Meidän Tula osa 1

21.05.2013

Tänään vuorossa eräs kevään toivotuimmista postauksista, eli kokemuksia ja kuvia meidän Tula-merkkisestä kantorepusta ja siihen liitettävästä vauvatuesta jotka saatiin Ipanaiselta pikkuiselle. Mä halusin ehdottomasti repun meille käyttöön jo heti pienestä pitäen viime syksyn Kantokiertueen testikokemusten perusteella ja täytyy kyllä sanoa että tyytyväinen olen ollut. Kuten jo silloin syksyllä ounastelinkin, reppu tuntuu luontevammalta ja kynnys ottaa mukaan reppu rattaiden sijaan on pienempi kun käytön (ja sen harjoittelun) aloittaa jo ajoissa pienen ja kevyen pikkutyypin kanssa. Mä valitsin tuon Sculls -kuosisen repun kuosia pitkään ihasteltuani ja se ylitti kyllä kaikki mun odotukset!

Otsikossa lukee tuo ”Osa 1” koska haluan tuoda esille eri ikävaiheiden käyttökokemuksia ja nyt on takana vasta ensimmäinen kuukausi, eli ainakin pari postausta on tässä vauvan kasvaessa ja kehittyessä vielä tulossa Tulasta. Tällä hetkellä Tula on siis meillä käytössä tuon vauvatuen kanssa, joka pienentää Tulaa sen verran että 7kg painorajoitus muuttuukin 3,5kg painorajoitukseksi ja näinollen me saatiin Tula käyttöön jo neidin ollessa ihan parin viikon ikäinen. Silloin kun synnytyksestä oli tosiaan vasta se pari viikkoa ja ekoja kertoja kokeilin neitiä reppuun oli mun paniikki käsinkosketeltavaa kun vauva oli niin pikkuinen rimpula ja luulen että neitikin aisti sen koska meidän muuten niin tyytyväinen vauva alkoi lohduttoman parkumisen mun koettaessa asetella häntä pelkkään vauvatukeen.

Mä odotin muutaman päivän ja kyselin tsemppineuvoja blogikollegaltani Annalta ja päätin koettaa sitten paremmalla menestyksellä vielä kerran kun Anna valoi muhun uskoa että kyllä mäkin osaan! Sillä kertaa mä sitten onnistuinkin ja sain vauvan aseteltua hienosti ja täysin tyytyväisenä oikein reppuun ja siitä asti me ollaankin oltu repun ja vauvan kanssa oikein hyvin keskenään toimeentuleva  kolmikko. Eli mun paras neuvo teille jotka kokeilette Tulaa ensikertaa pienen vauvan kanssa, älkää panikoiko niinkuin mä tein! Ne vauvatuen käyttöohjeet ovat oikeasti niin idioottivarmat että ihan varmasti asettelette vauvan sinne oikein ja vauva voi ihan mainiosti!

IMG_2892x IMG_2917xEniten mä oon käyttänyt Tulaa ihan tässä kodin lähellä kun ollaan oltu vaikkapa pihalla tai kävelyllä Tiaran kanssa ja en ole raahannut rattaita mukaan ollenkaan. Tula on ollut käytössä myös joskus kotosalla kun olen halunnut pitää vauvaa lähellä mutta on ollut esimerkiksi ruoka laitettavana tai pyykit ripustettavana. Meidän vauva viihtyy kyllä hereilläollessaan niin lattialla kuin sitterissäkin mutta usein mä mieluummin pidän vauvaa ihan itseni lähellä kun en raaski olla hänestä erossa. Se täytyy sanoa että Tulan kanssa saa kyllä hurjasti katseita osakseen! Suurin osa hymyilee hyväksyvästi mutta usein vanhemmat ihmiset katsovat joko kummeksuen tai jopa paheksuvasti, tiedä sitten miksi ihmeessä. Mutta mä ainakin kuljen ylpeydellä vauva lähelläni maailman cooleimman pääkallokuosisen Tulan kanssa!

IMG_2850x IMG_2855x IMG_2859xx IMG_2863xxxx IMG_2880xxMä kuvasin tuollaiset pienimuotoisen kuvasarjan siitä miten meidän ipana asettuu Tulaan, en tiedä saako niistä yhtä hyvin selvää kuin Tulan omista ohjeista, mutta näin tämä ainakin meillä toimii oikein kätevästi. Ja tuon ykköskohdan ”sängyn” sijaanhan käy mikä tahansa tasainen alusta, kotona vain yleensä teen tämän sänkyä apuna käyttäen kun olen siihen tottunut. Toinen maininta vielä tuosta vauvan asennosta, eli polvet pyllyn tasalla vähintään tai hieman ylempänä kuin pylly, en vain viitsinyt tuota koko kuvaa tukkia täyteen tekstiä. On kivaa että voin jo sanoa että olen ”tottunut” kantoreppuun, se kuitenkin on täysin uudenlainen juttu mulle vauvanhoidossa kun Tiaran kanssa sitä ei ollut käytössä kuin sen lyhyen testiviikon ajan. Tula on kyllä ehdottomasti meidän juttu!

kideadvertiseOnko teillä (ollut) kantoreppua käytössä? Minkämerkkinen? Oletteko kuulleet Tulasta ennen? Onko teillä ollut käytössä vauvatukea kantoreppuun? Mitä olette tykänneet?


Lastentarvikkeiden megapläjäys

10.01.2013

Mä ajattelin nyt fuusioida minulta pitkään kysellyn lastentarvikkeiden turhat & tarpeelliset -toivepostauksen ja masuvauvan hankintalista -postauksen tälläiseksi yhdeksi, toivon mukaan oikein sulavaksi kokonaisuudeksi.  Näin jo yhden vauvavuoden läpikäyneenä on ihanaa kun tietää valmiiksi hankintoja miettiessään mitkä asiat ovat tarpeellisia ja mitkä eivät, vaikka tietysti myös vauvat ovat erilaisia persoonia ja toiselle vauvalle voi joku asia olla aivan yhdentekevä mikä toisella on ollut arjen pelastaja. Etukäteen ei kaikkea voi tietää, mutta tällaiset jutut ovat meillä päätyneet nyt hankintalistalle:

Phil & Teds Dot -sisarusrattaat

Mulla on ollut aina tuplarattaista mielikuva hankalina, tilaavievinä  ja varsinkin julkisissa liikennevälineissä kanssamatkustajien ikuisina inhokkeina. Siksipä mulla alunperinkin nousi jo kylmä hiki pintaan kun aloin netissä kauppojen tuplaratas-valikoimaa tutkimaan. Mä en halunnut olla se äiti joka muutenkin super ahtaissa busseissa vie kaksien vaunujen paikan yksinään ja joutuu hymyilemään anteeksipyytävästi seuraavalta pysäkiltä kyytiin pyrkivälle kapeiden rattaiden omistajalle joka ei mahdu kyytiin.Kuitenkin me liikutaan paljon julkisilla koska omaa autoa ei ole, eli kahdelle lapselle sopivat menopelit tulevat todella tarpeeseen!

Niin mä sitten tulin siihen tulokseen että meille tulevien rattaiden täytyy myös olla kapeat. Tutkittuani eri vaihtoehtoja tuntikausien ajan eräänä iltana, mä vihdoin päätin että meille tulee Phil & Ted’sin Dot -sisarusrattaat. Ne ovat vain 59cm leveät, eli jopa paljon kapeammat kuin meidän tämänhetkiset yhdelle vauvalle tarkoitetut suhteellisen massiiviset ABC  Pramy Luxit ja kapeammat kuin muut Phil & Ted’s sisarusratasmallit. Toinen mulle tärkeä juttu oli se, että rattaita saa helposti muokattua tarpeen mukaan, eli niihin saa tarvittaessa kiinni turvakaukalon tai ne saa muunnettua vain yhdelle lapselle sopiviksi menopeleiksi ja nämä molemmat ominaisuudet Doteista löytyvät. Herkullisen pirteät värivaihtoehdot ovat myös plussaa! Rattaista lisää *täällä*.

philjatedsdotKuvat täältä!

Lastensänky Tiaralle

Koska vauva muuttaa Tiaran pinnasänkyyn nukkumaan, Tiara tarvitsee uuden isomman sängyn. Mä tykkään modernista ja yksinkertaisesta ja siksi valitsin sänkylemppariksi Ikean Gulliverin. Sänkyyn tarvitaan lisäksi turvalaita (ainakin mulla oli sellainen pienenä ja luulen että olisi Tiarallekin ihan kätevä) sekä patja ja sijauspatja.  Isompi peitto olisi myös varmaan kova sana kun pikkusisko saa Tiaran vanhan vauvapeiton ja tietysti sitten isompi peitto ja isompi sänky tarkoittavat myös uusien lakanoiden ja pussilakanoiden ostamista.

sänkykollaasi

Kuvalähteet: Sänky *täältä* Turvalaita *täältä* Patja *täältä* Sijauspatja *täältä*

Muita tarpeellisia hankintoja vauvalle

Tiaran ollessa ihan pieni vauva, me oltaisiin tarvittu kylpytukea koska pienen vetelän vauvan kylvettäminen ammeessa kävi aika raskaaksi selälle kun sitä useampaan otteeseen viikossa harrasti. Ei koskaan saatu aikaiseksi hankkia kylvetystukea ennen kuin Tiara jo osasi itse istua mutta nyt kyllä ehdottomasti haluan sen meille. Pieni ostos mutta iso helpotus! Vähän isompi ostos joka myös on mun mielestä tarpeellinen hankinta on Tula -kantoreppu. Syksyisellä kantokiertueella testailin reppua Tiaran kanssa ja päätin jo silloin että tulevalle vauvalle sellainen hankitaan. Mä olen varma että reppu auttaa arjen askareissa ja silloin kun pienempi tyyppi haluaisi vain olla sylissä mutta täytyy viihdyttää isompaakin mukulaa. Tulaa löytyy niin ihanissa kuoseissa ja väreissä että meinasi iskeä valinnanvaikeus, mutta tuo allaolevassa kuvassa näkyvä ”Sculls” -kuosi on kyllä kaikkein ihanin! Tulasta ja kantokiertueesta löytyy lisää asiaa sivupalkin haku-toiminnolla hakemalla sanaa ”kantokiertue”.

Vauva tarvitsee myös tutteja ja tuttipulloja varmuuden vuoksi vaikka aionkin imettää, mutta kuten viimeksikin huomattiin Tiaran kohdalla niin aina sekään ei riitä vaikka kuinka kovasti haluaisi imettää vaan kannattaa varautua kaikkeen! Ainun MAM anti-colic -tuttipullot olivat meillä käytössä ja Tiaralla ei koskaan ollut mitään masuvaivoja joten aion luottaa niihin tälläkin kertaa. Syöttämisestä päästäänkin sujuvasti myös sen aiheuttamaan sotkuun, jonka hallitsemisessa harsot ovat oiva apuväline. Niitä meiltä löytyy pilvin pimein mutta muutama kuviollinen versio perusvalkoisten rinnalle olisi tervetullut.

Vauvaan tämä hankinta ei sinänsä liity vaan äidin turhamaisuuteen, mutta listalle päätyi myös purkillinen (tai kaksi) valkoista huonekalumaalia. Tarkoituksena on vihdoin maalata pyökin värinen syöttötuoli muuhun sisustukseen paremmin sopivaksi valkoisella maalilla ja vielä mietinnässä on maalataanko myös limenvihreä pinnasänky. Limenvihreä on ihana väri ja se oli pirteä ja erilainen valinta pinnasängyn väriksi, mutta tässä vajaan kahden vuoden aikana se on alkanut kuitenkin kyllästyttää kun tietää että sille olisi vielä ainakin vuosi-pari käyttöaikaa jäljellä ja se on kuitenkin sen verran hallitseva elementti että koko huoneen sisustus täytyy sitten rakentaa siihen väriin sopivaksi, mikä ei mua enää innosta. Mutta täytyy katsoa mitä tuo meidän kaksilahkeinen tähän sanoo! Kokemuksesta viisastuneena olen päättänyt että tästä lähtien isommat hankinnat tehdään vain ja ainoastaan sisustuksen kannalta neutraaleissa väreissä!

kollaasivauvatarvii

Kuvalähteet: Kylpytuki *täältä* Maalipurkki *täältä* Torkkupeitto *täältä* Tula *täältä* Tuttipullot *täältä* Tutit *täältä*.

Vauvan tarpeellisten juttujen lista tiivistettynä:

Vielä pitää ostaa:

  • Phil & teds Dot  rattaat, sisarusistuin & sadesuoja
  • Lastensänky, turvalaita & patjat Tiaralle
  • Isompia lakanoita, pussilakanoita & isompi peitto Tiaralle
  • Tula kantoreppu Sculls -kuosilla
  • Ainu MAM anti-colic -tuttipulloja
  • Tutteja
  • Vauvanhuopa, mieluiten neulottu
  • Ensimmäinen unilelu (Tiaran lemppariunilelut on pupuja kaikki, mikähän eläin me keksitään pikkutyypille?)
  • Minikokoisia sukkia (niistä on pula)
  • Muita vaatteita tarpeen mukaan (inventaario tehtävä mahd. pian!)
  • 1- koon vaippoja
  • Vauvakirja (Tatu & Patu, ihan paras vauvakirja!)   

Meiltä löytyy jo:

  • Rintapumppu (Ainun Medela -merkkinen pumppu ostettiin viimeksi ja se oli oikein hyvä ja kätevä käytössä)!
  • Liivinsuojia (niin kestoina kuin kertakäyttöisinäkin)
  • Imetysliivejä
  • Pinnasänky
  • Harsoja
  • Lämpöpussi (Ihan ehdoton talvella ja varsinkin vauvan nukkuessa ulkona)
  • Babysitteri (Tiaran lempi nukkumapaikka pikkuvauvana vaunujen, sylin ja pinnasängyn ohella kun sitterin sai täysin makuuasentoon ja keinutteli samalla)
  • Leikkimatto (ei maailman tarpeellisin mutta  ihan hauska kun se löytyy jo valmiiksi)
  • Leikkikaari (paras viihdyttäjä yhdistettynä sitteriin)
  • Parvekevaunut (Vanhat Abc Pramy Luxit siirtyvät parvekevaunuiksi ja ovat siihenkin hommaan oikein passelit)

Mä oon oikeastaan aika yllättynyt siitä miten vähän turhia vauvantarvikkeita me hankittiin Tiaralle. Melkeinpä kaikki olivat tarpeellisia, mutta jos jotain oikeasti turhaa pitää mainita niin Baby Björnin perus rintareppu, se ei ollut ollenkaan ergonominen vaan mulla tuli selkä tosi kipeäksi ihan lyhyessäkin käytössä. Se me onneksi saatiin ilmaiseksi että ei mennyt kuitenkaan rahat hukkaan, mutta siksi listalla on nyt siis laadukkaaksi ja toimivaksi todettu Tula! Muita turhia juttuja meillä taisivat olla ainoastaan koko potkuhousut, niitä ei vain ikinä tullut käytettyä kun tavalliset leggingsit ja housut olivat paljon käytännöllisempiä. Lisäksi meillä jäivät vähälle käytölle paidat ja bodyt koossa 50 jotka eivät olleet kietaisumallia, niin pienelle vauvalle nimittäin tuntui aivan kauhealta pujottaa vaatteita pään yli kun toinen oli niin hento! Kietaisumalliset bodyt on ensimmäisinä viikkoina aivan ehdottomia.

Huhhuh miten paljon asiaa! Mulla olisi riittänyt tästä aiheesta varmaan kilometrin verran kirjoitettavaa mutta taidan nyt jättää tähän että joku jaksaa lukeakin tämän postauksen. Varmaan unohdin montakin asiaa, mutta päivittelen näistä hankinnoista sitten lisää aina sitä mukaa kun saan ylivedettyä kohtia  listalta. Tää oli tosi hyvä kartoitus mulle itsellenikin! Ihanaa torstai-iltaa ja alkavaa viikonloppua kaikille!

Mitkä teillä ovat olleet ehdottoman tarpeellisia lastentarvikkeita? Löytyykö käyttökokemuksia Phil & Ted’sin sisarusrattaista? Mikä on teidän käytössänne osoittautunut lastentarvikkeiden todelliseksi turhakkeeksi?

PS: Käykääs myös lukemassa meidän Lupa laittautua -kauneusblogista mun vinkit raskausarpien taltuttamiseksi! *Klik!*


Kantokiertue 2012, mitä jäi käteen?

09.09.2012
Huomenna reppu suuntaa meiltä seuraavaan osoitteeseen eli kiertue on meidän osalta nyt ohi! Tää on ollut aivan mahtava kokemus mun mielestä ja avannut aivan uusia maailmoja äitinä ja isinä olemiseen vaikka luulenkin että repun vaikutus arjessa olisi ollut kokonaisvaltaisempi jos a) toi mukelo olis pikkiriikkisen verran nuorempi ja viihtyisi paikallaan paremmin, b) se painaisi vähemmän ja  c) jos kokeiluaika olisi pidempi ja repun käyttöön ehtisi tottua vielä enemmän. Mä oon vakuuttunut, niin vakuuttunut että koen Tulan olevan mahdottoman näpsäkkä hankinta vauvaa odottaville tai vastasyntyneen vauvan vanhemmille, eli toivon mukaan sellainen tulee meillekin vielä kotiutumaan joku päivä.
Kantokiertueesta jäi mieleen:
  • Positiivinen palaute; mulle kerrottiin mm. pahasti iskeneestä kantoreppukuumeesta, joten koen onnistuneeni levittämään positiivista asennetta ja ainakin jonkin verran kantorepputietoutta.
  • Mukavat kokemukset kantamisesta, oli ihanaa pitää pientä siinä ihan lähellä ja tutkia maailmaa yhdessä, samalta korkeudelta.
  • Lukijoiden mukavat kertomukset omista kantokokemuksista, sekä kätevät vinkit koskien repun säätöjä joiden avulla saatiin meidän ikiliikkuja-Tirriskäkin viihtymään repussa!
  • Merkkitulva, ensimmäistä kertaa kuulin Ergosta, Kozy Carrierista (kirjoitettiinko se noin) ja Manducakin mainittiin. Mä liputan Tulan puolesta mutta selväksi tuli ainakin se että kantamisen maailmasta löytyy varmasti jokaiselle sopiva vaihtoehto, joten kantamista ei kannata jättää pois laskuista vain koska ei pidä sitä itselle ominaisena juttuna, suosittelen ainakin kokeilemaan!
Onnistuin tavoitteessani, eli voitin omat ennakkoluuloni ja annoin kantamiselle mahdollisuuden! Mä tykkäsin ja toivottavasti tekin tykkäsitte! Suurkiitos vielä Ipanaisen Annille joka minut pyysi mukaan, sekä Sascialle joka minua kiertueelle suositteli, rikastuin monella hienolla kokemuksella tämän kiertueen aikana. Mä toivotan antoisaa ja mahtavaa kantokiertuetta kaikille muillekin mukana oleville bloggaajille ja ihanaa syksyä!

Reppureissu auringonpaisteessa

04.09.2012
Ilmat oli sittenkin meidän reppureissun puolella ja tänään aamulla mittari näytti +26 astetta, auringossa tietysti mutta eipä se varjossa vallinnut 18 asteen lämpötilakaan eilisen hyytävän sateen jälkeen kovin epämukavalta tuntunut! Me ollaan oltu oikein ahkeria tänään Tiaran kanssa ja ennen Saran ja Eliaksen kanssa kävely-/puistoretkelle suuntaamista kerettiin pestä pyykkiä, siivoilla ja mä tein itselleni naminami savulohibageleita! Kantoreppuharjoittelut todella tuottivat tulosta ja tämänpäiväinen kävelyreissu reppuillen ei tuntunut suoraansanottuna missään! Tiarakin nautti olostaan Tulan kyydissä aivan eri tavalla kun jopa sai kuikuiltua äidin olkapäiden yli vähän maisemiakin. Riemunkiljahdukset raikasivat koko kävelyreissun ajan ja ensimmäistä kertaa mä todella ymmärsin kuinka hieno keksintö kantovälineet ovatkaan. 
         Mä oon kuvitellut ettei meillä ole ollut minkäänlaista tarvetta kantovälineille, siksi lähdinkin tälle kiertueelle mukaan että halusin testata olinko väärässä ja olinhan minä. Kyllä niille vain on ja olisi ollut tarvetta, ja voin kertoa että nyt harmittaa kovasti etten ole nauttinut pienen tuhinavauvan läheisyydestä kantaen silloin kun Tiara oli vielä pienenpieni muutaman kilon möllikkä ja hirvitti aina laittaa se kauas itsestä vaunuihin vaikka se hyvin siellä viihtyikin. Mitään en kadu, mutta sitten kun meille joskus toinen lapsi toivottavasti siunaantuu niin ostoslistan numero unona komeilee kyllä Tula! Vaikka Tiarakin on ollut aika perustyytyväinen vauva ja mun on yleensä aina ollut helppoa suorittaa esimerkiksi kotiaskareita ihan kädet vapaana kun neiti on viihtynyt itsekseen lattialla leikkien jo pienestä asti niin voisin kuvitella että vaativamman vauvan kanssa Tula olisi vastaus – jos ei kaikkiin – niin ainakin aika moneen juttuun!
 Joko nyt näyttää molempien asento vähän paremmalta? Mä en roiku eteenpäin eikä Tirriäinen taaksepäin. Tästä voitte siis päätellä että yksinkertaisten vinkkien avulla Tula on sovitettavissa myös (siis mun) bimboaivoille sopivaksi, eli se on oikeasti todella helppikäyttöinen!
 Sovittaisko me Tiaran kanssa johonkin kantoreppumainokseen? Missihymyt ja prinsessavilkutukset ainakin onnistuu molemmilta ”todella” tyylikkäästi! Nyt kun vielä muistan niin täytyy tehdä täysin asiaankuulumaton välihuomautus; eikös olekin mun hiukset nyt taas vaalentuneet parin viikon takaisesta värjäyksestä? Ja mitään en ole tehnyt niille!
 Iloinen keinuja-Tirriskä! Tiara aina taputtaa ja vilkuttaa keinussa ja kujertelee minkä kerkeää. Kikatukset ja ”kakka!” -huudot säestävät myös keinuttelua. On sillä vain ihana pieni kuusihampainen hymy!

 Lehdet on alkaneet jo tippua maahan, ihanaa että syksy tulee vaikken sateita kaipaakaan! Tiarakin räpelsi innoissaan puunlehtiä leikkipuistossa ja yrittipä niitä kovasti maistellakin mutta onneksi ei ehtinyt kun olin niin nopea ilkeä äiti joka ne nappasi pois.

Kotona tietysti piti meidän neiti kenkäfriikin taas kerran saada sovittaa omia vielä auttamattomasti liian suuria juhlakenkiään. Tiara aina kaivaa ne jostain vaikka veisin ne minne tahansa ja sitten se raahaa ja retuuttaa niitä perässään niin kauan että laitan ne sille jalkaan. Sitten kun neiti saa kengät jalkaan niin se ihailee niitä ja hymyilee tyytyväisenä selittäen omia ihania höpinöitään!
Vaatteista puheenollen, toivon kovasti että mun H&M -paketti vihdoin jo huomenna saapuisi niin pääsisin päivittämään mun syystyyliä. Voisin vaikka reippailla Tirriäisen kanssa hakemaan sitä jo aamulla jos on kaunis ilma (ja jos saisin sen ihanan Sinulle on paketti! -viestin vihdoin puhelimeeni)! Ja lisää vaateasiaa, reilusti yli puolet olen saanut myytyä vaatteista joista päätin luopua (ja ihan parissa päivässä!, kiitos teille ihanuuksille jotka niitä olette käyneet hakemassa!) mutta vielä on muutama pussillinen jäljellä, joten jos kiinnostaa niin nyt pikapikaa viestiä couturecouture@windowslive.com! Huonekaluistakin on osa mennyt jo, mutta niitäkin voi tiedustella samasta osoitteesta. Ihanaa iltaa kaikille ja mahtavaa huomista keskiviikkopäivää!♥
Millaisia kantovälineitä teillä on kotona? Mikä on osoittautunut parhaaksi? Missä tilanteissa kantovälineistä on ollut eniten apua? Millaisissa tilanteissa valitsisitte vaunut kantoreppua/ -liinaa mieluummin?

Ensikosketus kantamiseen Lintsillä

01.09.2012
Tänään oli meidän kauan odotettu Oton työpaikan järkkäämä Lintsireissu ja säät tietysti osuivat taas kerran kohdalleen ja vettä tuli koko päivän kuin esterin tiedätte-kyllä-mistä höystettynä tuolla ah-niin-ihanalla syystuulella! Mutta mepäs ei onneksi säästä lannistuttu ja mä uskaltauduin jopa Oton kanssa Lintsin Rakettiin viiden vuoden tauon jälkeen ja teki mieli kiljua mutten kehdannut kun alakouluikäiset pikkupojat mun vieressäkin ottivat ihan rennosti. Tiara ihmetteli Lintsin menoa ja meininkiä ja odotteli nätisti meidän perhetutun Jaanan kanssa kun käytiin juuri tuossa mainitsemassani Raketissa ja parissa muussa Lintsin klassikkolaitteessa murun kanssa. Laitesaldo jäi sään (ja mun panikoinnin) takia aika vähäiseksi (Raketti, Viking -laiva ja Vekkula), mutta eniten me odotettiinkin Ravintola Caruzellon perhebuffettia joka ei todellakaan ollut pettymys.
                Lintsireissu sattui mahtavasti juuri kantokiertueen ensimmäiselle päivälle, niin päästiin kantorepun kanssa heti oikein tositoimiin. Ensimmäisenä voin todeta että vaunuja oli huomattavasti mukavampaa työntää Lintsin eteläportin mäkeä ylös ilman tuota (ainakin) 10-kiloista pikkuneitiä kun Otto kantoi Tirriskää Tulassa. Niin uhkarohkeiksi me ei täysinä kantountuvikkoina heittäydytty että oltaisiin lähdetty täysin ilman vaunuja matkaan, ovathan ne kätevät myös tavaroiden kuljetukseen, mutta repusta mulla itselläni ei ole toistaiseksi kuin pelkkää hyvää sanottavaa. Kuosi on tyylikäs, eikä muuten tunnu selässä yhtään pahalta (varsinkaan siihen mainitsemaani Baby Björnin rintareppuun verrattuna)! Tänään tosiaan Otto pääasiassa kantoi Tiaraa ja mä huolehdin niistä tyhjistä tavarakärryistä, mutta varmasti tulen vielä itsekin reppuun tutustumaan viikon aikana vielä eilistä varaslähtö-ensitestiä paljon perusteellisemminkin. Otto on myös luvannut kirjoittaa sen Isi testaa kantamista -postauksen omista kantokokemuksistaan, tänään tosin tuolla kaksilahkeisella paras kaveri + Wii -pelikonsoli veivät voiton Bloggerista 6-0 joten saatte tyytyä mun referaattiin Oton sanomisista, mutta toivottavasti se kelpaa!
                  Tulalla kantaminen ei kuulemma tuntunut sen kummemmalta kuin että kantaisi hyvää ja tukevaa selkäreppua ja Ottoakin miellytti Tulan yksinkertainen ulkoasu. Buffetissa oli kätevää pitää neitiä repussa niin saatiin kerrankin hakea koko perhe kaikki yhdessä ruokaa eikä toinen joutunut istumaan pöydässä odottelemassa. Se mitä meidän pitää kovasti harjoitella, on neidin reppuun asettelu (selkäpuolelle) yksin, se kun ei meiltä vielä onnistunut paketissa mukana olleista yksinkertaisista ohjeista huolimatta. Lisäksi täytyy ottaa varmaankin taapero-jatkopala käyttöön, koska Tiara ei enää ole mikään ihan pieni vauva. Tiara itse viihtyi repussa ainakin aluksi aika hyvin, mutta aina viimeistään n. puolen tunnin kanniskelun jälkeen neiti heittäytyi veteläksi ja roikotteli päätään taaksepäin, alkoi nimittäin olla jo kova kiire päästä tutkimaan Lintsiä jalkaisin eikä repusta käsin. Välillä annettiin neidin siis tutkimusmatkailla, välillä nukahtaa pienet päikkärit vaunuissa ja välillä tuijotella maailmaa aikuisen korkeudelta kantorepussa. Vaunut + kantoreppu -combolle ensimmäisenä testauspäivänä arvosanaksi täysi 10!
 Ihana, ihana Tula! Jos tilaan Tulan itsellenikin vielä joku päivä niin toi kuosi on kyllä mun suosikki, ksinkertaisen tyylikäs musta-valko-harmaa. Sisällä eka kertaa reppua testatessa Tiara keksi heti ”mukavan” jutun: ”Hei mähän voin nyt tosi helposti repiä äidin ponnaria täällä ollessani, jee!!!” Äidistä se ei ollut ihan yhtä mukavaa, mutta onneksi me käytetäänkin tuota varmaan enemmän ulkona jolloin on neidillä tumput käsissä niin ei ehkä saa niin helposti tukasta otetta.
 Vasemmalla veltto-Tiara joka halusi maahan tepastelemaan ja oikealla vastaherännyt Tiara juuri ennen kuin lähdettiin kiipeämään Lintsin jättimäkeä ylöspäin.
Äidin ihana pieni tutkimusmatkailija onnesta soikeana! Tirriäinen näyttää ihan hurjan pieneltä näissä kuvissa kun se on mun vieressä, paljon pienemmältä kuin miltä oikeasti tuntuu että se on! Ihana ilopilleri♥
Tiara seisoo jo niin tomerasti ilman tukea että! Askelia tulee hienosti jos neiti saa pitää äitiä tai isiä yhdestä sormesta kiinni (lähinnä muodon vuoksi, eihän se siitä kauheasti tukea saa) mutta jos päästää irti niin Tiara ei liiku milliäkään mihinkään suuntaan. Eli taidot alkaisivat pikkuhiljaa riittää, mutta uskallus ei vielä. Ei meillä tässä mikään kiire ole mihinkään, mutta onhan se jännittävää nähdä lähteekö Tirriäinen kävelemään ennen synttäreitä, vielä on päälle pari viikkoa aikaa! Mä pistän sen kunniaksi nyt arvaus-gallupin pystyyn tuonne blogin oikeaan laitaan niin saatte käydä arvailemassa milloin Tirriskä ottaa ensiaskeleensa, katsotaan kuka osuu oikeaan!
Oli aika hauskaa ottaa Tiarallekin ruokaa buffetista eikä tyytyä vain siihen perus purkkivaihtoehtoon vain siksi ettei olla kotona. Tiara söi minilihapullia, kurkkua, tomaattia, pari valkosipuliperunaa, muutaman makaronin mun pastasalaatista ja osan karjalanpiirakasta munavoilla. Ruoka näytti maistuvan oikein hyvin ja jälkkäriksi nappasin buffetista Tiaralle ihanaa hunajamelonia ja sekin vaikutti olevan neidin mielestä oikein herkullista, vaikkakin Tiaralla tuntui olevan vaikeuksia hiffata ettei sen kuorta voi syödä. Mutta pääasia että masu tuli täyteen!
Kantokiertue jatkuu siis 9.9. asti ja tulen aiheeseen liittyen postailemaan niin paljon kuin vain juttua riittää! Nyt toivottelen mahtavaa sunnuntaipäivää kaikille ja hyvää yötä♥