Meidän viikonloppu sai vähän erilaisen ja odottamattoman käänteen, kun 5-vuotias horjahti ja putosi muurahaiskarhu-bOblesin päältä lattialle niin, että käsi vääntyi alle. Pudotus ei ollut korkea edes, mutta hän putosi sellaisessa kulmassa, että käsi murtui. Meidän lapset ovat rakennelleet temppuratoja vuodesta toiseen ja ikinä ei ole mitään sattunut kenellekään, mutta tällä kertaa temppurata sitten koitui käden kohtaloksi. Tosi harmillinen juttu ja suretti niin, kun toista kävi kipeästi.

Onneksi murtuma meni todella siististi ortopedin mukaan ja paranee täysin ennalleen. Mitään ei tarvinnut vetää paikalleen vaan pelkkä kipsaus riitti. Tällaisessa tilanteessa saa olla kyllä ihan älyttömän kiitollinen lasten sairaskulu- ja tapaturmavakuutuksista. Päästiin heti lääkärille, suoraan röntgeniin, röntgenistä suoraan takaisin lääkärille, joka heti katsoi kuvat ja sen jälkeen odotettiin 5 minuuttia kipsaukseen pääsyä, kun edellä oli toinen kätensä murtanut potilas. Koko käyntiin meni n. tunti.

Lapsi sai hienon punaisen kipsin (sai itse valita värin), josta hän on kuulemma tosi ylpeä. Murtuma on onneksi sellaisessa kohtaa, joka ei muuten ole kipeä, kuin ainoastaan koskettaessa. Eli nyt kipsin kanssa lapsella ei kuulemma ole kipua ollenkaan, kun ei siihen murtumaan osu suoraan mikään.  Hän hihitteli röntgen-kuvaa otettaessa, miten hassu iso kamera oli ja jutteli iloisesti kipsaavalle hoitajalle. Häntä kuulemma harmittaa vain se, että ei pääse nyt harrastukseen muutamaan viikkoon. Hän odottaa kovasti, että kaverit piirtävät kipsiin kuvia. Ruuaksi hän tilasi tänään pizzaa, kun sitä voi hyvin syödä yhdellä kädellä ja iltapalajugurtti teipattiin maalarinteipillä kiinni pöytään, että pysyi paikoillaan.

Voin kuvitella, että kyllä siihen kipsiin ehtii taatusti vielä kyllästymäänkin, mutta ihanaa, että ainakin näin aluksi hän osasi ottaa koko homman noin positiivisesti.

Onneksi ei sattunut mitään pahempaa ja selvittiin pelkällä kipsauksella. Kyllä tämä silti taas pysäytti miettimään, miten kiitollinen saa olla niistä kaikista aivan tavallisista arkipäivistä, kun ei tapahdu mitään sen kummallisempaa. Toivotaan, että käsi lähtee tästä paranemaan nopealla vauhdilla ja 5v pääsee juhlimaan 6v-synttäreitään jo ilman kipsiä. Hyvä, että tämä sattui nyt kun taivaalta sataa vielä loskaa ja vettä, eikä esim. kesällä, jolloin olisi tosi inhottavaa, kun ei pääsisi uimaan. Nyt tämä ehtii hyvin parantumaan vielä ennen kesää, niin hän saa nauttia kesämeiningeistä aivan tavalliseen tapaan.

Jos teillä on jotain kipsin kanssa elämää helpottavia vinkkejä, niin saa jakaa! Vielä ei ole tullut mitään sen suurempia ongelmia vastaan, mutta jos teillä tulee mieleen joku hyödyllinen neuvo, niin huikatkaa ihmeessä. Kiitos jo etukäteen <3

PS: Jos haluatte lähettää paranemisterkkuja tai vaikka hassuja vitsejä meidän 5v:lle niin mä luen niitä hänelle ääneen piristykseksi huomenna <3