Vauva puoli vuotta

15.02.2022

Niinhän siinä pääsi käymään, että viime viikolla vauvalle tuli jo puoli vuotta ikää mittariin. Tällä viikolla meillä oli myös puolivuotis-neuvola ja siellä kaikki oikein mallikkaasti. Kirjoitan tähän postaukseen hieman vauvan kuukausikuulumisia ja taitoja.

Tällä hetkellä vauva nousee sylissä itse karhukävelyasentoon, seisomaan ja istumaan ja osaa peruuttaa sylistä esim. sohvalle istumaan merenneitoasennon kautta. Mutta lattialla hän ei vielä itse mene näihin asentoihin. Lattialla hän vetää mittarimatoa, pyörii akselinsa ympäri ja kääntyilee selältä mahalleen ja mahalta selälleen. Hän saa varpaat suuhun ja kierimällä ja peruuttelemalla liikkuu kyllä jo välillä metrin tai pari suuntaan tai toiseen.

Mutta ei onneksi ole ottanut ihan samanlaista kehitysspurttia kuin isosiskonsa tässä iässä, joka oppi silloin juuri ennen puolivuotispäivää viikon sisällä yhtäkkiä kaiken mahdollisen. Ensin peruuttamaan nopeasti ryömien, sitten konttausasennon, istumaannousun, polville nousun ja konttaamisen. Siitä parin viikon päästä hän jo nousi seisomaan ja otti askelia tukea vasten. Olen todella kiitollinen siitä, että nelonen pysyy vielä paikallaan ja kerää ensin hieman lisää ikää ennen kuin alkaa suhaamaan paikasta toiseen ja kiipeilemään ja seisomaan. Siinä pääsee paljon helpommalla vanhempana, kun ei tarvitse olla vielä näin pienen kanssa sydän syrjällään.

Neuvolassa hän sai kuitenkin valtavasti kehuja motorisista taidoistaan ja etenkin käsien motoriikka on kehittynyt sormiruokaillessa tosi vauhdilla. Hän saa hyvin jo pieniäkin juttuja, kuten puffeja, vietyä suuhun, ja nauttii kovasti syömisestä. Myös smoothiepussista syöminen sujuu jo itsenäisesti. Sormiruokailu aloitettiin 5,5kk iässä kun valmiudet täyttyivät ja nyt kuukauden aikana ollaan edetty siihen, että hän syö jo viisi ateriaa päivässä ja on maistanut eri viljat, eri lihat ja kalat, monet vihannekset, hedelmät ja marjat sekä pähkinät läpi. Ollaan ainakin tehty parhaamme allergiariskin minimoimiseksi, eikä reaktiota ole tullut mistään ruoka-aineista.

Sormiruokailu on ollut tälläkin kerralla tosi hauskaa, edullista ja helppoa. Jos et oo vielä lukenut mun postausta sormiruokailun aloituksesta, perussäännöistä ja vinkeistä, niin käy ihmeessä lukemassa, jos teille ruokahommat ajankohtaisia. Ensi viikolla on tulossa myös instassa ja täällä blogissa vinkkejä ja reseptejä helpoista sormiruuista. Esimerkiksi viime sunnuntaina käytin tunnin kokkailuun ja tein vauvalle pakkaseen valmiiksi neljää eri sormiruokaa, joita aina helppo sieltä yksitellen sulattaa silloin, jos meidän muun perheen ruoka on sellaista, ettei suoraan sovellu (ilman suolaa) vauvalle. Ne riittävät hyvin pariksi viikoksi monelle eri aterialle.

Hampaita meidän tyypillä ei vielä ole puhjennut, mutta neuvolasta saatiin jo hieno tummansininen hammasharja mukaan. Lisäksi vinkattiin, että heti kun eka hammas puhkeaa, niin saa alkaa antamaan pienen murusen xylitol-pastillia aina ruuan jälkeen. Kyllä vaan Herra Hakkarais-pastillien kulutus on aivan valtaisaa nykyään jo kolmen lapsen kanssa ja kohta kun tämä pieni liittyy mukaan niin saisi ostaa varmaan jätesäkillisen niitä kerralla, että riittäisi edes hetkeksi, hah. Sormiruokailu on onnistunut mainiosti ilman hampaitakin, eihän niitä pehmeiden ruokien kanssa tarvitse mihinkään ja ikenillä saa varsin hyvin nyhdettyä ja muussattua ruokaa pienemmäksi.

Vauvan lempiruokia ovat mm. itse tehdyt bataattipihvit ja kalapuikot, luumusose, puurorieskat, mansikka, kurkku ja hunajameloni. Hän maistaa tosi ennakkoluulottomasti kaikkea ja ei ole ainakaan vielä hirveästi tullut vastaan sellaisia ruokia, joista hän ei olisi tykännyt. Hän jaksaa hienosti keskittyä ruokailuun ja ruokaa menee myös masuun asti. On ihanaa kun nykyään hän syö aina samaan aikaan kun muu perhe, niin jokainen saa keskittyä omaan ruokaansa ja syödä sen lämpimänä.

Vauvan lempipuuhia on kirjojen lukeminen (etenkin sama vanha suosikki kuin isosiskoilla, Pikku-Eetu), uiminen vauvauinnissa, peilistä katseleminen, kirahvin jäytäminen ja siskojen kanssa leikkiminen tai ihan vaan heidän puuhien seuraaminen. Isosiskot rakastavat leikkiä vauvan kanssa ja pitää häntä sylissä ja kaikki haluavat tehdä sitä mahdollisimman paljon joka päivä. Mut on suorastaan yllättänyt se, miten kovasti siskot haluavat olla vauvan kanssa, se ei ollut mitään alkuhuumaa vaan meillä jaellaan edelleen lasten toiveesta minuutilleen tarkkoja vuoroja, kuinka paljon jokainen saa kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa.

Päiväunia vauva nukkuu näin puolen vuoden iässä yleensä normipäivänä kolmet. Kahdet lyhyemmät 30min-1h unet ja sitten yhdet pidemmät n. 2-3h unet. Joskus saattaa tämän lisäksi nukahtaa jollakin random automatkalla hetkeksi. Öisin hän nukkuu edelleen n. 11-12 tuntia putkeen, kuitenkin välissä syömään havahtuen. Nyt on ollut taas reilun viikon ajan vähän enemmän havahtumisia yön aikana, ehkä 5-7 kertaa on syönyt. Mutta onneksi kuitenkin jatkaa aina samantien unia, eikä herää kokonaan. Vauva saa edelleen rintaa aina halutessaan niin päivällä kuin yöllä ja syö yleensä n. 10-12 kertaa vuorokaudessa ainakin. Koska rintamaito on edelleen pääasiallinen ravinto alle 1-vuotiaalle, niin hän saa aina ensin maitoa ja sitten sormiruokaa päälle.

Hän on kyllä meidän ihana pieni aurinko, niinkuin on ollut syntymästään asti. Ilahduttaa meidän jokaista päivää ja on niin ihanasti messissä kaikessa. Onnea vielä rakkaalle suloiselle ja ihanalle puolivuotiaalle vauvalle. On niin valtavan suuri onni, että saimme hänet vielä meidän perheeseen <3


15. raskausviikko (14+0-14+6)

09.03.2021

Tällä viikolla olen saanut useamman kerran itseni kiinni miettimästä, että olenko mä raskaana ollenkaan! Varsinkin aamupäivällä ja päivällä on ollut monesti jopa epätodellisen hyvä ja energinen olo. Se energinen keskiraskaus on ilmeisesti todellakin alkanut. Toisaalta sitten taas illalla supistelee tiheästi ja on sellainen ”pallo” olo, jos on päivän aikana touhunnut paljon. Eli esimerkiksi jos täytyy käydä kaupassa tai haluaa käydä lenkillä, se on parempi hoitaa aamupäivällä, jolloin supistukset eivät kiusaa joka askeleella vielä ja askel kulkee kevyesti kuin ei raskaana olisikaan.

Vauva liikkuu ja tunnen hänen liikkeensä, mutta välillä voi olla, että tunnen vain kerran päivässä ja välillä tunnen useamman kerran päivän aikana.Tämäkin lisää sitä epätodellista fiilistä, että onko siellä ketään  ja kasvaako hän hyvin, kun potkujen määrä ei vielä ole lisääntynyt mitenkään valtavasti siitä, mitä se oli pari viikkoa sitten. Mutta pikkuhiljaa hän vahvistuu ja kasvaa ja varmasti pian liikkeitäkin alkaa tuntumaan useammin. Enää seitsemän viikkoa siihen maagiseen 22 viikon rajaan.

Mulla oli tämän viikon aikana myös neuvola, joka sujui hyvin. Siinäkin tosin vauva karkaili, kun yritettiin saada sydänäänet kuuluviin. Varmaan kolme kertaa kävi niin, että saatiin just syke kuulumaan muutamaksi sekunniksi, sitten vauva potkaisi doppleria ja karkasi niin, että ääniä sai taas etsiä vaikka kuinka kauan. Mutta syke oli vahva ja hyvä, oli ihana kuulla se.

Painoa mulle oli tullut nyt tähän 15. viikon neuvolaan mennessä lähtöpainosta 1,8kg. Olin jopa hieman yllättynyt, että niin vähän, kun mulla on ollut jotenkin niin pehmeä olo viime aikoina ja kun liikunta oli niin vähäistä silloin, kun oli lääkäriltä lepokäsky monen viikon ajan. Mutta kai se pehmeys on enemmän mun päässä, heh. Ihan hyvä, että painoa tulee maltillisesti näin alussa, kun yleensä sitten keskivaiheilla mulla on tullut enemmän.

Kaikki oli neuvolassa normaalia, hemoglobiini oli edelleen hyvä 133 ja kaikki muutenkin mallikkaasti. Olipa ihanaa kun nyt tälle neuvolakäynnille sain meidän ”oman” terveydenhoitajan. Jouduin ekassa neuvolassa menemään toiseen neuvolaankin, että kerkesin saada lähetteen ajoissa niskapoimu-ultraan. Sielläkin oli aivan ihana ja mukava terveydenhoitaja, mutta onhan se aina eri käydä sillä tutulla.

Meillä on ollut sama neuvolan terveydenhoitaja esikoisen raskausajasta lähtien (tai no siitä, kun muutettiin meidän ekaan yhteiseen kotiin Oton kanssa mun ollessa raskausviikolla 15 tai 16. Eli nyt tulee huhti-toukokuussa kymmenen vuotta! Hän on aivan ihana ihminen ja seurannut meidän tarinaa alusta asti, nähnyt meidän lasten kasvun ja toivottanut kahdelle vanhimmalle jo hyvää matkaa koulutielle. Hän on aina kohdannut meidät lempeästi ja arvokkaasti, vaikka kymmenen vuotta sitten olin vasta 19-vuotias teini. Hän on käynyt meidän jokaisessa kodissa neuvolan kotikäynnillä katsomassa vastasyntynyttä, ja ollut aina mukana meidän elämässä. Ihanaa, että saadaan pitää hänet edelleen!

En siis meidän muuton myötä vaihtanut neuvolaa, vaan käydään edelleen samassa kuin ennen juuri siksi, koska haluttiin pitää sama terveydenhoitaja. Ja nykyään kun on auto, niin ei sillä neuvolan sijainnilla ole mitään merkitystä sinällään, ekan neuvolakäynnin kävin Viiskulman neuvolassa keskustassa, kun sieltä löytyi vapaa aika. Sekin oli hauska sattuma, sillä myös esikoisen raskausaikana kävin sen ekan käynnin nimenomaan Viiskulman neuvolassa, kun asuin silloin vielä Ullanlinnassa. Jotenkin tämän raskauden kohdalla niin monessa jutussa on sellainen ”ympyrä sulkeutuu” -fiilis, että just näin tämän pitikin mennä.

Silloin 10 vuotta sitten kävin Viiskulman neuvolassa epävarmana 19-vuotiaana teininä ja nyt sain mennä sinne uudelleen itsevarmana tulevana neljän lapsen äitinä, joka ei tuntenut itseään yhtään huonommaksi kuin ketään muutakaan. Ja ei, en missään nimessä ollut 19-vuotiaanakaan ketään muuta huonompi. Mutta silloin tuntui siltä. Nyt mua hymyilytti istua siellä samassa odotushuoneessa kuin silloin. Muistin sen jännityksen ja epävarmuuden ja miten me Oton kanssa silloin istuttiin siellä pyörittelemässä peukaloita, eikä yhtään tiedetty mitä odottaa. Nyt oli ihan toinen fiilis, kaikki meni rutiinilla ja oli jo entuudestaan tuttua, paitsi se, että nyt saakin syödä pehmeitä pastöroituja juustoja, kunhan niissä on hyvin päiväystä jäljellä.

Asiasta kukkaruukkuun, nyt olen myös alkanut nukkumaan heräämättä öisin pissalle, mikä on I-H-A-N-A-A! Nyt nautin tästä niin kauan, kunnes sitten loppuraskaudessa se vessaramppaaminen öisin alkaa uudelleen. Vielä viime viikolla heräsin kuuden-puoli seiskan maissa aamuisin ja olin aina hereillä ennen kaikkia muita. Mutta nyt eilen nukuin jopa 7.50 asti ja tänäänkin heräsin vasta herätyskelloon 7.15. Eli ehkä tässä on nyt toivoa, että saisi hetken aikaa nauttia ihan tavallisista katkeamattomista yöunista ja normaaleista aamuherätyksistä? Ihanaa!

Loppuun vielä samanlainen koonti kuin viime viikolla:

Checklist raskausviikko 15:

Vauvan koko hedelmänä: Päärynä.

Cravings: Tuoreet mansikat.

Oireet: Harjoitussupistukset liikkeessä, muuten ei oireita.