10x minä elokuussa

24.08.2020

Tää on edelleenkin niin siistiä, että näihin asukollaaseihin saa nyt mukaan jo asut k-y-m-m-e-n-e-l-t-ä vuodelta! WAU! Pidättelin taas naurun pyrskähdyksiä kun selasin vanhoja asukuvia (ja muitakin kuvia). Elokuussa 2011 oli aivan tavallista, että en kerännyt esimerkiksi vaatteita pois lattialta tai roskia tasolta, tai pedannut sänkyä ottaessani asukuvia. Ja sitten kuitenkin saatoin pohtia, että miten hitossa mun asukuvat ei koskaan näytä siltä, miltä kaikilla cooleilla bloggaajilla. Mutta niin vaan kokemus opettaa. Ei mun asukuvat vieläkään ole muotiblogi-tyylisiä asukuvia (ei ole tarkoituskaan), mutta jotain olen oppinut siitä, miten rauhoitetaan kuvausympäristöä. Näitä tehdessä tulee aina niin hyvä fiilis ja sellainen olo, että pitää oikeasti muistaa ottaa usein asukuvia, että tällaisia saa tehtyä vielä 20 vuoden päästäkin halutessaan. Mutta aloitetaanko asuista?

Elokuu 2011

 

Elokuussa 2011 odotin meidän esikoista. Luulin, että en ollut silloin vielä aivan viimeisilläni (koska laskettu aika oli vasta lokakuun loppupuolella), mutta neiti syntyi kuitenkin jo sitten heti syyskuun puolivälin jälkeen. Tässä mulla oli päällä muistaakseni Mamaliciousin äitiyspaita, H&M äitiyspillifarkut vahapinnalla, sekä Zaran leopardiballerinat terävillä kärjillä, joita rakastin. Laukku on Guessin ja kaulakoruista toinen mummon vanha ja toinen on Snö of Swedenin ja äidiltä saatu. Tämä asu on yksi simppeleimpiä asuja, joita mulla esikoisen raskausaikana oli ja laukkua sekä valtavaa korurypästä lukuunottamatta voisin sen kyllä pukea vieläkin päälle. Ei kuitenkaan ole tallessa enää ks. vaatteita.

Elokuu 2012

Elokuussa 2012 pukeuduin edelleen mustiin pilleihin, mutta nämä taisivat olla Cubuksen Jegging Janet. Vuonna 2012 nautin suunnattomasti siitä, kun kaupat alkoivat täyttyä jeggingseistä, jotka istuivat kauniisti mun pitkiin ja hoikkiin jalkoihin. Ennen vuotta 2012 kavennutin monet pillifarkut, koska niissä oli liian leveät lahkeet ollakseen mulle pillit. Mutta jeggingssit mullistivat mun maailman. Tämäkin asu on yllättävän simppeli ja kiva, etenkin asusteita lukuunottamatta. JC:n farkkupaita on edelleen tallessa, muut jutut eivät ja nuo jeggingsit eivät kyllä tosiaankaan enää mahtuisi mulle jalkaan. Nuo ketju-arskat olivat ihan mun lempparit silloin, nyt en kyllä enää käyttäisi.

Elokuu 2013

Elokuussa 2013 hiusten väri oli vaihtunut huomattavasti vaaleampaan ja farkkujen tilalla oli ihan vaan leggingssit. Armeijan vihreä tiikerikuvioinen kauluspaita oli yksi mun suosikkeja, löysin sen Zarasta vuonna 2o12 raskausaikana. Myös nuo niittikengät olivat Zarasta ja mun suosikit. Aika kiva paita mun mielestä, mutta olen jostain syystä kuitenkin luopunut siitä jo vuosia sitten. Kokonaisuutena ihan ok asu, mutta en enää laittaisi ohuita perus-leggareita kauluspaidan pariksi.

Elokuu 2014

Elokuussa 2014 mulla oli näköjään mom jeansit jalassa, wau! Luulin, että karsastin niitä vielä silloin, mutta nähtävästi en. Nehän näyttävät aika kivalta! Näistä kyseisistä housuista muistaakseni halkesi aika pahasti tuo lahje, jossa oli isoimmat reiät ja silloin en osannut niitä jatkojalostaa, joten päätyivät tekstiilinkierrätykseen. Hopeanvärinen neule oli vuodelta 2011 ja mustat sandaletit vuodelta 2013. Nuo ks. kengät olivat minulla jalassa viimeksi viikko sitten Oton serkun avovaimon valmistujaisissa, ovat kyllä olleet niin hyvä ostos. Mun luottokengät aina kesäisin. Laukun myin muutama vuosi sitten eteenpäin. Tämä asu on kyllä aika kiva, voisin laittaa edelleenkin päälleni.

Elokuu 2015

Elokuussa 2015 päälleni päätyi nähtävästi tekonahkaa, tekomokkaa, teko-krokonnahkaa, sekä nahkainen laukku. Aika nahkainen meininki! Mutta siis, tämä asu on kyllä mieluisa. River Islandin apsuviitta on edelleen tallessa ja tykkään siitä, se on monikäyttöinen vaate. Monkin tekonahkaleggingssit ovat kivat, mutta näistä luovuin, kun eivät enää mahtuneet minulle. Topshopin kenkien pohjiin kului parissa vuodessa niin pahat reiät, että niistä ei enää ollut kengiksi. Mutta ne olivat tosi kivat, siksi niitä käytinkin niin paljon. Näistä tallessa on vielä myös Coachin musta laukku, joka on edelleen yhtä hyvässä kunnossa ja kaunis kuin vuonna 2014, jolloin ostin sen Berliinistä. Voisin laittaa tämän asun päälle ihan hyvin edelleen.

Elokuu 2016

Elokuussa 2016 odotin meidän kuopusta ja olin onneni kukkuloilla, kun migreenit ja pahoinvointi alkoivat viimein hellittää. Tämä asu taisi olla yksi ensimmäisiä, joita kuvattiin niin, ettei mahaa tarvinnut enää piilotella. Tykkään kyllä simppelistä asusta kovasti. Tekonahkatakki on mulla edelleen tallessa, samoin kuin Marc by Marc Jacobsin laukku. Zaran farkut annoin serkulle, kun ne eivät enää raskauden jälkeen mahtuneet mulle. Rento asu, jonka voisin kenkiä lukuunottamatta laittaa päälle koska tahansa. Hassua katsoa itseäni ruskeilla hiuksilla (ja vielä punertavilla), kun tuo lyhyt parin kuukauden brunette-aika vuonna 2016 meinaa aina unohtua.

Elokuu 2017

Elokuussa 2017 meidän kuopus oli puolivuotias ja silloin ei taidettu ihan hirveästi ottaa asukuvia, en ainakaan löytänyt kovin monia. Tässä asussa jalassa on revityt mom jeansit (tallessa edelleen), musta tavallinen crop top sekä Oton kesähattu. Aika kiva ihan perus-asu, jonka voisin edelleen pukea päälleni. Vitsi miten ihana high five -vauveli meillä olikaan.

Elokuu 2018

Rakastan tuota sinistä Gina Tricotin mekkoa ja mun Vanseja. Molemmat ovat edelleen mulla olemassa ja käytössä. Miellän tämän sinisen mekon sellaiseksi syysmekoksi ja yleensä käytän sitä ainoastaan syksyisin. Jostain syystä ei vaan tule puettua sitä keväällä tai kesällä, vaikka ei se ole väriltäänkään erityisen syksyinen.

Elokuu 2019

Viime vuoden elokuussa Kaapelitehtaan pihalla kuvattu asu (Lindexin tekonahkatakki, H&M Conscious mekko, Vansit ja Oton sukat) on sellainen, joka on ollut mulla päällä ihan vasta. Myös nuo Monkin arskat ovat edelleen kovassa käytössä. Mekko kuuluu ehdottomasti kevään, kesän ja syksyn luottovaatteisiin ja nahkatakki myös. Myös Guccin (pian 3-vuotissynttäreitään viettävä( laukku on kovassa käytössä edelleen päivittäin.

Elokuu 2020

Tuoreimmat asukuvat ovat viime viikolta ja tykkään tästä asusta kovasti. Viime syksynä ostettu tekonahkahame ei ollut käytössä keskikesällä, mutta syksyyn se sopii jälleen mainiosti. Rakastan elo- ja syyskuun pukeutumista, kun silloin hameita voi käyttää vielä paljailla säärillä, mutta hamevalikoima on laajempi kuin kesällä, kun voi käyttää myös syksyisempiä materiaaleja. R/H Studion college on tuore kirppislöytö, kuten kerroin ja siitä on tullut ihan mun tämän hetken suosikki. Ray Banin arskat ovat vuodelta 2016 ja edelleen mun luotto-arskat. Ja 2018 ostetut Zaran maiharit ovat ihanan rouheat ja rakastan niitä hameiden ja mekkojen kanssa.

Sellainen kymmenen asun kollaasi tällä kertaa. Kyllä voi taas sanoa, että tyyli on muuttunut ihan valtavasti näiden kymmenen elokuun aikana. Toisaalta taas esimerkiksi viimeiset kolme elokuuta ovat sellaisia, että voisin koska tahansa laittaa ne asut päälle sellaisenaan ja kaikki asujen osat ovat ahkerasti käytössä. Sitä se kai on, kun löytää sen oman tyylin, että vaatekappaleet eivät enää lähde jatkuvasti kiertoon ja pois kaapista, vaan niistä omista lemppareista haluaa pitää tiukasti kiinni. Vuosi vuodelta niiden pysyvien lemppareiden osuus kaapissa on kasvanut.

Minkä vuoden asu on sun lemppari? Mun oma on tietenkin tämä uusin 2020, mutta vanhemmista ehkäpä vuoden 2015 asu.


Kaikkien aikojen parhaat kirppislöydöt

19.08.2020

Olin viime viikolla kirppiskierroksella mun serkun ja mun tädin kanssa ja muutaman tunnin kierroksella onnistuin tekemään enemmän kirppislöytöjä kuin koskaan aikaisemmin kerralla. Uskoisin, että eniten siihen vaikutti kokenut kirppisseura: serkku ja täti käyvät kirppiksillä usein ja paljon ja katselevat kaikkea rauhassa ja hitaasti. He myös tekevät lähes aina hyviä löytöjä. Lähdinkin heidän mukaansa sellaisella ”seuraa ja opi” -meiningillä, että nyt mä opettelen hyväksi kirppistelijäksi, koska oikeasti haluaisin ostaa vieläkin enemmän tarpeellisia juttuja kirppikseltä, enkä uutena.

Mä tykkään käydä kirppiksellä, mutta olen ehkä usein ollut liikkeellä vähän väärällä asenteella. Toki joskus on niinkin, että jollain kirppiksellä ei kertakaikkiaan ole yhtään mitään, mitä tarvitsisin. Mutta veikkaan, että useammin kyse on ollut siitä, että olen kiertänyt kirppistä sellaiset ”en mä kuitenkaan löydä mitään” -lasit päässä ja paahtanut vaan hullua vauhtia rekit ja hyllyt läpi. Ja eihän silloin varmaan löydäkään usein mitään, ellei joku juttu ole erikseen aseteltu vetonaulaksi kiinnittämään huomiota.

Nyt kun olin mun tädin ja serkun kanssa, yritin ensin viilettää hullua vauhtia siellä, kuten aina teen. Sitten huomasin, että täti ja serkku jäävät jonnekin kilometrin päähän katselemaan etanavauhdilla ja palasin takaisinpäin. Katselin hyvin hitaasti kaikki läpi itsekin, kun ei ollut muutakaan tekemistä siinä heitä odotellessa. Ja yhtäkkiä aloin tekemään löytöjä. Ensin löysin R/H:n maailman cooleimman collarin, joka oli aivan priimakunnossa ja juuri mun kokoa. Siis ihan mieletön löytö ja vain 35€ hintaan (kun collarin ovh. kai 135€).

Seuraavaksi löysin meidän kuopukselle Mini Rodinin voimamies-mekon, jota olen metsästänyt livekirpuilta vuosikaudet. Myin aikanaan meidän oman voimamies-mekon (kokoa 80/86), kun se jäi pieneksi keskimmäiselle vuotta ennen kuopuksen syntymää. Olen itkenyt sen perään siitä asti, kun sain tietää, että saamme vielä yhden tytön, joka olisi voinut mekkoa käyttää. Nyt löytyi priimakuntoinen voimamies-mekko ja juuri sopivasti kuopuksen koossa niin, että on vielä aavistus kasvunvaraakin. Mua vähän jännitti, että mitä hän on mekon persoonallisesta kuosista mieltä, mutta jännitys osoittautui turhaksi. Kun mä tulin ostosten kanssa kotiin, hän kiljaisi ekana, että ”Äiti on ostanut maailman hassuimman mekon”. Sitten hän kiskaisi sen innoissaan päälle, eikä olisi halunnut pukea seuraavina päivinä mitään muuta. Mekko maksoi 12 euroa.

Löysin myös hauskan puisen seinäkellon meidän alakertaan. Ollaan etsitty kivaa kelloa, mutta ei olla keksitty, että millainen olisi hyvä. Puukellossa on vaaleanharmaata nahkaa oleva ”kehys”, joka on kiinni messinkisillä niiteillä. Se yhdistelee ihanasti luonnon materiaalia meidän keittiön värimaailmaan. Aivan täydellinen kello siis keittiön läheisyyteen ruokailutilaan. Hintaa kellolla oli 3 euroa.

Toisella kirppiksellä en tehnyt löytöjä, vaikka katselinkin kaiken rauhassa. Tai no, nyt kyllä hieman huijaan. Kirppiksellä oli kahdet ihanat kengät, jotka eivät olleet kalliita ja olivat juuri mun kokoa. Mä kuitenkin mietin tätä tulevaa syksyä, jo mulla olemassa olevia kenkiä, sekä yhtä kenkiin liittyvää työjuttua joka on tuloillaan ja jätin molemmat kengät kirppikselle. Yritän  pitää kiinni siitä, että kirppiksellä käyminenkään ei ole syy ostaa turhaa tavaraa, jota ei oikeasti tarvitse. Toki kirppiksellä olen itselleni ehkä hieman armollisempi heräteostosten suhteen, mutta kuitenkin. En todellakaan tee aina täydellisiä ostopäätöksiä (tai ostamatta jättämis -päätöksiä), mutta hyvä jos edes joskus onnistun järkeilemään niin, että jotain ei-välttämätöntä ei lähde mukaan.

Kolmannella kirppiksellä löytöjä alkoi taas tulla. Ensin löysin aivan ihanat Mini Rodinin koirakuosiset housut, joihin tiesin meidän koirafanin ehdottomasti ihastuvan. Parin rekin päästä siitä löytyi huppupyyhe, jollainen meillä meni hukkaan muistaakseni Kreikan reissulla. Meillä oli ennen vaaleanpunainen, keltainen ja sininen luomupuuvillainen huppupyyhe eli jokaiselle lapselle oma, mutta se sininen taisi jäädä hotellille Kreikassa tai johonkin me se hukattiin. Nyt löytyi juuri se puuttuva eli sininen pyyhe ja meidän pyyhekolmikko on taas kokonainen! Sininen huppupyyhe maksoi viisi euroa.

Sitten löytyi vielä käyttämätön laput kiinni oleva Bobo Chosesin tämän kesän omenamekko 8 eurolla ja Kaikon uutta vastaavat tämän kesän leggingssit 15€ hintaan. Ihan huiput löydöt. Yhteensä kirppisreissulla meni 78 euroa, mikä on mielestäni varsin kohtuullinen summa erittäin hyväkuntoisista ja laadukkaista käytetyistä merkkituotteista + kellosta.

Tästä sain kyllä todellakin intoa kirppistelyyn taas! Edessä on välikausi- ja talvikamppeiden läpikäynti ja ihan ekana aion kurkata jemmat läpi, että löytyykö sieltä mitään lapsille sopivaa ja menevätkö viime syksyn kamppeet vielä. Ja jos jotain tarvitsee ostaa, aion ainakin kurkata kirppikset läpi, että onko siellä mitään sopivaa meille. Jos ei ole, niin suuntaan sitten kivijalkamyymälään ostoksille (ja kengät ostan uutena lapsille myös). Mun filosofia koko perheen vaateostoksissa on pitkään ollut se, että yhdistellään kirppiksiltä ostettua ja uutta keskenään ja lapsilla toki hyödynnetään myös kierrätys lapselta toiselle. Mä rakastan lastenvaatteita ja mielelläni ostan myös uusista mallistoista ihanuuksia, mutta siitä ei todellakaan ole haittaa, jos tekee osan löydöistä käytettynä! Ja nyt musta tuntuu, että pitkästä aikaa olen tehnyt hyviä käytettyjä löytöjä ja on intoa jaksaa etsiä niitä lemppareita.

Tulevaisuuden kirppiskierroksilla mun avainsanat on RAUHALLINEN tahti, rekkien perusteellinen läpikäynti ja avoin mieli. Sitten voi ehkä tehdä lisää huippuja löytöjä! 

Mikä on sun viimeisin kirppislöytö?