Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Flunssa on viimeinkin suunnilleen selätetty ja joulufiilis on alkanut palailemaan kun voi taas keskittyä muuhunkin kuin vain aivasteluun, niistämiseen ja palelemiseen. Viikonloppu meni kyllä aivan hämärän peitossa, sohvalla makoillen nenäliinapaketti kourassa, onneksi sentään Tiara kerkesi parantua ennen kuin flunssa iski kunnolla meihin muihin. Vähän taisi neidilläkin silti olla flunssan jäljiltä veto poissa kun se niin kiltisti hengaili mun kanssa sohvalla koko lauantain kun Otto oli töissä. Levitettiin sohva isoksi, löhöiltiin yökkäreissä, lueskeltiin ainakin miljoona kirjaa sekä vino pino naistenlehtiä ja katsottiin piirrettyjä telkkarista. Lauantaina illalla mun äitikin tuli Oulusta onneksi tänne niin sunnuntaina Tiarallakin oli sitten seuraa ja mä sain levätä ihan rauhassa. Maanantaina mulla oli jo vähän parempi olo ja minä, Tiara ja äiti käväistiin kahvilla vanhan lukioaikaisen luokkakaverini kanssa Kampin Johdossa. Oli hauska tavata kaveria monen vuoden takaa! Mä söin superherkullista mango-kana toastia ja join mansikkasoodaa pitkästä aikaa. Tiara maisteli kylmäsavulohibagelia mun äidin lautaselta ja tykkäsi hirmuisen kovasti. Nyt voisin laittaa kuvapläjäystä viikonlopulta ja maanantailta, sekä asukuviakin pitkästä aikaa!

Ihana Tipa, äidin pikku yökkärisohvaperuna! Ja mun maailman parhaat ampparivillasukat oli myös pakko ikuistaa kuvaan, taattua laatua by mummo! Mä rakastan noiden pirteää väriä, ne päällä ei voi palella.

Tänään suunnattiin heti aamuisella Tiaran, äidin ja Mörkön kanssa ulkoilemaan kirpsakkaan pakkassäähän. Mä en voi käsittää että tuosta neidistä on tullut noin iso, Tiara käveli tänään ihan itse melkein 400 metriä kun oltiin matkalla puistoon. Rattaat oli mukana mutta Tiara ihan itse halusi tepsutella koko matkan. Eihän se eteneminen ihan yhtä nopeaa ole kuin meillä aikuisilla mutta eipä meillä ollut kiirekään, Mörkökin sai haisteltua koirakavereiden terkkuja ihan rauhassa kun edettiin taaperon tahdissa. Niin ja Tiarakin harjoitteli Mörkön talutusta mutta flexi ei oikein pysynyt tumppukädessä yhtä hyvin kuin pysyy sisällä paljaassa kädessä. Musta on ihanaa asua juuri täällä minne ollaan muutettu, ei nimittäin kovin monessa paikassa Helsingissä tulisi mieleenkään antaa 1-vuotiaan kävellä ihan itsekseen ilman että pitää kädestä kiinni mutta meiltä on kotiovelta mukava rannassa kulkeva kävelyreitti ilman yhtäkään tienylitystä suoraan leikkipuistoon. On ihanaa kun on turvallista, kaunista ja rauhallista. Täällä silmä lepää ja hiljaisuuskin on samaa luokkaa kuin meidän mummolassa silloin kun se sijaitsi vielä 2000:n asukkaan maalaiskunnassa.

Hurjan paljon kiitoksia kaikille meitä onnitelleille vielä, olette kyllä ihania! Niin ja siitä nimidilemmasta, me keksittiinkin jo eilen neitokaiselle mitä mahtavin nimi. Oltiin unohdettu eräs nimi ihan kokonaan ja siitä se sitten lähtikin, nyt vain pitäisi malttaa pitää salassa tuo ihana nimi ristiäisiin asti jotka mitä luultavimmin ovat touko-, kesä- tai viimeistään heinäkuussa. Eli ihan liian kauan vielä siihen nähden miten paljon mun tekisi jo nyt mieli kuuluttaa nimeä koko maailmalle! Mutta ehkä mä kestän jotenkin.

Huomenna olisi tarkoitus jatkaa taas jouluvalmisteluja, piparitalo on jo valmiina ja kinkku odottaa pakkasessa sulamaan nostamista. Ihan huikeaa että jouluun on enää viisi yötä! Piparisatsi numero kolme ja jouluruuat pitää vielä valmistaa kaikki, mutta siivous on onneksi jo hyvällä mallilla ja melkein kaikki lahjatkin ostettu ja paketoitu. Pikkusiskolle pitää vielä joku paketti käydä hakemassa, kenties ensimmäinen oma mekko koossa 50 tai vaikkapa Pentik-pupu ekaksi unileluksi (tai molemmat). Viikonloppuna aion ahkeroida jotta jouluaattona voin keskittyä ainoastaan syömiseen, syömiseen ja Lumiukko -piirretyn katseluun telkkarista. Sitten jatkan taas syömistä! Ajattelin kirjoittaa mahdollisesti erillistä postausta meidän joulumenusta, mutta mitä herkkuja teidän on ehdottomasti saatava joulupöydässä? Mulla ne olisivat normaalisti se paljonpuhumani graavilohi sekä mäti, mutta tänä jouluna mä toivon että itsetehty sienisalaatti lohduttaisi kinkun, uunilohen ja laatikoiden lisäksi edes vähän kun en niitä saa.