Viikonloppu alkoi sillä, että pyöräytettiin kuopuksen huone ja meidän aikuisten makuuhuone toisinpäin.  Joskus alkuviikosta  aloin miettimään meidän huonejärjestystä aivan yhtäkkiä. Kävelin mittanauha kourassa yläkertaan ja mittailin ja ihmettelin. Kutsuin Otonkin sinne ihmettelemään ja ehdotin, että vaihdetaanko meidän huone ja 3-vuotiaan huone/leikkihuone toisin päin. Ajattelin, että saataisiin sillä muutoksella sekä lisää tilaa meille tehdä työtila makuuhuoneen yhteyteen että kuopuksen huoneeseen enemmän avointa tilaa, koska huoneen muoto oli erilainen ja fiksumpi hänen kalusteilleen kuin meidän.

Otto oli samaa mieltä, että se voisi vaikka jopa toimia ja kysyttiin vielä meidän 3-vuotiaalta, että sopisiko huoneiden vaihto hänelle. Hän aivan innostui ja olisi halunnut vaihtaa huoneita jo heti keskellä viikkoa.  Ihan silloin ei kuitenkaan ollut projektille aikaa, mutta me käytiin tuumasta toimeen vihdoin perjantaina iltapäivällä.

Ensimmäisenä käytiin kaikki lasten lelut läpi ja kerättiin kaikki taaperolelut vihdoin pois. Niillä ei tässä kodissa ole leikkinyt enää kukaan, joten ne voi nyt laittaa jemmaan. Sitten siivottiin kaikki kaapit ja purettiin sängyt pienempiin osiin, että ne mahtuivat ovesta ulos. Vaihdettiin ensimmäisenä sänkyjen paikkaa ja huomattiin heti, miten paljon enemmän tilaa molempiin huoneisiin tuli! Ihan uskomatonta, että sänkyjen paikoilla oli niin iso merkitys. Piti vaihtaa vielä kaikkien kaappienkin sisällöt toisinpäin ja roudailla tavaroita huoneesta toiseen.

Koko perjantai vierähti huoneiden vaihdossa ja lauantaina päivällä vielä vähän jatkettiin. Sitten lähdettiin ulkoilemaan äkkiä ennen kun tuli pimeää – ja huoneiden kuvaaminen unohtui. Mun piti kuvata ne tänään, mutta tänään onkin sitten ollut aivan säkkipimeää koko päivän. Joten nyt näytän vain pari nopeaa puhelinräpsyä, jotka eilen nappasin ja näytän sitten paremmat kuvat huoneista, kunhan ne molemmat ovat ihan valmiita. Nyt on vielä melko keskeneräistä, koska ei tehty muita hankintoja kuin ostettiin yksi valtava lelulaatikko kuopuksen duploille.

Meidän työpisteeseen tulee vielä jonkinlainen hyllykkö, sekä mulle seisomatyöpöytä ja lisäksi aiotaan maalata meidän uuden makuuhuoneen seinät. Kuopuksen huoneen seinä saa jäädä sen väriseksi kuin me se keväällä maalattiinkin (eli Tikkurilan sunnuntai). Se sopii hyvin yhteen hänen kalusteidensa kanssa ja hän itse piti väristä myös. Parasta oli, että ollaan kaikki tosi tyytyväisiä muutokseen! Tämä oli niin hyvä juttu ja pelkällä huoneiden vaihdolla saatiin myös lisää tilaa olohuoneeseen, kun Oton työpiste siirtyi sieltä pois.

Nyt Oton työpisteen tilalla portaiden alla on meidän piano, joka on ihana olkkarissa. Sitten kun joulukuusi lähtee, niin sen paikalle tulee kenties vielä nojatuoli, sillä löydettiin tänään Kierrätyskeskuksesta viidellä eurolla aivan ihana nojatuoli! Nojatuoli on kirkkaan punainen rottinkituoli ja väri on vähän kulunut, joten me varmaan maalataan se mustaksi tai harmaaksi ensin, mutta ollaan aivan ihastuneita siihen! Kerrankin ihan loistava kirppislöytö kotiin ja vielä näin edullisesti! Sen aikaa kun joulukuusi on täällä, niin tuoli saa olla vaikka kuopuksen huoneessa, sillä sinne todellakin mahtuu. Kuopuksen huoneesta vaihtuu vielä verhot, kun vähän tuunataan meidän vanhoja eläinkuvioisia lastenhuoneen verhoja lyhyemmiksi. Ja voi olla, että sinne täytyy hommata suurempi matto, kun nyt kaksi pientä mattoa isossa avoimessa tilassa näyttää vähän hassulta. Mutta ei se ole niin justiinsa.

Tämä sunnuntaipäivä on kulunut kirppiskierroksella ja sen jälkeen piparien leivonnassa. Aloitettiin leipomaan iltapäivällä kahden aikaan ja kahdeksalta illalla otettiin viimeiset piparkakkutalon osat uunista. Kaavat piparkakkutalon osiin piirsin aamupäivällä, siinä meni pari tuntia. En malta odottaa, että saadaan kaikki valmiiksi! Mutta tämä on varmasti useamman päivän projekti. Tästä tulee niin hieno, jos se vaan onnistuu!

Sellaista olen miettinyt tässä viikonlopun aikana, että en ymmärrä miten ehtisin tehdä kaikki mulle tärkeät joulujutut, jos alkaisin joulun odottamiseen vasta joulukuussa! Kun nytkin uhkaa jo tulla kiire. En vieläkään ole ehtinyt tehdä meidän vuotuista perhejoulukalenteria valmiiksi, vaikka tarvikkeet on ollut jo viikkoja olemassa ja joulukuu alkaa ylihuomenna! Mutta alan nyt tekemään sitä heti kun saan tämän postauksen julkaistua.

Ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille! 

Netti pursuaa minimalismia, konmaritusta ja tavaroista vapautumisen ihanuutta. Se on kieltämättä tarttunut itseenkin. Vaikka mä en usko, että itse olisin onnellinen minimalistina super askeettisessa kodissa, olisi ihanaa kuitenkin karsia edes ne kaikki ilmiselvät tarpeettomat jutut, kuten pieneksi jääneet vaatteet, vauvan tarvikkeet ja vauvalelut. Vaikka olen aina silloin tällöin myynyt lastenvaatteita ja kenkiä kirppiksellä, antanut kavereille ja lahjoittanut niitä paljon esim. Hopelle, niin kolmen hirmuista vauhtia kasvavan tyypin kanssa niitä kertyy koko ajan lisää. Mun oman kaapin karsiminen onnistui myös hyvin jo varmaan vuosi sitten, mutta edelleen ne samat karsitut vaatteet pyörii täällä kotona säilytyslaatikossa, koska en ole ”ehtinyt” (lue: jaksanut) myydä niitä, tai selvittänyt minne niitä mun vaatteita voisi lahjoittaa.

Varastossa on tarpeetonta lastensänkyä, vauvan kehtoa ja sitteriä. Isot yhdistelmät ja turvakaukalo me sentään myytiin jo tuttujen vauvoille, kun käytössä on enää Yoyot, mutta melkeinpä kaikki muut vauvan tarvikkeet pyörivät edelleen varastossa tai nurkissa. Jokaisen muuton myötä karsintaa on tehty, ja aina säännöllisin väliajoin muutenkin. Silti koen, että kaapeissa on edelleen paljon tavaraa, joka ei tee meistä ketään onnelliseksi ja jota ei ole tarvittu esim. viimeisen vuoden aikana. Eli juuri sitä tavaraa, mitä voisi aivan hyvin karsia.

Pakkaa sotkee kuitenkin se, että en myöskään halua ”luopua liikaa” vaan haluan säästää niitä aarteita, joille oikeasti voi olla käyttöä tulevaisuudessa. Tästä hyvä esimerkki on vaikkapa nuo yläpuolella näkyvät leopardilakanat. Ne on esikoisen vanhat, eli v. 2011 ostettu. Mä rakastan niitä, ja olen niin iloinen että säästin ne silloin, vaikka monista muista vauvan tarvikkeista luovuimme keskimmäisen ja kuopuksen välissä. En oikeastaan edes tiedä miksi juuri ne ovat säästyneet, ehkäpä ihan vahingossa. Mutta kun löysin ne, tulin tosi iloiseksi.

Olen säästänyt joitakin oman lapsuuteni kirjoja, yhden pienen pinon teinien lehtiä, sekä joitakin ihania juhlamekkoja, kenkiä ja takkeja mun teinivuosilta lasten tulevia teinivuosia silmällä pitäen. Mä aina ihastelin äidin nuoruuden valokuvista äidin vaatteita ja kenkiä, ja mua harmitti niin paljon, että niitä vanhoja aarteita ei ollut enää tallessa. Onneksi äiti oli säästänyt edes joitakin koruja ja asusteita,  jotka olivat mun kalleimpia aarteita.

En tiedä haluavatko omat lapset ikinä äitinsä retroaarteita päälleen, mutta en halua ottaa sitä riskiä, että mulla ei ole tallessa yhtään mitään tallessa jos haluavat. Eli vaikka mun tekonahkainen olkaimeton minimekko ei just nyt mahdu mulle ja en itse käytä Batman-kuvioisia conssejani, haluan säästää ne spesiaalimmat jutut lapsille varmuuden vuoksi. Ehkä niistä joskus tulee heidän aarteitaan. Lapsena päätin, että säästän ikuisesti mun jokaisen vaatteen ja kenkäparin, mutta ihan niin paljon en kyllä ole säästellyt, vaan mielestäni ihan maltillisen määrän. Joitakin nuorten kirjoja ja muita voisin kyllä laittaa eteenpäin, vaikka ne kaikkein rakkaimmat haluankin ehdottomasti säästää.

Tämän kuluneen vuoden ajan paletti on ollut niin täynnä toimintaa, että aikaa kaappien raivaukselle on ollut hankalaa löytää. Ihmisenä olen kuitenkin sellainen, että sotkuiset kaapit ja tarpeettomat tavarat tekevät fiiliksestä muutenkin vähän ”sotkuisen”. Olisi ihanaa kun jokainen kaappi ja laatikko olisi järjestyksessä (ja sisältö täysin selvillä), ja niissä olisi vielä vähän ylimääräistä tilaakin.

Se kaappien raivaaminen on se helpoin osuus mulle, ja sille ehkä vielä löytyisikin aikaa. Se tavarasta lopullisesti eroon pääseminen onkin sitten se hankala osuus. Ensin pitäisi lajitella kaikki erikseen myytäviin ja lahjoitettaviin, ja sitten vielä miettiä missä myy ja minne lahjoittaa.

Mun aika ei tällä hetkellä riitä Fb-kirppiksiin tai tavaroiden yksittäin kuvaamiseen ja hinnoitteluun, kun loppuvuosi on niin täynnä töitä, tapahtumia ja taaperoa. Olisi mahtavaa jos löytyisi joku helppo tapa saada kaikki mahdollinen meille tarpeeton tavara kiertoon ja oikeaan osoitteeseen. Mutta eipä tässä taida olla mitään pikavoittoja, kun tavarat on vielä niin eri kategorioistakin, että ei voi niputtaa yhteen myyntipaikkaan. Kai tälle projektille on vaan raivattava kalenterista aikaa. Ehkä tämä voisi olla mun ensimmäinen projekti ensi vuonna sitten, kun taapero on aloittanut osa-aikaisen päivähoidon? Silloin työnteon ja perheajan lisäksi päiviin saattaa mahtua hetkinen sitä kuuluisaa omaa aikaakin, ai että.

Sitä odotellessa haluaisin kuitenkin kuulla teiltä parhaita vinkkejä tavaroiden kierrätykseen ja lajitteluun. Mutta ei FB-kirppareita tähän, koska en ehdi kuvaamaan ja postittelemaan mitään. Meillä ei ole mitään sellaista säästössä, mitä olisin heittämässä roskikseen, vaan kaikki on hyvässä kunnossa myyntiin tai lahjoitettavaksi. Missä te myytte helposti aikuisten vaatteet? Entäs lasten merkkivaatteet? Mihin lahjoitatte itsellenne tarpeettomia leluja tai kirjoja, entäs isompia huonekaluja?

Myyntipaikkojen lisäksi saa jakaa muutenkin parhaat vinkit tavaroiden karsimiseen ja koko kodin läpikäymiseen! Mikä on kätevin tapa käydä kaikki läpi? Mitä te säästätte? Onko teillä sellaisia tavaroita, joita tekisi mieli säästää, mutta kuitenkin tiedätte, että ette tarvitse? Mitä teette niille?