En kestä, että se synnytys alkaa oikeasti olla jo niin lähellä, että naputtelin HUS Ajatuksia tulevasta synnytyksestä -lomakkeen valmiiksi.
Siinä lomakkeessa toiveet ja ajatukset synnytyksestä ja sen jälkeisestä ajasta on aika tiivistetysti kirjattuna, joten ajattelin, että voisin tähän postaukseen kertoa toiveistani hieman kattavammin, niin, että se ajatus siellä taustalla on selostettu auki myös. Mun aiemmat synnytykset ovat olleet kaikki erilaisia keskenään, mutta yhteistä niillä on ollut se, että ne ovat sujuneet hyvin ja olleet kaikki nopeita ja käynnistyneet spontaanisti.
Ensimmäinen synnytykseni oli esikoisen perätilasynnytys viikolla 35+6 ja sen kesto oli n. 4h30min. Toinen synnytykseni oli ihan normaali raivotarjontainen alatiesynnytys viikolla 37+0, jonka kesto oli n. 1h30min. Kolmas synnytykseni oli myös raivotarjontainen alatiesynnytys viikolla 38+4, ja sen kesto oli 3h. Kaksi ensimmäistä käynnistyi supistuksilla ja kolmas synnytys vesien menolla.
Ensimmäisessä synnytyksessä sain kolme tikkiä, kahdessa jälkimmäisessä en yhtäkään. Eroa on ollut vauvan asennossa, ponnistusvaiheen pituudessa ja kulussa ja synnytyksen käynnistymisessä. Oton kirjoittama isän versio kolmannesta synnytyksestä löytyy blogista myös, sekä ollaan tehty myös synnytys-teemainen jakso meidän Yhdessä-podcastiin. Mutta noin, nyt kun on kerrottu vähän taustaa, niin siirrytäänpä eteenpäin tähän tulevaan neljänteen synnytykseen ja siihen liittyviin toiveisiin. Käyn läpi toiveet & ajatukset järjestyksessä eri kategorioiden osalta.
Avautumisvaihe:
Avautumisvaihe sujuu itselläni yleensä nopeasti. Toivon silloin vaan, että saan olla liikkeellä ja että pääsemme mahdollisimman nopeasti sairaalaan ja synnytyssaliin. Toivoisin myös, että salissa on hämärä valaistus ja rauhallinen tunnelma. Vapaa liikkuminen auttaa minua rentoutumaan ja vastaanottamaan supistuksia.
Kivunlievitys:
Itselläni tarve kivunlievitykselle tulee yleensä vasta juuri ennen ponnistusvaihetta. Siihen asti supistusten vastaanottaminen on helppoa, eikä kipu ole kovin kovaa. Ensisijaisina kivunlievityksinä oikeanlainen hengitys, rentoutuminen & Oton antama hieronta. Ilokaasua olen käyttänyt aiemmissa synnytyksissä ja itselleni se sopii hyvin, eikä siitä tule paha olo tai liian tokkurainen olo. Olen saanut aiemmissa synnytyksissä myös epiduraalin, ja tässäkin synnytyksessä voin ottaa epiduraalin tarvittaessa, mutta vain jos itse pyydän sitä ja mulle tulee sellainen olo, että en pysty rentoutumaan kunnolla saadakseni kohdunsuuta avautumaan täyteen kymmeneen senttin ilman epiduraalia. Epiduraali ei vie minulla kipua lainkaan pois, mutta se rentouttaa kohdunsuun ja sen jälkeen olen aiemmissa synnytyksissä avautunut 10cm asti vain minuuteissa.
En halua spinaalia, enkä muita puudutteita tai piikkejä. Spinaali voisi auttaa kipuun paremmin ja nopeammin nopeassa synnytyksessä, mutta en kaipaa apua siihen kipuun vaan ainoastaan kohdunsuun rentouttamiseen ja synnytyksen etenemiseen. En halua olla tuntematta mitään ponnistusvaiheessa, vaan haluan, että kipu ja ponnistuksen tarve ohjaavat mua oikeaan suuntaan. En halua vaihtaa hyväksi jo kolmesti toteamaani puudutusta ja tapaa toimia.
Ponnistusvaihe:
Toivon, että saan kuunnella kehoani ja antaa ponnistusrefleksin toimia luontaisesti. Haluan käyttää ääntä ja hengitystä apuna, enkä ponnistaa hampaat irvessä liian aikaisin. Toivon, että minua ei käsketä harjoittelemaan ponnistusta silloin kun en vielä koe sitä luontaista tarvetta siihen, jotta saan säästää voimiani. Oksitosiinia saa antaa tarvittaessa, mutta mieluummin synnytän ilman, jos omat supistukset vain ovat riittävän voimakkaita. Toivon, että kätilö tukee välilihaa syntyessä, jotta välttyisin tälläkin kertaa repeämiltä. Toivoisin kannustusta lempeästi ja muistutuksia oikeasta hengityksestä.
Toimenpiteet:
Kaikkeen synnytyksen kulkuun puuttumiseen ja toimenpiteisiin pitää kysyä ensin lupa ja perustella, mikäli vauvan tai minun vointi ei erityisesti vaadi välitöntä ja kiireellistä puuttumista. Mikäli vauva olisi virheasennossa, toivon ensisijaisesti että saisin kokeilla itse asentoa muuttamalla ohjata vauvaa oikeaan asentoon, ellei siitä ole haittaa. Minua pelottaa tosi paljon ajatus imukupista tai episiotomiasta, koska en aiemminkaan ole niitä tarvinnut. Viimeksi vauva laskeutui oikeaan asentoon vasta ollessani nelinkontin ponnistusvaiheessa ja kätilö antoi minun hakea sitä hyvää asentoa itse rauhassa. Se auttoi ja vauva tuli ihan oikeassa asennossa ulos.
Kun vauva syntyy:
Jos oma vointi sallii, haluaisin ottaa itse vauvan vastaan ja nostaa rinnalle ensi-imetystä varten. Napanuora saa sykkiä loppuun asti ennen kuin isä leikkaa sen ja toivoisin, että mahdolliset verinäytteet otetaan niin, ettei napanuoraa tarvitse sulkea ennenaikaisesti. Toivoisin, että vauva saa olla mahdollisimman pitkään rinnalla ja ihokontaktissa heti salissa ilman kiirettä pesulle tai mitattavaksi.
Jälkeiset:
Toivon, että istukka ja kalvot saavat syntyä rauhassa, eikä heti laiteta rutiininomaisesti oksitosiinia vauhdittamaan. Toki jos ne eivät sieltä meinaa tulla riittävän nopeasti tai on uhka verenvuodosta, niin oksitosiinia saa tietysti tarvittaessa antaa. Mutta jos tarvetta ei ole, niin ennemmin ainakin hetken rauhassa odotellen. Olen kahdesti saanut rutiininomaisesti heti oksitosiinia ja kerran saanut odotella rauhassa, ja tämä rauhassa odottelu oli huomattavasti miellyttävämpää, eikä lainkaan kivuliasta. Siinä sai rauhassa keskittyä vastasyntyneen ensimmäisiin hetkiin ja unohtaa kokonaan, että joku istukka piti edes vielä synnyttää. Se tuli sieltä omia aikojaan ulos, eikä häirinnyt meidän vauvakuplaa ollenkaan.
Kotiutuminen & vauvan ensimmäiset päivät:
Ensisijaisena toiveena polikliininen synnytys (eli kotiutuminen 6-24h iässä), mutta mikäli ei onnistu vauvan tai minun voinnin vuoksi, varhainen kotiutuminen (alle 48h iässä) ja perhepesähotelli olisi toinen vaihtoehto. Jos sekään ei onnistu, haluaisimme perhehuoneen. Olen kahdesti saanut aloittaa uuden vauva-arjen Oton kanssa perhehuoneessa ja kerran olen ollut yksin vauvan kanssa useamman synnyttäjän yhteisessä huoneessa. Etenkin tämänhetkisessä koronatilanteessa on täysin kestämätön ajatus, että Otto saisi vierailla meidän luona ainoastaan yhden tunnin päivässä maski päällä. Siksi toivomme ehdottomasti sitä, että saamme aloittaa arjen yhdessä koko perhe, tasa-arvoisina vanhempina alusta asti.
Sellaisia toiveita. Toivon niin kovasti (heh), että mun toiveet toteutuu. Suurin unelmani on, että tämä neljäs synnytys sujuisi yhtä helposti ja mukavasti kuin kolme aiempaa. Niissä ei ole ollut mitään suurempia komplikaatioita, eli jos tämä sujuisi suunnilleen samalla tavalla, se olisi mulle ihan täydellinen synnytyskokemus, vaikka kaikki ei menisikään juuri kuin tässä toivelistassa. Pahimmat pelkoni liittyvät odottamattomiin vakaviin komplikaatioihin, mitään muuta en pelkää.
Helsingin neuvolan perheen tuki -sivuilla on muuten hyvin tietoa synnytykseen valmistautumisesta ja erilaisista tekniikoista. Sieltä voi lukea erilaisista hengitystavoista ja rentoutumisesta.