Junamatkat

05.04.2012
17
Tässä postauksessa aattelin kertoa miten meidän matkat meni, lähinnä siksi että jos joku miettii uskaltaako lähteä pienen lapsen kanssa junalla pitkälle matkalle. Helsinki – Oulu -välihän on lyhyimmillään sen 6,5 tuntia jonka meidänkin matkat kesti ja täytyy kyllä sanoa että ton kauempaa ei oltais kyllä varmana jaksettu Tiaran kanssa. Eli mentiin siis pendolinolla ja pendolinossa oli muutenkin se kiva et siellä on paremmin tilaa ja helpompi liikkua kun noissa vanhemmissa junissa.
Menomatka: 
+ Emmis seurana
+ Tiara oli niin nätisti koko matkan ettei mitään rajaa
+ Juteltiin suunnilleen koko junavaunun kaikkien matkustajien kanssa kun Tiara oli niin kova tutustumaan
+ Oltiin perillä jo 15.30
– Tiara nukkui koko matkan aikana yhteensä vain 40 minuuttia ja nekin kolmessa eri pätkässä sen kuuden ja puolen tunnin aikana
– Meidän istumapaikat oli ihan hirveen kaukana vaunupaikoista vaikka se myyjä sanoi että laittaa meidät ihan vaunupaikan viereen, eli ei voitu nukuttaa neitiä vaunuihin
– Vaunu oli täynnä pieniä lapsia jotka kaikki kilju ja huusi niin oli hieman rauhatonta
Tulomatka:
+Oltiin ihan vaunupaikan vieressä joten pystyin nukuttamaan Tiaran vaunuihin
+ Tiara nukkui kolmet päikkärit jotka kaikki kesti 30min-1h eli sain vähän istuakin ihan rauhassa
+ Koko juna oli ihan tyhjä joten oli aika rauhallista
+ Tiara taas tutustui kaikkiin vieruskavereihin jotka olivatkin aika avuliaita ja mukavia
– Tiara ei ollut ihan niin iloinen kun menomatkalla eli kiukkua tuli jonkin verran
– Vieraan mikroaaltouunin tehoa on vaikeaa arvioida ja tästä johtuen jäähdyttelin ravintolavaunutyöntekijän lämmittämää maitoa 20 minuuttia ennen kuin sain sen annettua Tiaralle
– Tiara teki kakkostavarat vaippaan ja oli aika epämukavaa suorittaa pyllypesua kokoajan katkeilevan vesisuihkun kanssa junan haisevassa vessassa, mutta selvittiin!
Tälleen yhteenvetona mä sanoisin että kyllä pienen vauvan kanssa voi ihan hyvin matkustaa junalla, jopa yksin. Mutta on se huomattavasti mukavampaa jos on puoliso tai kaveri mukana koska vessakäynnit ym on lähinnä kiinni siitä sattuuko vaunussa olemaan mukavia ja luotettavia vieruskavereita. Meillä onneksi sattui nyt paluumatkalla kun olin yksin olemaan mukava mummo vastapäisessä penkissä istumassa ja hän piteli Tiaraa sylissä kerran kun kävin vessassa. Kyllä mua jännitti kovasti menä junalla mutta kyllä noi matkat sujui mun mielestä aika hyvin siihen nähden miten mä pelkäsin niiden sujuvan.
Mitäs ootte mieltä, ootteko itse matkustanut pitkiä matkoja pienten lasten kanssa? Miten on sujunut? Matkustaisitteko mieluiten lentokoneella, autolla vai junalla vauvan kanssa?

Siellä, täällä ja tuolla

29.03.2012
80
Hui mikä viikko! Meillä on ollut niin kiirettä joka päivä, ollaan huideltu muskarissa, vauvakerhossa, puistossa keinumassa ja vaunulenkillä joka päivä. Saran ja Eliaksen kanssa ollaan kyläilty puolin ja toisin ja käyty pyörimässä niin kaupoissa kun ulkonakin. Eilisessä muskarissa Tiara oli onnesta soikeana kun pomputeltiin ja keinuteltiin ja tehtiin vaikka mitä. Mut huomaa kyllä et ikää on tullut lisää, pienemmät vauvat tykkäs rauhallisista silittelyistä ja muista mut Tiara ei tykänny yhtään, sillä meinas rauhallisessa kohdassa mennä hermokin vähän kun ei ollut tarpeeksi äksöniä. Mut onneksi sitten taas pomputeltiin ja neiti piristyi huomattavasti. Meidän pitää varmaan ensi kerralla mennä siihen isompien muskariryhmään jos siellä ois vaikka vähän nopeatempoisempaa.
           Tänään mun ihana rakas ystävä ja Tiaran kummitäti Emmis tulee Rovaniemeltä meille viikonlopuksi ja en millään malttais enää odottaa että me nähdään! Ennen nähtiin Emmiksen kanssa lähestulkoon jokapäivä joten on oikeesti sydäntä raastavaa miten eri suuntiin opiskelut (ja kihlatut) on meidät vieneet. Mutta pitää siis nauttia siitä että saadaan vihdoin nähdä kunnolla! Viimeksi nähtiin Tiaran ristiäisissä mutta sillon oli kyllä niin paljon hulinaa ettei ollenkaan ehtinyt nauttia ja pitää hauskaa. Huomenna meillä olis tarkoitus viettää Emmiksen kanssa tyttöjen iltaa ja Otto jää Tiaran kanssa kotiin. Ihan mukavaa kyllä päästä viihteelle vaihteeksi, kun ei oo tullut pariin kuukauteen käytyä oikeestaan missään yksin (tai siis ilman Tiaraa :D). Vaikka kyllä mulla taitaa taas tulla kauhea ikävä neitiä, mut ajattelin että lähdetään vasta sitten kun Tiara on mennyt yöunille niin se ei kerkeä kaipailemaan mua. 
         Sunnuntaina mä sitten lähdenkin Tiaran kanssa junalla kohti Oulua, ihanaa! Otto joutuu jäämään töihin, mutta onneksi meillä on sitten muutama päivä lomaa yhdessä pääsiäisen johdosta kun me tullaan neitokaisen kanssa takaisin. Musta on kyllä niin kiva päästä Ouluun näkemään kaikkia sukulaisia ja kavereita! Hirveä ikävä ollut kaikkia kyllä ja varsinkin äitiä. Ollaan alustavasti suunniteltu että tullaan keskiviikkona tai torstaina takaisin jo eli ei me kauhean kauaa keretä siellä oleskelemaan mutta pitää sitten vaan käyttää tehokkaasti se aika mikä me siellä ollaan. Mua vähän jännittää että vaikuttaako maisemanvaihdos Tiaran rytmiin tai yöuniin, mutta toivottavasti kaikki menee hyvin. Ja ei me kumminkaan siellä niin kauaa olla että jos jotain heräilyjä tai muita tulee niin ne toivottavasti unohtuu sitten taas kotona. Mutta sitten voisin laittaa vähän kuvia meidän palleroisesta (ja vähän mamistakin)!

Toissapäivänä harjoteltiin Tiaran kanssa kunnolla sormiruokailua silleen että neiti itse söi lautaselta. Annoin banaania ja kaksi maissinaksua ja molemmista Tiara tykkäsi. Banaaniakin yllättäen meni jopa suuhun asti, mutta sen syöminen näytti olevan tosi haastavaa kun sen pinta meni heti niin liukkaaksi ettei meinannut kädessä pysyä. Mutta me jatkamme harjoituksia! Pitää vielä ostaa semmonen imukuppilautanen että se pysyy paikallaan pöydällä kun Tiara sohii sormillaan. Vaikka aika hienosti toi meidän teipattu lautanen -systeemikin toimi, ei liikahtanu milliäkään vaikka kuinka Tiara yritti! Mutta voi sitä sotkun määrää, siinä sai hinkata limasia banaaneja lattiasta, housuista ja syöttötuolista oikeen urakalla. Mutta ei se oo niin vakavaa, oikeesti se oli aika kiva kattoa kuinka Tiara nautti ku sai itte oikeen sotkea ja hieroa banaania naamaan ja syöttötuoliin :D…

Päristely, Tiaran lempipuuhaa nykyisin! Tiara oppi sen jo pari kuukautta sitten mutta unohti tuon jalon taidon vähäksi aikaa. Nykyisin taas sylki lentää joka suuntaan kun Tiara päristelee oikeen kunnolla, ihana!

Toinen Tiaran lemppari tällä hetkellä on piiloleikki! Ei väliä kuka menee piiloon, neiti vai äiti mutta se on maailman hauskinta ja naurattaa niin hirmusesti. 

 Bongatkaa poskesta hieno naarmu jonka Tiara teki mulle lauantaina! Se on kumma että vaikka niitä kynsiä leikkelis joka päivä nii aina ne kasvaa ja on terävät. Meidän pikku tiikeri<3

Operaatio rusketus edistyy hyvin, tää kuva on maanantailta. Nyt oon kyllä jo oikeesti ruskee, toisin kun tossa kuvassa jossa on vaan hädin tuskin pientä päivetystä havaittavissa.

Isi päätti matkia Tirriskää kun neiti on nykyään aina tossa asennossa. Ei kuulemma tuntunut mukavalta toi varpaissa roikkuminen enää tässä iässä. Ja sitten vielä
muutama kuva meidän neidistä, jolla tunnetusti on maailman parhaat ilmeet:

Varmaan havaitsitte noista kuvista kuinka paljon Tiara tykkää asteikolla 1-10 sukkahousujen repimisestä; no ainakin miljoona! On toi pallero vaan niin suloinen että huhhuh! Ei mee kyllä yhtään päivää etteikö naurettais täällä kippurassa sen ihanille ilmeille. 

Tää kuva itsessään on ihan pyllystä koska ilme & siivousnuttura = hyi, mut kattokaa mun ripsiä! Siis toi Rimmelin Scandal Eyes Mascara semmonen oranssi paksu pötkylä on ihan parasta! Mun omat ripset ei koskaan oo näyttäny näin pitkiltä koska ne on oikeesti aivan totaalisen olemattomat. Suosittelen!
Nyt mä alan leikkimään Tirriäisen kanssa kun se kuuluu tuolta huutelevan partsilta että ”äitiii mä oon hereilläääää” okei no ei ihan, mut jokatapauksessa mä meen nyt hakemaan sen sisälle ja sillein. Mä varmaan postailen viimeistään lauantaina että ei tuu ihan hirveen pitkää taukoa, mut sillä aikaa niin käykääs kyselemässä tuossa kysymyspostauksessa mitä mieleen juolahtaa! Mahtavaa loppuviikkoa kaikille <3
PS: Kirjoitin yhteisen vastauskommentin sinne Ulkonäköpostaukseen, koska en tällä hetkellä kerkeä niihin kaikkiin vastailemaan. Mutta muihin kommentteihin vastailen ihan normaalisti joten tulkaa ihmeessä juttelemaan jos on jotain mielessä! Nyt moikkamoi <3

Vielä Oulua ja Neuvolaa

28.12.2011
29

Jouluaattoiltana tulin siis kipeeksi mutta siitä huolimatta meillä oli kaikenlaista puuhaa Oulussa. Käytiin moikkailemassa kavereita ja sukulaisia sekä hakemassa joululahja Tiaralle Netta-kummitädiltä. Sunnuntai-iltana mun pikkuserkku Sanna tuli kihlattunsa kanssa käymään mun tädillä (jossa siis majailtiin) pienen Juho-vauvan kanssa joka on Tiaraa vain viisi päivää vanhempi. Meillä oli Sannan kanssa kuus viikkoa laskettujen aikojen välissä mutta Juho pysytteli masussa vähän pidempään ja Tiaralla taas oli kamala kiire ulos! Kyllä sen huomasi että ikäero on oikeasti vähän suurempi kuin viisi päivää. Juholla pysyi jo lelu todella hyvin kädessä ja meni suuhunkin mutta Tiara ei  vielä oikein osaa tarttua leluihin. Juho myös kannatteli päätä todella hyvin masulleen ollessaan ja Tiaralla taas ei pysy pää vielä niin kauaa ylhäällä kun alkaa väsyttää niskaa. Mutta eipä sillä väliä ole, hienosti kehittyy molemmat pienet! Tässä vähän kuvia meidän pötkylöistä:

”Uskaltaisinkohan ottaa Juhoa kädestä kiinni, on se aika söpö!”

”Nyt väsyttää, miten toi Juho jaksaa venytellä noin tomerana?”

”Naurattaa hirveesti ku te kokoajan höpötätte meille!”
Ihana Juho♥

Tiara juhon isin sylissä

Ja Juho Tiaran isin sylissä

 Oli kyllä hauskan näköstä kun vauvelit makas nassut vastakkain masulleen lattialla ja tuijotteli toisiaan. Tiaralla pääsi muutama naurun kiljahduskin ennen kun alko ärsyttämään se pään kannattelu. Kyllä ne selkeesti oli jo kiinnostuneita toisistaan ja oli ihana kattoa pieniä ihmeitä♥

Sunnuntaina käytiin myös mun toisella tädillä kylässä Haukiputaalla ja sieltä ajeltiin Jarnon kautta käymään Netalla. Tiara oli kyllä niin ihana ilopilleri vaikka olikin paljon uusia paikkoja ja ihmisiä. Oli kyllä ihana nähdä sukulaisia ja kavereita pitkästä aikaa.

Ihana Miki silittää Tiaran päätä ja Tiara kuolaa mun tädin housuille♥ Onneksi Miki osasi silittää varovasti päästä nii ei tarvinnu pelätä sen aukileen puolesta 🙂

Isi ja tytär Netan luona 🙂

Otolla on päällä uusi joululahjahuppari, lahjoista postausta myöhemmin koska iso osa on nyt kakkasina pyykissä tai muutenvaan jossain hukassa 😀

Tiaralla velmu ilme ja päällä myös uusi joululahjahaalari♥

Meillä oli kyl niin fiksut jutut Oton kanssa♥ Mut hei Otto on hyvä letittämään! ;D

Sitten ois vielä neidin neuvolakuulumisia kerrottavana. Neuvola oli siis tänään 8.15 ja neuvolatäti karttoi mua ku ruttoa ku olin kuulemma niin flunssanen, onneksi älysin heti kysyä lääkäriaikaa ja sain sen 9.15. Lääkäri oli todella mielenkiintonen tapaus; ensin laitto mut hengittämään silleen lyhyitä ja syviä hengenvetoja kun ei kuulemma muuten kuullu hengitysääniä kunnolla ja sen jälkeen teki mulle puhallustestin ku olin ihan hengästyny ja väitti että mulla on astma. (Tokihan on happisaturaatio varmasti yhtä hyvä räkätautisella kun terveellä♥) Joudun nyt jonnekki jatkotutkimuksiin tammikuussa mut en kyllä usko et niissä näkyy mitään. Sitten se kans kysy et onko mulla anemia ku oon niin kalpee.. Haloo kai mä nyt oon kalpee jos mulla on kuumetta vaikka kuin paljon ja oon muutenki ihan sairas.. Sitten katto mun silmiä ja venytti silmäluomia ja totes että ei oo anemiaa. No miten se sieltä silmistä muka näky?? Kuumeen se mittas ja sano että ”Joo on kuume”. Ei sit viittiny kertoa paljonko sitä kuumetta tuli mitattua. Tän lisäksi se sitten kysy et minkä ikänen vauva meillä on ja tenttas että imetänkö. Sit ku kerroin että en imetä niin se halus tietää että miksen ja kun selitin nii se sano ”Voitko kertoa yksinkertaisesti, minä haluan ymmärtää”. Sit se toisti kaiken mitä olin just sanonu ja totes että ”aijaa okei se on ihan ookoo”. Sellanen arvauskeskusreissu tällä kertaa, nyt niitä neuvolakuulumisia (Suluissa 2kk mitat):

Paino: 5874g (4940g )
Pituus: 59,5cm (57,5cm )
Pipo: 40,1cm (38,7cm)
”Iloinen hymyilevä tyttö. Kasvaa tasaisesti. Ääntelee ja on kiinnostunut ympäristöstä.”

”Mullapa on maailman paras isi! Mut on toi lamppu kyl nyt isii jännempi!”

 Sain napattua neidistä muutaman kuvan joissa lelu jopa pysyy kädessä! Tässäpä vielä muutaman sellanen:

”Naminami uusi Brion helistin! Kyl se vähä aikaa pysyy jo handus jos oikeen kovasti yritän!”

”Mä en kyl älyy yhtään mitään nyt joten tyydyn puristamaan tätä helistintä rystyset valkosina!”
”Tää Sophie The Giraffe oli kyl aivan ihana lahja! Kiitos Nettuli!”

”Voi hitsi tää on jännä!”
Rokotuksetkin meni hyvin, vähän neiti itkaisi mutta rauhottui onneksi nopeesti. Oli se kyllä sydäntäsärkevää kattoa ku toista satutetaan eikä se yhtään ymmärrä että miksi, mutta onneksi Otto oli mukana. Nyt vaan toivotaan ettei Tiaralle tuu kuumetta tai masuvaivoja, käytiin kyllä ostamssa suppoja varmuuden vuoksi. Neuvolatäti sanoi että iltamaidon joukkoon voi alkaa sekoittamaan jo osan porkkanaperuna- tai maissivelliä niin jatkuu yöunet yhtä hyvinä kun tähän asti. Soseitakin voi kuulemma maltillisesti maistella maku per viikko. Naurattaa kun sillon neidin 3kk-postauksessa tein arviot painosta ja pituudesta, meni kyllä ihan metsään ku pituus ei oo vielkää yli 60cm ja paino taas meni 300g:lla yli mun arvauksesta. Taidan olla itekki aikamoinen arvauskeskus, lol.Nyt mä jatkan tätä ihanaa niistämistä ja yskimistä. Toivottavasti lääkärin määräämä yskänlääke alkaa pian purra tähän räkätautiin ja voisin vaikka viettää kivan uudenvuoden Oton ja Tirriäisen kanssa kotosalla. Hauskaa iltaa kaikille teille ihanille! Ja vastailen kommentteihin sitä mukaa kun kerkeän/jaksan.. Ei o mikää kovin mukava olotila just nyt 🙁 Mä palailen! Moi♥

JouluOulu-OuluJoulu

27.12.2011
22

Olipas järkevä otsikko tai sit oon vaan ääliö. Selvisin aattoiltaan asti terveenä ja sitten iski flunssa joka on kokoajan ollu pahenemaan päin ja nyt on ihan hirvee olo, huomenna on aamulla Tirriskän 3kk-neuvola nii aattelin samalla kysästä lääkäriaikaa itselleni. Mut eipäs mennä asioiden edelle, tää on nimittäin minun Matti Myöhäsen joulupostaus, toivottavasti joululöpinää mahtuu vielä pikkusen eikä tuu jo aivan korvista ulos. Huomenna on sitten luvassa normipostausta, oon niin väsyny ja kipee että nyt laitan teille vaan täyslaidallisen joulukuvia selityksineen ja huomenna sitten toivottavasti paremmassa olotilassa kirjottelen pidempää stooria.

Minä ja kaksi ihanaa pikkutonttua, Tiaratonttu ja maailman paras 2v kummipoika Miki♥

Miki oli kyllä niin ihana ku sen kokoajan piti huolehtia Tiarasta ja antaa tuttia ja silittää♥

Tulipa tossa viime viikolla leikattua Oton hiuksetkin, joku sillon sanokin että ”Otto parturiin!” täällä blogissa kun laitoin ristiäispostauksen niin nyt on sit herran kuontalo siistitty! Oli kuulemma tyytyväinen mun kätten jälkeen.

Joulupukin odottelu on kyllä rankkaa puuhaa!

Mun täti hääräsi meille keittiössä ihan mielettömän hyvät jouluruuat ja kinkkuki oli ihan hirmu hyvää vaikken yleensä siitä niin paljoa perustakaan 🙂

Miehet olkkarissa, naiset keittiössä ja Iina kameran takana! 😉

Ruoka maistui kaikille ja juttua riitti ihanalla jouluaterialla! (Meillä oli kyllä joulun aikana ainaki kymmenen jouluateriaa ;D)

Tirriäis-tonttu kuukahti ku pukin odottelu oli rankkaa ♥

Mun ihana Veera-serkku jakoi vähän karkkia jälkkäriksi!

Hieno ja todella lämmin takkakin roihusi taustalla 😉 Ei mut oikeesti tosta tuli semmonen lämmin fiilis vaikkei se oikee ollukkaan! 😀

Ihana perinteinen joulukuusi♥

Sitten saapui vihdoin kauan kaivattu pukki jota Tiara kauhistuneena tuijotteli 😀

Veeruska toimi aputonttuna ja jakoi meille lahjoja♥

Kyllä hymyilytti kun tiesi että pian saa paketteja!

Toi meidän joulupukki oli niin hellyyttävä tapaus ku oli partakarvatki jääny silmälasien alle solmuun eikä se oikeen nähny kunnolla mitä paketeissa luki :—-D

Veera ja Miki istu kiltisti pukin polvelle vaikka tais niitä jännittää aika kovasti!

Meidän neiti taas ei jännänny yhtään, aattelin että se alkas itkemään ku joutuu pukin syliin mutta ei kuulunukaan itkua vaan onnellista partakarvojen maiskuttelua kun se yritti syödä niitä ihan antaumuksella 😀

Siinä se viihty pukin sylissä, maailman sulosin pikkutonttu♥

Sitten iski nälkä ja piti saada vähän maitoa masuun ennen kun päästiin pakettien kimppuun!

Kultainen Anniina oli laittanu pikku Tirriäiselle paketin postiin mistä paljastui aivan ihana Tiaran näkönen lahja jonka kuvailen tänne myöhemmin! Kiitos Vielä Anniina, Hassan ja ihana Ilias♥

Mörkö totesi että joulupukin lahjasäkkien päällä on oikeen hyvä nukkua kun se taas kerran unohti ne ja lähti vaan lätkimään seuraavaan lahjanjakokohteeseen.

Tiara rakastui lahjapaperiin, se rutisi niin kivasti kun sitä rutisteli kädessä♥

Siinä vähän mun lahjoja

Dakapo-rasia, Babylissin sauvakiharrin, Calvin Kleinin One SHOCK -hajuvesi, kannettava akkulaturi puhelimeen (ku en kuulemma koskaan muista ladata sitä ja sit loppuu akku :D), Carrien Nuoruusvuodet -kirja, Zaran lahjakortti, ihanat pinkit unelmanpehmeät pyjamahousut ja lämpöiset villasukat

Äiti oli onnellinen saamastaan yöpaidasta ;D Me Helsingin tontut tiedettiin kyllä mistä äiti tykkää♥ 😀

Mikille tuli väsy kun pukki oli niin jännittävä ja oli niin paljon paketteja avattavana, toinen päätti sitten simahtaa lattialle ♥

Meillä oli aivan mielettömän ihana joulu täynnä lasten riemua ja namia ruokaa. Illalla kun lapset oli menny nukkumaan me aikuiset rentouduttiin kinkku-sinappileipien ja Super Marion parissa Wii:llä. Oli mukavaa! Nyt mä painelen unten maille (Sängyssä oon jo valmiiksi kun täällä tullu maattua koko päivä) Huomenna siis muita Oulu-juttuja sekä neitokaisen neuvolakuulumisia, tulin tekeen vaan tän tänään ku lupasin! Hyvää yötä ja toivottavasti te ette oo kipeinä♥


Ei niin pienissä häissä

02.08.2011
41

Eilen kotiuduttiin illalla Oulusta ja siinä sittten kotimatkan aikana metrossa mulla alkoi kauhea kurkkukipu ja nyt oon täällä ihan flunssasena elellyt kurkkupastilleilla ja kaakaolla koko päivän. En kyl ymmärrä miten noin nopeesti voi ees tulla kipeeksi, junamatkan jälkeen kävin viel kaupassa ja sit mentiin metroon ja siinä vaiheessa ku metro oli Vuokissa oli mulla aivan järkyttävän kipee kurkku. Mut sitten ilosempiin asioihin, eli niihin mun tädin häihin!
                     Häät oli siis viime viikon perjantaina ja ihanat häät olikin! Ruuat oli tosi hyviä ja oli ihana nähdä kaikkia sukulaisia pitkästä aikaa. Oli paljon kaikkee ohjelmaa ja ei tullu tylsää missään vaiheessa. Mulle se illan kohokohta oli morsiuskimpun heitto, nimittäin sain kuin sainkin sen kimpun itselleni :D. Ja ei toi murukaan kauhistunu, päinvastoin. Että ehkäpä sitä joskus tulevaisuudessa pääsee sit suunnittelemaan omia häitäkin..

 Tässä ois sitten vähän kuvasaldoa hääjuhlista (ja tarkoitan siis tosiaan että vähän), tuli jotenki tehtyä niin paljon kaikkea muuta kun keskityttyä kuvien ottamiseen 😀

Morsiuskimpun heitto 😀 En ois kyl ikin uskonu et oikeesti saan sen! 😀

Mun ihana serkku innostu laulamaan R-A-K-A-S karaokessa :D♥

Kulta oli maailman komein puku päällä♥ Mun mekko: Gina Tricot, Laukku: Spirit Store, Korkkarit: DinSko

 Häiden jälkeen mentiin viikonlopuksi sitten Oton kanssa mun tädille hoitamaan mun kummipoikaa ja serkkua. Oli kyl hauskaa, on noi pikku pirpanat nii hauskoja ja mun kummipoika on maailman ilosin lapsi. Koko viikonlopun aikana kuulin vissiin yhden kerran et kummipoika itki ja seki itku kesti ehkä kolme sekunttia :D.

Otto pääs peseen mun kummipojan kakkapyllyy, se oli kyl hauskaa katsottavaa :D:D:DD

Mun serkku ja mun kummipoika (myöskin mun serkku) on molemmat ihan rakastuneita Ottoon, ihana kttoo ku kulta viihtyy niin hyvin lasten kanssa :)♥

Kun tulin eilen kotiin ja aloin kahlaamaan mun formikysymyksiä läpi mulla pisti silmään se että on niin monia ihmisiä jotka ei kestä muiden onnellisuutta. Mulle oli tullut useita kommentteja/kysymyksiä koskien sitä et meidän onni ei muka tulis kestämään ja mä eläisin jossain haavemaailmassa. Kukaan näistä jotka noita asioita tuolla kirjoittelee ei näe millaista meidän jokapäiväinen elämä on eikä todellakaan voi tietää tuleeko meidän rakkaus särkymään. On ihan hirveen surullista miten kyynisiä ja katkeria ihmiset voi olla. Onko se heiltä pois jos mä olen onnellinen? Mä itse ainakin oon aina elänyt sillä periaatteella että jos jollain toisella menee hyvin nii se ei oo mitenkään multa pois vaan päinvastoin, oon onnellinen hänen/heidän puolesta. On olemassa myös tervettä kateutta, sellasta et toivois vaikka et itselläkin ois asiat yhtä hyvin, mut tollanen pahantahtonen paskan toivominen toisille ihmisille on jotenki vaan niin ala-arvosta ja ihan käsittämättömän säälittävää. 
                          Mä en todellakaan usko siihen et ”Kel onni on, se onnen kätkeköön”, miks mä esittäisin et meil menee jotenki huonosti vaan et jotku idiootti anonyymit ois tyytyväisiä itseensä ja siihen et jollain menee huonommin kun niillä? Teen tätä blogia siksi koska mä haluan kirjottaa ja kertoa mun elämästä sellasena kun se on. Tällä hetkellä mun elämässä on kaikki hyvin ja jos joku ei kestä sitä lukea niin voi olla lukematta, mut aivan turha tulla mulle väittämään et meidän rakkaus ei kestä ja mä haaveilen jostain turhasta. Mun ei tarvi haaveilla ku mä elän täl hetkel just sitä elämää mistä oon haaveillu. Katkerille nyymeille suosittelen jatkossa vaikka ihan ammattiapua kun tollanen katkeruuskohtaus iskee, vaik enpä usko et kukaan psykologikaan voi ottaa vakavasti noin idiootteja ihmisiä.

Mä oikeesti en voi lakata ihmettelemästä joidenkin ihmisten toimintaa, hyvät naurut noista tosin saa joka kerta. Jollakin oli eilen myös huoli siitä että esitän et mua ei satuta noi kommentit vaik oikeesti muka satuttais. Asia ei ole näin koska oonhan mä ennenkin kertonut esimerkiksi täällä jos joku kommentti on saanu mut vaikka itkemään. Kyl mä kerron jos mua loukkaa joku asia, mut tollaset lähinnä vaan huvittaa säälittävyydellään.

Nyt voisin kyllä mennä keittämään uuden kattilallisen kaakaota kun kurkku on taas sen verran kipee :S. Huomenna luvassa masupäivitystä ja Oulun ostoksia. Lisäksi ajattelin päivittää tota ”tulevia postauksia” -osiota kun viime postaukseen tuli taas paljon kivoja postausideoita. Kiitos niistä♥ Mä palailen ja kertokaa ihmeessä jos teillä on omakohtaisia kokemuksia katkerista anonyymeistä/ muista katkerista ihmisistä, saa toki muutenkin kommentoida!

Terkuin kipee Iina ja riehuva masuasukki ♥


« Vanhemmat
Uudemmat »