Oulussa pääsin  vielä ottamaan asukuvat talvimaisemissa. Lunta oli ihan si-ka-na, ja oli niin hassua mennä sinne kun Helsingissä on jo pitkään ollut niin lumetonta. Lumesta huolimatta ilma oli jo keväisen lämmin, viitisen astetta plussan puolella, ja kun autolla liikuttiin niin en viitsinyt ihan topata itseäni ettei tule kuuma. Puin päälle neuleen joka on alelöytö H&M:n Mid Season Salesta, hintaa neuleelle jäi kymmenen euroa. Mä katselin tätä raidallista neuletta jo joskus talvella, mutta päädyin silloin ostamaan poolokauluksisen neuleen tämän sijaan. Nyt kevään korvalla raidat ja poolokauluksettomuus tuntuivat raikkaalta ja ihanalta, ja ostin sen vihdoin omakseni.

On ollut tosi kovassa käytössä, tosin myös pesty monta kertaa sillä olen onnistunut joka kerta sotkemaan sen PAHASTI heti pesun jälkeisellä käyttökerralla. Ekaksi sotkin sen soijalla kun nostin kalan marinoitumasta ja jotenkin se lipsahti mun käsistä ja loiskahti soijakulhoon takaisin–> kaikki soijat mun päälle, nami. Vielä kalanhajulla höystettynä.

Tokalla kerralla makoilin Oulussa sohvalla ja söin lasten suklaamunan jämiä, ja onnistuin sitten jotenkin murustamaan ja/tai sulattamaan suklaata neuleen olkapäälle klöntin. Ai että mä olen lahjakas. Mutta ehkä ensi kerralla sitten voisin onnistua pitämään sen puhtaana pidempään kuin yhden päivän?! Onko teillä tuollaisia ”epäonnen” vaatteita jotka vaan aina onnistutte sotkemaan kerta toisensa jälkeen, vaikka muuten olisitte suhteellisen siistejä?

Takki ZARA / Neule H&M / Farkut Bershka / Kengät ZARA / Laukku Marc by Marc Jacobs

Pitkän tukan myötä olen rakastunut perusponnariin uudelleen, ja se onkin varmaan mun yleisin kampaus tällä hetkellä. Jotenkin tulee vaan niin raikas olo kun vetäisee hiukset pois naamalta, ja onhan se myös ihanan helppoa kun ne ei roiku siinä tiellä. Ponnari pysyy hyvänä koko päivän jos sen laittaa aamulla hyvin ja lookin lisäksi pysyy myös skarppi fiilis, kunhan ei ole ponnari liian kireällä! Mulla harvemmin on, ennemminkin liian löysällä, hah. Ja näissä kuvissa tukka oli kaiken lisäksi vielä ihan takussa, kun mielessä oli Oulussa ihan muut asiat kuin tukan laittaminen. Töihin en ehkä ihan näin peikkoponnarilla lähtisi.

Mä ajattelin muuten tehdä tällä viikolla vähän useamman asupostauksen, sillä ne on viimeaikoina jääneet tosi vähälle ja ihan turhaan! Kaivelin viikonloppuna kaikki mun kevättakit kaappien kätköistä tämän bomberin seuraksi, enkä malta odottaa että pääsen käyttämään muitakin. Hassua että nyt Oulussakin pääsee jo kuulemma pyöräilemään sulalla tiellä, vaikka näissä kuvissa oli vielä näin paljon lunta!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3

Kuten ennustin, bannerissakin näkyvä pilottitakki on päässyt päivittäiseen käyttöön. Tällä viikolla varsinkin alkuviikosta melkein kymmenen asteen lämpötiloilla tarkeni jo oikein hyvin olla ihan ulkona kevyesti topatulla bomberilla. Alla oli tietty vielä neule, ja kaulassa kaulahuivi jos ei liikuttu autolla, mutta kuitenkin, yhtään ei hytisyttänyt, välillä oli jopa hiki kun aurinko oikein paistoi eikä tuullut.

Bomber päällä mulla on hyvä fiilis, vannon että kävelen selkä suorempana kun on mieleinen takki päällä. Siihen mä nykyään pukeutumisella pyrinkin: hyvään fiilikseen. Siihen että mulla on itsevarma ja mukava olo mun vaatteissa. Joskus aiemmin mulla on ehkä ollut tarve ”todistella” itseäni pukeutumisellani. Nuorempana pukeuduin paljastavasti ja tosi mauttomasti välillä, ja äidiksi tultuani yritin ehkä vähän liikaa pyristellä siitä ulos. Tyylini muuttui välillä suorastaan tätimäiseksi kun yritin niin kovasti olla ÄITI, mahtua johonkin tiettyyn äitimuottiin.

Nykyään mä tiedän että ei se hyvä äitiys ole siitä kiinni onko mulla jonkun mielestä lapselliset, rumat, mauttomat, teinimäiset tai tylsät vaatteet. Kun mä tulin äidiksi, mulla meni ihan kaiken edelle se että halusin olla hyvä äiti, ja yritin jokaisella elämäni osa-alueella pyrkiä kohti sitä täydellistä äitiyttä. Kunnes tajusin että mun ei tarvitse olla sellainen kuin mielikuvieni ”normi-äiti” on, koska ensinnäkään mitään normi-äitiä ei ole. Me kaikki ollaan erilaisia. Ja toiseksi, täydellistä äitiyttäkään ei ole olemassa.

Mulle on ihan sama jos joku luulee että meidän lapset ovat liikkeellä vaikka isosiskon kanssa, kun kävelen heidän kanssaan kaupungilla. Kyllä he hyvin nopeasti korjaavat että äidistä on kyse, jos tilanne sitä vaatii. En ole pitkään aikaan edes miettinyt näytänkö ikäiseltäni vai en, tai näytänkö äidiltä, ja se on hyvä. Ei sillä ole mitään väliä, eikä se vaikuta mun äitiyteen millään tavalla.

Mä olen aina rakastanut kokeilla erilaisia tyylejä ja käyttää rohkeitakin vaatteita, ja vaikka nykyään en ehkä ole tyyliltäni niin kokeileva enää kuin joskus aiemmin, olen tyytyväinen että olen löytänyt sen rohkeuden uudelleen. Rohkeuden olla juuri sellainen kuin haluan.

Nykyisessä tyylissäni mä tunnen itseni enemmän omaksi itsekseni kuin vuosikausiin. Mä uskon että lapsille paras roolimalli, on tyyppi joka on sinut itsensä kanssa. Oli kyseessä sitten kaveri, äiti, opettaja tai vaikka pappa. Siksi aion jatkossakin näyttää juuri sellaiselta äidiltä kuin haluan, enkä stressaa siitä mitä muut mahdollisesti miettivät.

Takki Zara / T-paita Gina Tricot / Housut Gina Tricot / Kengät Zara / Laukku Marc by Marc Jacobs

Millaisia pukeutujia te muut äidit olette? Tunnistatteko äitimuottiin sopimisen paineita, oletteko kokeneet sellaisia omaa pukeutumistanne miettiessänne?

Olen saanut ihmetellä uutta violettia tukkaa jo tovin. Se tuntuu niin omalta, että entiseen puolipitkään blondiin ei taida olla paluuta ainakaan ihan äkkiä. Siksi koin tarpeelliseksi hieman uudistaa blogin ulkoasua vastaamaan tämänhetkistä lookiani paremmin. Mä kaipasin väriä, ja kerrankin sain tehtyä ihan itse sellaisen bannerin kuin halusin. Me napattiin nämä kuvat eilen juuri ennen tyttöjen tanssituntia kun sopivan iloinen ja värikäs tausta löytyi ihan vahingossa. Mulle uusi banneri on ihana piristävä uusi alku ja raikkauden tuulahdus.

Toivottavasti tykkäätte muutoksesta! Banneri on myös pikkuisen aiempaa pienempi korkeudeltaan jotta teidän ei tarvitse scrollailla niin paljoa ennenkuin pääsette lukemaan uusia juttuja. Väriä ja kuviota siitä toki löytyy, mutta en mä tiedä, mä kaipasin jotain ihan muuta kuin harmaata ja sieviä kukkia mitä vanhassa oli. Tämä tuntuu sopivalta just nyt, just niin multa.

Päivitin myös blogin kuvausta, sillä ”bloggaavan miehen vaimo” ei ollut kauhean ajankohtainen enää. Kuvaus tulee luultavasti muuttumaan, kunhan löydän jostain aikaa miettiä kunnolla kuvausta niin että kuulostaa fiksulta. Mä en ole koskaan ollut sitä lyhyestä virsi kaunis -tyyppiä, vaan enemmänkin sellainen rönsyilevä kirjoittaja. Siksi on hankala tiivistää kaikkea mitä haluan yhteen pieneen boksiin. Blogi on ottanut askeleen kohti kevättä, ja niin mäkin.

Kuvissa näkyvä Zaran pilottitakki on mun kevään lemppari, se on just eikä melkein. Halusin vihreän pilotin, mutta monet olivat liian räikeiltä väriltään mun uutta hiusväriä ajatellen. Tämä näyttää valosta riippuen rusehtavalta ja khakin vihertävältä ja sävy on sopivan kylmä eikä riitele hiusten kanssa, niinkuin monet muut vihreät sävyt. Tykkään erityisesti musta-kultaisista yksityiskohdista ja siitä että takki on sopivan kokoinen. Vähän reilu muttei liian.

Valkoiset farkut mulla on ollut jalassa viimeksi 15-vuotiaana, vaikka ne muodissa ovat olleetkin uudempaan otteeseen jo pitkään. Nämä polvesta auki olevat löysin takin kanssa Zarasta, ja mä tykkään näistä tosi paljon. Tosin yleensä tummia alaosia käyttävänä mulla on pientä totuttelua siihen että jalat näyttävät ainakin kilometrin lyhyemmiltä kuin yleensä, hah! Kengät löytyi myös sieltä samaisesta Zarasta, tällaiset aika klassiset matalat nilkkurit. Oli kerrankin hyvä reissu Zaraan, ja siis nämä mun uudet lempparilöydöt tein kymmenessä minuutissa. Kuten joku muukin tarkkasilmäinen kommentoi, olen hylännyt mun punaisen Rebecca Minkoffin laukun. Se on niin ihana laukku mä ikävöin sen käyttöä! Mutta hitsi, paloautonpunainen on kyllä sävy joka ei sitten tämän tukan kanssa mätsää yhtään.

Takki ZARA / Paita H&M / Housut ZARA /Korvakorut H&M / Kengät ZARA / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta.

Sen sijaan käytössä on vanha kunnon Marc by Marc Jacobs jonka sain viime äitienpäivänä Otolta. Saapa nähdä sopiiko tämän vuoden tuleva äitienpäivälaukku sitten paremmin uuteen tukkaan. Marc by Marc Jacobsin Double Percy on kyllä ihanan tilava verrattuna Mini Loveen, se on kivaa. Ja kyllä, myönnän että on ihan loskaiset kengät! En ehtinyt putsata niitä ennen näiden kuvien ottoa koska sopiva tilanne tuli ihan yllätyksenä, joten niillä mentiin. Vaan mitäpä sen on väliä, siellä loskapisaroiden alla on ihanat kengät <3

Vaikka tämä viikko on ollut harmaa niin mun fiilis on ihan super värikäs ja keväinen ja pirteä ja ihana! Ja arvatkaa mitä, vaikka meidän esikoinen tuli tänään kipeäksi ja vieläpä sairastui päiväkodissa ollessaan mahatautiin, mä en aio lannistua. Nyt toivotaan vaan että ei tartu koko muulle perheelle, vaikka varmaan tarttuu. Mutta mä en jaksa edes sitä pelätä, kaiken muun hyvän lisäksi vanhemmuus on auttanut mun emetofobiaan. Olen tajunnut sen että vaikka kuinka pelkään niin en voi välttyä, joten parempi vaan hyväksyä se. Jotenkin olen onnistunut järkeistämään tämän itselleni ja siedättämään itseni pois siitä pelosta, ainakin osittain. Ja eihän nyt kukaan voi pelätä omaa raukkaa murupientä joka on kipeänä, mä ainakin haluan vaan että hänellä on parempi olla ja ottaisin mieluummin sen taudin itselleni.

Uusi ulkoasu ja asu ja takki ja tukka ja kaikki hot or not? 😀

Mahtavaa torstaita kaikille!

En tiedä johtuuko talvesta vai mistä, mutta koen että tämän violetin tukan kanssa on huomattavasti helpompaa keksiä asuja kuin pari vuotta sitten pastellipinkin tukan kanssa. Ehkä talvella käytän enemmän mustaa, harmaata ja valkoista jotka toki sopivat mihin väriin vaan, tai ei ”ehkä”, vaan käytänkin. Mulla oli silti viikonloppuna päällä myös vaaleanpunainen pipo ja beige takki ja en mä niidenkään kokenut riitelevän kauheasti hiusteni kanssa. Ehkä se on myös asenteesta kiinni? Vaaleanpunainen tukka oli hetken päähänpisto, harkitsematon heittäytyminen joka ei tainnutkaan tuntua yhtään omalta. Violetti tukka on taas melkein puolen vuoden harkinnan tulos, josta pitkään haaveilin ja jota kerkesin miettimään monelta kantilta. Nämä tuntuvat niin multa.

Ja en voi väittää etteikö teidän mielettömän ihana palaute olisi myös rohkaissut mua hiusteni kanssa. Mulla on niistä varma olo. Juuri tämä pukeutumisasia mua jännitti eniten, mutta nyt kun tässä muutaman päivän on totutellut, on huomannut ettei ole mitään sen kummempaa totuttelemista. Hiukset istuvat mun tyyliin.

Puin lauantaina päälleni BikBokin kyljistä avoimen topin, sekä nahkaisen tikatun Bomberin joka on ollut mun luottotakki jo kaksi vuotta. Bomber on kevyesti topattu ja näinä muutaman plusasteen aurinkoisina päivinä se on jo riittävä, etenkin kun lähtee autolla käymään vaan jossain eikä vietä pidempiä aikoja ulkona. Hiukset laitoin rennosti ponnarille vaan, mikä on yksi mun pitkän tukan lempparikampauksia. Ponnari jotenkin freesaa ilmettä tosi paljon, ja tuntuu että kaulakin pitenee ainakin kilometrin kun nostaa hiukset ylös. Tuon topin kanssa mun suurin ongelma on ollut sen korkea kaula-aukko joka ei ole poolokaulus eikä avonainen kaula-aukko eikä mitään fiksua siitä välistä vaan avonaisten hiusten kanssa ihan liian korkealla. Olen suoraan sanoen näyttänyt kaulattomalta. Mutta nyt kun laitoin hiukset kiinni ja pois tieltä, ei kaulakaan näytä sen kanssa niin lyhyeltä.

Ihanaa kun  ilmat lämpenevät ja aurinko näyttäytyy yhä useammin ja useammin, olen nimittäin varsin ihastunut mun joulukuussa ostamiini Ray banin Clubmastereihin ja olen odottanut ihan hulluna että pääsen käyttämään niitä enemmän. Viime viikonloppuna sai ainakin olla arskat päässä jatkuvasti, jes! Kyllä se kevät sieltä tulee!

Takki Sheinside* / Toppi BikBok / Housut Monki / Kengät H&M / Korvikset H&M / Laukku Coach / Arskat Ray Ban Clubmaster / *saatu blogin kautta

Ensimmäinen asu pastellitukassa hot or not? Miten muut pastellihiusten omistajat pukeudutte? Onko jotain väriä mikä teistä on ihan no-no kirkasvärisen tukan/pastellivioletin tukan kanssa?

Meillä on aika rento pukukoodi töissä, jokainen pukeutuu niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. Koska mä olen meidän firman toistaiseksi ainoa naispuolinen henkilö, mulla on etenkin aika vapaat kädet, eivät jätkät tule mua neuvomaan pukeutumisasioissa. Viime viikolla valitsin kuitenkin vähän asiallisempaa päälle töihin, kun meidän toimisto muutti uusiin tiloihin keskustan MOWiin, ja en tiennyt minkälaista pukeutumistyyliä tilojen muilta käyttäjiltä löytyisi. Kuluneen viikon aikana on selvinnyt että mä voin edelleen jatkaa tutulla, hyväksi havaitulla linjalla: laittaa päälle ihan sitä mitä haluan.

Silloin kun aloitin työt mä oikein intoilin työvaatteista, haikailin bleisereiden, kynähameiden ja kauluspaitojen perään. Vuoden aikana on kuitenkin tullut huomattua että rennot vaatteet on vaan niin paljon mukavammat. Rakastan kyllä laittautua ja välillä on kiva lähteä vähän fiinimmässä työasussa liikenteeseen, mutta parasta on kun voi ottaa kengät pois ja olla villasukissa ja pehmeässä collarissa ja joustavissa superstretch-housuissa, ja istua miten sattuu.

Mulla tulee myös työpäivinä yleensä aika paljon käveltyä, yleensä n. 3-4km per päivä ja sen takia hyvät kengät on tosi tärkeät. Usein jalasta löytyy tennarit, mutta H&M:ltä reilu vuosi sitten ostetut tolppakorkoiset nilkkurit ovat myös olleet sen verran hyvät jalassa että myös niillä jaksaa kävellä.

Päivän asu / Takki H&M / Jakku Gina Tricot / Kauluspaita ZARA / Housut Gina Tricot / Kengät H&M / Lasit Ray Ban / Laukku  Rebecca Minkoff

Mun vähän siistimpi työasu sisälsi ohuen trenssityylisen mustan jakun, valkoisen epäsymmetrisellä helmalla varustetun kauluspaidan, mustat farkut ja korkeakorkoiset nilkkurit. Hiukset vääntelin lennokkaalle nutturalle minuutissa (kerrankin omasta mielestäni onnistui tämä vahingossa sutaistu kampaus). Päähän Ray Banit ja päälle musta klassinen villakangastakki, siinäpä se. Mun mielestä oikein simppeli ja toimiva perusasu töihin, ja ei nyt niin epämukavakaan kun en sentään farkkuja vaihtanut kynähameeseen.

Tsekatkaas muuten Oton uusi tukka samalla, se on aika päheä vaikka itse sanonkin! Herra luopui kasvatusprojektistaan ja vaihtoi sen hot violet -sävyyn ja tuttuun ja turvalliseen sivu- ja takasiiliin. Mä tykkään ja tyttöjen mielestä isi on myös tosi coolin näköinen. Saattaa ehkä olla että lähitulevaisuudessa mun ja Oton hiukset sopivat yhteen, mutta siitä lisää myöhemmin.

Työasu hot or not? Millaisia työasuja teillä yleensä on?