Tänään on mitä ilmeisimmin ”Iina pitää vapaata, Otto saa kakkahalvauksen”-päivä.
Iina siis makoilee tuolla sohvalla oman koneensa ääressä katsomassa telkkaria, minä kun menin fiksuna poikana lupaamaan aamulla että voisin pitkästä aikaa kirjoittaa oman panokseni Iinan blogiin. Osa saattaa muistaa minun suoltaneen tekstiä aikoinaan Bloggerin puolella, osalle taas olen mahdollisesti uusi tuttu. Murto-osa on peräti tietämättään saattanut lukaista oman blogini pari mielipidekirjoitusta jotka näpytin kasaan jokunen vuosi taaksepäin.
Kuka siis olen? Olen Iinan kuvissa välillä pyörivä miehenalku. Olen tekninen tuki, intohimoinen nettiroolipelaaja sekä kofeiiniaddikti, jokapaikanhöylä, sarkasmin kruunaamaton kuningas ja näsäviisas besserwisseri. Olen jonne joka kasvoi aikuiseksi. Mutta ennen kaikkea, olen Iinan avomies/kihlattu ja meidän ihanan kaksikielisen vaahtosammuttimen (sekä tämän siskon) ylpeä isä.
Esittelyt sikseen, ennen kuin siirryn oikeaan aiheeseeni, tahdon pyytää anteeksi kahta asiaa. Ensinnäkin pyydän anteeksi teiltä lukijoilta sitä että postaustahtini vastaa etanan ja laiskiaisen jälkikasvun elämäntahtia. En vain valitettavasti ole kovin aikaansaava ihminen. Ja toiseksi tahdon pyytää anteeksi rakkaalta avovaimoltani, koska minä vihdoinkin keksin aiheen. Tänään minä ajattelin nimittäin kertoa teille, uhkaavasti lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi, lyhyen tarinan siitä kuinka minä ja Iina tapasimme.
DÖN-DÖN-DÖÖ!
Vuosi 2010 lähestyi loppuaan. Olin toista kertaa muuttamassa pois kotoa, tällä kertaa en tosin omaan vuokra-asuntoon Keravalla, vaan opiskelijasoluun Kannelmäessä, kun tajusin että kaiken muuttotohinan ja pakkaamisen keskellä en ollut yhtään ajatellut että missä minä viettäisin kuluvan vuoden viimeiset minuutit. Nyt pukkasi kiirettä.
Pari puhelua myöhemmin ongelma oli ratkaistu. Istahdin koneelleni ja kirjauduin Facebookiin. Ilmoitusikkuna hohti, tällä kertaa lohduttavan, punaista väriään. Olin saanut kavereitteni kautta kutsun jonnekkin minulle enimmäkseen entuudestaan tuntemattomien ihmisten järjestämiin juhliin, Vantaan peräpukamille. Hyväksyttyäni kutsun päätin ohimennen selata osallistujalistan läpi, ja kuinka ollakkaan, eräs nainen pisti silmään. Iina Laura. Hämmennyin. Oliko naisen sukunimi oikeasti Laura? Mitä vi**ua, totesin itsekseni ja jatkoin pakkaamista.
Muutamaa päivää myöhemmin, uudenvuodenjuhlissa, havahduin siihen että tuo oudolla sukunimellä varustettu nainen kirjaimellisesti tarrasi minusta kiinni, työnsi kielensä kurkkuuni, ja vasta sitten esitteli itsensä. En tiedä oliko nainen yhtä huono iskemään kuin minä, vai oliko tuo suunniteltu veto. En tiedä vaikuttiko asiaan silloinen 25-30cm pitkä irokeesini, se että olin katsellut tuon jumalaisen, pienen, kovaäänisen blondin tanssimista viimeiset puoli tuntia, tai mahdollisesti se pieni hymy jonka tälle aikaisemmin vilautin pelatessani vielä biljardia jätkien kanssa. Ei sen väliä, olin lumoutunut. Tuo oli mielestäni toimivin koskaan näkemäni tapa tehdä vaikutus.
Siitä se sitten lähti. Kuten varmaan tiedättekin, olemme nykyään onnellinen pieni jo toista lasta odottava perhe. Iina on ollut elämäni suola, aurinko, lihamureke ja voimanlähde jo pari vuotta, enkä osaa tässä vaiheessa sano enää muuta kuin ”lälläslää, se on mun!”
P.S. Sen kummempaa nuoruuspostausta multa/musta ei ole tulemassa, mutta lohdutukseksi voin tarjota tämän:
hahaha oot vaan niin hauska! 😀
Kiitos, yritän ainakin. 😀
nauroin niiiiin ku luin tätä! lihamureke♥ :’D ihana pari ootte, täydellinen 🙂
Tuskin me nyt täydellisiä ollaan, mutta kiitos kuitenkin. 😀
Onko Ottoa koskaan sanottu Nip/Tuckin Mattin näköseks? Huomasin nyt vasta yhdennäköisyyden :F
http://www.buddytv.com/articles/Nip_Tuck/Images/john_hensley_3.jpg
Mie oon kans huomannu, mutten oo koskaan jaksanu kommentoida 😀 Mutta joo!
No tuo oli uus, täytyy myöntää. 😀
HAHAHAHHAHAHAHAHA mikä ensitapaaminen 😀 Niin hauska, tipuin tuolilta! No en oikeasti, mutta tuoli katosi alta (ihan oikeasti).
Hävytön tuoli sulla. ;<
No olipa kyllä varsinainen esittäytyminen ja keskustelunavaus… 😀
No arvaa vaa hämmennyinkö, ei menny nyt ihan niinku 90-luvulla. 😀
Oot Otto oikeesti ihan huippu!! :–D
Parhaani teen. 😀
Tosi kivasti toteutettu postaus taas kerran. Sen sarkasmin käytön kruunun kyllä ansaitsisit. Postaus oli hauska, mutta samalla siitä välittyi rakkaus Iinaa ja Tiaraa sekä masuvauvaa kohtaan. Olen iloinen, että kaltaisiasi miehiä vielä löytyy.
Omani on jo tuossa muutamaan otteeseen käynyt käskemässä mua nukkumaan, joten jospa tottelisin ja menisin myös nukkumaan. Hyvää kevään jatkoa ja onnellista odotusta myös sinulle!
Mä oon sanonu samaa mut ei sitä kukaan mulle vaa suostu myöntämään! Ja onhan meitä, pitää vaan osata ettiä oikeista paikoista. 😀
Ei muuta kuin sitä samaa sinne, ja kiitos. 😀
Oletpa ihana!! Tuli tippa linssiin 🙂
Sama!
Nomutta kiitos. 😀 Oon ilonen jos kelpas, oli vähän kuumottavaa kirjottaa tälle puolelle .D
Ootte kyllä niin onnekkaita Iinan kanssa kun teillä on toisenne ja vielä kaksi ihanaa lasta! Oli ihan älyttömän hauska postaus ja ihanaa että sunlaisia miehiä on vielä olemassa. Olis ihanaa kun joku ajattelis musta samoin kun sä Iinasta 🙂 Mun sydän suli kun kuvailit Iinaa ”jumalaiseksi, pieneksi ja äänekkääksi” tms. <3 Aw!
Ollaan me, kerranki onni potkassu oikeeseen suuntaan. Ja mä en nyt yritä kuulostaa mitenkään klassisen kliséiseltä, mutta ei sitä auta ku odottaa, kyllä sullaki joskus kolahtaa. 😀
Hyvä Otto! 😀 Mahtava teksti taas! Ootte molemmat hyviä kirjoittajia, Tiarastakin varmaan tulee 😉 Kun luette kerran sille kirjojakin niin urakalla! Mun mielestä se on upee juttu! 🙂
Toivotaan näin. 😀 Ja kiitos, vissii oot eksyny niit mun aikasempia sepustuksia lukemaan. 😀
Hahah ;D eikä ! ihan huippu 🙂 Iinalla on kyllä käyny tuuri sun kanssas 🙂 ei tollassia oo montaa miestä 🙂 näyttävä ja kaunis pari ja vielä noin sulonen perhe 🙂 Hauska postaus 🙂 ! kiitos tästä 🙂
Jos totta puhutaan niin mulla kävi tuuri Iinan kaa, en mä ois mitään ilman tuota masutiaista. 😀 Ja kiitos!
Ihan huippu teksti! Hyvä Otto! kirjottele lisää! Niin kaunis perhe!!
Kiitti. 😀 Ja joo varmaan kirjottelenki, katotaan sit taas puolen vuoden päästä. :—D
Lihamureke :’D Mahtava teksti! 🙂
Lihamureke on lämmin, hyvää ja kauniin ruskea. 😀
Haha! Hyvä postaus Otolta. Toi loppu emoilu kruunaa kaiken. :DD
Oli kyllä nekin uudenvuoden partyt silloin 😀
No ne oli joo, helvata. 😀 Enkö ollukki söpö? :Dd
Loistava postaus! Tsemppiä koko teidän perheelle ja onnea loppuodotukseen:)
No mutta kiitos. 🙂
haha otto, tää oli ihan paras 😀 sun pitäis tosiaan postailla useemmin! 🙂
Thänks. 😀 Ja joo ei tuu onnistumaan, puolen vuoden välein mä näitä kuitenki saan vaa aikaseks, sori. 😀
Otto oot maailman ihanin!!
Pfft, Johnny Depp vie kyllä voiton, mutta kiitos kuitenkin. 😀
EMO OTTO!! <3 ::D::D:D:D: lol, en ookkaa noit kuvii susta aijemmin nähäny! mut äää ootte niin söpöi. <3 terkkui kaikille <3
Noi on about ainoot mitä mulla on tallessa, kaikki muuta ulkosella kovolla joka on hukassa jossain yhyy. 😀 Sinne kans!
Oot kyllä EPÄMIEHEKKÄIN ja ällöttävin ”mies” kenet tiedän. Hyi
http://cdn.memegenerator.net/instances/400x/34893754.jpg
voooi ihana
^
Eikä :DDDDDDD Oliko tää ja toi edellinen kommentti samalta henkilöltä. :”DDDD Aika nolo.
ihana otto =) !
”työnsi kielensä kurkkuuni” xD hahhah, mahtava postaus, ootte kyllä molemmat tosi hyviä kirjottajia 🙂 ois kyllä kiva olla kärpäsenä teidän katossa ja kuunnella teidän keskinäistä hassuttelua, vois saada ehkä hyvät naurut 😀 ootte ihania! 😛
No tuossa oiski idea jos ens kerran väännän jotain, joku webcamin nauhottamaan meidän normaalia elämää päiväks. 😀
Apua mahtava postaus, niin piristävä ja aaaaaa jotenkin tällasen kuumeväsypäivän pelastaja 🙂 Kirjotat jätkä ihan mahtavalla tavalla! Pakko antaa propsit Iinalle tosta ensitapaamisesta ja -esittäytymisestä, pitänee laittaa käytäntöön asap eli seuraavissa bileissä eiku..
Vaikutatte tosi onnelliselta parilta ja sitä varmasti ootte. Tällasten tarinoiden myötä oikeesti jaksaa uskoo siihen, että vielä löytää jonkun itsekin – ehkä noin sattumalta nimenomaan 🙂
Aina kannattaa kokeilla eiku. 😀 Ja kiitos, mun omaperänen huumorintaju välittyy aika usein vähintään puolivahingossa mun kirjoituksiin, en tiedä onko sitten hyvä vai huono. 😀 Ihmiset ei aina ymmärrä mua.
Ja niin urpolta ku se kuulostaaki ni vahingossa ”se oikea” löytyy, ainaki omalla kohdalla. 😀
Mietinkin koska tulee taas tälläinen yllätys postaus. Oma mieheni ei anna lupaa omien kuviensa julkaisuun blogissani, mutta kuolleessa galleriassa, kun olen niin siellä se hänekin naama välillä esiintyy.
Siispä on hauskaa, että joku mies vapaatahtoisesti haluaa esiintyä julkisesti ja kertoa myös aina välillä mielipiteensä.
Kyllä vaatii luonnetta Iinalta, kun on sarkastinen mies, mutta jotkut vaan osaavat olla sellaisen kanssa. Minä en ole sitä oppinut eikä onneksi, toivon mukaan, tarvitsekaan, kun sehän tarkoittaisi lasten isän vaihtamista toiseen 😀
Mielenkiistoista on millaisen huumorintajun ja luonteen tyttärenne saavat, kun on noin värikkäät vanhemmat.
Kiitos kun kerroit ensi tapaamisesta. Ne ovat niitä parhaita hetkiä muistaa, vaikka se ei niin ”aikuista” olisi ollutkaan 😉
Ihanaa Ystävänpäivää koko perheelle!!
Sarkasmi pitää miehen rehellisenä. 😀 Ja joo ei mulla ole varsinaista ongelmaa ”esiintyä” julkisesti, mä en vaan yleensä tykkää henkilökohtaisuuksiin mennä. Mua ei haittaa että ihmiset tietää kuka mä oon, vaan se että porukka tietäis _kuka_ mä oon. (Ja tää ei taas välity yhtään niin luontevasti paperilla/näytöllä.) Jos ymmärrät mitä ajan takaa. 😀
Itsekin kiinnostaa tietää että millasiakohan noista mukuloista sitten kasvaa. 😀 Ei muuta ku hyvää, joskin myöhäistä, ystävänpäivää teillekkin.
http://www.avatv.fi/minisaitit.shtml/erilaiset_aidit/osallistu/odottava-aiti-tule-mukaan-erilaiset-aidit–ohjelmaan/2013/02/1702454
Oi ois ihanaa nähdä teidät tossa ohjelmassa!
samaa mieltä! 🙂
Ajattelin alussa ” Mitähän se Otto on kirjoitellut? Eihän miehet osaa kovin hyvin kirjoittaa (tarkoitan tekstiä missä on paljo adjektiiviä .. ) ”. Luulin että tästä tulisi tosi tylsää luettavaa.
Pitäisi lopettaa ”döma boken efter dens omslag”: En edes kerennyt lukea puoliakaan tekstistä ennenkuin hämmästyin ja sanoin itselleni ”hei!!! tähän on hyvin kirjoitettu.. paremmin entä minun kirjoitukset…. no toisaaltaan en osaa kunnolla suomea kirjoittaa”. Oli kyllä tosi hauskasti kirjoitettu ja nautin joka sanasta.
Teilläpä on ollut hauska ensi tapaaminen. Kivasti näky päässä tämä scen. Hyvin mullakin menee kommentoiminen, kun jää kaikki suomenkieliset sanat pois. Onneksi osaatte ruotsiakin 😉
Otto saa kympin. Paras postaus mitä olen tänään lukenut. Ja olen lukenut yli 20 postausta tässä parin tunnin aikana.
Ja e glad att ja bevisa dig fel. 😀 Fö nån orsak så hata min moddalärare mig o sa altti ja int kan skriva fö fem penni, ja e urussel å skriva på svenska, o ja måst medge att hela språkit e lite råstigt åt mig, de e länge sen ja ha vari tvungen o påriktit skriva någo på (finlands)svenska. 😀
Men tack ska du ha o trevli vår, ursäkta min svenska. 😀
Otto, oot yhtä huippu kun mun wowi panda!!! Eli tosi huippu. ::))
Pandarenit on awesome, ei oo vaa tullu pelattua vähään aikaan taas. 😀
vittu
Noh noh.
Eikös ne uuden vuoden bileet ollu Suutarilassa? Ja Suutarilahan on (tietääkseni) Helsinkiä eikä Vantaan peräpukamaa? Itsekkin kyseisissä bileissä kuokkimassa, tosin en teitä tuntenut 😀
No se on kyllä täysin mahdollista, mun suuntavaisto on miinuksen puolella. 😀
Voi ihana! Miksei kukaan puhu musta noin kauniisti! 😀
No aivan varmasti puhuu. 😀 Jos ei muu auta ni kokeile samaa ku Iina aina tekee, ”Otto sano mulle jotain kivaa”. 😀
Mä pyydän aina tota mun miekkosta sanomaan mulle jotain ihanaa ja aina sieltä tulee sellanen puolihuolimaton ”ööö rakastan sua…” Sit oon ihan pettynyt, kun haluaisin mieluummin kuulla jonkun kunnon ylistyspuheen mun älykkyydestä ja upeudesta hhahaha.
Mut juu, hauska postaus ja yhdyn tohon yhteen joka haluaisi teidän perheen Erilaisiin äiteihin!
Maailman onnekkain nainen, maailman onnekkain mies ja maailman onnekkain pari :3 <3
Teidänlaisia perheen äitejä ja isiä maailma tarvitsee enemmän!
Voi miten kauniisti sanottu, kiitos tosi paljon<3