Vaikka viime viikonloppu oli hyytävän kylmä verrattuna edeltävään, se oli ihana ja tunnelmaltaan lämmin. Ja sunnuntaina sentään lämpeni jo vähän lauantaihin verrattuna ilmatkin. Lauantain lumisateet naurattivat lapsia, mutta eivät niin Ottoa, joka oli koko päivän noutamassa ja laskemassa venettä vesille (ei meidän omaa, meillä ei ole venettä). Mutta onneksi meillä tytöillä oli lämmintä ja hauskaa koko päivän. Leikittiin stailausleikkiä (=glitteriä lapsille poskiin ja lapset saivat meikata mut), pelattiin Eye Found It! -peliä, meillä oli kaveri käymässä ja herkuteltiin hyvillä ruuilla. Illalla katsottiin Putous-finaali koko perhe yhdessä, kun Ottokin oli kotiutunut.

Sunnuntaina herkuteltiin pitkästä aikaa banaaniletuilla (joista multa muuten kysyttiin moneen kertaan instassa, että miten saan ne pysymään niin hyvin kasassa). Mä teen banaaniletut aina tosi simppelisti: 1 banaani/2 munaa/ muutama tippa vanilja-aromia. Eli kun laitan 4 banaania, laitan 8 munaa. Paistan letut rypsiöljyssä meidän superhyvällä lettupannulla. Ekat 1 tai 2 ei yleensä pysy ihan kokonaisena, mutta siitä se sitten lähtee. Tärkeintä on iso lasta ja se, ettei tee liian isoja lettuja, muuten niitä ei saa käännettyä. Kääntäminen vasta sitten, kun lettu on kokonaan hyytynyt päältä, vaikka ei ole vielä käännetty. Ja banskujen pitää olla mielellään mahdollisimman kypsiä, ei haittaa vaikka olisi jo ihan mustuneita. Mulla kestää aina ihan törkeän kauan paistaa ne banskuletut, koska pannulle mahtuu vain 2 kerrallaan ja ne on aika pieniä. Mutta kun paistaa rauhassa eikä liian kovalla lämmöllä, niin ne eivät pala kiinni ja pysyvät kasassa.

Käytiin Fallkullassa rapsuttelemassa eläimiä ja syöttämässä vuohille ja lampaille ruohoa, kun niitä saa syöttää kädestä.  Sunnuntaille onneksi tosiaan ilmat jo lämpesivät huomattavasti ja saatiin nauttia mielettömän upeasta auringonpaisteesta.

Taaperoa niin nauratti suloiset vuodet ja lampaat, jotka nuolivat hänen pieniä sormia samalla, kun hän antoi niille ruohoa. Hän ei olisi millään malttanut lähteä kotiin, kun nautti niin paljon eläimistä. Oli se kyllä ihanaa munkin mielestä. Eläimissä on jotain niin rauhoittavaa ja ihanaa, tekee hyvää aina välillä käydä vähän rapsuttelemassa. Vaikka Helsinki muuten on kovin kaupunkimainen niin on ihan mahtavaa, että täältäkin löytyy upea Fallkulla ja myös Haltialan tila ihan läheltä, niin pääsee viettämään aikaa eläinten parissa helposti.

Katsottiin eilen leffaa ulkoilun jälkeen ja herkuteltiin lasagnella. Mukavan rauhallinen viikonloppu ja paljon kaikkea kivaa tekemistä. Oli kiva viettää chilli kotiviikonloppu edellisen viikon (ihanan) polttarihulinan jälkeen. Tällä viikolla luvassa on paljon kaikkea kivaa, sillä keskiviikkona on mulle tärkeä päivä (kuka muistaa mikä päivä on 8.5.?) ja torstaina ja perjantaina mulla on kivoja töihin liittyviä menoja. Viikonloppuna juhlitaan myös äitienpäivää, jota odotan innolla lähinnä siksi, kun tiedän saavani silloin ainakin tosi hyvän aamupalan ja paljon haleja.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

PS: Tuntuuko muistakin, että maanantait on tällä hetkellä huomattavasti kivempia kuin yleensä, kun saa aina aloittaa viikon katsomalla Game Of Thronesin uusimman jakson?

Lähdettiin eilen ihan extempore lasten sokeriserkkujen kanssa käymään Inkoossa Lomamäen lemmikkipuistossa, josta en ollut ennen kuullutkaan, ennen kuin Oton pikkuserkku sitä ehdotti. Lomamäen lemmikkipuisto sijaitsee siis Inkoossa n. 50km päässä Helsingistä, ja siellä on paljon ihania eläimiä. Lomamäen lemmikkipuisto eroaa muista meidän vierailemista eläintarhoista siinä, että siellä eläimiin saa ottaa kontaktia, ja siihen rohkaistaan ihan kunnolla. Toki kotieläinpihoillakin saa syöttää vuohille ruohoa ja tykätään kovasti käydä myös niissä, mutta tuolla mä pääsin syöttämään KETTUA! What!

Enpä olisi ikinä elämässäni uskonut, että pääsen syöttämään kettua, kun näin vasta tänä kesänä muutenkin ekan kerran ketun luonnossa, juoksemassa tien yli Kehä 1:llä Espoossa. Lomamäen lemmikkipuistossa oli kaksi kettua, joista toinen oli kuulemma pelastettu ojasta ihan pienenä vauvana siskonsa kanssa, ja sisko oli saatu hoidettua ja kuntoutettua niin hyvin, että sen pystyi palauttamaan luontoon, mutta tämä toinen kettu oli sitten jäänyt lemmikkipuiston asukkaaksi. Valkoinen kettu taas oli pelastettu turkistarhalta. Molemmat olivat tosi kesyjä ja oikein hakeutuivat meidän ihmisten lähelle hakemaan herkkuja ja rapsutuksia, ja nuuskimaan.

Kettujen syöttäminen oli opastettua, ja kaikkien piti istua kalliolla, ja ketut saivat itse tulla omaan tahtiin siis luokse. Se sujui tosi hyvin, ja meidän isommatkin tytöt pääsivät kokeilemaan. Otto piti myös viljakäärmettä kädessä, ja me silitettiin sitä! Se oli niin sileä, oltiin kaikki ihan yllättyneitä, että käärme tuntui niin sileältä, kun jotenkin oli ajateltu että ne tuntuvat enemmän samalta kuin vaikka kalan suomut.

Kettujen lisäksi Lomamäellä oli pesukarhuja, frettejä, poroja, alpakoita, aasi, kilpikonna, heppoja, possuja ja piikkisika, kalkkunoita, kanoja, käärmeitä, papukaijoja ja vuohia. Tarjolla oli siemenkuppeja, joista sai antaa linnuille siemeniä. Hepoille ja vuohille sai antaa ruohoa. Meininki oli ihanan rentoa ja maanläheistä, ja paikka oli oikeasti aivan uskomattoman kotoisa ja kaunis. Lemmikkipuistossa oli kahvila, josta sai ostaa syötävää, ja sinne sai myös viedä omat eväät ja syödä niitä. Lemmikkipuistossa oli myös lapsille leikkipaikka, missä oli hiekkalaatikko, pomppulinna, trampoliini ja paljon leluja.

Paikan omistajat itse asuvat siellä paikan päällä, ja kaikesta tuli ilmi, miten paljon eläimistä tiedetään, niitä rakastetaan ja hoivataan. Täällä oli ilo käydä. Yhden hengen sisäänpääsymaksu on 15€ (kaikilta yli 3-vuotiailta), mutta perhelippu (max. 6hlö) maksaa vain 50€. Oli todellakin ajomatkan ja pääsylipun arvoinen kokemus, aika kului kuin siivillä, ja oli tosi siistiä päästä kuulemaan eläimistä paljon lisää, ja oikeasti ottamaan kontaktia niihin.

Jos kesälle on suunnitteilla yksi eläinpuistoreissu, suosittelen ehdottomasti tätä, sekä pienten että isojen lasten kanssa. Pienten kanssa helppoa on se, että kaikki eläimet näkee oikeasti läheltä, eikä tarvitse yrittää tihrustaa jotain nukkuvaa tiikeriä lasikopin perällä olevan kopin perältä. Paikalla on myös lyhyet välimatkat, joten pienempikin taapero jaksaa tallustaa. Isompien kanssa kivaa on se, että he pääsevät osallistumaan niin paljon, että aika ei varmasti käy pitkäksi.

Mä suosittelen ihan täydestä sydämestäni, aivan ihana paikka! Ootteko te käyneet Lomamäen lemmikkipuistossa?

Mä törmäsin Irene Naakan instagramissa vinkkiin Klaukkalassa sijaitsevasta Ali-Ollin Alpakkatilasta, ja päätettiin sunnuntaina lähteä katsastamaan kivan kuuloinen paikka. Sää oli mielettömän upea ja ajomatka tilalle taittui puolessa tunnissa, ei yhtään paha siis. Kun päästiin perille, ostettiin perhelippu (10€, 2 aikuista & 1-3 lasta), ja saatiin opastus alueelle ja kätevä pieni kartta. Tila ei ole mitenkään järjettömän suuri, mutta kartasta oli kyllä apua niin löydettiin eri eläimet helposti.

Tilalla on alpakoiden lisäksi myös jättipupuja ja tavallisen kokoisia pupuja, marsuja, ankkoja ja hevosia. Pupuja sai ruokkia ja paijata, ja tytöt olivat pikkupupuista aivan innoissaan. Me viihdyttiin pitkä tovi pupuhäkkien luona, ja tytöt tietenkin alkoivat kyselemään että voitaisiinko me ottaa kotiinkin oma pupu.

Tilan varsinainen juttu on kuitenkin alpakat, ja meille sattui vahingossa aivan loistava päivä vierailla alpakkatilalla: tilalle tuli sunnuntaina sekä uusi aikuinen alpakka, että syntyi uusi alpakkavauva. Alpakkavauva oli kuulemma aivan yllätysbeibi jonka ei pitänyt mitenkään olla edes mahdollinen, mutta niin vaan alpakkaemo oli sunnuntaiaamuna synnyttänyt pienen ja pörröisen valkoisen vauvelin. Oli ihan mahtavaa päästä katsomaan niin pientä alpakkavauvaa ja miten hän kuitenkin jo kuuden tunnin iässä käppäili menemään laitumella muiden kanssa ja löysi emonsa tissille niin hienosti.

Kyllä me ihmiset ollaan vaan niin monimutkaisia, kun miettii että kuuden tunnin ikäinen ihmisvauva on kyllä aivan eri kehitysvaiheessa kuin kuuden tunnin ikäinen alpakka. Tilalla oli myös kaksi ihan suunniteltua alpakan poikasta jotka olivat molemmat kesäkuussa syntyneitä, ja tosi suloisia hekin. Poikasten lisäksi kesälaitumella ja kahdessa eri aitauksessa oli paljon aikuisia alpakoita, ja vanhin heistä oli ihana harmaa 16-vuotias.

Alpakat on kyllä mahtavan rentoja, mä olisin voinut tuijotella heitä vaikka koko päivän. Novakin intoutui höpöttelemään alpakoille pitkät pätkät ja katseli eläimiä kiinnostuneena. Paikalla ei ollut meidän lisäksi kuin kaksi muuta porukkaa, joten päästiin todellakin näkemään eläimiä ihan läheltä ja kuulemaan alpakkatilan omistajilta suoraan alpakoiden elämästä ja meiningeistä. Se oli ihan mahtavaa! Alpakat on hauskan näköisiä ja suloisia otuksia, joita en muistaakseni ollut ennen tätä nähnytkään. Tosi hauskaa että noin lähellä pääkaupunkia on tuollainen sydämellinen ja ihana alpakkatila.

Ali-Ollin Alpakkatila on kesäaikaan auki keskiviikosta sunnuntaihin klo 10-15, ja tosiaan yksittäinen lippu maksaa 4€ ja se 3-5hlö perhelippu 10€. Tilalta voi myös ostaa alpakan villasta valmistettuja tuotteita ja lankoja, ja lisäksi on saatavilla kahvia ja virvokkeita ja keksejä. Ali-Ollin alkappatilalta löytyy myös leikkipaikka lapsille hiekkalaatikkoineen, keinuineen ja leikkimökkeineen sekä grillauspaikka jossa saa grillata ja syödä omia eväitä. Mahtava ja edullinen päiväretkikohde siis ihan koko perheelle.

Suosittelen ehdottomasti vierailemaan ja tsekkaamaan ihanat alpakkavauvat <3

Mahtavaa päivää kaikille!

Voi vitsit sanon mä, on ollut tosi vaikeaa kirjoittaa postauksia viime viikon jälkeen, kun tuntuu että tuollaisten superuutisten jälkeen kaikki normaali on ihan lame. Mutta eihän meidän elämä kokoajan ole mitään vuoristorataa ja isoja uutisia täynnä, vaan sitä tavallista arkea suurimmaksi osaksi, ja raskaus kulkee siinä mukana. Eilen käytiin Korkeasaaressa tyttöjen ja Oton ja tyttöjen tädin kanssa, ja meillä oli tosi hauska reissu. Lauantaina taas vietettiin deitti-iltaa Oton kanssa, kun tytöt olivat ekaa kertaa yökylässä Oton tädin luona.

Käytiin Oton kanssa Putte’sissa pizzalla ja nautittiin kahdenkeskisestä ajasta. Sitten käytiin moikkaamassa kavereita, ja tultiin kotiin katsomaan Netflixistä Don’t trust the bitch in apartment 23:a ja syömään Ben & Jerry’siä. Kiitos muuten mun lukijalle joka vinkkasit sarjasta, se on niin hauska että me nauretaan täällä kippurassa Oton kanssa joka ilta! Oli aika ihanaa, kun viime viikot ollaan oltu niin tiiviisti perheenä yhdessä. Tytötkin olivat nauttineet kovasti yökyläreissusta kun pääsivät leikkimään ison lapinkoiran kanssa ja saivat hemmottelua osakseen.

Minityyppi on nyt pari viikkoa jo muljunut iltaisin siihen malliin että olen tuntenut liikkeet, siis tyttöjä en tuntenut ihan yhtä aikaisin koska he vaan hennosti tökkivät pienillä raajoillaan. Tämä tyyppi pyörii 360 astetta ympäri jatkuvasti niin sitä ei voi olla tuntematta vaikka hän pienenpieni vielä onkin, jopa Otto tunsi toissailtana kun hän kieppui mun pötsissä. Saapa nähdä miltä nämä pyörähdykset tuntuvat kymmenen tai kahdenkymmenen viikon päästä. Mutta siis aivan ihanaa tuntea ne liikkeet, aina iltaisin kun makoilen sohvalla hän innostuu ja alkaa heilumaan.

*sisustustuotteet hyllyä lukuunottamatta saatu Maxplaysta blogin kautta.

Mä ostin lauantaina ensimmäisen vauvanvaatteenkin kun käytiin kahdestaan keskustassa pyörimässä, Vimman ihanan Lakritsi-bodyn. Se on kokoa 60, ja musta tuntuu ihan mielettömän uskomattomalta että se on tyypille ISO sitten kun hän syntyy. Siis voiko sitä pienempiä ihmisiä ollakaan? Tiedän että voi, Tiara käytti alkuun kokoa 44, mutta kyllä sitä ehtii jo näin monen vuoden aikana unohtaa miten minejä ne pienet onkaan!! Ajattelin ostella enemmän vasta sitten kun ollaan käyty rakenneultrassa, mutta jos jotain söpöä tulee vastaan niin en aio kyllä kieltää itseäni ostamasta aiemminkaan.

Mua harmitti jo kun silloin Anttilan konkurssialeissa oli Stokke Steps-järjestelmän osia ihan superhalvalla, mutta olin silloin vielä ihan liian alussa että olisin uskaltanut ostaa yhtään mitään. Siinä olisi tullut iso säästö. Mutta ei auta, toivotaan että tulee vielä hyviä aleja myöhemminkin. Meillä on edessä ihan kaikkien vauvatavaroiden ostaminen, koska me ollaan myyty tai annettu pois ihan kaikki tarvikkeet ja 99% vauvanvaatteista, vain ihan muutama lemppari on säästetty että voin antaa tytöille sitten kun he ovat isoja. Mutta se ei kyllä haittaa yhtään, koska on kiva kun nyt voi ostaa uutena sellaisia jotka miellyttävät silmää, suurin osa niistä vauvajutuista kun oli kuitenkin ostettu yli viisi vuotta sitten ja maku ja tyyli ovat kovasti muuttuneet niistä ajoista niin vaatteissa kuin sisustuksessakin.

Joo, että sellaista löpinää! Kyllä mä tiedän että te tykkäätte lukea ihan normaaleja höpötyksiäkin (vai olenko ihan väärässä?). Sitä vaan asettaa itselle niin kovat paineet aina, tuntuu että mikään ei ole riittävän hyvää ja riittävän mielenkiintoista. Mutta kyllä on ja pitää olla. Tällä viikolla on tulossa ainakin postausta raskausoireista, ihana ruokaohje jonka keksin eilen, asiaa lasten uusista harrastuksista, uutta videota ja vaikka mitä muuta. Kiinnostaako teitä muuten lukea raskaudesta viikko viikolta, vai onko se jo ihan mennyt juttu? Siis että kirjoittaisi vaikka raskausviikosta 15 ja laittaisi mahakuvan? Mä en tietenkään kirjoittaisi mitään sellaisia jokaiselta vauvasivustolta löytyviä viikkofaktoja vaan nimenomaan omia fiiliksiä ja muita. Kertokaa ihmeessä.

Nyt mä alan rustaamaan ruokaohjetta! Mahtia alkanutta viikkoa kaikille <3

Tänään rakas kotikaupunkini Helsinki juhlii syntymäpäiviään, ja koko kaupunki on ollut täynnä ihania tapahtumia ja menoa ja vilskettä. Helsinki on mulle rakas paikka ja sillä tulee aina olemaan erityinen merkitys mulle, vaikka joskus jonnekin muualle muutettaisiinkin. Mä rakastan sitä miten Helsinki on kasvanut, kehittynyt ja kaunistunut päivä päivältä siitä asti kun mä olen täällä ensimmäiset muistoni luonut 90-luvun alussa.

Helsingissä on aivan omanlaisensa kaupunkikulttuuri, hurja määrä mahtavia ravintoloita, tapahtumia enemmän kuin jaksaa edes käydä ja paljon paljon rentoja ja inspiroivia ihmisiä. Myös lapsille tämä kaupunki on kuin unelmien täyttymys, sopivassa suhteessa kaupungin tarjoamia vaihtoehtoja ja kuitenkin myös luonto ja esimerkiksi upea saaristo ihan lähellä. Helsingissä kukoistaa Startup-kulttuuri, yhteishenki ja tekemisen meininki. Täällä on hyvä olla.

Tänään me suunnattiin ensimmäistä kertaa mun elämässä Herttoniemen kartanoon, jossa oli Helsinkipäivän kunniaksi kotieläimiä sekä kaikenlaista pientä tapahtumaa. Eläimiä pääsi silittelemään ihan läheltä, ja lisäksi me käytiin vanhassa talomuseossa katselemassa ja ihmeteltiin traktoria ja vanhanajan työhevosta. Ihana aurinkokin helli meitä hetken aikaa kun ulkoiltiin. Lapset olivat aivan ihastuksissaan eläimistä.

Kartanovierailun jälkeen me hurautettiin vielä keskustaan, ja käytiin kuuntelemassa Robinia Radio Aallon Helsinkipäivän konsertissa Kaisaniemenpuistossa. Me oltiin niin innoissamme siellä kartanolla että tultiin vähän turhan myöhään paikalle, ei nimittäin enää mahduttu sisään itse konserttialueelle. Mutta onneksi lapset näkivät meidän olkapäiltä kuulemma ihan tarpeeksi Robinia ja olivat tyytyväisiä näkemäänsä. Siitä puhuttiin koko kotimatka ja vielä illallakin.

Loppuilta me keskityttiin ensin syömiseen – uusia perunoita tottakai, niinkuin kesällä joka sunnuntai. Ruuan jälkeen käytiin vielä lasten kanssa pyöräilemässä. Kyllä se pyöräily vaan sujuu kerta kerralta paremmin, instassa ja snapissa (@iinalaura) on videotakin näkyvillä miten meidän esikoinen polkee!

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3