Toivepostaus: Palautuminen toisen raskauden jälkeen osa 2

31.05.2013

Tänään oli se kauanodotettu jälkitarkastus, jos sitä enää tämänpäiväisen jälkeen voi sillä nimellä kutsua! Meidän vauvalle ja mulle oli laitettu peräkkäiset ajat että ensin on vauvan lääkärineuvola ja sitten mun jälkitarkastus ja sehän meni aivan pipariksi. Kesän kunniaksi meille oli tietenkin laitettu lääkäri-opiskelija ”lääkäriksi” ja nyt täytyy kyllä sanoa että jäi huono maku suuhun koko käynnistä. Mä ymmärrän kyllä että opiskelijankin täytyy saada harjoitella mutta miksi, oi miksi opiskelijat täytyy laittaa yksin harjoittelemaan? Tai tiedänhän minä, resurssipula, mutta kun se johtaa vain suurempiin harmeihin.

Meidänkin käynti kesti lopulta 1,5h aiheuttaen jonollisen kyrsiintyneitä asiakkaita ja ylilääkärin paikalle – vaikka kyseessä  oli ihan rutiinitarkastukset. Meidän jokaisella neuvolakäynnillä harvinaisen tyytyväiseksi tituleeratun vauvan tunnin kestäneestä lohduttomasta itkusta (joka varttitunnin lonkkien vääntelystä aiheutui) hämmentyneenä unohdin sitten kysyä kaikki mieltäni askarruttaneet asiat mm. liikunnasta ja meinasi unohtua jälkitarkastustodistuksenkin saaminen mutta onneksi tämä ylilääkäri sitten muisti kysyä että olenko jo saanut sen lääkäriltä. Niin ja niissä vauvan lonkissahan ei ollut mitään vikaa, opiskelija vain ”kokeili vauvan pulssia nivusista” ja ihmetteli kun ei saanut pulssia tuntumaan silloin kun vauva huusi. Anteeksi, olen vain edelleen tuohtunut koska ei varmasti kukaan haluaisi että omaa pientä vauvaa itketetään aivan turhan takia ja vielä niin pitkään! Täytyy sanoa että tämän päivän lääkärikäynti oli yksi mun elämän turhauttavimpia kokemuksia.

IMG_3953xMutta nyt siihen itse palautumiseen, vaikka en kyllä jälkitarkastuksen perusteella ole yhtään sen viisaampi kuin aiemminkaan. Mitat otettiin jo tiistaina ja kertyneistä 15:stä raskauskiloista oli jäljellä vielä neljä. Mä oon vain tyytyväinen niihin neljään kiloon sillä ennen raskautta mun paino oli jostain syystä laskenut aika alas vaikka söin normaalisti enkä liikkunutkaan normaali vaunulenkkejä enempää. Tällä hetkellä koen olevani siis noin suurinpiirtein mun omassa ihannepainossani! Täytyy vain toivoa että imettäminen ei laske nyt mun painoa enää niin alas kuin mitä se tosiaan ennen raskautta oli.

Palautuminen raskauden jälkeen on varmaan yksi herkimmistä aiheista nostattamaan mielipiteitä niin suuntaan kuin toiseenkin meidän äitien keskuudessa (heti imetys-korvikesodan ja perhepeti vs. pinnasänky -taiston jälkeen tietysti). Toisaalta pitäisi palautua nopeasti mutta toisaalta sekään ei ilmeisesti ole hyvä jos palautuu nopeasti. Itse olen vastaanottanut sekä arvailuja siitä että palaudunko enää koskaan ennalleni toisen raskauden jälkeen, että kommentteja siitä kuinka pukeutumalla tiukkoihin vaatteisiin ja esittelemällä kroppaani synnytyksen jälkeen kasaan paineita toisille äideille palautua nopeasti ennalleen synnytyksen jälkeen.

IMG_3968xIMG_3987xMun mielestä se vain tuntuu väärältä että pitäisi peitellä omaa kroppaansa vain siksi ettei jollekin tule paha mieli! Miksei siitä saisi olla ylpeä jos on palautunut hyvin? Miksei saisi iloita kun näkee raskauden jälkeen peilissä viimein sen tutun oman itsensä ja pukeutua juuri niinkuin itse haluaa? Faktahan on kuitenkin se että jokainen palautuu omaan tahtiinsa, eikä mun mielestä palautumisesta pitäisi ottaa mitään paineita kun ei sille näin pian synnytyksen jälkeen oikein voi eikä edes saakaan tehdä mitään. Jos mä itse loisin esimerkkiä että heti synnytyksen jälkeen pitää himokuntoilla ja ei saa syödä muruakaan jotta on mahdollisimman pian entisellään, mä ymmärtäisin syyttelevään sävyyn kirjoitetut kommentit paineiden asettamisesta – mutta jokainen lukija tietää että niin en ole tosiaan tehnyt!

Enkä kyllä ala säkkiinkään pukeutumaan ettei kukaan ottaisi paineita. Mä oon niin tyytyväinen mun kroppaan kuin 6 viikkoa synnytyksen jälkeen voi olla ja pukeudun myös sen mukaan. Viimeksi en ollut ollenkaan näin tyytyväinen näin pian synnytyksen jälkeen, kilojakin oli jäljellä silloin vielä paljon enemmän. Palautuminen voi siis olla todella erilaista jokaisen äidin lisäksi myös jokaisen eri raskauden kohdalla. Mä kirjoitin palautumisesta viimeksi viikko synnytyksen jälkeen – tyytyväisenä senhetkiseen tilanteeseen ja silloin jo totesin että palautuminen on erilaista kuin ensimmäisestä raskaudesta.

Kaikenkaikkiaan koen olevan myös fyysisesti paremmassa kunnossa tämän toisen raskauden jälkeen vaikka vietin keväällä useamman kuukauden vuodelevossa! Jaksan hyvin nostella vaikka molempia muksuja yhtäaikaa ja työnnellä tuplarattaita ylämäessä vaikka kyydissä on rattaiden painon lisäksi 17kg muksuja ja 5kg ostoksia. Viime postauksessa mainitsemani lantiokivut menivät muutamassa päivässä ohi kuten silloin ounastelinkin ja niiden jälkeen olen onneksi ollut ihan kivuton. Myös raskausarvet (ne kokonaiset kaksi kappaletta) ovat haalistuneet suht huomaamattomiksi eivätkä ne mua häiritse yhtään, siinä ovat muistona vanhan umppariarven kyljessä. Linea negrakin erottuu vielä, vaikka raskausaikana sitä ei näkynyt ollenkaan! Hassua miten se tuli näkyviin vasta synnytyksen jälkeen.

IMG_3980Mä oon ottanut tasaisin väliajoin kuvia mun mahasta nyt synnytyksen jälkeen tätä postausta mielessä pitäen että niistä näkee miten palautuminen on viikkojen varrella edennyt. Lähtötilanne kaikelle palautumisellehan oli siis tämä:

IMG_8095x IMG_8100xKuvissa mun masu raskausviikolla 36+0 – tasan viikkoa ennenkuin meidän pikkuinen näki päivänvalon. Nämä ovat viimeisiksi jääneet masukuvat! Huh miten iso se olikaan, olin jo iloisesti unohtanut kaiken sen tukaluuden. Hassua ajatella että kuusi viikkoa sitten meidän pieni neiti vielä köllötteli tuollanoin ja mä vain toivoin että hän syntyisi jo ja saisin pitää häntä sylissä. Nyt hän on ollut täällä meidän nuuskuteltavana ja ihasteltavana jo niin kauan ettei tosiaan osaisi kuvitella elämää ilman! Mutta ainiin mun ei pitänyt taas kerran herkistellä vauvahuuruissa vaan kertoa jotain aivan muuta! Tässäpä siis kollaasia masun palautumisesta synnytyksen jälkeen:

masumegavertausNyt tuntuu niin isolta tuo eka masu vaikka silloin se tuntui aivan minimaaliselta sen megapötsin jälkeen! Eihän se iso ole, mutta on se tietty isompi kuin tämänhetkinen masunen. Ylimääräistä nahkaa on vielä, ei ehkä enää sen jättivatsan vertaa mutta kyllä tuonne saisi muutaman hamsterin ängettyä eikä tekisi tiukkaa. Istuessa se lähinnä näkyy ja jos alkaa oikein vartavasten venyttämään sitä ihoa, seistessä ei enää juurikaan.

Painoa mä en halua enää saada alemmas, mutta kiinteytyminen olisi kiva juttu! Mua vaan nyt edelleenkin mietityttää se että milloin saa alkaa tekemään vatsalihasliikkeitä tai esimerkiksi juoksemaan ja hyppimään? Koen että lantionpohjalihakset ovat ihan normaalit eikä musta tunnu ollenkaan pahalta jos vaikka juoksen pikaspurtin bussiin mutta saisinkohan mä vielä edes tehdä niin? Harmittaa kyllä niin vietävästi kun en saanutkaan niitä vastauksia tänään joita olin toivonut. Pitänee varmaankin vielä ensi viikolla soitella neuvolaan uudemman kerran ja koittaa vaikka saada uutta jälkitarkastusaikaa (onnea vaan yritykseen kesän aikana, tiedän!). Kuinka pian synnytyksen jälkeen te olette uskaltaneet aloittaa raskaamman liikunnan?

Mulla on pikkuhiljaa aika rientää koisimaan kun huomenna on ne Oton sukulaisen valmistujaiset, mutta toivottavasti piditte postauksesta! Ihanaa viikonloppua ja hurjan paljon onnea kaikille valmistuneille tai koulunsa päättäneille♥♥

PS: Tuttikertomuksen toteutan mahdollisimman pian kun niin moni toivoi sitä, halusin vain tehdä tämän ensin!


75 Responses to “Toivepostaus: Palautuminen toisen raskauden jälkeen osa 2”

  1. Kun nyt päästiin sujuvasti kroppateemaan niin omalta tontiltani löytyy maininta erään naisen mahtavista jaloista! 😉

  2. teekuppi sanoo:

    Vihreä tee kuuleman mukaan kiinteyttää.
    Itsekin olen litkinyt vihreää teetä, ja kyllä olen huomannut että olisin kiinteytynyt.
    Hyvältä näyttää joka tapauksessa! 🙂

  3. Minun massuni näyttää suunnilleen tollaiselta kun sulla oli 1 viikko raskauden jälkeen. Synnytyksestä on 2 h ja 20 min päästä (!!!) 5 kk aikaa. Mua ei haittaa ollenkaan vaikka on tollain. Olen tosi tyytyvainen. Olen mooonta vuotta voinut huonosti kun kokesin itseni liian laihaksi.
    Onneksi raskauden jälkeen on kiloja tullut lisää ja vaatevarastoa pitänyt vaihtaa isompaan kokoon. Saisi näitä kiloja olla hieman lisää, mutta tää piisaa tähän saakka. 🙂

  4. Emmye sanoo:

    Hyvä postaus!!

    Mun mielestä sä olet nimenomaan hyvänä esimerkkinä tästä synnytyksestä palautumisasiassa: et ole todellakaan ollut nälkädietillä tai liikkunut hulluna. Jokaisella on vaan erilainen kroppa ja erilaiset geenit ja sulla sattumoisin molemmat. =)

    Mä en ymmärrä, miksi sun pitäisi pukeutua säkkiin, siksi että joku ahdistuu, kun sä pukeudut niin kuin haluat. Etkä kuitenkaan näytä miltään luurangolta vaan olet nimenomaan tuonut mun mielestä julki monipuolisen ruokavalion tärkeyttä, kun imettää ja että jaksaa muutenkin. Ja kaiken lisäksi tämä aihe on mielestäni varmasti arka aihe kenelle tahansa, vaikka näyttäisi hyvältä, niin mun mielestä ei ole kiva tulla arvostelemaan sitten esim. nyt sua tai sun ulkonäköä. Veikkaan, että kyllä sinäkin mietit muutamaan otteeseen, kun näitä postauksia olet tehnyt, että kehtaatko yms. Ja muistaakseni siitä ekassa osassa mainitsitkin.

    Toki sä voit soittaa vielä neuvolaan ja kysellä siitä liikunnasta, mutta mä en usko, että on esteitä sille, että voisit jotain ainakin tehdä. Siihen, voiko vatsalihaksia alkaa treenaamaan, niin löytyy kyllä netistä tietoa ( en nyt muista ulkoa, että miten sen sai testattua, oliko vatsalihakset jo sellaisessa kohdassa, että jumppaaminen ok). Mutta kuten itsekin totesit, niin kannattaa olla tarkkana, että jos lisäät liikuntaa, niin myös sitten energian saantia.

    Ihanan usein olet jaksanut päivittää blogia!! Innolla aina odottelen uusia postauksia ja monta kertaa on pitänyt kommentoidakin, mutta on useasti jäänyt, mutta nyt oli pakko. Aurinkoista viikonloppua ja hyviä vointeja koko perheelle!!

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos ihan hurjan paljon!♥ Mielettömän ihana kommentti 🙂 Mukavaa että olet sitä mieltä että olen tuonut palautumista positiivisessa hengessä esille koska se nimenomaan on ollut tarkoituksena! 🙂

      Ehkä mä sitten aloittelen varovasti oman kunnon mukaan vaikkapa hölkkäämään ja testailen nettiohjeilla vatsalihaksia, kiitos vinkeistä :)!♥

      Aurinkoista viikkoa sinnekin ja kiva että postaustahti miellyttää! Ja mukavaa että nyt jaksoit kommentoida :)!

  5. Emmye sanoo:

    Niin ja pakko lisätä: kiva, kun kerroit äitisi voinnistakin. Itse mietin jossain vaiheessa, että kehtaisinko sitä kysellä, mutta sitten olitkin laittanut postauksen asiasta. Hyviä vointeja myös sinne suuntaan!!

  6. Memmu sanoo:

    Vautsi, ootpas palautunu uskomattoman hyvin! Voit kyllä olla ylpeä vartalostasi! 🙂 olisin kysellyt, että oletteko ottanut vauvaa teidän sänkyyn nukkumaan? Tai mitä mieltä olet siitä että vauva/lapsi nukkuu vanhempien sängyssä?

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos paljon♥♥ 🙂 Vauva nukkuu mun vieressä, mun ja seinän välissä meidän sängyssä 🙂 Mun mielestä se on ihan jokaisen perheen oma asia miten vauvaa nukutetaan kunhan kaikki nukkuvat mahdollisimman hyvin ja turvallisesti! 🙂

  7. janika sanoo:

    ihan pakko todeta, että miten sulle ei jäänyt raskausarpia ton enempää vaikka masu oli oikea jätti! 🙂 mun masu oli synnytykseen lähtiessä about damankokoinen kuin sun masu puolessa välissä, ja voi niitä arpien määrää…. 😀 mutta ihanaa että sä olet palautunut noin hyvin, esimerkkinä muille synnyttäneille, että ei tarvitse alkaa millekkään himodieetille pysyäkseen laihana! 🙂

  8. riitta sanoo:

    Älä huoli,ei ne lääkärissä oikeastaan mitään neuvoja liikunnan suhteen osaiskaan antaa,siitä kun ei mitään tarkkoja suosituksia ole olemassakaan. 😀 oman kunnon mukaan,jos tuntuu että jaksaa jo liikkua niin kevyesti aloittelee vaan.juosta tms pystyy,kun kokee että lantionpohjalihakset on palautunu,(huomaat kyllä varsinkin hypätessä jos ei ole,trust me…)vatsatreeniin yleispätevä sääntö on että sitten kun rakoa vstsalihasten välissä ei enää tunnu.
    Oon itse liikunta-alalla ja pystyin onneksi treenaamaan kovaa koko raskauden ajan,joten synnytyksen jälkeenkin lähdin samantien aloittaa kävelylenkkejä kun kotiin pääsin,kahdessa viikossa olin jo palannut salitreenien pariin ilman ongelmia.
    Kaikki siis riippuu lähtökunnosta,ja siitä miltä itsestä tuntuu,omaa kroppaansa pitää osata kuunnella.sulla toki oli vuodelepo jo alla,joten kevyesti aloittelet pikkuhiljaa kuntoa kohentaa 🙂

    • Iina sanoo:

      Kiitos vinkeistä :)! Täytyy kokeilla niitä vatsalihaksia ja aloittaa sitten vaikka kevyellä hölkällä lenkkeily varovasti :)! Lantionpohjalihakset on kyllä palautuneet hienosti onneksi :D!

  9. Sanna sanoo:

    Netistä tosiaan löytyy ohjeet miten voi itse testata milloin vatsalihakset on palautunut niiden treenaamisen aloittamiseksi. Mä ainakin menin heti jälkitarkastuksen jälkeen juoksemaan, kun ei kiellettykään. Uskoisin, että maltilla aloittaen ja itseä kuunnellen on paras tapa, itse kuitenkin tietää ja tuntee parhaiten miltä mikäkin tuntuu :).

    Ja voi että, aivan todella typeriä ja turhia tuollaiset puheet liian tiukoista vaatteista ja nopeasta palautumisesta. Olisihan se toki hienoa, jos olisi itsekin noin hoikka, mutta ei se mikään kateuden tai ilkeyden syy ole. Jokainen voisi lähteä liikkeelle itsensä muuttamisesta tai hyväksymisestä kuin toisten karehtimisesta tai haukkumisesta. Ärsyttää!

    • Iina sanoo:

      Okei, no mullakin on kyllä hyvä fiilis ja tunnen itseni ihan hyvin palautuneeksi että kai mä uskallan jo lenkkeillä :)!

      Mä oon samaa mieltä, en nyt usko että kukaan mulle kateellinen olisi tai mitään mutta se että ei turhautumista itseen kannata purkaa toisiin :/ Kaikki eivät vaan opi sitä!

      Mukavaa kesää sinulle :)!

  10. Sonja sanoo:

    Hyvä postaus! Mutta sanonpa vain, että ”varo” sitä imetyksestä aiheutuvaa laihtumista. Minulla on maanantaina 5kk täyttävä poika, jota täysimetän edelleen. Kaikki raskauskilot on lähtenyt jo aikoja sitten ja sen jälkeen tasaisesti paljon omiakin kiloja. Olen nyt n. 3-4 kg hoikempi kuin ennen raskautta. Sanottakoon, että paino on vaihdellut aina siinä 50-55kg välillä. Tämä olo mikä mulla on kokoajan on pahempi kuin koko raskausaikana. Heikottaa, päätä särkee ja pyörryttää. On ihan sama mitä syön mutta silti niitä grammoja vaan lähtee. Inohttavaa :/

    Ja mitä tulee tuohon ”arvosteluun” siitä kun joku palautuu nopeammin kuin joku toinen, niin en kyllä käsitä miksi jotkun siitä niin loukkaantuvat?! Itse olen myös saanut ”kritiikkiä” siitä kun laihdun vaan ja sille toiselle on jäänyt mahaa ja muuta..

    (Mulla sekos jo sanat ja ajatukset tätä kirjottaessa kun vähän väliä sai juosta tekemään muutakin mutta toivottavasti saa jotain tolkkua) 😀

    • Iina sanoo:

      Voi että, kuulostaapa hurjalta! No täytyy sitten jatkaa herkkujen syöntiä terveellisen kotiruoan lisäksi ihan hyvällä omalla tunnolla 😀 Mulla kun lähti siis viime vuonna niitä kiloja vaikken edes imettänyt niin ihan itsestään vaikka söin kuin hevonen joten pitää nyt olla tosi tarkkana!

      Ja se on kyllä tyhmää kun aina pitää arvostella toisten vartaloita, ei ole koskaan hyvä 😀 Aina on liian iso, liian pieni, liian laiha, liian löysä ja liian joka asia :(! Sai sun kommentistasi tolkkua, saatkohan sä tästä mun vastauksesta :DD Mukavaa kesää sinne!

  11. Pauliina sanoo:

    mä taisin joskus kysellä/toivoa tätä palautumispostausta uteliaisena hölmönä, omalla kohdallahan vatsan räjäytti toi kakkonen täysin! en siis ole koskaan mitään pahansuopaa meinannnut, olet ollut vaan mun ”koeapina”, pahoittelut 😀 oot nyt toinen mua vastaan tullut ihminen joka on palautunut noin ällistyttävän nopeasti ! plus linda lampenius… täytyy myöntää, pieni hyväntahtoinen kateuden pisto tuntuu mutta toisaalta oon tyytyväinen että tämmönen sohvaperuna on löytänyt kiloja karistaessa liikunnan ilon eli jotain ”pahaa” mutta jotain hyvääkin 🙂
    ja tuo ”liian laiha” kommentti itseltäsi, niin mietin nyt omasta ennen lapsia kropastani samaa, olin nimittäin jonkin verran alipainoinen ja painoa ei tullut vaikka mitä olis tehny niin nyt tiedän omalla kohdalla missä menee se hyvä raja samoin kuin sinä 🙂 tää oli kiva ja hyvä postaus, kiitos siitä!

    • Iina sanoo:

      Joo siis monikin on kysellyt palautumispostausta ja se on ihan ok, mun mielestä on just kiva kirjoittaa aiheesta 😀 Ja sä oot ehdottomasti kommentoinut asiallisesti ja mukavasti! Mutta ne negatiivissävytteiset kommentit oli ihan eri asia ja ne ei olleet kyllä niin ok :/

      Sehän on kiva että ilo liikkumiseen löytyi, musta tuntuu että mulla kans raskausaikana kun en saanut tehdä mitään vuodelevossa niin heräsi sellainen himo liikuntaan että! 😀

      Kiva että tykkäsit postauksesta, kiitos paljon itsellesi ja kivaa viikkoa <3

  12. Pauliina sanoo:

    piti vielä sanoa et tyhmiä nuo jutut ettet sais olla ylpeä kropastas! suomalaiset aina kattoo killiin jos kertoo olevansa itsessään ylpeä syystä X. siis miten voi olla niin vaikeaa ! ja et tasan ala pukee mitään mauttomia telttoja päälles siks et mielensä pahottajat muka rauhottus, ku ei se sit niin kävis vaan ne alkais itkupotkuu siitä et sun vaatteet on nykyään rumia.. 😀

    ja vatsalihasten palautumis testaus on helppoa, netistä löytyy selkeitä ohjeita. mulla tää toinen kakru tuli ulos sektiolla ja kaikki maalaili kauhukuvia kuinka en voi VUOTEEN harrastaa liikuntaa ja suunnilleen teen kuolemaa jnejne mut 2kk sektion jälkeen ku testasin niin palautuneet oli ja sillo jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi vain että omien tuntemuksien mukaan saan liikkua mut ei ihan heti repiviä liikkeitä (liittyen siis leikkaukseen niin siksi) mut uskoisin et sulle oltais sanottu vaan kans toi et omien tuntemuksien mukaan 🙂 pinterestistä löytää kans jenkki sivuja mamma urheiluun, kannattaa käydä kurkkaamassa !

    • Iina sanoo:

      Se on kyllä niin totta että SUomessa ei koskaan saisi olla ylpeä mistään, varsinkaan itsestään 😉

      Kiitos vatsalihasvinkeistä ja tuosta Pinterest-neuvosta, täytyy käydä kurkkimassa :)!!

  13. krista sanoo:

    Moikka!!

    Liikunnan alan opiskelijana tulin huikkaamaan että aloita kuntoilu kun itsestäsi tuntuu siltä, kuitenkin yleensä jälkitarkastukseen pitää odottaa. Jos siellä ei mainittu mitään liikuntakieltoa niin sitten saa aloittaa omien fiilisten mukaan. Rauhallisuus on valttia, sillä tasapainosi on sekaisin. 🙂

    • Iina sanoo:

      Moi! Joo siellä jälkitarkastuksessa ei kyllä mainittu mitään liikuntakieltoa mutta en kyllä sen lääkäriopiskelijan arvioon oikein luota mun liikuntakyvystä. Mutta musta itsestä tuntuu ihan hyvältä eli kaipa sen liikkumisen voisin aloittaa :)!

  14. elisa sanoo:

    Wau, vähän hienosti oot palautunut! 🙂

    Minulla oli jälkitarkastus esikoisen syntymän jälkeen 7,5 viikon päästä ja kysyin, että milloin voin alkaa käymään tekee pikku treenejä salilla. Lääkäri sanoi, että jos koet itse olevasi siihen valmis, niin pikku hiljaa voit aloittaa käynnit. Kotona tein jumppa liikkeitä kans heti sen tarkastuksen jälkeen ja ei siitä onneksi mitään kipuja yms tullut. 🙂

    Mutta kannattaa soittaa vielä sinne! =)

  15. ann sanoo:

    mitkäs oli pikkuneidin mitat? meillä viikkoa vanhempi tytskä. on hauska seurata kuinka neidit kasvaa 🙂

  16. Jonna sanoo:

    Sinä kyllä palaudut synnytyksistä uskomattoman hyvin! Ja mielestäni sinun pitäisi nimenomaan olla iloinen ja tyytyväinen siihen.

    Minusta on huikeaa jos nainen noin nopeasti palautuu siitä vatsan venytyksestä ja sisuskalujen uudelleen järjestyksestä!

    Miettikää nyt mitä naisen keho loppujen lopuksi on ja mitä se kestää! Ja sitten vielä jos noin nopeasti palautuu niin wou!

    Katsotaan palaudunko itse nyt toisesta raskaudesta kuinka hyvin. 😀

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos ihan hurjan paljon :)! Naisen kroppa on kyllä mieletön kun pystyy kasvattamaan uuden elämän alun sisällään<3 Mukavaa raskausaikaa sinulle♥ 🙂

  17. Anita sanoo:

    Hei!
    Olet palautunut loistavasti, onnittelut siitä ja vauvasta! Odotan esikoistani (39+3) ja löysin blogisi sattumalta. Olen nyt käynyt sitä lukemassa aina silloin tällöin. Mielestäni palautumiseen vaikuttavat geenit, ruokatottumukset, lähtökunto etc., mutta ennen kaikkea myös ikä. Sinä olet nuori, mikä auttaa palautumisessa. Nuorena iho palautuu entiselleen ja näin on tarkoitettukin. Vanhempana synnyttäneet ehkä ”repsahtavat” helpommin, mene ja tiedä. Itse en ole mikään supernuori enää, 30-vuotias. Toivon silti, että saan kroppani kuntoon vauvan syntymän jälkeen. Minulle on aina ollut tärkeää olla hoikka ja pieni, ja nyt on kyllä ollut välillä sopeutumista näihin ”pyöristyneisiin” muotoihin. Suurimmaksi osaksi tämä on ollut kaunista ja hauskaa, vaikkakin nyt alkaa tuntua siltä, että toivottavasti synnytys tulee pian:)

    • Iina sanoo:

      Hei! Kiitos ihan hirmuisen paljon!! Ja paljon onnea sinullekin raskaudesta ja ihan pian syntyvästä esikoisestasi :)!

      Varmasti saat kroppasi kuntoon jos haluat, onhan niitä paljon vanhempiakin äitejä joiden kroppa palautuu aivan entiselleen :)! Osaan samaistua tuohon että on tärkeää olla hoikka ja pieni – mulla on ollut aivan sama ja oli kyllä totuttelua niihin raskausajan muotoihin vaikka ne kauniit olivatkin :)! Toivottavasti synnytyksesi sujuu mukavasti, tsemppiä viimeisille päiville tai viikoille :)!

  18. titti sanoo:

    Ihana postaus, kiitos! Tietysti myös itseä palautuminen toisen raskauden jälkeen mietityttää ja sitä toivoo, että palautuu yhtä hyvin kuin aiemminkin. Ihmiset saa pahan mielen (muka) mistä milloinkin ja jos se tulee siitä, et joku palautuu nopeasti ja hyvin ja pukeutuu kauniisti ja timmeihin kuteisiin niin antaa tulla vaan 😀 Naurettavaa! Mä pojan syntymän jälkeen synnärillä puin jo omat vaatteet ja hoitaja kysyi et ”kenen luokse olet menossa” sit vaan et joo omaan huoneeseen niin hän sanoi et ”teistä kaikista kun ei erota et olis raskaana ollutkaan” 🙂

    Ja meillä kans oli nuori lääkäri neuvolassa kun poika oli vauva ja kiitokseksi hänen toiminnasta poika vierasti (huusi kurkku suoralla) monta kuukautta aina kun näki vaalea hiuksisen naisen, kiva.

    Mä en koskaan tehnyt raskauden jälkeen vatsalihaksia, tuntu oikeesti varmaan 9kk ajan et ne oli liian kaukana toisistaan ja pelkäsin et meen pilaan ne. Samoin mulle sanottiin et noin 2kk on hyvä varoa raskasta nostelua että mielellään vain vauvan painoista saa nostaa. Sitä oli helppo silloin noudattaa, kun muut pystyi hoitaan kauppa-asiat. Saa nähdä tällä kertaa, tuskin on niin helppoa enää! 🙂

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos paljon, mukavaa että tykkäsit♥

      Haha tuntui varmasti hyvältä kun sillä tavalla kysyttiin jo synnärillä ;D! Ihanaa tokaa raskausaikaa sulle ja onnea tulevasta vauvasta♥ 🙂

      Huh! Onneksi meidän vauvalle ei jäänyt ilmeisesti mitään pysyviä traumoja mutta ketuttaa kyllä edelleen miten se lääkärikäynti meni!

      Mäkään en oo pystynyt olemaan nostelematta kun toi isompi ipanakin painaa sen lähemmäs 12kg jo 😀 Mutta oivottavasti ei jää mitään pysyvää harmia siksi! 😀

  19. helena__ sanoo:

    mä taas oon kuullu että puol vuotta pitäs synnytyksen jälkeen välttää ”tärähtävää” ja pomppivaa liikuntaa, siis hyppimistä, juoksemista, ratsastusta jne.. voi olla että ohjeet on lääkärikohtaset mut näin oon kuullu 🙂 itelläni kohta 5kk poika, enkä oo vielä juoksemaan lähtenyt. reippaita kävelyitä ja kuntopiiriä tehnyt eikä mullakaan siis oo enää kuukaus synnytyksen jälkeen pahalta tuntunut. ja tosi hienosti oot palautunut, ihan supermaha! 🙂

  20. maru sanoo:

    Vatsoja saa sitten tehdä kun ne vatsa lihakset palaa paikoilleen eli mahassa niiden kohdalla ei ole enää ”monttua” itsellä 10kk synnytyksestä ja mulla maha on pikkaisen pienempi kuin sulla tuossa ensimmäisessä kuvassa.paras neuvo raskauden jälkeiseen liikkumiseen jonka oon saanut ’tee sitten kun tuntuu hyvälle’

  21. ann sanoo:

    tässä meidän tämä viikon verran teidän pikkuneitiä vanhemman tyllerön blogi.
    on siis hauska nädä kuinka erilailla lapsoset kasvavat. olen blogiasi seurannut jo muutaman vuoden, hauska sattuma tämä uusien neitien ikäero 🙂

  22. Kaisla sanoo:

    vitsi jos mää joskus saan muksuja niin saat olla mun persolan trainer et pääsen niist kiloist eroon! XD mennään yhdes lenkille <3

  23. Petra sanoo:

    Argh, rupes kiehumaan jo itelläkin, kun luki ja mietti ajatuksissaan tuota teidän lääkäri reissua. Mullakin oli jälkitarkastuksessa aikoinaan harjottelija, joka lisäksi oli ulkomaalainen, luojan kiitos siinä oli se ´´oikea” lääkäri mukana, mutta mulla meni hermo jo siihin, saatika toi sun tilanne… Olisin varmaan napannut vauvani ja häipynyt kiukkusena 😀

    Tohon palautumiseen.. Joo olisin hiton tyytyväinen ja ylpee, jos olisin palautunut noin nopsaa, kuin sinä. Mutta mulla ei mitään paineita tule, jos muut naiset palautuu hyvin, koska ymmärrän, että jokainen keho on ihan erilainen ja haluan uskoa, että vielä jonain päivänä minäkin olen takaisin omassa lähtöpainossani ennen raskautta 🙂
    Turha sinunkaan on välittää niistä katkerista, jotka valittaa sun pukeutumisesta yms. olet hiton hyvässä kunnossa ja kaunis, siitä pitääkin iloita ja olla ylpeä! 😉

    Minä alotin heti sen jälkitarkastuksen jälkeen tekemään just esim. vatsalihaksia. Sitten jos tuntuu vähäki jotain kipuu tai että ei pysty niin lopettaa ja koittaa parin päivän päästä uudelleen 🙂

    • Iina sanoo:

      Ja mä vielä kaunistelin reippaasti kertomusta, vieläkin kiehuu kun ajattelenkin sitä lääkärikäyntiä!!! 🙁 Meinasin jo oikeasti lähteä ovetr paukkuen sieltä mutta kun oon tämmönen kiltti 😀

      Kiitos paljon sun kauniista sanoista, mulle tuli niin hyvä mieli :)! Ihanaa kesää sulle ja perheellesi ja kaikkea hyvää ♥♥

  24. Anna sanoo:

    Oi, mun sisko just kanssa synnytti ihanan vauvan, ja se kerto et kun se meni neuvolaan niin sen lääkäri katto kaiken Googlesta… Siis jos siskoni kysy jotain asiaa esim. Miten tää hoidetaan, niin lääkäri koko ajan katto tietoa Googlesta?! KOKO ajan 😀 ja se ei ollu harjoittelija.. Harvinaisen outoa 😀

  25. amanda sanoo:

    mulle sanottiin jälkitarkastuksen jälkeen et nyt voi jo harrastaa lähes kaikkea liikuntaa juoksusta salillakäymiseen jne, mutta että vasta 3kk jälkeen synnytyksestä kannattaa vasta tehdä vatsalihasliikkeitä. että ei siinä kuulema muuten mitään, kuin että voi tulla kosmeettinen haitta ja se näkyisi sillä tavalla että ylimmät vatsalihakset olisivat toisista erillään. hienosti oot palautunu! 🙂 varmaan senkin takia palauduit nyt paljon nopeempaa ku viimeksi, kun nyt imetät kauemmin, kun se imettäminen auttaa siinä pötsin katoamisessa 🙂 … ounastelisin. ihana iina! näytä kroppaas just sen verran KUN ITSESTÄ TUNTUU HYVÄLTÄ! jos toiselle tulee ulkonäköpaineita siitä tms niin huhhu, koska niinku itsekin sanoit, jokainen palautuu omaa tahtiinsa 🙂 .. ja jos tosiaan viidenkin vuoden päästä raskaudesta on kilot jääneet ja saa sinun postauksestasi pahan mielen niin siinä tapauksessa kannattaa katsoa lähinnä peiliin, sillä itsekin voi siihen palautumiseen vaikuttaa.. 🙂 terveisin kohta kuukauden verran salilla käynyt äiti ja 4kk vanha tyttö. lähtipäs taas sivuraiteille tämä kommentti :–D

    • Iina sanoo:

      Okei no jos mä niiden vatsalihasten kanssa odottelen vielä muutaman viikon 🙂 Kunhan jotain saa edes tehdä niin tulee parempi fiilis :D! Ja se varmasti vaikuttaa että oon tokalla kerralla palautunut paremmin kun oon imettänyt! 🙂

      Kiitos ihan superpaljon, oot itse ihana!! terkkuja sinne ihanalle pienelle neidille ja sullekin sekä ihanaa kesää :)!!

  26. ac sanoo:

    Mä olin tosi varovainen vatsalihasten kanssa pitkään ja pelasin varman päälle, kun jos niitä tekee liian aikasin niin ne voi jäädä tosi kamalan näkösiksi.. Meidän vanha liikunnanopettaja varoitteli siitä – hän kuntointoilijana oli nimittäin mennyt tekemään niitä ihan liian aikaisin, ei ollut kuulemma kaunista 😀 Netistä tosiaan löytyy niitä asentoja miten sitä rakosta kannattaa koittaa (jotenkin selällään polvet koukussa plaaplaa). Ei oo vaikea löytää 🙂

    Ne on ne kateelliset kun ilkeilee…. Harmi kun niin moni ei ymmärrä sitä, että toisen onni ei ole itseltään pois. Ethän sä tosiaan mitään nälkäkuuria ja himoliikuntaa ole kannattanut missään vaiheessa, joten yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos! Sä olet vaan mielettömän onnekas tapaus 🙂

    (Ja munkin on pakko varottaa tosta imetyksen tehosta! Jotkut joutuu oikeasti syömään kuin hevonen ettei paino tipu liiallisuuksiin. Siis oikeasti ihan naurettavia määriä ja herkut päälle 😀 En ite voinu uskoa sitä ja söin ”normaalisti + herkut” ja paino tippu vuodessa 10 kiloa alle lähtöpainon…!)

    • Iina sanoo:

      Okei no täytyy tosiaan niiden vatsalihasten kanssa odotella sitten vielä, mut jos kaikkea muuta saa tehdä niin sehän on ihan okei sitten 🙂 Mua pelottaa vaan etten osaa kokeilla oikein sitä rakoa :D!

      Kiitos paljon! Ja täytyy koittaa sitten syödä vaan isoja annoksia ja usein niin jos vaikka en olis ihan kukkakeppi vuoden kuluttua :DD Herkut ainakin maistuu 😉 Iik tsemppiä, kohta pikkunen syntyy teilläkin<3

  27. carata sanoo:

    Siis toi on niin ärsyttävää, kun saat jonkun harjottelijan. Huoh. Itse olen lähihoitaja ja ymmärrän kyllä hyvin, ettei heidänkin täytyy harjoitella, mutta itse en jaksa sitä säätämistä, koska tiedän, miten nopeasti ne hommat voi hoitaa.
    Mulla ei siis äitiysneuvolassa ollut kertaakaan harjoittelijaa. Aina oli oma neuvolatäti ja sitten opiskelija katsoi vierestä.
    Ultrissa oli oikea ultraaja ja harjoittelija. Silloin annoin hänenkin ultrata, koska saatiin silloin katsella pikkuista melkein 1,5h!

    Nyt vauvan kanssa harjoittelijaa ei ole ollut kertaakaan. Viimeksi oli tarjolla, mutta sanoin, etten halua.
    Myös synnytyspapereihin kirjoitin toiveisiin, etten halua harjoittelijoita saliin.

    Ja täytyy vielä sanoa, että olet aivan todella hyvin palautunut! Itselle jäi synnytyksestä 3kg ja olen ollut kyllä tyytyväinen. Arpia tuli 5, mutta ne on alkaneet vaalenemaan ja kyllähän ne ajan myötä lisää vielä vaalenee. Mullakin tuo ihana umpparin arpi ja sekin melko huomaamaton. Leikkauksesta senkin kohdalla kuitenkin jo 3 vuotta 🙂

    • Iina sanoo:

      Mua ei haittaa jos on harjoittelija ja siinä ohjaamassa lääkäri tai kätilö mutta pelkän harjoittelijan vastaanotolle en kyllä halua enää ikinä! :/

      Synnytyksessä mulla oli harjoittelija mukana, mutta ymmärrän kyllä ettei välttämättä kaikki halua harjoittelijaa siihen mukaan. 🙂

      Kiitos ihan hirmuisen paljon♥♥ Mulla on umpparileikkauksesta 17 vuotta mutta vieläkin selkeä arpi koristaa masua :D! Ihanaa viikkoa ja kesäisiä päiviä teille!

  28. Jarno sanoo:

    Oot palautunut todella hyvin rakas Iina heh ♥ Tuosta sun ei enään kannatta massaa pudottaa, kuten sanoitkin. Olit ennen raskautta todella laihassa kunnossa, ja se ei näytä terveeltä! Nyt sulla on tollanen unelma body ;D haha
    Muista se, että pääasia on se, et miten ite kokee oman vartalon ja on sinut sen kanssa. Muiden mielipiteillä ei ole mitään arvoa siinä asiassa.
    Oot rakas ja mulla on törkee ikävä. Onneksi nähdään pian. Sain muuten kutsun, joka oli maailman sulosin, et arvaa miten iso hymy mulle nousi kasvoille. Nyt toi kortti koristaa mun jääkaapin ovea. On se vaavi niin ihana ♥

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos pupu♥ No joo, olinhan mä vähän turhan hoikka ja en ees halunnut olla! Mulla vaan suli ne kilot pois vaikka kuinka söin paljon 😀

      Mä muistan ja muista säkin, oot täydellinen ja oot tärkee <3 Mullakin kamala kamala ikäväää, onneksi ens viikolla nähdään!! Oot Jarno rakas ja ihana♥♥

  29. kape sanoo:

    Hyvin kirjotettu postaus! Tätä lukiessa tuli semmonen kuva, että oot tyytyväinen itseesi (sietääkin olla!:)) mutta et kuitenkaan ylimielisen ylpeä. Vaikka tiedän jo nyt, etten tuu palautumaan samalla tahdilla kuin sinä, niin en voi olla katkera tai pahassa mielessä kateellinen, koska sää suhtaudut sun kehoon niin ihailtavan hyvin! Mukava lukea välillä tämmöstäkin tekstiä, kun nykyään niin usein kuulee” valittelua” Ja painonpudotuspuheita ihan normaalipainoisiltakin ihmisiltä. Jatka samaan malliin! Oot loistava esimerkki asenteinesi:)

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos ihan mielettömän paljon, kiva että tykkäsit postauksesta ja oot kyllä ihana!! :)) Tuli niin hyvä mieli sun sanoista!

      Ihanaa loppuraskautta sulle ja aurinkoista kesää♥♥ 🙂

  30. Nimetön sanoo:

    Moi, aivan ihana blogi sulla! Oot oikein nätti ja terveen näköinen ja oloinen nainen.

    Haluan vinkata sulle yhden (raskaus/äiti)liikunnasta kertovan blogin, josta on ollu älyttömän paljon hyötyä mulle raskausaikana ja vauvan syntymän jälkeen. Semoinen kuin Äitiys liikuttaa http://aitiysliikuttaa.blogspot.fi/?m=1 Kirjoittaja on itse myös äiti ja lisäksi fysioterapeutti, personal trainer, liikuntatieteiden maisteri, sekä opiskelee liikuntabiologian maisteriksi. Näin hän ainakin itsestään kirjoittaa. Kysypä häneltä, jospa saisit kysymyksiisi vastauksia. Ja ei, en ole itse kyseisen blogin kirjoittaja 😀 olen vain saanut blogista paljon tietoa ja toivon että sinäkin saat.

    Ihanaa iltaa teille! 🙂

    • Iina sanoo:

      Hei olipas kiva blogivinkki, kiitos tosi paljon 🙂 Ja muutenkin iso kiitos sun kauniista sanoista♥ Täytyy käydä kurkkaamassa! Mukavaa viikkoa sinulle! 🙂

  31. Henttu sanoo:

    Mullakin tuli linea negra näkyviin vasta synnytyksen jälkeen, vaikka sitä ei raskaana ollessa ollut!

  32. Tiitu sanoo:

    Vaunulenkkejä lukuun ottamatta aloitin kevyesti tekee jotain treenejä vasta puoli vuotta synnytyksen jälkeen. Pelotti vatsalihasten palautumattomuus ja kohdunlaskeuma uhka jne. Vatsalihaksia saisi fysioterapeutin mukaan alkaa tekemään siinä vaiheessa, kun ne ovat palautuneet paikoilleen ja sen voi itse kokeilla makaamalla lattialla selällään ja nostamalla päätä ja hartioita irti lattiasta ja samalla kokeilemalla, että onko rintojen ja navan välissä oleva kuilu miten leveä. Sinne saisi mahtua ihan vain sormenpäät väliin. Näin siis fysioterapeutti neuvoi. Itse en menisi ottamaan riskejä siinä, että aloittaa liian aikaisin, mutta itse en ole muutenkaan mikään himoliikkuja,

    • Iina sanoo:

      Täytyy kokeilla niitä vatsalihaksia tarkasti sitten ennen kuin alkaa niitä harjoittelemaan :)! En mäkään himoliikkuja ole, mutta kaipaan silti jotain vähän toiminnallisempaa kuin vaunulenkit! 😀

  33. Henna sanoo:

    Onpa harmi tuo neuvola lääkäri 🙁 Itseä mietittytti samat jutut jälkitarkastuksessa ja lääkäri sitten kokeli lantiopohjan lihaksia, tai piti jännittää ja kokeili sitä vastetta. Minkä halusinkin tietää, että missä kunnossa ne lihakset on koska itse en oikein tiedä millon on hyvä ja millon ei 😀 Mutta hyvässä kunnossa oli ja sai alkaa urheilemaan pikku hiljaa 🙂

    Tuli vielä mieleen kun mainitsit tuosta omasta painostasi, että olet tosi hoikka ja paino on aiemmin laskenut? Onko sitä tutkittu vähään aikaan? Kilpirauhasarvot kannattaa tarkistuttaa jos ei ole tarkistettu 🙂

    • Iina sanoo:

      Hihi no hyvä että olivat kunnossa 🙂 Onhan se hyvä että kokeillaan!

      Mulla on tutkittu kilpirauhasarvot juuri silloin kun se paino laski, mut olivat ihan kunnossa ne ja kaikki muutkin arvot kun multa testailtiin vaikka ja mitä kun koitettiin löytää syytä laihtumiselle 😀 Mut ei löytynyt, se jäi arvoitukseksi..

  34. aino sanoo:

    Oon itse miettiny tota palautumis asiaa kun sitä on tehty juurikin niinkuin sanoit vähän turhan iso asia! Itselleni tuli raskaudesta 9kg ja sairalaan jäi 12kg. Hoitajat ihmettelivät ettei huomaisi mahasta ikinä että siellä olisi ollut 3,5kg vauva vielä edellispäivänä. Oon itsekkin hurjan onnekkaassa asemassa ettei korppaani jäänyt ylimääräistä, mutta olen myös vahvasti sitä mieltä että usein jotenkin raskautta pidetään syynä että kroppa jää huonoon kuntoon! Itse söin terveellisesti koko raskauden ja harrastin säänöllisesti liikuntaa mitä vaan pystyin milloinkin mahan kanssa tekemään ja sillä on varmasti ollut isompi osa palautumisessa kuin hyvällä tuurilla 😉
    Nyt tyttö on 1,4kk ja olen omastamielestä hyvässä kunnossa toki mahasta näkyy vaikka kuinka vatsalihaksia tekisi että löysää ”nahkaa” siinä on. Ja hassua itselleni tuli juuri tuo muurahaispolku kanssa vasta synnytyksen jälkeen ja komeilee mahassa edelleen 🙂
    Ihanaa kesää teidän perheelle!!

    • Iina sanoo:

      No se on ihan totta että raskaus ei välttämättä ole mikään selite huonolle kunnolle, mut mun kunto kyllä huononi siitä että olin raskausaikana vuodelevossa niin pitkään enkä saanut tehdä mitään. Mutta onneksi liikunta auttaa kaikkeen ja ei raskaus todellakaan sitä tarkoita että olisi pysyvästi sitten huonossa kunnossa ja ulkonäkö menisi pilalle! 🙂

      Hauskaa että löytyi toinenkin jolla linea negra vasta synnytyksen jälkeen tuli esiin 😀 Mistähän se johtuu että niin käy! 😀

      Ihanaa kesää teidänkin perheelle :)♥

  35. anssu sanoo:

    vautsivau miten hyvin oot palautunu! 🙂 ja mun mielestä on kyllä ihan naurettavaa sanoa että sä et sais pukeutua niin tiukkoihin vaatteisiin koska se luo toisille paineita palautua nopeesti 😀 tottakai sä saat pukeutua sellasiin vaatteisiin kun haluat ja esitellä upeeta kropppaas just niin paljon kun haluat ! en mäkää mihinkää säkkeihin pukeutuis tollasella kropalla!! sitäpaitsi kyllä jokasen pitäis ymmärtää että itteensä ja omaa palautumista on ihan turha verrata toisiin. jokainen ihminen on erilainen ja palautuu eritavalla 🙂
    ihanaa kesää teille!! <3

  36. josefina sanoo:

    Musta ainakin on ihanaa, että äidit pukeutuu nätisti eikä mihinkään säkkeihin! Oot palautunut upeesti synnytyksestä ja oot aina niin kauniisti pukeutunut. Se on Iina huippuhienoa! Älä välitä ihmisten kommenteista! 🙂

  37. Jenni sanoo:

    Hei, mielenkiintoinen blogi sinulla! 🙂
    Hienoa että toit blogissasi esiin tämän palautumisen synnytyksen jälkeen. Toisten ihmisten käytös on joskus vain niin kummallista. En myöskään ymmärrä miksi aina pitää etukäteen kauhistella ja maalailla piruja seinille siitä, että sinusta ei sitten koskaan enää tulee niin laihaa ja timmiä yms. Ja sitten kun niin käykin niin ollaan heti valittamassa siitä, ettei kroppa voi palautua noin hyvin raskauden jälkeen ja asiastu puhutan niinkuin siinä olisi jotain pahaa. Kyllä jollekin varmaan voikin tulla paha mieli, kun oma kroppa ei ole palautunut yhtä hyvin tai itselle on tullu ihan valtavasti raskausarpia, mutta ei ihmisen jolle näin ei ole käynyt pitäisi joutua potemaan huonoa omatuntoa siitä, että oma kroppa palautuu hyvin.

  38. Anna sanoo:

    Näin jälkijunassa on pakko kommentoida tuota valitusta ”lääkäriharjoittelijoista” (eli siis kandeista). Ihan ensiksi olisi mielestäni kohtuullista antaa palautetta neuvolaan ennemminkin kuin purkaa tuohtumusta netissä. Näin neuvola osaisi jatkossa ottaa vanhempien toiveet paremmin huomioon. Ymmärrän kyllä, että ylimääräinen vauvan heiluttelu ja ajan kuluminen voi harmittaa, mutta kai tekin ymmärrätte, että vastaavia ”kädentaitoja” ei yksinkertaisesti opi harjoittelematta. Harjoittelematta ei opi myöskään leikkaamaan hiuksia, leipomaan, ajamaan autoa eikä montaa muutakaan asiaa. Senpä takia pyydän teiltä hieman armoa kandeja kohtaan. Oletan siis että kohtaamanne kandit ovat olleet neuvolassa nimenomaan kurssiaikaisessa harjoittelussa, eivät tekemässä sijaisuuksia, esim. kesätöissä. Olen itse puolen vuoden päästä valmis lääkäri. Omasta kokemuksesta voin siis sanoa, että ei me tahallamme teitä potilaita kiusata, vaan yksinkertaisesti haluamme oppia. Mahdollisesti se kerta, jona meidät kohtaatte, on meille ainoa mahdollisuus harjoitella itse esim. vauvan tutkimista ja käsittelyä (useimmilla meistä kun ei ole lapsia). Mieluiten itselkin vaan lukisin kirjasta kaiken ja omaksuisin asiat sillä tavalla, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista. Kädentaidot on opittava niitä harjoittelemalla, olkoon se sitten vaikka puukotushaavan parsiminen keskellä yötä, kanyloiminen, lapsen korvien tutkiminen, vauvan nivuspulssien tutkiminen, neurologisen statuksen teko tai ihan mikä tahansa muu kliininen taito.

    • Iina sanoo:

      Mä annoin palautetta neuvolaan heti seuraavalla neuvolakäynnillä ja terkkari lupasi välittää eteenpäin. Tämä meidän kandimme oli juurikin kesätöissä sijaisuutta tekevä kandi, eli otti meidät yksin vastaan ja vasta ihan lopuksi ylilääkäri tuli paikalle hyväksymään hänen tekemät merkinnät yms. Mä ymmärrän ehdottomasti että pitää saada harjoitella, mutta tosiaan jos on taidot vielä noin hakoteillä kun tällä meidän tapauksella niin ei mun mielestä pitäisi saada työskennellä vielä ollenkaan yksin vaan kokoajan toisen lääkärin valvovan silmän alla :).

  39. Hannele sanoo:

    Hei kaunotar!

    Täytyy sanoa että tämä sun upea palautuminen ei todellakaan aiheuta paineita, vaan ennemminkin inspiroi ja antaa toivoa tuon oman masun kohdalla! Täällä siis mennään rv 29 ja hiljalleen on ajatukset alkaneet kääntyä siihen life after birth -vaiheeseen… 🙂

    Aivan upealta näytät ja kateellisille ihmisille ei voi mitään.

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.