Eilen otettiin metrolla suunta kohti keskustaa mun äidin ja lasten kanssa, ja harrastettiin vähän kotikaupunkiturismia. Päätettiin lähteä kurkkaamaan miltä uudistunut Helsingin kaupunginmuseo ja Lasten kaupunki näyttää. Mä en ollut koskaan aiemmin käynyt Helsingin kaupunginmuseossa, vaikka monet muut museot kuten Ateneum, Kiasma, Luonnontieteellinen, Kansallismuseo ja Designmuseo tuttuja ovatkin. En oikeastaan tiedä miksi sinne ei ole aiemmin tullut mentyä, äidin kanssa kuitenkin mun lapsuudessa käytiin aina lomilla ja joskus viikonloppuisin eri museoissa. Ja omien lasten kanssa ei oltu vielä käyty siellä, koska museo on ollut viimeiset pari vuotta remontissa.

Senaatintorille saavuttaessa oli ihanaa nähdä Helsinki niin elossa, turisteja joka puolella ja iloista puheensorinaa ja kaikki ottivat valokuvia. Jotenkin sitä pysähtyi itsekin hetkeksi katsomaan miten mieletön kaupunki tämä onkaan, onhan esimerkiksi Senaatintorikin ihan upea nähtävyys eikä kalpene ollenkaan Euroopan metropolien aukioille ja katedraaleille. Täällä on hurjasti nähtävää ja koettavaa ja ihan omanlaisensa kaupunkikulttuuri.

Senaatintorilta oli tosissaan noin 30 sekunnin kävelymatka museoon, joka sijaitsee osoitteessa Aleksanterinkatu 16. Heti museon sisäpihalla oli iso vaunuparkki, ja paikka oikein huokui sitä että täältä löytyy lapsille kaikkea kivaa. Tuli ehkä mieleen vähän länsinaapurimme Ruotsin aarre Junibacken, yhtä helposti lähestyttävä tunnelma, erona vain se että kaupunginmuseo on aina ilmainen kaikille. Museosta löytyi kivasti säilytyslokeroita, joihin ei tarvinnut edes panttia mikä on hyvä koska mulla ei ikinä melkeinpä ole käteistä rahaa mukana.

Sitten oli aika suunnata lasten kaupunkiin, joka levittäytyi kahteen kerrokseen ja oli täynnä kivaa tekemistä. Ihan ekaksi bongattiin roolivaatehuone jossa lapset saivat virittäytyä halutessaan museotunnelmaan. Lisäksi alhaalla oli esimerkiksi vanhanajan ruokakauppa, suutari, vene ja hevosvaunut sekä teatteri- ja piirustushuoneet. Myös pienille vauvoille oli oma tila. Alakerta oli ehkä enemmän juuri pienten mieleen, näin myös meillä nuorempi oli enemmän fiiliksissään alakerran hevoskärrystä kuin yläkerran mummolasta.

Mummola, joka tosiaan oli ihan kuin 70-luvun kerrostaloasunto, oli ihan huikea ja sekä mun, mun äidin että meidän esikoisen lemppari. Siellä sai oikeasti ollakin kuin kotonaan, ja lapset saivat tutustua vanhaan puhelimeen, 70-luvun esineisiin, keittiöön ja sisustukseen ja pääsipä paikalla selaamaan valokuva-albumia ja vanhoja lehtiäkin niinkuin mummolassa konsanaan. Mun äiti oli ihan innoissaan, sillä mummolassa oli niin paljon hänelle tuttuja juttuja ja nostalgiaa. Me viihdyttiin mummolassa vaikka kuinka pitkään ja mä luin mm. laihdutusvinkkejä ikivanhasta MeNaiset -lehdestä. ”Jos mielesi tekee makeaa, syö suolakurkkua. Se karkottaa makeanhimon”. Eli seuraavan kerran kun tekee mieli suklaata, ostakaa suolakurkkuja!

Ylhäältä löytyi myös vanhoja leluja sekä vanha koulu missä oli nostalgiset puiset tuplapulpetit ja vaikka mitä. Koulumuseossa olen itsekin käynyt alakoulun aikoihin ja olin nähnyt ennenkin samantyylisiä. Lapset olivat tosi innoissaan kun pääsivät harjoittelemaan kirjoittamista liitutauluille ja tekemään vanhan ajan lukujärjestystä.

Kun oltiin kierretty koko Lasten Kaupunki, istahdettiin vielä piirustushuoneeseen ja lapset saivat piirtää oman lemppari Helsinkijuttunsa paperille ja jättää taideteokset museoon. Nuorempi neiti piirsi kestosuosikkinsa: Herra Perunapään. Se on kuulemma parasta Helsingissä, hah.

Voin ehdottomasti suositella Lasten Kaupunkia ihan kaikille, sinne oli helppo mennä ja siellä oli kivaa. Varmasti mennään toistekin. Musta se on ihanaa että lapsille on oma paikka missä kaikkeen saa koskea ja kaikkea saa tutkia ja kokeilla. Ja vielä huikeampaa on musta se että Helsinki tarjoaa tämän paikan kaikille ilmaiseksi. Meille jäi kokemuksesta tosi hyvä mieli! Ja ajattelin itseasiassa koostaa tästä inspiroituneena muutaman lapsiperhevinkin Helsinkiin tälle kesälle tai miksei talveenkin.

Mahtia torstaita kaikille! <3

Pääsimme viime viikolla tutustumaan ennakkoon Sea Lifen uuteen Saksiniekat-näyttelyyn, jonka päätähtenä on kaksi veikeää jättiläistaskurapua. Meidän perheestä ainoastaan Otto oli käynyt Sea Lifessa ja muissa vastaavissa ulkomailla ennen tätä kertaa, joten ensikertalaisena en tiennyt oikein mitä edes odottaa. Sea Life yllätti mut kuitenkin ihan täysin, ja lapset olivat aivan haltioissaan. Ensimmäisenä tutustuttiin tosiaan rapunäyttelyyn joka oli tosi mahtava ja mielenkiintoinen. Erakkoravut, huikean kokoiset jättiläistaskuravut,  elinkunnan kehittyneimmät silmät omaavat sirkkaäyriäiset, manikyyrejä tekevät puhdistajaravut, ilman uroksia lisääntyvät marmoriravut  ja muut saksiniekat olivat hauskaa seurattavaa. Lapset olisivat voineet seisoa tuijottelemassa rapuja koko illan, mutta rapujen lisäksi esillä oli ihan hurjasti kaikkea muutakin.

Kierrettiin koko näyttely kahteen kertaan, kun lapset halusivat palata vielä takaisin rapujen luokse samaa reittiä mitä oltiin tultukin. Sea Lifessa oli jotenkin tosi tainomainen tunnelma, ja oli mahtavaa päästä näkemään niin isoja kaloja ja meren muita eläimiä niin läheltä. Mustaevähait vaan uivat meidän päiden yli ja nähtiin pieniä haivauvojakin. Osa kaloista oli mahtavan värikkäitä, ja tytöt olivat innoissaan pienistä meduusoista joiden väriä pystyi ”vaihtamaan” valitsemalla napista erivärisen valon joka niistä sitten heijastui. Kokonaisuudessaan merimaailmaan kuuluu noin 50 erikokoista akvaariota, jotka esittelevät eri vesistöjen asukkaita ja niiden luontaisia elinalueita.

Oltiin katsottu juuri edellisenä iltana luontodokkaria syvänmeren eläimistä, ja oli hassua tiirailla näitä läpinäkyviä minimeduusoita ihan läheltä sitten. Myös rauskut, meritähdet, merihevoset ja sammakot olivat lasten suosikkeja. Kalat ja muut merenelävät loistivat upeissa väreissä, kimaltelivat ja välkkyivät. Oli myös mahtavaa kuulla Sea Lifen työntekijöiltä tarkempaa tietoa monista eläimistä, Tiara oli kokoajan nykimässä hihasta yhtä mukavaa työntekijää ja sai tiedonjanolleen helpotusta reissulla. Sea Life -reissun jälkeen hän on ilahduttanut meitä vaikka millä kalajutuilla.

Nuorempi vähän jännitti ensin rapuja, mutta halusi kuitenkin katsoa. Kun oltiin kierretty koko näyttely, hän valitsi vielä lahjakaupasta itselleen rapupehmolelun, eli eivät ne rapulit niin pelottavia tainneet ollakaan. Nyt hänellä on rapupehmolelu nimeltä Krabbis Spiderman, ja hän nukkuu sen kanssa joka yö.

Meidän koko perhe suosittelee tätä näyttelyä jos olette viettämässä hiihtolomaa, tai muuta lomaa tänä vuonna Helsingissä, tai jos vaan kaipaatte hauskaa tekemistä. Saksiniekat ovat Sea Lifessa nähtävillä vuoden loppuun asti, eli kesämmälläkin kerkeää.

Kiitos Sea Lifelle mahdollisuudesta päästä tutustumaan mahtavaan merimaailmaan!