Tää viikko on ollu taas yhtä hulinaa ja hyvä niin! Musta tuntuu et nyt alan olla täydellisen palautunut raskaudesta ja synnytyksestä myös henkiseltä kannalta. En usko olevani ainoa jolle on käynyt niin että raskauden aikana ja vauvan synnyttyä koti ja sohvan nurkka on tuntunut kaikkein turvallisimmalta vaihtoehdolta ja jotenkin on vaan huvittanut mökkiytyä sinne kotiin pöristelemään vauvamasua tai vauvan masua. Kaverit on kyllä kiinnostaneet ja heidän kuulumiset myös, mieluiten kätevästi puhelimessa tai facebookin välityksellä. Toki meillä on saanut myös tulla käymään ja siitäkin olen nauttinut suuresti, mutta silti se on jotenkin ollut aina tosi erikoinen juttu jos on tullut kaveri kylään tai oon lähtenyt Columbusta pidemmälle ja sitten on ollut semmonen olo että oonpas saanut tällä viikolla paljon aikaan kun meillä kävi kerran vieraita tai kävin Itäkeskuksessa joulukoristeostoksilla.
                       Oon huomannut että viimeaikoina, kuin huomaamatta suurin osa meidän arkipäivistä on kulunut tavaten kavereita tai seikkaillen ympäri Helsinkiä. Neuvolapäivätkin on nykyään ihan arkinen juttu eikä semmonen asia mitä jo etukäteen stressaan että ”pitääkö mun ihan oikeesti pakolla lähteä jonnekin kauppaa pidemmälle?” Mä en oo edes mitenkään tietoisesti halunnu olla kotona paljoa, en oikeastaan oo huomannut mökkiytymistä ollenkaan ennen kun vasta viimeaikoina kun oon ihmetellyt miten paljon kaikkea me ollaankaan tehty. Syksyllä haaveilin jaksavani joku aamu lähteä naapuripihassa sijaitsevalle asukastalolle vauvamuskariin ja -kahvilaan. Tällä viikolla oon päättänyt että ensi viikolla me mennään sinne, ja odottelen innolla uusien vauvakavereiden ja äitien tapaamista, enkä pelonsekaisella kauhulla siitä että mulla on pakollinen meno. 
                       Jotenkin kummasti oon luullut olevani ihan suhteellisen menevä äiti jo pitkään, mutta totuus on ihan toinen. Kotona on vaan ollut niin äärettömän mukavaa. Eikä se kodin mukavuus oo mihinkään muuttunut tai seinät alkaneet kaatua päälle, mä oon vaan alkanut keksimään muutakin mukavaa tekemistä ja saanut itteni useammin liikkeelle. Kotikin on alkanut näyttää siistimmältä kun en möllöttele täällä 24/7 vaan käyn muuallakin niin en kerkeä sotkemaan kokoajan. Ja lisääntyneet kaverivierailutkin taitavat olla osasyy siistiytyneeseen loukkoomme, eihän tätä nyt ihan missä kunnossa tahansa kehtaa esitellä. Mutta mitäs kaikkea me sitten tällä viikolla ollaankaan tehty?

No nähtiin ainakin yhtä ihanaa blogikollegaani Sasciaa ja hänen hurmaavaa Helmi-vauvaansa. Käytiin Piilossa pyörimässä ja tultiin meille jatkamaan juttua kahvin ja pullan merkeissä. Ja oli muuten todella mukavaa! Piilosta tarttui mukaan taas aivan ihania löytöjä ja saatiinpa Sascian kanssa vaihtokaupatkin aikaiseksi, Tiara sai Helmin vanhan haalarin sekä pari yllärikaupanpäällistä ja itse annoin meillä tarpeettomat kestovaippamme Sascialle. Aika kivat vaihtarit mun mielestä, ja mikäs sen käytännöllisempää kuin vaihtotalous ilman turhia kuluja! Kuviakin räpsittiin ahkeraan tahtiin, tosin Sascia varmaan paremmalla menestyksellä kuin minä joka poistelin aina kuvaamisen välissä pari vanhaa kuvaa kamerasta jotta viikossa täyttyneelle 8gigan muistikortille tulisi edes vähän lisää tilaa.

Tiara vakavana 😀 <3

Piilo-kirppis, Sascia ja Helmi

Tiara -vauva ja Helmi-vauva, miten kolme kuukautta voikin olla niin iso ikäero tässä vaiheessa? Tiaralla on vierastusvaihe pahimmillaan ja Helmi taas juttelee ja leikkii iloisesti lattialla istuen

Naru ja pahvilaatikko oli paljon kiinnostavampia kun lelut 😀

Tänään käytiinkin siis siellä neidin 4kk -neuvolassa, josta toisessa postauksessa lisää. Neuvolan jälkeen kipaistiin vielä tuossa hullussa pakkasessa kauppaan ja kauppareissulla Nona kummitäti soittikin että on kuulemma bussissa tulossa meille. Se olikin kiva yllätys (no meidän kannalta, teidän ei varmaan niinkään sillä olin suunnitellut tekeväni postauksen jo päivällä :D). Mutta siinä sitten mussutettiin edellispäivän pullanjämiä, syötettiin sosetta Tirriskälle sekä maitoa päälle ja räpsittiin kuvia. Musta on ihanaa että spontaanius on palannut meidän elämään. Vielä vähän aikaa sitten kaverivierailut oli harvinaisuus jota suunnittelin viikkoja etukäteen, nykyään on taas enemmän kuin okei että tyyppi soittaa bussimatkalta olevansa tulossa meille ja meillä saattaa jopa olla sitä pullaa pakkasessa.

Ihana mutrusuu<3 😀

”Mä pidän mun nenäst kii ettei se karkaa!”

”DERP!”

On se nii kaaaanis tuo meidän kummitätsykkä<3

Ja hieno tatuointikin löytyy!

Hyi mikä valotus mut ainoo kuva musta melkeenpä mikä kamerasta löyty 😀

Äitin ihana pulla<3

Ja sitten vielä niitä vaihtokaupan tuotoksia ja kirpparisaalista: