Kaivoin pitkästä aikaa tekonahkapöksyt kaapista esiin, olin kokonaan unohtanut niiden olemassaolon vaikka ne olivat mun viime syksyn lempparipökät! Ne ovat mukavat jalassa, tekonahkan alla on paksua ja lämmintä trikoota ja ne tuovat kivasti särmää tavallisempaankin yläosaan. Pitäisi käyttää niitä taas useammin. Ainoa mikä mua hämmentää nahkahousuissa, on se että ne ovat niin nahkaiset! Tuntuu hankalalta yhdistää niitä esimerkiksi nahkaisiin saappaisiin, tuntuu että silloin nahkaa on liikaa. Myöskään nahkatakkia en osaisi yhdistää näihin housuihin.

Nilkkurit kuitenkin menevät kivasti, ja pehmeän vaalea iso villakangastakkini on mun mielestä housuille tosi hyvä pari. Olin unohtanut myös nämä tikatut Zaran nilkkurit, jotka löysin samalla kun siivosin kenkäkaappeja. En muistanutkaan miten hyvät nämä ovat jalassa, eivät ollenkaan tunnu niin korkeilta mitä ovat.

Huomatkaa hieno vahinko-keskisormi, kiitos Otto kun et huomannut kuvatessa, haha!

Valitsin Sheinsidelta mustan, kirjaimellisesti V-aukkoisen neuleen, jollaisia on näkynyt paljon tänä syksynä. Sheinsiden malli on melkein identtinen monilla julkisuuden henkilöillä nähdyn Rag & Bonen Talia-neuleen kanssa, vaikkakin kaula-aukko on sen verran syvempi, että alle on pakko laittaa toppi. Toki voi johtua siitäkin että neule on mulle vähän reilu, kun sitä oli saatavilla vain S-koossa. Joka tapauksessa aivan ihana neule, jotenkin tosi skarppi, vastaisku pörrömuodille!

V-neule Sheinside* / Takki Sheinside* / Toppi Primark / Housut Zara / Kengät Zara / Laukku Cubus* / Kello Guess* / Rannekoru ? / *saatu blogin kautta.

Mitä mieltä olette neuleesta, hot or not? Entäs tekonahkahousut, löytyvätkö omasta kaapista ja mihin tykkäätte yhdistellä?

Huh. Viimeiset neljä viikkoa ovat olleet äärimmäisen kiireisiä ja voimat ovat lopussa. Kiire sinällään vielä menee, etenkin kun kyseessä on sellainen mukava ja positiivinen kiire, pääsee tekemään hauskoja asioita ja tapaamaan mahtavia tyyppejä. Mutta kiireen lisäksi meillä on ollut kuukausi täynnä vastoinkäymisiä, ja välillä on tehnyt mieli vaan luovuttaa. En mä mikään luovuttajatyyppi ole, en tosiaankaan, mutta etenkin tällä viikolla kaikki on tuntunut olevan niin liikaa.

Tänä syksynä ollaan koko perhe sairasteltu jatkuvasti, enemmän kuin koskaan ennen, ja tuntuu että tämä loputon sairastelukierre vaan jatkuu ja jatkuu. Aina kun yksi parantuu, on seuraavalla jo kurkku kipeänä. Viime viikolla molemmat neidit saivat vuorotellen keuhkoputkentulehdusdiagnoosin, josta onneksi selvittiin jo muuten, mutta yskä on jäänyt lääkkeistä huolimatta, ja yöt tuppaavat edelleen olemaan katkonaisia kun raukat eivät saa nukuttua yskän takia. Sairastelu on raskasta ja väsyttävää, tottakai olen onnellinen että meidän sairasteluista ollaan selvitty vain antibiooteilla, mutta olisi ihanaa kun olisi tässä välissä edes yksi viikko kun kukaan ei tarvitse kertaakaan kuumelääkettä tai lämmintä juotavaa siksi että kurkkuun sattuu.

Työjuttujen kanssa mulla on ollut hurja kiire ja stressi, niin paljon tapahtuu kokoajan. Se on hassua, miten vähän näistä kiireistä sinne ruudun toiselle puolelle välittyy. Omaa instagramia selatessa siellä näkyy kivaa pientä brunssia, ystävien tapaamista, lasten leikkejä ja hienoja tilaisuuksia. Ruudun tällä puolella arkea ovat kuitenkin loputtomat tietokoneen ääressä vietetyt myöhäiset tunnit, puhelut, stressi ja alati kasvava to do -lista. Laivareissu kahdenkesken Oton kanssa rentoutti ja repäisi hetkeksi irti arjesta, mutta ei se kyllä valitettavasti nostanut energiatasoja pysyvästi taivaisiin, nuutuneita tässä ollaan edelleen.

Ollaan nähty kavereitakin aina kun on ehditty, mutta siinä kohtaa tietää olevansa liian väsynyt, kun treffien jälkeen murehtii muistiko edes sanoa heippa lähtiessä. Muistin kuulemma sanoa. Mutta kokoajan on sellainen fiilis että jotain hurjan tärkeää on unohtunut, ja takaraivossa raksuttaa jatkuvasti mitä pitäisi olla tehtynä jo toissapäivänä ja mitä menoja on edessä. Kun on kiire, tuntuu tekevän jatkuvasti yhtäaikaa montaa asiaa, ja silti tuntuu että mitään ei saa valmiiksi.

Tämän viikon kruunasivat ensin ikävät uutiset lähipiiristä, ja sitten isovanhemman joutuminen sairaalaan. Onneksi jälkimmäinen osoittautui helposti hoidettavaksi ja vaarattomaksi jutuksi, mutta pahempi vaihtoehto oli lääkäreiden mukaan olemassa, ja sen murehtiminen meinasi viedä järjen. Onneksi saimme huokaista edes tässä asiassa helpotuksesta. Tänään on kuitenkin hyvä päivä, sillä tänään on edessä vielä koko viikonloppu, perheen kesken, k-o-t-o-n-a. Me ei mennä mihinkään, kauppareissukin hoidettiin jo tänään, jotta huomenna ja sunnuntaina voidaan vain olla, ja käydä lasten kanssa pihalla tai lähimetsässä pyörimässä.

Eiköhän tämä stressi ja kiirekin tästä helpota pikkuhiljaa, viimeistään jouluna rauhoitutaan oikein urakalla kun Otolla on kahden viikon joululoma. Sinne asti pitäisi jaksaa puurtaa, ja kyllä me vielä jaksetaan. Kunnon yöunet, menojen karsiminen minimiin ja pipon löysääminen vaikka sitten pakolla auttavat varmasti edes vähän. Nyt mä lähden ainakin saunaan, laitan kasvonaamion naamaan ja juon ison lasillisen jäävettä, mikäs sen parempaa!

OOTD / Takki Sheinside* / Paita Zara / Neule Zara / Housut Dr. Denim / Huivi Monki* / Kengät H&M / Laukku Coach / *saatu blogin kautta.

Mä arastelen kirjoittaa blogiin väsymyksestä tai kiireestä, koska haluan ehdottomasti pitää tämän positiivisena paikkana! Nyt kuitenkin tuntui vaan siltä, että tämä kirjoitus on ainoa mitä voin juuri nyt kirjoittaa, kaikki muu olisi tuntunut väärältä. Ihan positiivisena mä edelleen täällä olen, välillä on vaan hyvä purkaa tunteita ylös, silloin niistä on helpompi päästää irti ja edes yrittää rentoutua.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille<3

Ostin Tukholmasta itselleni ihanat syyssaappaat, jollaisista olen haaveillut jo hetken aikaa. Täydellistä mallia ei ole tullut vastaan, mutta nyt löytyi sellaiset jotka kolahtivat kerralla. Saappaat löytyivät edullisesti Skopunktenista, jonka puutetta Helsingistä edelleen harmittelen! Tykkään saappaiden yksinkertaisesta mallista, jota kuitenkin piristää takana oleva kultaketju. Ne ovat hyvät jalassa, ja mielestäni sopivat minkälaiseen asuun tahansa. Harkitsin hetken aikaa myös kivoja mustia ylipolvensaappaita, mutta ne eivät vaan näyttäneet hyvältä kun jalan ja varren väliin jäi messuhallin verran tyhjää tilaa. Koen että nämä lyhyemmät ovat myös monikäyttöisemmät.

Ensimmäistä kertaa iskin saappaat jalkaan jo heti laivalla, Sheinsidelta saadun harmaan trikoomekon ja mustan kevyen nahkatakin kanssa. Nahkatakissa on kivasti puolet hihoista trikoota, ja se menee mielestäni hyvin myös jakkuna. Ulkotakiksi siitä ei näillä säillä trikoon takia ihan ole, mutta eipä se haittaa ollenkaan. Tuollaisessa laivalla hengailu -asussa se on parhaimmillaan, kun se lämmittää mutta ei ole liian kuuma.

Takki Sheinside* / Mekko Sheinside* / Sukkahousut Indiska* / Kengät Skopunkten / Laukku Coach / *saatu blogin kautta.

Ostin Tukholmasta myös River Islandilta ihanan perus printti t-paidan, jollaista olen kaivannut. Päätin viime syksynä hankkiutua kaikista ”trikoorytkyistä” eroon, jos joku muistaa, mutta kyllähän niitä perus teeppareitakin vaan tarvitsee siistimpien puseroiden rinnalle. Tässä paidassa on kivan yksinkertainen printti, ja se sopii mustavalkoisena melkein kaikkiin alaosiin.

Saappaiden kaveriksi taas sopii täydellisesti Sheinsidelta saatu ihana musta toppatakki kultaisin yksityiskohdin. Ketjut saappaissa mätsäävät takin vetskarikoristeisiin aivan loistavasti, ja mielestäni tämä yhdistelmä on klassisen tyylikäs. Takki on kyllä aika lyhyt, mutta sitäkin paksumpi. Lämmittää tosi hyvin, ja voihan alle laittaa sitten pidempää villapaitaa oikeasti kylmillä säillä. Citytakiksi loistava, pulkkamäkeen ei niinkään!

Takki Sheinside* / Paita River Island / Farkut Gina Tricot / Pipo Asos / Kengät Skopunkten / Laukku Coach / *saatu blogin kautta

Kumpi asu kolahtaa enemmän? Tykkäättekö enemmän polven yli vai polven alle jäävistä saappaista?

Kolmevuotiaan kanssa eletään nyt erittäin kolmevuotiasta vaihetta. ”Miksi minun pitää syödä? Miksi meillä on ruuaksi pastaa? Mistä pasta tulee? Miksi pitää syödä että kasvaa?” Kaikkeen on kysymys, kaikkiin vastauksiinkin vastakysymys. Välillä päivät sujuvat niin hyvin että ei meinaa uskoa että tyyppi on vasta kolmevuotias, kuten viimeviikkoisissa valokuvauksissa. Toisina päivinä taas sitä temperamenttia löytyy, ja kujeilu on hauskaa, eikä iästä ole epäilystäkään. Omia rajoja testataan jatkuvalla syötöllä, ja hauskintahan niitä on kolmevuotiaan mielestä testata siihen vielä vähän höpsöön pikkusiskoon.

Saman päivänkin aikana vaihtelu tunnetiloissa on vilkasta, ja esimerkiksi vielä aamulla kovasti kiinnostaneet vaatteet ja asun kuvaus saattavat iltapäivällä tuntua jo niin turhalta asialta, että sekuntikin paikallaan on liikaa. Tänä aamuna vaatteet valitsi pikkutyyppi aivan itse, ja päälle valikoitui mitäs muutakaan kuin kissoja! Kissat ovat kovaa huutoa meidän naperoilla, tosin toinen on edelleen vankasti sitä mieltä että kissatkin sanovat ”Hau!”, paitsi Kitikitit eli Hello Kittyt, jotka sanovat ”Miaum!”. Aamun asukuvaus oli menestys, itse valikoitu asu, kuvausympäristö (parveke) ja itse toivottu asun kuvaaminen toimivat hyvinä eväinä mallin osalta onnistuneisiin kuviin.

Neule Lindex / T-paita H&M / Farkut Primark / Laukku H&M / Kengät Nike Roshe Run / Rusetti äidin kätköistä

Aamulla kokeiltiin ensimmäistä kertaa Tiaralle hiusdonitsia, ja aika suloisen nutturanhan sillä sai jo aikaiseksi! Meidän neidillä on hiukset vielä aika ohuet, joten tavallinen nuttura on yleensä aika pikkuruinen. Donitsi kuitenkin peittyi jo suht hyvin oman tukan alle, ja sillä saatiin tyypille hänen toivomansa prinsessatukka. Me laitellaan aika useinkin Tiaran tukkaa, Tiara tykkää kun saa ”laittautua”, ja musta on ihana kokeilla kaikkea uutta. Ne on sellaisia äiti-tytär -hetkiä, joista me molemmat nautitaan paljon! Tykkäättekö laittaa omien lastenne hiuksia?

Loppuun vielä kolmen arvonnan voittajat! Eli ensiksi, Winterwaterfactory -arvonnan vapaavalintaisen haalarin uusi voittaja: Heidi. Mä julkaisin voittajan jo pari viikkoa sitten, mutten ole saanut yhteystietoja vieläkään, joten siksi arvoin uudelleen. Onnea siis Heidille! Lekmerin tarjoaman Färg&Formin pussilakana-arvonnan voittajaksi selviytyi Tinski. Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, Sheinsiden lahjakortin voittajaksi arpoutui Nellimaria. Paljon onnea kaikille voittajille! Laittaisitteko mulle yhteystietoja mitä pikimmiten osoitteeseen couturecouture(at)windowslive.com niin saadaan teille voitot kotiin.

Me aletaan nyt nautiskelemaan juustoista, kekseistä ja persimonista äidin ja Oton kanssa, kun ajateltiin piristää maanantaita juustoherkuilla. Illalliseksi syötiin törkeän hyvää myskikurpitsa-makkarapastaa, Tavolatan pasta-annoksesta inspiroituneena, ja mun on ihan pakko jakaa teillekin se resepti kunhan ehdin kirjoittaa ylös. Huomenna suunnataan ainakin neuvolaan, ja nähdään vähän kavereita pitkästä aikaa! Ihanaa maanantai-iltaa kaikille<3

Lauantain asu ei ehkä näkynyt niin hyvin kuvissa, kun palkintotaulu oli edessä, enkä viitsinyt poseerata kuvaajalle peppu edellä, että puvun selkä olisi näkynyt. Käytiin siis Oton kanssa eilen kuvaamassa mun gaalalook vielä uudelleen, vaikkakin pienillä muutoksilla höystettynä. Kengät olivat erit: joo, kyllä, minä olen se urpo jolla jäi kengät sinne Tivolin narikan penkille kun vaihdoin mukavampiin popoihin bileiden jälkeen. Harmittaa, ne kengät olivat i-h-a-n-a-t! Lisäksi tietenkin ”kampaus” eli pikanuttura, ja meikki ovat tällä kertaa omaa käsialaani.

Vaihdoin tosiaan pukua pari päivää ennen varsinaista gaalaa, kun olin hakemassa itselleni lainaan Mochinon ihanaa leopardilaukkua. Mulla oli jotenkin sellainen olo, että ostamani puku ei vaan sitten ollutkaan tarpeeksi juhlava, ja kun bongasin sitten Guess by Marcianon mustan midimittaisen mekon, kultaolkaimin varustettuna, oli asuvalinta sinetöity. Lainasin samalla reissulla siis myös puvun, ja koko asu muuttui kertaheitolla.

Mulla ei ollut aikaa testailla asun toimivuutta, kun torstai ja perjantai olivat täynnä ohjelmaa. Lopulta sitten lauantaina mulla oli mekossa aluksi tosi epävarma olo, sillä pelkäsin kokoajan että se tippuu mun yltä. Onneksi olkaimet pitivät puvun kyllä paikallaan, vaikka olinkin ensin ihan paniikissa, kun ostamani Lindexin kaksipuoleinen teippi ei toiminutkaan niinkuin piti. Se tarttui kaikkialle muualle paitsi sinne minne halusin, ehkä mulla ei kiireessä kampaamon vessassa ollut vaan tekniikka kunnossa, kun yritin pukeutua niin että aikaa oli enää muutama minuutti.

Mä olen kyllä edelleen sitä mieltä että mekko on ihan mieletön, ja tykkään siitä kuin hullu puurosta! Ensi kerralla kuitenkin valitsen sellaisen puvun jossa on mukava olla, eikä tarvitse jännittää. Ihastuin leopardilaukkuun jo pari kuukautta sitten, kun näin sen Zalandon tapahtumassa, ja mulla tuli se heti mieleen, kun Otto ilmoitti laittavansa leopardiconverset jalkaan. Se oli meidän asujen yhdistävä tekijä, vaikka toki meillä oli molemmilla myös paljon mustaa. Leopardikuosi on mun lempparikuoseja, ja parhaimmillaan se on mun mielestä pienissä yksityiskohdissa!

Pian mun täytyy rientää laittamaan niitä ripsiä, mutta sitä ennen edessä on kodin koristelua halloween-juhlia varten! Ja mitä ihmettä mä laitan päälle, apua! Ehkä mä pukeudun noidaksi. Lapsille on leopardiasua, prinsessa- ja keijujuttuja, ampiasmekkoa ja lisää noitahattuja. Saapa nähdä mitä he valitsevat! Ihanaa torstaipäivää kaikille <3