Huomenna reppu suuntaa meiltä seuraavaan osoitteeseen eli kiertue on meidän osalta nyt ohi! Tää on ollut aivan mahtava kokemus mun mielestä ja avannut aivan uusia maailmoja äitinä ja isinä olemiseen vaikka luulenkin että repun vaikutus arjessa olisi ollut kokonaisvaltaisempi jos a) toi mukelo olis pikkiriikkisen verran nuorempi ja viihtyisi paikallaan paremmin, b) se painaisi vähemmän ja c) jos kokeiluaika olisi pidempi ja repun käyttöön ehtisi tottua vielä enemmän. Mä oon vakuuttunut, niin vakuuttunut että koen Tulan olevan mahdottoman näpsäkkä hankinta vauvaa odottaville tai vastasyntyneen vauvan vanhemmille, eli toivon mukaan sellainen tulee meillekin vielä kotiutumaan joku päivä.
Kantokiertueesta jäi mieleen:
- Positiivinen palaute; mulle kerrottiin mm. pahasti iskeneestä kantoreppukuumeesta, joten koen onnistuneeni levittämään positiivista asennetta ja ainakin jonkin verran kantorepputietoutta.
- Mukavat kokemukset kantamisesta, oli ihanaa pitää pientä siinä ihan lähellä ja tutkia maailmaa yhdessä, samalta korkeudelta.
- Lukijoiden mukavat kertomukset omista kantokokemuksista, sekä kätevät vinkit koskien repun säätöjä joiden avulla saatiin meidän ikiliikkuja-Tirriskäkin viihtymään repussa!
- Merkkitulva, ensimmäistä kertaa kuulin Ergosta, Kozy Carrierista (kirjoitettiinko se noin) ja Manducakin mainittiin. Mä liputan Tulan puolesta mutta selväksi tuli ainakin se että kantamisen maailmasta löytyy varmasti jokaiselle sopiva vaihtoehto, joten kantamista ei kannata jättää pois laskuista vain koska ei pidä sitä itselle ominaisena juttuna, suosittelen ainakin kokeilemaan!
Onnistuin tavoitteessani, eli voitin omat ennakkoluuloni ja annoin kantamiselle mahdollisuuden! Mä tykkäsin ja toivottavasti tekin tykkäsitte! Suurkiitos vielä Ipanaisen Annille joka minut pyysi mukaan, sekä Sascialle joka minua kiertueelle suositteli, rikastuin monella hienolla kokemuksella tämän kiertueen aikana. Mä toivotan antoisaa ja mahtavaa kantokiertuetta kaikille muillekin mukana oleville bloggaajille ja ihanaa syksyä!