavasti sisällä herkkuja syömässä. Jossain vaiheessa aikuisiällä olen kuitenkin ymmärtänyt, että liikunta ja ulkoilu ei muutu mulle perustarpeeksi tai ihanaksi palauttavaksi asiaksi, jos en oikeasti pitkäjänteisesti sitä harjoittele ja muuta mun asennetta. Siksi olen yrittänyt harjoitella pikkuhiljaa, niinkuin kaikkia muitakin asioita elämässä. Aina ei ehkä ole huvittanut lähteä sinne metsään, mutta sitten kun on lähtenyt, niin on huomannut, miten mielettömän ihanaa siellä on.

Ja nyt alan olla ehkä vihdoinkin siinä pisteessä, että mä ihan oikeasti kaipaan sinne ulos ja metsään. Mä oikein odotan jo tiistain harrastusrumbassa, että tulisi viikonloppu ja pääsisi tekemään oikein kunnon pitkän metsäretken. Kyllä me lähimetsässä saatetaan käydä arkenakin ihmettelemässä, mutta ihanimpia ovat ne viikonlopun rauhalliset retket. Mä olen ihan fiiliksissä siitä, että meininki on nykyään tämä, koska aina ennen ajattelin, etten koskaan opi tykkäämään ulkoilusta ja liikunnasta säännöllisenä juttuna. Vihdoinkin olen alkanut oppia nauttimaan. Haluan näyttää lapsille pienestä asti miten kivaa on ulkoilla ja miten ihanaa metsässä on rauhoittua arjen askareista.

Meidän lapset ovat pienestä asti kyllä rakastaneet ulkoilua ja halunneet päästä sinne ulos säännöllisesti, niin metsään kuin leikkipuistoonkin ja sitä ollaan kyllä tehty. Yleensä meillä on ollut tosi kivaa. Mutta vasta viime aikoina olen alkanut fiilistellä metsäilyä niin paljon, että tekee mieli usein lähteä sinne ihan omasta aloitteesta, ilman, että kukaan toinen edes pyytää. Tästä mä haluan pitää kiinni. Metsässä samoilu on ilmaista, terveellistä, rentouttavaa ja nautinnollista. Siis ihan parasta koko perheen tekemistä <3

Missä on teidän lemppari-metsä? Onko teillä ollut samaa, että ulkoilu ei ole koskaan tuntunut itsestä ”pakolliselta”, vaan on pitänyt opetella haluamaan lähteä ulos?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Flying Tiger Copenhagenin kanssa.

Halloween on juhlana vieläkin meille suomalaisille vähän tuntemattomampi kuin joulu tai juhannus, mutta kasvattaa koko ajan suosiotaan. Me ollaan vietetty Halloween-juhlia melkein joka vuosi siitä asti kun esikoinen on ollut parivuotias, ja niin myös tänä vuonna. Mä rakastan järjestää juhlia, ja Halloween on mahtava ilon ja hulluttelun juhla.

Meillä siihen kuuluu erityisesti hauskojen kasvomaalausten tekeminen, ja usein tehdäänkin monet erilaiset aina lokakuun aikana. Halloweenhan on siitä hauska, että Suomessa kukaan ei koskaan tunnu tietävän, milloin sitä ”kuuluu viettää”. Osa viettää Pyhäinpäivän kanssa samana päivänä, ja osa jenkkityyliin joko lokakuun vikana viikonloppuna tai sitten 31. päivä lokakuuta, jolloin on ”virallinen” Halloween muualla maailmassa. Suomessa Halloweenin ajankohtaa ei ole erikseen määritelty kalentereihin.

Viime vuonna meillä kävi karkki vai keppostelijoita kahtena eri päivänä, ja meidän lapset kävivät myös sekä Oulussa mun tädin lasten kanssa, että täällä Helsingissä kiertelemässä. Näin juhlista ja maskeerauksesta tykkäävänä mua ei ollenkaan haittaa, että nämä ilottelut kestävät useammankin päivän. Halloween tuo iloa ja lämpöä pimenevään syksyyn, ja on ihanaa höpsötellä ja askarella ja suunnitella lasten kanssa. He nauttivat siitä, kun saavat pukeutua erilaisiin rooleihin, ja katsoa peilistä aivan erilaiselta näyttävää naamaa ja asua.

Me tykätään panostaa juhliin, ja meillä on paljon koristeita erilaisia teemajuhlia varten. Teemajuhlien järjestäminen on mulle hirveän tärkeä ja rakas, voisin jopa ehkä sanoa harrastus. Mulle on kuitenkin ehdottoman tärkeää, että me säästetään aina käytetyt koristeet, ja uusiokäytetään niitä moneen kertaan. Mä tykkään askarrella paljon koristeita itse, ja toki osan ostan tai olen aikoinaan ostanut valmiinakin. Mitään muuta kuin ilmapalloja en ole heittänyt roskiin, vaan kaikki viirinauhat, pompomit, kirjainbannerit ja muut aina säästetään ja käytetään uudelleen sopivan tilaisuuden tullen. Ne menevät onneksi pieneen kasaan, eivätkä vie paljoa tilaa.

Yleensä me aina askarrellaan itse ainakin jotain juhlia varten, ja lapset saavat olla aina mukana askartelemassa koristeita. Heistä on aivan ihanaa osallistua ja päästä toteuttamaan luovuuttaan. Tänä vuonna askarreltiin lasten kanssa ihan mielettömiä luurankoja, joiden raajat liikkuvat, ja joilla on kiiltävät värikkäät luut. Luuranko-askartelusetit löytyivät Flying Tiger Copenhagenista, ja lapsista oli mahtavaa raaputtaa itse foliopinta luihin. He tekivät mahtavan värikkäät luurangot, ja niistä tuli hauskat Dia de los muertos -henkiset koristeet.

Flying Tiger Copenhagenissa on paljon kivoja ja edullisia koristeita, joilla saa näyttävästi teemaa tuotua esille. Esimerkiksi silkkipaperiset kurpitsa- ja luurankoviirinauhat on tosi edulliset, mutta niillä saa jo luotua tosi näyttävää Halloween-tunnelmaa. Lasten suosikkeja on tietysti kaikki halloween-teemaiset karkit, joita Flying Tiger Copenhagenit ovat myös pullollaan. Ällöjä silmiä, sormia ja tietenkin kurpitsan ja lepakon muotoisia vaahtokarkkeja.

Testattiin tänä vuonna eka kertaa myös Flying Tiger Copenhagenin kasvomaalit, ja ne olivat kyllä todella jees mun mielestä.  En ollut ennen tehnytkään itselleni näin voimakasta maskeerausta, vaan tämä oli ihan eka kerta. Ensikertalaiseksi olin kuitenkin ihan tyytyväinen lopputulokseen. Lapset olivat aivan haltioissaan omista kasvomaalauksistaan, mutta he eivät olekaan ihan yhtä kriittisiä mun kädenjälkeä kohtaan, kuin mitä itse olen, heh. Taapero ei halunnut edes nenua ja viiksiä tiikeri-asunsa jatkoksi, mutta söpö tiikeri hän oli pelkässä haalarissaankin. Tiedän jo nyt, että tullaan tekemään vielä useammat kasvomaalaukset tämän kuun aikana. Ainakin jotkut eläinmaalaukset pitää tehdä, ja ehkä Oulussa jotain pelottavaa mun meidän esikoista pari vuotta vanhemmalle kummipojalle.

Rakastan sitä, että eri vuodenaikoihin liittyy omia juhlallisuuksia, perinteitä ja vakiintuneita tapoja. Mikäs sen parempi tapa piristää pimenevää vuodenaikaa, kuin hauskat kasvomaalaukset, herkut ja hassuttelu. Halloween on ihana juhla.

Mun instagram-tilillä @iinalaura on meneillään Flying Tiger Copenhagenin arvonta, jossa voi voittaa 50€ lahjakortin Flying Tiger Copenhageniin. Sitä nyt ei ehkä halloweeniin enää ehdi käyttämään, mutta joulu se tulla jollottaa, ja mä olen nähnyt jo vähän etukäteen, mitä kaikkea ihanaa Flying Tigereihin on tulossa jouluksi. Voin kertoa, että nyt kannattaa osallistua, on nimittäin sen verran ihania ja persoonallisia juttuja tulossa. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Eli siihen voi osallistua instagramissa. Muistathan seurata mun @iinalaura -tiliä ja Flying Tiger Copenhagenin @flyingtigerfi -tiliä.

Ihanaa Halloweenin aikaa kaikille <3