But I'm a human not a sandwich YKSI VEE

08.05.2012
Jep, yksi vuosihan se tuli täyteen! Aivan huikean ihanaa on ollut kirjoitella tänne jo vuoden verran ja kiitos siitä kuuluu teille ihanille lukijoille! Mukaan on mahtunut tavallista arkea, jännittävän kutkuttavaa masun kasvatusta, rakkautta, kohuja ja yksi sellainen ihanan pienen tytön syntymä ja kaikessa tässä te olette myös olleet blogin kautta mukana! Teiltä olen saanut loistavia vinkkejä, ihania kertomuksia, uusia ajattelutapoja ja paljon hyvää mieltä (näin lyhyesti sanottuna), KIITOS! Vuosi bloggaajana on kasvattanut myös mua paljon ihmisenä. Olen oppinut nauttimaan kehuista, mutta ottamaan myös kritiikkiä vastaan. Olen tutustunut supermoniin ihaniin ihmisiin ja päässyt kokemaan ihan uusia juttuja. 
                Koen että myös mun kirjoitustaitoni on kehittynyt aika paljon, jos miettii vaikkapa ensimmäisen postauksen kirjoitusasua joka mua tänä päivänä jo suuresti naurattaa ja hieman hävettääkin. Mutta jostainhan sitä on aloitettava, eikö! Tästä postauksesta blogin matka siis alkoi ja tänään ajattelin postaustoiveen mukaisesti tai ehkä vähän sen vierestä nostamalla esille sekä viisi suosikkia että viisi tunteita lukijoissa tunteita herättäneintä postausta. En tiedä onko tuo jälkimmäinen hyvä idea vai ei, mutta koen että se voi olla hyödyllinen vaikkapa uusille lukijoille, jotka eivät välttämättä tiedä aina mistä puhun jos viittaan vaikkapa sosesotaan teksteissäni. Musta on myös ihan hauska käsitellä koko blogin ”historiaa”, mä oon tänään selannut noi postaukset läpi niin monta kertaa tähtihetkiä etsiessäni että muistan varmaan kaiken kohta ulkoa! Mutta aloitetaan niistä suosikeista, jotka laitoin aikajärjestykseen kun en osannut suosikkijärjestystä päättää! Otsikot ovat sitten linkkejä joista vanhoja postauksia pääsee tarkastelemaan!
SUOSIKIT
Ensimmäinen suosikkipostaus on Sunny Day viime vuoden kesäkuulta. Oltiin oltu rakenneultrassa ja saatu juuri tietää että meille tulee pieni tytöntylleröinen ja voi sitä onnen määrää! Päivä oli ihan älyttömän kuuma ja meillä oli ihanaa löhöilyaikaa omalla parvekkeella, joka tosin silloin oli huomattavasti karumpi kuin nykyään ja makoiltiin lattialla viltin päällä. Päivä oli kaikinpuolin huikean ihana ja mielestäni onnistuin välittämään sen tunnelman postaukseenkin!
Tämä postaus taisi olla ensimmäinen tai ainakin yksi ensimmäisistä toivepostauksista joita mä toteutin.  Musta oli ihanaa oikein paneutua aiheeseen ja miettiä mun ja Oton yhteistä taivalta, jota oli postauksen julkaisupäivänä viimevuoden heinäkuussa takana vasta seitsemän kuukautta joista viisi virallisesti seurustellen. On ihanaa vieläkin lukea ja muistella sitä millaista meillä on ollut joskus, toki on myös ihanaa elää nykyistäkin elämää mutta on hauska muistella kuinka ällösöpörakastuneita ollaan oltu (ja ollaan edelleen). Meno ei ole muuttunut mihinkään vaikka nyt  seurustelua on takana vuosi ja kolme kuukautta, ainoastaan se on muuttunut että nyt me saadaan antaa ja vastaanottaa rakkautta myös meidän ihanalta pikku vaaperolta! Huomaan myös postausta lukiessani että olen jo tätä kirjoittaessani keskittynyt hieman enemmän siihen mitä tekstiä siihen näytölle suollan ja vähentänyt huomattavasti hymiöiden länttäämistä keskelle lausetta! Pakko muuten asian vierestä todeta että voi hitsit mä olen kateellinen noille mun raskausajan kynsille jotka tuossa kuvassa on siis täysin mun omat, miksei mulla enää voi kasvaa noin nätit ja vahvat kynnet?!



Sanomattakin on varmaan selvää miksi tuo kyseinen postaus on mulle tärkeä, ja ehkä se kaikista suurin lemppari. Joka kerta kun luen tota niin mulla tulee kyyneleet silmiin, niin tosin muidenkin synnytyksistä lukiessa, mutta tietysti se oma synnytyskertomus on se kaikkein tunteikkain itselle. Mun mielestä mä oon onnistunut ihan hyvin tuomaan synnytyksen kulkua esille tuossa ja musta on ihanaa että mulla on noin kattavasti ylös kirjoitettuna tuon maailman upeimman hetken tunnelmat ja tapahtumat. Olihan se ja on edelleen hienoin päivä mun elämässä, jonka haluaisin elää koska tahansa uudelleen! Enkä kyllä vieläkään voi lakata hämmästelemästä miten noin järkyttävän kamalan kauhean isosta masusta tuli tarmokkaasti pylly edellä noin pieni ja sirppana neiti, joka tosin nykyään on äidin iso jötkäle!



Mä tykkään tuosta ristiäispostauksesta erityisen paljon siksi, että mun mielestä siinä mä oon onnistunut kertomaan neidin nimen tarinaa kivasti ja seisomaan täydellisesti nimivalinnan takana. Mä rakastan Tiaran nimeä edelleen ja uskoisin/toivoisin että (ainakin osa?) nimeä vastaan olleet ihmiset ovat siihen tässä ajan kanssa jo tottuneet. Mä oon kyllä vieläkin sitä mieltä että jos joku kiusaa toista nimen takia niin silloin ei vika ole nimen antaneissa vaan ihan siinä kiusaajassa! Meillä oli ihanat ja rennot ristiäiset ja oli ihana muistella sitä päivää kuvien ja tekstin kautta, tosin nyt en kyllä ihan heti jaksais uudestaan sitä ristiäisstressiä, muistan kun mulla meinas melkeen jo monta pimeää tuntia väkerretty voileipäkakku lentää seinään kun lohiruusut ei onnistunut halutulla tavalla!

 

Toivepostaus tämäkin ja aivan ihanasta aiheesta! Mä muistan vieläkin kun olin ihan herkistynyt tota kirjoittaessani, kyyneleet poskilla näpyttelin että miltä se äidinrakkaus oikein tuntuu. Ihanaltahan se tuntuu vieläkin ja nousi kyllä taas tunteet pintaan tuota lukiessa. Mä myös oikeastaan ensimmäistä kertaa tuossa postauksessa puhuin ääneen mun raskausajan peloista, jotka välillä olivat käydä ylitsepääsemättömän suuriksi. Muistan myös edelleenkin elävästiMu ne kauheat ajatukset jotka aina iltaisin valtasivat mielen kun pelotti että masussa kasvavalle vauvalle tapahtuu jotain. Mutta onneksi pelot osoittautuivat turhiksi ja meillä on maailman ihanin pikkuneiti jota rakastan maailman eniten! Olipa myös hauska lukea tuosta postauksesta noita kursivoituja kohtia kuten ”ähinä” yms, enpä muistanutkaan ennen lukemista että Tiarahan tosiaan oli järjettömän kova tyttö ähisemään pikkuvauva-aikana. Ihana!
KOHUT
The bitch is back.. Finally

Näitä formspring print screenejä on muutama esiintynyt täällä blogin puolella mutta tää oli varmaan se kaikkein kamalin! Mä en millään haluaisi blogin synttäreinä muistella ikäviä asioita, mutta tän otin esille siksi että tää saa mut muistamaan kuinka upea ja ihana terve tytär meillä on vaikka niin monet inhottavat ihmiset toivoivat meidän täysin viattomalle silloin syntymättömälle lapselle hirveitä asioita. Raskausaikana mä oikeasti sain aivan järjettömän kohtauksen joka kerta kun tollasia kommentteja tuli, ne lisäsi mun pelkoja aina entisestään. Mutta lopulta mä aina uskoin siihen että karma antaa noille ihmisille samalla mitalla takaisin vielä joskus. Ja tässähän mulla on siitä jo paras todiste, meidän ihana Tirriäinen! Vastaukseni kysymykseen oli näin jälkeenpäinajateltuna ehkä hieman kärkäs, mutta minkäs sitä ihminen raskaushormoneilleen voi, vai mitä!

Asiaa Äitiydestä
Tää postaus ei sisältänyt kuvia joten en niitä myöskään laita tähänkään postaukseen. Asiaa äitiydestä on varmasti kiistatta ollut tunteita herättävin postaus koko blogin aikana, enkä ihmettele ollenkaan. Vaikka näin jälkikäteen luettuna huomaan todella kärjistäneeni kirjoituksessani, seison kyllä sanojeni takana. Mä kaipaan sitä että uskalsin ennen sanoa täysin mitä mä ajattelen ja siksi tää postaus on mulle tärkeä, nykyisin mä ehkä jarruttelen vähän liikaa koska en jaksa tapella siitä että onko mun mielipiteet jonkun mielestä väärin vai ei. Mä haluaisin löytää ton saman rohkeuden ja kirjoittamisen palon uudelleen, mielellään kyllä ihan positiivisissa merkeissä enkä välttämättä kärjistävänä mielipidekirjoituksena. Yritän taas jatkossa uskaltaa kirjoittaa pelkäämättä sitä mitä muut ajattelevat.

Tiara Teija Alessia


No tätä ei liiemmin tarvinne selitellä? Kohuhan siitä nousi kun julkistettiin Tiaran nimi joka ei ollutkaan Anna-Hanna-Jenna. Mutta oli aivan ihanaa huomata kuinka suuri osa ihmisistä kumminkin arvostaa erilaisuutta ja olivat iloisia neidin saamasta hienosta nimestä.  Ja olen kyllä aika varma että näin Tiaran täyttäessä jo pian kahdeksan kuukautta ei kukaan osaisi kuvitellakaan sille mitään muuta nimeä.

Ruokaa mulle tuokaa!


The Sosesota! Mä en ole ainoa enkä koskaan tuu olemaankaan joka olis antanut 3kk ikäisen vauvan maistella soseita. Meillä se ”maistelu” tosin jäi todellakin vain maisteluksi, loppujenlopuksi se maistattaminen tuntuikin paljon vaikeammalta ja mä lykkäsin sitä 4,5kk ikään asti. Ennen sitä ikää Tiara maistoi sosetta yhden käden sormilla laskettavien kertojen verran, eli en kyllä usko siitä olleen mitään haittaa. Sitten 4,5kk iässä alkoi maistelukin sujua helpommin ja Tiaralle kehittyi nopeasti hyvät ruokarytmit päivään. En koe että olisin toiminut väärin kun annoin Tiaran maistella, mutta en myöskään usko että joskus tulevaisuudessa mahdollisten pikkusisarusten kohdalla aloitettaisiin maistelua 3kk iässä. Puhtaasti siitä syystä, että mä olen laiska ja maidon kanssa pääsee hyvin paljon helpommalla! Mutta toki jos neuvolasta suositellaan soseita aiemmin jos vauva ei vaikka kasva tarpeeksi niin silloin on ihan eri juttu.

That Boy That Girl


Halusin lopettaa tän postauksen iloisissa merkeissä ja siksi otin tähän viimeiseksi ”kohua herättäneeksi” postaukseksi tän Oton oman postauksen. En tiedä syntyikö siitä kohua, mutta ainakin se keikkui pitkään tuolla alhaalla mun suosituimpien postausten listan kärjessä. Oon kyllä iloinen ja ylpeä siitä että Ottokin tukee mua niin paljon tässä blogin pitämisessä ja jaksoi tuollaisen kirjoitella. Toivottavasti Otto jaksais vielä joskus toistekin kirjoittaa!

Nyt mulla on vielä tekeillä kirppispostaus! Sieltä olikin kerennyt jo menemään kaupaksi osa tavaroista ennen kun kerkesin ottaa kuvan vaikka menin paikalle vain pari tuntia avaamisen jälkeen, mutta sehän on vaan hyvä! Mä vastailen myöskin salkkareiden jälkeen kommentteihin kun en oo millään kerennyt tänään, tän postauksen tekemiseen on kulunut kaikki liikenevä aika koska olin niin innoissaan! Mutta nyt Salkkaritauko, toivottavasti piditte tästä blogihistorian katsauksesta!

32 Responses to “But I'm a human not a sandwich YKSI VEE”

  1. Avatar Neea sanoo:

    Onnea 1weelle blogille!! <3 :)

  2. Avatar Linkku sanoo:

    Ihana postaus! Odotin tätä kuin kuuta nousevaa :D Tuolla oli kyllä ihan uusia juttuja susta mulle kun en kerta ole aivan alusta asti blogia seuraillut.On kyllä aivan kamalaa miten ilkeitä jotkut ihmiset voivat olla. Voiko siitä edes saada jonkin sortin mielihyvää että toivoo tuntemattomille pahaa ja kuolemaa? Ihan sairasta. Mutta onneks asiat on teillä hyvin eivätkä tuollaiset kamalat ihmiset ole saaneet haluamaansa!Ja mun täytyy sanoa että rakastan yli kaiken tuota Tiaran nimeä <3 Itsekin haluan antaa tulevaisuudessa lapsilleni uniikit nimet (ei tietenkään mitään George-Jonathan-Anthonya tai Brittany-Marilyn-Gracea…) Sellaiset nimet kuitenkin jotka voi ihan suomalaisittain helposti lausua :D Veikkaan että lapset osaavat viimeistään sitten vähän vanhempina arvostaa sitä että on erityinen nimi :)Täytyy sanoa että susta on kyllä hyvin nopeasti tullut mun suosikkibloggaaja! Toivottavasti jatkat tätä kirjoittelua mahdollisimman pitkään, niin mukavaa on teidän pikkuisenkin kasvua seurata täältä :) Ja tietysti kaikkea muutakin. Anna vain kaikkien ilkeitten anonyymien (ei kukaan omalla nimellään uskalla sua haukkua) kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! Hyviä puolia bloggailusta löytyy varmasti niin paljon, ettei tuollaiset lopulta lannista :) Tsemppiä jatkoon ja onnea vielä blogin synttäreistä <3

  3. Avatar Anonymous sanoo:

    ONNEA blogi 1v(:!

  4. Avatar Alexandra sanoo:

    Ei kukaa kerkee kommentoimaa sallkareitten aikana!( ; Niin minun nimi on Alexandra joka ei kanssa ole se yleisin nimi suomessa ja olen hyvin kiitollinen että vanhempani osasi valita nimen niin( : tiara on ihana nimi<3 ja muutenki ihanan olonen tytsy! Kiva oli lueskella postaus sun lemppari postauksista. Muita synttäriviikon postauksia odotellessa!( ;

  5. Avatar Anonymous sanoo:

    olipas kiva postaus :) onnea blogi 1v ;D toivottavasti pidät vielä kaaaaaaaaaaauan tätä blogia =))

  6. Avatar Noora sanoo:

    Jestas tuota Formiin saamaasi pläjäystä, olisipa kommentin kirjoittanut saattanut miettiä kaksi kertaa mitä kirjoittaa, mikäli olisi itse kokenut keskenmenon. Sitä ei kyllä toivoisi pahimmalle vihamiehelleenkään, nimim. kokemuksen syvä rintaääni.Mutta paljonpaljon onnea blogille, ja vähän tuoreempi lukija oli kuin olikin riemuissaan tämänlaisesta ”blogin tärkeimmät postaukset”-jutusta! :———-)

  7. Avatar Laura sanoo:

    Onnee blogille! Ja ISO kiitos sulle jota ilman tätä blogia ei olis:)Näin ekaa kertaa ton formspring. Mä olin tääl ruudun takana hetken suu auki.. Siis miten kukaa ees vois kirjottaa tollasta!! Huhuh.. Tollaset kommentit toisesta korvasta sisää ja toisesta ulos. Että ihmiset voi olla tyhmiä. Suoraan sanottuna toi on noloo kirjottaa nettiin et toivoo keskenmenoo tuntemattomalle. Että rupes ärsyttämää, toi ihminen ku tulis vastaa nii sais kuulla kyllä pari valittuu sanaa!

  8. Avatar Anonymous sanoo:

    mooi! sul on ihana blogi ja oot tosi kaunis:) teijä vauva on niiiiiin suloinen tuun tänne aina kattelee noita söpöjä kuvia ei mulla muuta, älä lopeta blokkaamista ja onnea !

  9. Avatar Nora sanoo:

    Hahhaa oli pakko lukea noi kaikki läpi uudestaan pitkästä aikaa :D menihän siinä se pari tuntia, mut totally worth it!Tuli muuten uudelleen mieleen tosta nimipostauksesta, että kun saan lapsen, sen nimeks tulee ihan varmasti Alessia. Oon kova haaveilemaan, varsinki noista nimistä, ja toi on mulla pysyny kaikkein kauimmin ykkösenä. Että kiitos siitä :D♥

  10. Avatar amf8 sanoo:

    kauhee toi formspring kommentti! mulla tuli ihan pala kurkkuun kun ajattelin tota, ei hitto millasia ihmisiä sitä maa päällään kantaa :( miten joku voi toivoa jollekin jotain noin pahaa ja vielä sanoa siitä :/Mutta! Ihana postaus, kiva nähdä että semmoset postaukset mitä on jäänyt itelle mieleen on myös sun lemppareita! Olet aivan ihana äiti ja sun blogia on aina niin mukava tulla lukeamaan. Sulla on hyvä asenne!

  11. Avatar Fani sanoo:

    Tää oli ihana postaus (: Kävit kaikkia tekstejä niin ihanasti läpi (:

  12. Avatar Janika sanoo:

    Kiva kun otit esille ns. Parhaat palat, koska muutama on jäännyt lukematta multa. Vaikka alettuani lukemaan blogiasi, kulutin monta tuntia päivästä lukeakseni alusta saakka! :) onnea blogillesi sekä mukavaa kevättä perheellesi:)

  13. Avatar jenni sanoo:

    Aika on menny tooosi nopeesti. Oon seuraillu sun blogia melkeen sen alkuajoista asti. Tosinaan kattelen vaan kuvat ja toisinaan luen joka ikisen tekstin :-) Go Iina!

  14. Avatar Anonymous sanoo:

    kiitos tästä postauksesta,tätä ehdotinkin,odotin ja hieno tästä tuli! Tiaralla on kaunis nimi,mä ainakin tykkäsin paljon kun kuulin ekaa kertaa:) ja niin ihania vaatteita neidillä,mäkin tykkään ostella pojalle kesäks varsinkin värikkäitä vaatteita,mun mielestä lapsilla pitäis olla enemmän värikkäitä ja ”lapsellisia” vaatteita :D -Jellu

  15. Avatar Anonymous sanoo:

    http://vivas.fi/jarkyttava-video-aidista/ mitä mieltä oot tästä? iha JÄRKYTTÄVÄÄ JA OKSETTAVAA MUSTA! voisitko tehä vaikka postauksen tähän aiheeseen liittyen ?

  16. Avatar Anonymous sanoo:

    Kaunis postaus :) Mä oon lukenu tätä blogia jonkun aikaa, mut oon sut jostain netistä tiennyt, liekö gallerian kautta :D niin iloissaan muistelin kuinka olin viime vuonna hetken aikaa myyntineuvottelijana ja myin sulle vauva -lehden :) ja kun kysyin vielä ”ai oot sä raskaana” se jotenkin herkisti, vaikken sua ihmisenä tunnekaan :) Tsemppiiii teille; koko perheelle kaikkeen <3 Ihana tää blogi, tulee aina hyvälle mielelle kun tätä lukee, vaikka joskus anonyymien kommentit puistattaa ja ihmetyttää kuinka ihmiset voi olla niin ilkeitä. Liekö kateus tai joku oma mielipaha taustalla. :(

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.