Naurattaa, hirvittää ja säälittää. Huomasitteko tuon anonyymin kommentin edellisessä postauksessa johon oli linkitetty jonkun blogi? Kommentissa kerrottiin et blogin kirjoittaja on kopioinu mun raskauden aikaisen masukuvan ja läntänny oman naamansa siihen päälle. Ei siinä mitään tää on jo ihan tuttu juttu kesältä kun oli toinen samanlainen joka Irc-galleriassa oli toiminut samoin mutta mua hirvittää se että toi bloggaaja oli kopioinu sinne toisten vauvojen kuvia ja ultrakuvia ja esitti että niissä kuvissa on sen oma rakas pikkuneiti. Miksi joku kokee tarpeelliseksi keksiä itselleen elämän? Ja miten joku kehtaa väittää jonkun toisen lasta omakseen.. Kaikenlaisia pellejä liikenteessä kyllä. Onneksi se blogi on jo poistettu niin ei tarvi enää pelätä et se kopioi kohta meidänkin pikkuneidin kuvia sinne. Toivottavasti kenenkään teidän muiden äitibloggaajien lasten kuvia ei ollut siellä, mua vaan hämäs kun jotenki näytti hirveen tutulta ne blogin bannerissa olleet vauvakuvat, ihan varmasti oon jonkun blogissa ne nähny aiemmin..
                          Käytiin tänään pitkästä aikaa Oton kanssa yhdessä jossain, nimittäin Itäkeskuksessa. Oli kyl kiva kun ei tarvinnu mennä yksin kauppaan enää kun murukin alkaa jo tervehtyä. Kierreltiin kaupoissa ja tein aivan täydellisen löydön, mekon ristiäisiin! Mutta pidän teitä jännityksessä ristiäispäivään asti myös tän asian suhteen koska musta on kiva sit yllättää oikeen kunnolla. Sen verran voin paljastaa että mekko ei kyllä varmaan oo mikään perinteinen ristiäisiin puettava mekko, siinä on mm. nahkaa, mutta täysin asiallinen kumminkin eikä liian paljastava tai mikään bilemekko jos asustaa oikein. Tässä vähän kuvia tältä päivältä:

Tuima tuijotus :DD Pikkuneidillä on selkeesti pahat mielessä :D♥

Ihana mutrusuu neitonen♥

Sitten asiasta kukkaruukkuun. Otto puhuu täydellistä ruotsia ja oon itekin käynyt koulua ruotsiksi joten puhun sitä suhteellisen sujuvasti mut keskenään puhutaan aina suomea. Me tutustuttiin suomenkielisten kavereiden kautta vaikka oltiin oltu yli puol vuotta vierekkäisissä ruotsinkielisissä kouluissa. Mutta se pointti oli että mä haluaisin hirveesti että pikkuneitikin oppisi jo pienestä asti ruotsinkielen ja että Otto puhuis ruotsia neidille ja mä suomea.Tuntuu vaan jotenki tosi hassulta ku meidän kotona on aina puhuttu suomee niin että Otto alkaiskin yhtäkkiä puhumaan ruotsia neidille. Kokeiltiin tänään parin tunnin ajan ja se tuntu hassulta :D. Mut siinä ois kyllä puolensa että osais kaksi kieltä jo pienestä asti joten luultavasti pyritään siihen et Otto nyt alkaa puhumaan pikkuselle aina pelkkää ruotsia. Onkos mulla blogin lukijoina muita jotka opettaa lapsilleen kahta kieltä lapsesta asti? Tai onko mun lukijoina sellaisia jotka on itse kasvaneet kahden tai useamman kielen kodissa? Millaisia kokemuksia teillä on, onko ollut helppoa oppia/opettaa toistakin kieltä vai onko se vaikeuttanut jotenkin elämää?

Kiitos vielä kaikille teille ihanille lukijoille kannustavista kommenteista joita laitoitte eiliseen postaukseen, ootte parhaita♥ Alan pian vastailemaan niihin kunhan kerkeän, siinä onkin aikamoinen urakka mut mukava sellainen! Ihanaa alkavaa viikkoa teille♥
PS: Mahtavaa että teitä lukijoita on bloggerin kautta jo yli 600!♥ 

Ne jotka ei jaksa lukea enää riviäkään teletapeista voi suoraan skipata tonne alemmas!

Mä arvasin kyllä eilen kirjoittaessani pikkuneidin teletappien katselusta että joku saattaa nostaa esille tämän 2v iän suosituksen tv:n katselulle mut sitä en todellakaan uskonu että mua pidettäisiin noin täydellisenä idioottina joka ei omista minkäänlaista omaa järkeä. Mulle tulee tästä mieleen Essin blogissa ollut nakkikohu, ihan yhtä naurettavat mittasuhteet saanut pikkuasia. Kaikki kritisoivat kommentit oli kyllä asialliseen sävyyn kirjoitettu eikä siinä mitään mutta se mua ihmetyttää että monessa kommentissa luki lopussa jotain tyyliin ”muuten olet kyllä varmasti hyvä äiti lapsellesi”. Siis sekö tekee musta nyt osittain huonon äidin että mun lapsi on katsonut kerran elämässään tunnin teletappeja?
                             Meillä ei todellakaan ole mitenkään jokapäiväistä pikkuneidin tv:n katselu, se oli toi yksi kerta kuten sanoin kirjoituksen alussa että ”päätin läpällä KOKEILLA”. En koe että tuosta yhdestä kerrasta olisi minkäännäköistä haittaa enkä myöskään kokeillessani ajatellut että ”hei nyt jos tää viihtyy tässä näin tälleen nii se voiki aina katella näitä ja mun ei tarvi koskaan leikkiä ton kaa eikä pitää tolle seuraa”. Meillä on kyllä paljon kaikenlaista muuta hauskaa tekemistä pikkuneidin hereilläoloajaksi että ei tosiaan tarvii sitä telkkaria tuijottaa. Yleensä silloin kun pikkuinen on hereillä me leikitään leikkimatolla, pidetään pikkuneitiä sylissä lähellä, pussaillaan ja höpötellään ja katsellaan peilistä. Juuri tästä syystä teen esimerkiksi tätä blogia iltaisin, neidin mentyä nukkumaan, koska vietän päivät hänen kanssaan leikkien, syöttäen ja ulkoillen kuten niin monet muutkin äidit lastensa kanssa.
                            Eilen pikkuneiti vaan sattui heräämään päikkäreiltä just silleen että olin juuri alkanu leipomaan ja Otto oli suihkussa ja ajattelin sitten hetkeksi keksiä neidille muuta tekemistä. Leipominen kun on asia jota ainakaan mä en tykkää tehdä vasta myöhään illalla/yöllä niin oli sitten leivottava päivällä jolloin on myös todennäköisempää että pikkuinen herää. Mä kyllä omistan aivot ja tervettä järkeä sen verran että tiedän ettei vauvojen kuulu telkkaria/tietokonetta mitenkään jatkuvasti tuijottaa mutta mun mielestä siinä että silloin tällöin hetken katselee ei oo mitään pahaa enkä todellakaan usko että siitä mitään pysyviä haittoja aiheutuisi. Ja silloin tällöin ei tarkota mulle sitä että joka viikko.
                            En vaan voi käsittää sitä että miten joku voi oikeasti huolestua siitä että kerron meidän kerran toimineen tällä tavalla. Jos alkaisin joka päivä kirjoittaa pikkuneidin katselleen teletappeja tai muita ohjelmia tai joka viikko niin silloin ymmärtäisin huolestumisen ja silloin saattaisin huolestua itsekin jos lukisin jonkun toimineen niin näin pienen vauvan kanssa mutta että yksi kerta? Jokaisessa kritisoivassa kommentissa toivottiin  että en pahastu ja ihan hyvällä kuulemma neuvottiin. Ja sen kyllä uskon ettei kukaan varmaan pahaa tarkottanutkaan mut kyllä mä ainakin voin ihan rehellisesti myöntää että loukkaannun siitä et mun  järjenkäyttöä aliarvioidaan noin pahasti. Jos mä kerran teidänkin mielestä ”muuten” oon hyvä ja huolehtiva äiti niin mikä sitten saa kuvittelemaan että yhtäkkiä alkaisin kasvattamaan lapsestani median orjaa?

Jos joku teistä kommentoineista nyt suuttuu tästä tekstistä niin oon pahoillani mutta kyllä mullakin joku raja on mun sietokyvyllä. Neuvoja saa antaa, useinhan mä niitä täällä itse kyselenkin ja ne on erittäin tervetulleita mutta omaa harkintakykyä voi kyllä käyttää sillon kun miettii mitä tohon kommenttiboxiin laittaa. Toivottavasti en loukannut teitä ja toivon myös että pysytte jatkossakin tästä huolimatta mun lukijoina. Kiitos ja kuittaus ja nyt sitten muuta asiaa.

Pyhäinpäivä
Ihanan kiireetön ja rauhallinen päivä ollu tänään kun ei tarvinnu käydä kaupassakaan niiden ollessa kiinni. Tosin siivottiin kyllä aamulla ja laitoin ensimmäisiä joulujuttuja esille. Alotin kumminkin tosi rauhallisesti laittamalla vaan parit kynttilät mut pikkuhiljaa laittelen enemmän tässä kunhan joulukuu lähestyy. Kohta meillä on varmaan kolme joulukuusta ja ainakin kymmenet jouluvalot.. No ei ehkä sentään mutta ei paljoa varmaan puutu kun oon niin jouluhullu! Mut eipä siinä mitään vikaa ole, ainoa huono puoli tässä ylikoristelemisessa on sitten se loppiainen kun joutuu keräämään kaikki pois ja ei millään jaksais kun niitä on niin paljon ja muutenkin on ihan ähkyssä vielä jouluruuista ja konvehdeista. Mut se on vaan pieni haittapuoli onneksi!
                         Ollut kyllä niin inhottava ilma vaan et ei päästy ulkoilemaan mut ollaan sitten möllötetty sisällä ja syöty omenapiirakkaa ja hyviä pihvejä pyhäinpäivän kunniaksi. Harmittaa kyllä vähän toi ilma, ois ollu niin ihana lähtee Hietsun hautausmaalle katteleen sitä kynttilämerta illalla mut ei siitä kyllä tolla säällä ois voinu nauttia niin paljon. Onneksi Nona, yksi pikkuneidin tulevista kummeista jaksoi liikkua ulos säästä huolimatta ja kävi moikkailemassa meitä tänään ja oli ihan hämmentynyt kuinka paljon neiti onkaan kasvanut! Viimeksi kun Nona kävi katsomassa pikkuista niin ikää taisi olla vajaa kuukausi ja nyt yhtäkkiä ihan parissa viikossa neiti on  muuttunut ihan hirveän paljon seurallisemmaksi ja isommaksi pikkuneidiksi.

Laitoin olkkarin pöydälle ihania punaisia tuoksutuikkuja, noi tuoksuu joillekin marjoille.

Sit kans tollanen jouluinen ostoslista -vihko jossa on magneetti, en muista mistä ton löysin mut toi on  just hyvä nii voi kirjotella joulu-ostoksia muistiin!

 Tossa seinällä on tollanen meidän alueen asukastalon viikko-ohjelma ja siel ois keskiviikkosin ainakin minimuskari joka on 2-5kk ikäsille vauvoille ja aattelin et voitais käydä itte parin viikon päästä siellä koittamassa et millasta se on kunhan neiti ensin täyttää sen 2kk! Sit tuolla on kans vauvakahvilaa ja vaikka mitä muuta ohjelmaa lapsiperheille joka päivä, pitäis mennä käymään mut en oo vaan vielä saanu aikaseksi. Naurettavaa sinänsä koska toi asukastalo sijaitsee meidän viereisessä pihassa. Mut onneksi tässä ei oo mikään kiire mihinkään eikä toi talo tosta häviä. Enköhän mä jossain vaiheessa mee sinne, ois ihan mukava tutustua oman alueen äiteihin. Millasia kokemuksia teillä on vauvaharrastuksista? Ootteko käyny vauvakahviloissa tai -muskareissa tai onko teillä jotain muitakin hyviä harrastusvinkkejä? Mä haluaisin kans kauheesti joskus koittaa Baby Pilatesta tai Baby bailatinoo, onko kellään niistä kokemusta? Vauvauintiin mä ainakin haluan sitten mennä neidin kanssa, siitä oon kuullu pelkästään positiivisia kokemuksia ja muutenkin pikkuinen näyttää viihtyvän vedessä. Ja en mä aio kaikkia mahdollisia harrastuksia meille haalia mut joku yhteinen äiti-vauvaharrastus ois kiva
!

Pikkusen takajeejee on kasvanu ihan  hulluna! 😀

Kummitäti ja meidän pikkuamppari ku on keltasta ja mustaa päällä! 😀

Nyt mä alan kattoon Oton kans leffaa ja syömään vielä yhden palan omppupiirakkaa, hauskaa viikonloppua kaikille ihanille!♥

Mä en osaa käyttää mitään exceliä enkä tienny mitää hienoo keinoo miten arpoisin niin kirjottelin sitten kaikkien nimet yhdelle tai kahdelle arvpalappuselle ja lätkäisin lappuset cowboyhattuun mistä Otto sitten onnettarena pikkuneidin kanssa poimi voittaja-arvan.

 Arvonnan voittajaksi paljastui siis tänään Tintti! Tintti otappa muhun sähköpostitse yhteyttä couturecouture@windowslive.com niin sovitaan miten toimitan palkinnon sulle! Onnea voittajalle♥ Mä mietin pitkään tota palkintoa ja koska se palkinto oli yllätys mun piti laittaa semmonen palkinto mistä on iloa lähes kelle tahansa. Mietin ensin et oisin ostanu jonkun korun esimerkiksi tai vaikka jotain ihania suihkugeelejä ym mut palkinnon piti olla kaikille sopiva koska te ette tienneet ”minkä” arvontaan te osallistuitte niin päädyin sitten tällaseen turvalliseen ratkaisuun että palkintona on 20 euron lahjakortti H&M:n. Toivottavasti kelpaa♥

Ja sitten niitä neuvolakuulumisia! Tänään meillä oli siis neuvolalääkäri ja kaikki oli oikein kunnossa. Pikkuinen sai kehuja jäntevyydestään ja rauhallisuudestaan. Kaikki heijasteet kuulemma tuli hienosti ja neiti otti monen monta askeltakin kävelyheijastetestissä. Päätäkin kannatteli jo hienosti ja kääntyi vatsalta selälleen. Neiti kasvaa hyvää vauhtia ja alkaa kuulemma saavuttaa jo samanikäisiään kasvussa vaikka olikin syntymäpainoltaan pikkuruinen. Tämmösiä merkintöjä tuli neuvolakorttiin:

Eli noi alimmat on siis tänpäiväiset 1,5kk neuvolan mitat, painoa on jo huimat 4120g ja pituutta 53,5cm. Pipo oli 37,3cm♥

Ja näin lääkäri kirjoitti ”Jäntevä. Kääntyy. Heijasteet löytyy. Iho tervettä. Punaheijaste ok. Keuhkot ja sydän ok. Vatsa pehmeä. Lonkat jämptit. Reisivaltimot tuntuu. Tyytyväisen oloinen lapsi!” Ja saatiin hieno tarrakin! 😀 Tässä vähän kuvia tältä päivältä meidän hurmuriprinsessasta:

Tänään ollaan makoiltu varmaan pari tuntia Oton ja pikkuneidin kanssa sängyllä ja kuunneltu smurffeja spotifystä. Pikkuneiti kuuntelee ihan hiljaa ja tarkkaavaisesti kun on musiikkia ja heti kun musiikki loppuu niin alkaa ähisemään ja pyörimään. Ja huomaa kans et pikkuneiti tykkää enemmän semmosest ysäriteknosta ja sit ku laittaa jonkun rokimman tai hitaamman smurffibiisin nii sit ei keskity niin paljoo. Mä rakastan kaikkii vanhoja smurffibiisei ku oon viettäny koko lapsuuteni niiden parissa, ne on ihan parhaita! Pitäis varmaan tutustuu joihinki vähän uudempiin lasten artisteihin/bändeihin etten ois ihan vanhanaikanen äiti, mut näillä mennään toistaseks ku mä en koe ainakaan viel mitään tarvetta kuunnella Hevisaurusta. Kuinka moni muu on kuunnellu lapsuudessa smurffeja? 😀 Ja mitä musiikkia te soitatte lapsillenne, onko teillä hyviä lastenmusavinkkejä?

Huomenna ajattelin väsäillä jonkinmoista meikkipostausta kun sitä on nyt pyydelty niin moneen kertaan ja en oo vieläkään saanu aikaiseksi. Jos teillä on viel jotain toiveita et millasen meikkipostauksen teen (mitä tahansa paitsi videopostaus koska en oo henkisesti valmis meikkaamaan videokameralle XD) niin kertokaa ihmeessä, tyyliin bilemeikki, arkimeikki, fantasiameikki ym.. Hauskaa iltaa kaikille♥♥

Lähdin tänään ekaa kertaa synnytyksen jälkeen ilman vauvaa kaupungille kahville ja muutenvaan pyörimään Nonan kanssa. Oli kyllä niin outoa lähtee ilman niitä vaunuja jonnekki ku oon tässä tottunu siihen et oon aina niiden kans liikenteessä. Mä onneksi tiesin ettei pikkuneidillä oo mitään hätää isin kanssa kotona mut silti tuli kyl mietittyy vähän joka välissä et mitenköhän ne pärjää täällä ja mitä ne tekee ja onko neiti syöny tarpeeksi and the list goes on.. Mut yritin kumminkin olla soittelematta kokoajan ja kyllä mä pystyin nauttimaankin siitä muutaman tunnin omasta ajasta. Oli tosi hauskaa!
                    Hyvin  olivat kuulemma pärjänneet Otto ja pikkumuru ja neiti oli esitelly mun poissaollessa isille monta kertaa uutta taitoaan jonka tänään oppi, nimittäin hymyilyä! Kerkesin onneksi itsekin aamulla todistaa pikkuneidin ekan hymyn ja täytyy sanoo et oli ehkä sulosinta mitä ikinä oon nähny. Se oli vaan niin hauskaa kun isi sano ilosella äänellä ”MOI!” että oli pakko hymyillä. Ihana muru♥ Pikkuinen teki tänään aamulla toisenkin söpön jutun; Neiti makoili tossa meidän kakkossängyllä ja menin hetkeksi olkkariin hakeen rättiä tai jotain niin sillä aikaa pikkuinen oli ottanu itse tutin pois suusta ja piti sitä tiukassa otteessa kädessään. Ihmeissään tuijotteli tuttia kun se oli niin jännä!

”Oumaigaad!!! Se on tutti!!!”

Ihana Nona♥

 Tulin kaupungilta joskus kuuden jälkeen kotiin ja sen jälkeen hengailin pikkuneidin kanssa kunnes neiti meni nukkumaan. Kylvetettiin pikkuneiti ja vietiin se nukkumaan iltamaidon jälkeen ja hyvin nukahti omaan sänkyyn. Ollaan alusta asti tehty niin et viedään neiti aina sänkyyn iltamaidon jälkeen vaikka oiskin viel silmät auki ja hereillä ja niin se on oppinu sinne nukahtamaan joka ilta. Ehkä kaks? kertaa tän kuuden viikon aikana on käyny nii et pikkuneidil on menny hermo ku ei ookkaan tullu uni ja sit se on tullu viel vähäks aikaa isin ja äidin kaa kattoon telkkarii, mut viimeksi noin on käyny sillon kun neiti oli ehkä 3viikkoinen.  Tässä on vielä vähän kuvia pikkuisesta iltapäikkäreillä ja kylvyn jälkeen:

Meiän ihana pikkupulla♥

Sellainen juttu tuli mieleen mistä multa on nyt useaan otteeseen kyselty, nimittäin meidän kihlasormukset. Missä ne on? No ne on vielä kultasepänliikkeessä, ostamatta. Ja kyllä, meillä on aikomus ostaa sormukset, mitä pikimmiten koska kyllä me halutaan sormukset sormeen. Mutta kuten varmaan ainakin osa teistä muistaa niin pikkuneiti syntyi kaks päivää kihlauksen jälkeen ja sen jälkeen toi sormusasia ei oo vaan ollu mitenkään päällimmäisenä mielessä. Viime viikolla meidän oli tarkoitus mennä yhdessä katselemaan sormuksia samalla kun piti mennä shoppailemaankin mutta tultiin sitten kipeeksi eikä päästy mihinkään.
                   Mä en myöskään halua tehdä mitään hätäsiä päätöksiä kauppareissulla et ”no otetaan nyt vaan noi”. Se sormus on mun sormessa mun loppuelämän ja mä haluun rauhassa päättää millasen otan joten saattaa kulua jonkun verran aikaa et löydetään sellaset sormukset jotka halutaan. Ja mun mielestä ainakaan ei oo tärkeintä se että on sormus sormessa jotta voi näyttää kaikille et ”mä oon kihloissa”, tärkeintä on se että me ollaan tehty toisillemme lupaus avioliitosta ja me itse tiedetään meidän kihlauksen merkitys. Mutta niin, pointti oli se että kyllä mun sormeen jossain vaiheessa lähiaikoina ilmestyy se sormus ja varmasti esittelen sen sitten täälläkin kunhan oon löytäny haluamani. Mut siihen asti ainakin mulle riittää se tieto että mä oon kihloissa, ihan ilman mitään käsin kosketeltavia todisteitakin. Tai no on mulla käsin kosketeltava todistekin, maailman ihanin kihlattu tässä sängyllä mun vieressä mut ei siitä sen enempää ;D.

Mun on pakko nyt taas kerran kiittää teitä ihania lukijoita ihan mielettömän ihanista ja kannustavista kommenteista joita oon teiltä saanut eiliseen postaukseen. En kyllä ikinä lakkaa ihmettelemästä miten paljon hyväsydämisiä ja mukavia ihmisiä löytyy ja kuinka te aina jaksatte ilahduttaa mua. Kiitos ihan hirveästi teille kaikille♥
                         Tai no melkein kaikille, nimittäin loppukevennykseksi haluan poimia tuolta kommenttien joukosta sen ”ehdottoman helmen”, kommentin jonka kirjoittaja on tosiaan päässy syvälle mun sisimpään ja löytäny sen postauksen po
hjimmaisen merkityksen ja olennaisimman asian:

Kiitos, Jenna, että jaoit tämän varmasti kaikkia kiinnostavan mielipiteen kanssamme, nyt oot saavuttanut jotain suurta ja voit olla itsestäsi ylpeä! Tässä kiteytyy kaikki mitä asiallinen palaute mulle tarkottaa.

Noh mutta joo toivottavasti saitte yhtä makoisat naurut kuin mäkin :D. Huomenna luvassa arvontaurakka, kommentteja on tullu ihan mielettömän paljon! Nyt on kello yli 00.00 eli ei kantsi enää kommentoida arvontaan koska se on päättynyt. Huomenna paljastan tietysti myös palkinnonkin voittajan lisäksi. Nyt alan vastailemaan eilisiin kommentteihin ja sen jälkeen tää isompikin neiti vois kipitellä nukkumaan. Huomisiin, ootte parhaita♥