Videovastaukset osa 3

22.02.2014

No nyt! Vihdoinkin me saatiin Oton kanssa kuvattua kolmas osa vastauksista. Pahoittelut että tässä on kestänyt näin pitkään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö? Youtube tosin ei tänään ole yhteistyöhaluinen, mä en saa videota koneella näkyviin siellä, näkyy vain mustaa ja äänet kuuluu, mutta puhelimella toimii moitteettomasti HD-kuvan kanssa. Eli jos ei toimi koneella, niin koklatkaa puhelimella! Yritän selvittää mikä tässä on hätänä, mutta ajattelin kuitenkin julkaista videon jo nyt, sillä sen koko on 2,91gigaa ja jos lataan sen uudelleen niin tämä postaus on valmis vasta yöllä.

Meillä oli hyvät puolen tunnin lörpöttelyt kasassa, ja sanottiin heipatkin mutta video oli pätkäissyt 20:n minuutin kohdalla, onneksi kuitenkin juuri ennekuin aihepiiri vaihtui ja juuri kun saatiin vastattua loppuun edellisen aiheen viimeinen kysymys. Aika hyvä ajoitus! Videovastauksia  tulee vielä neljäskin osa, koska vielä on muutaman aiheen kysymykset käsittelemättä. Tänään asiaa mm. bloggaamisesta, vaatteista ja tyylistä, sekä ruoasta.

Video löytyy myös täältä!

Mä laitoin tänään vähän tyttöjen vaatteita myyntiin blogikirppikselle blogin FB-sivuille, ja sieltä löytyy mm. Mini Rodinia, Polarn O. Pyretiä, Zaran ja Benettonin vaatteita. Lisään vielä muutaman vaatteen myyntiin, ja kohteet sulkeutuvat huomenna illalla. Jos siis kiinnostaa vaatteet niin käykää tykkäämässä ja kurkkimassa täällä!

Ihanaa viikonloppua kaikille♥


Söpöt kaverukset

21.02.2014

Käytiin tällä viikolla tyttöjen kanssa moikkaamassa vähän uusia kavereita, mikä oli äärimmäisen mukavaa! Tai no mä itse olen tavannut Jemmiä aiemminkin, mutta meidän muksut eivät olleet vielä päässeet leikkimään keskenään. Tiaralla, ja melkein päivälleen samanikäisellä Olivialla klikkasi jo heti tavatessa, tytöt moikkasivat kuin vanhat tutut ja lähtivät käsi kädessä kävelemään ja juoksemaan samantien. Oli aivan ihanaa seurata tyttöjen leikkiä, sillä Tiaralla ei ole oikeastaan ketään noin samanikäistä kaveria ollut aiemmin, vaikka ihania kavereita muuten onkin!

Yhteisiä jutunaiheita neidit löysivät heti Angry Birds -Stellasta ja yhteisleikkikin toimi oikein hienosti, vaikka tietysti sen huomasi että kyseessä ovat kaksivuotiaat tytöt joilla ”tämä on minun” -vaihe on vielä vahvasti päällä. Yhtään tappelua tai pahaa mieltä ei kuitenkaan tullut vaan tytöt lörpöttelivät ja leikkivät tosi hienosti yhdessä, ja selkeästi olivat samalla aaltopituudella. Mekin saatiin Jemmin kanssa istua rauhassa ja höpötellä niin häistä kuin kaikesta muustakin, kun tytöt leikkivät. Zelda ja Olivian tuore pikkusisko tosin järjestivät kyllä meille välillä puuhaa isompienkin tyttöjen puolesta, mutta se nyt on ihan normaalia.

DSC_0563x DSC_0566x DSC_0567x DSC_0593xVauva oli kyllä aivan mahdottoman söpö, ihana pieni tuhisija, mutta jotenkin olen helpottunut että söpöydestä huolimatta mulle ei iskenyt tippaakaan vauvakuume. Mä taidan viimein olla parantunut ikuisen vauvakuumeen kierteestä, jes! Mutta siitä olen iloinen että lähipiiriin on keväällä syntymässä lisää ihania pikkuisia, joita saa nuuskuttaa ja paijata ja pitää sylissä, koska vaikka ei omasta enää haaveilekaan, niin ovat ne vauvat vaan niin ainutlaatuisia ja mahtavia minityyppejä.

DSC_0575x DSC_0583x DSC_0584x DSC_0588xKoska Tiara ei saanut kevääksi kerhopaikkaa, mä oon äärettömän iloinen siitä että meidän läheltä löytyy ihania ikätovereita, ja nuorempia ja vanhempia ystäviä. Heidän kanssaan Tiara oppii sosiaalisia taitoja ja yhteispeliä, nuorempaa siskoa kun on niin helppo höykyttää kotona ja tehdä juuri niinkuin itseä huvittaa. Ihanaa on myös se että oon saanut blogin ansiosta tutustua niin mahtaviin äitikavereihin, joiden kanssa juttu luistaa ja aina löytyy vertaistukea, neuvoja ja ymmärrystä.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Huomenna ollaan tyttöjen kanssa kolmistaan kun Otto menee töihin kun alkaa viimein olla terveenä, mutta eiköhän me jotain kivaa keksitä! Kiitos taas kerran ihan mielettömän ihanista kommenteista joita olette laittaneet, mä oon täällä hymy korvissa lueskellut niitä koko päivän<3


Koruja mun makuun

21.02.2014

Mä kävin muutama viikko ennen häitä Fashionstoren toimistolla tutustumassa ihanaan korumerkkiin nimeltä Ti Sento Milano. Fashionstoren tytöt olivat järjestäneet upeasti korut esille ja me ihasteltiin niitä ja juteltiin vaikka kuinka kauan koruista, unohtaen ajankulun täysin. Koruhetki kahvin lomassa tarjosi ihanaa taukoa hääkiireisiin, ja oisin voinut ihastella Ti Senton upeuksia loputtomiin. Ti Sento Milano, on hollantilainen vuonna 2003 perustettu korumerkki, jonka perusajatuksena on tuottaa luksuslaatuisia, muodikkaita, mutta järkevän hintaisia koruja. Korut valmistetaan täysin käsityönä, eikä niissä käytetä liimoja tai muita huonoja kiinnitysmenetelmiä, vaan kaikki kivet istutetaan käsin yksitellen paikoilleen. Korut valmistetaan rhodinoidusta sterling -hopeasta, joka säilyttää värinsä tummumatta vuosien saatossa.

IMG_4693x IMG_4711xKoruissa käytetään sterling -hopean lisäksi myös ruusukultaa, kultaa ja erivärisiä yhteensopivia korukiviä, sekä zirkoneita taidokkaasti yhdistellen. Mua itseäni miellyttää koruissa aika klassisen yksinkertainen tyyli, mutta koruja löytyy laidasta laitaan supervärikkäistä ja näyttävistä showpieceista klassisiin helmiin ja hopeakoruihin. Ti Sento -korujen helmet ovat simpukan kuoresta valmistettuja, ja sävyltään sekä kestävyydeltään huikean paljon parempia kuin muovista valmistetut copycatinsa.

Mua miellytti koruissa erityisesti se, miten viimeisteltyjä ne ovat. Koruissa on ajateltu sitäkin, että jos kaulakoru pyörähtää kaulassa niin ulospäin ei näy riipuksen ruma takapuoli, vaan koru on näyttävä myös toiselta puolelta. Lukot on suunniteltu tarkkaan niin että korut eivät vahingossakaan aukea ja mene hukkaan, ja myös esimerkiksi rannekorujen sisäpinnat on viimeistelty taidokkaasti kauniin koristeellisiksi.

IMG_4608x IMG_4627x IMG_4657xMä ihastuin todella kovasti kaikkiin erilaisiin rannekoruihin, vaikka en edes tiennyt olevani rannekorutyyppiä! Rannekoruja löytyy Ti Sentolta niin paljon erilaisia, että meinasin suunnilleen seota kun ihastelin ja haaveilin niistä kaikista omassa ranteessani. Tykkään sekä noista tyylikkäistä helmirannekoruista, jotka muuten ovat erittäin kohtuullisen hintaisia, että vähän hinnakkaammista hopeakoruista zirkoneilla ja muilla korukivillä varustettuna. Musta taitaa tulla rannekoruhamsteri, sillä jäi kutkuttelemaan niin moni ihanuus näistäkin kuvista!

IMG_4676x IMG_4724xSain valita itselleni yhden korun Ti Sentolta, ja päädyin valitsemaan aivan ihanan siron ja yksinkertaisen rannekorun (yllättäen), jossa on yhdistelty isoja ja pieniä zirkoneita, sekä punoskuviota. Koru on vilahdellut pitkin talvea mun ranteessa, sillä olen aivan ihastunut siihen. Mielestäni rannekoru sopii hienosti sekä arkeen että juhlaan, ja tuo hienostuneen loppusilauksen asuun kuin asuun.

IMG_6155 IMG_6166 IMG_6170 IMG_4964xKevääksi Ti Sento Milanolta on tullut ihan mielettömän söpöjä uutuuksia esimerkiksi pastellipinkissä sävyssä, sekä merihenkisiä koruja ja upeaa ruusukultaa. Ti Sentoa myydään Fashionstore.fi -verkkokaupassa, Stockmannilla, Timanttiset -myymälöissä, Laatukoru -myymälöissä ja monissa muissa kultasepänliikkeissä.


Parisuhde ja avioliitto

20.02.2014

Mä ajattelin näin tuoreena rouvana kirjoittaa muutaman sanan parisuhteesta ja avioliitosta. Avioliitossa en ole kauaa ehtinyt vielä olemaan, eli siitä en tiedä vielä juuri mitään muuta kuin sen miten ihanat häät meillä oli, ja sen miten kamalaa tämä sukunimenvaihdoksen jälkeinen korttienvaihtorumba on. Mutta parisuhteesta mulla alkaa olla jo kokemusta, sillä juhlimme vuosipäiväämme hääpäivän jälkeisenä sunnuntaita, kun tuli kolme vuotta yhdessäoloa täyteen. Kolme vuotta ei ehkä ole mikään päätähuimaavan pitkä aika olla parisuhteessa, mutta toisaalta me olemme kokeneet tämän kolmen vuoden aikana ne kaikki yleisimmät mullistukset joihin parisuhteet useimmin kaatuvat.

Yhteenmuutto, se tapahtui meillä kun seurustelua oli takana reilut kolme viikkoa, ja Tiara oli ilmoittanut tulostaan. Raskausuutisen jälkeen ei vain haluttu nukkua enää yhtään yötä erillään, vaan olla lähellä toisiamme. Virallinen yhteenmuutto tapahtui vasta kuukautta myöhemmin, mutta se taas ei tuntunut enää miltään muulta kuin helpotukselta, sillä oltiin ”asuttu yhdessä” neljän pojan soluasunnossa, Oton huoneessa nyhväten se koko kuukausi.

Mulla oli oma asunto silloin myös, mutta en tullut toimeen kämppikseni kanssa, enkä halunnut pahoittaa raskaushormoneissa mieltäni hänen sanomisistaan joten asuimme siksi mielummin vielä ahtaammin. Neljän pojan solussa eläminen oli oikeastaan aika hauskaa, välillä kaipaan vieläkin meidän yömyöhään valvottuja iltoja kun heitettiin läppää Oton kämppisten kanssa ja istuttiin katolla katsomassa auringonnousua porukalla. Kun heti aluksi joutui asumaan toisen kanssa kymmenen neliön huoneessa, jakaen vessan ja suihkun kolmen muun kanssa, ei omaan asuntoon muuttaminen tuntunut parisuhteen kannalta missään, ainakaan sanan negatiivisessa merkityksessä.

2011Kuten sanottua, yhteenmuutto ei siis ollut meille mikään suuri mullistus, vaan oikeastaan saimme vain enemmän tilaa ja täydellisen oman rauhan. No entäs ne raskaushormonit sitten? Raskauden, parin ensimmäisen lapsen odotuksen luulisi olevan suuri mullistus parisuhteelle. Tuleva vauva saattaa jännittää molempia kovasti ja tietysti myös se, miten käy parisuhteen kun vauva viekin kaiken huomion. Raskaus varmasti muuttaa parisuhdetta yleensä, ainakin jonkinverran. Meidän parisuhde alkoi raskaudesta, ei ollut aikaa totutella mihinkään muuhun, vaan arki oli heti raskaushormoneja, suolakurkkujen rahtaamista kaupasta ja rauhallisia koti-iltoja.

Sitten kun Tiara viimein syntyi, tuntui kuin sydän olisi pakahtunut rakkaudesta. Meillä oli oma perhe, ja mikään ei varmasti lisää yhteenkuuluvuudentunnetta yhtä tehokkaasti kuin oman lapsen syntymä. Tiara oli helppo vauva, ei koettu mitään karmeita väsykriisejä, vaan vauva-arki sujahti meidän elämään kuin itsestään. Mä olen tainnut löytää itselleni aikamoisen kultakimpaleen aviomieheksi, kun koskaan ei ole tarvinnut tapella lastenhoitovuoroista, valittaa baarireissuista tai siitä ettei toinen siivoa.

2012Viime keväänä, Zeldaa viimeisillään odotellessani tuntui kuin jokaikinen lehti olisi tyrkyttänyt otsikkoa ”toinen lapsi aiheuttaa kriisin parisuhteelle”. Vaikka olin varma meistä ja meidän suhteen toimivuudesta, ne saivat mut silti hormoneissani pillittämään yksin peiton alla Oton ollessa töissä ja panikoimaan, taitavasti kirjoitettuja artikkeleita siis. Mun raskausaika oli todella rankka vuodelevosta johtuen, ja mun äiti joutui asumaan meillä apuna kuukausia, kun en saanut nostaa mitään maitopurkkia painavampaa tai käydä juuri muualla kuin vessassa. Se oli kieltämättä rankkaa myös parisuhteelle, niitä kahdenkeskisiä hetkiä ei ollut nimeksikään, ja tuntui melkein kuin olisi kauhea ikävä Ottoa vaikka asuttiin kokoajan saman katon alla.

Zeldan synnyttyä mä pääsin sentään viimein liikkeelle, ja Otto jäi kotiin pitkälle isyyslomalle, jonka perään piti vielä kesälomaa. Kun tytöt nukkuivat iltaisin (ensimmäisinä viikkoina Zeldakin nukkui lähestulkoon kokoajan), me käperryttiin kylki kyljessä sohvalle katsomaan sarjoja ja leffoja, ja mussuttamaan jäätelöä. Se oli ihanaa aikaa, kaiholla muistelen sitä tämän kiireen keskeltä. Zeldan kanssa vauva-arki on ollut haastavampaa, johtuen varmasti aika pitkälti siitä että asetin itse itselleni niin kovat vaatimukset, kun mulle iski viimeisen vauvan syndrooma ja halusin että kaikki onnistuu täydellisesti. Koskaan ei kannata pyrkiä täydellisyyteen, siitä ei seuraa mitään muuta kuin harmaita hiuksia. Riittävän hyvä on tosiaan riittävän hyvä, ja itseltään tai puolisoltaan ei kannata vaatia enempää kuin mihin tietää pystyvänsä.

2013Tällä hetkellä me aletaan olla jo voiton puolella vauvavuoden kanssa, mikä on enemmän kuin ihanaa. Termi ruuhkavuodet ei ollut mulle tuttu vielä muutama vuosi sitten, mutta nykyään se termi kuvailee meidän elämäntilannetta kyllä vähintäänkin osuvasti. Kiireestä huolimatta, me pyritään pitämään arki toimivana, ja myös lepäämään aina kun mahdollista. Kun arki toimii, kaikki toimii. Arkeen kannattaa panostaa kaikkensa, sillä se on se elämä mitä sä elät. Jos tavallinen arki on paskaa ja kaikki positiiviset odotukset kohdistaa niille elämän huippuhetkille, lomamatkoille, jouluille ja vuosipäiville, tulee helposti ristiriitoja.

Kun arki sujuu mukavasti ja kokee olonsa tyytyväiseksi jokapäiväisessä, normaalissa elämässä, ei tarvitse kokoajan jotain extra special megaylläreitä tunteakseen itsensä rakastetuksi. Ei mulla mitään lahjoja tai kynttiläillallisia vastaan ole, mukavaa niitäkin on välillä saada. Mutta tärkeintä on että rakkautta, kunnioitusta ja toisesta välittämistä löytyy tavallisesta arjesta, joka päivä. Meiltä on usein kysytty kysymyspostauksissa, että miten hoidamme parisuhdetta, ja tässä on mun paras vinkkini.

IMG_8615 copyMe ollaan nuori aviopari, ja nuori perhe. Kaikki tilastot puhuvat meidän liiton kestävyyttä vastaan, ja kieltämättä tiedän itsekin monia jotka ovat eronneet lasten ollessa pieniä. Me ollaan kuitenkin menestyksekkäästi uhmattu tilastoja jo muutama vuosi, ja samalla tiellä aiotaan jatkaa edelleen. Avioliitto ei toistaiseksi ole hetkauttanut suhdettamme suuntaan eikä toiseen, mutta häät itsessään olivat yhdistävä ja rakkaudentäyteinen kokemus. Niiden eteen tehtiin hulluna hommia, yhdessä ja kaikki huipentui ihanaan päivään. Suurin muutos on ehkä se että nyt me näytetään paperilla vakuuttavammalta, kun kuulutaan virallisesti toisillemme.

Arjen romantiikka kuulostaa kliseiseltä, mutta siinä on meidän salaisuus.♥


Parhaita tyyppejä

20.02.2014

… eli kaasot ja bestmanit, joista multa on toivottu postausta jo pidempään. Tässä postauksessa esittelen meidän loistavat tyypit, sekä heidän mielettömät hääkoruvalintansa jotka Lumoava tarjosi.

Alunperin kaasojen valinta oli mulle haasteellinen, kaasoja piti nimittäin olla kolme joka oli sekä liian vähän että liian paljon. Jälkeenpäin ajateltuna kaasoja oli juuri oikea määrä, ja kaasoina maailman parhaat ja ihanimmat ystäväni Emmis, Netta ja Kaisla. Kaasojen määrä määräytyi bestmanien määrän mukaan, sillä Otto ilmoitti heti että hänelle tulee kolme bestmania. Kaasot ja bestmanit todistivat kykynsä jo meidän molempien polttareissa, jotka todella osuivat ja upposivat. Me saatiin Oton kanssa kummatkin juuri sellainen ilta, jollaista oltiin toivottukin ja sellaisia aktiviteetteja jotka meidän mielestä olivat huippuja. Mä oon kirjoittanutkin jo täällä omista polttareistani pitkän selostuksen, jonka voi käydä lukemassa täältä.

11_haavalokuvaaja_dokumentaarinen_haakuvaus_taydenkuun_kuva© Täydenkuunkuva 81_haavalokuvaaja_dokumentaarinen_haakuvaus_taydenkuun_kuva© Täydenkuunkuva 82_haavalokuvaaja_dokumentaarinen_haakuvaus_taydenkuun_kuva © Täydenkuunkuva86_haavalokuvaaja_dokumentaarinen_haakuvaus_taydenkuun_kuva © Täydenkuunkuva112_haavalokuvaaja_dokumentaarinen_haakuvaus_taydenkuun_kuva© Täydenkuunkuva 113_haavalokuvaaja_dokumentaarinen_haakuvaus_taydenkuun_kuva

© Täydenkuunkuva

Kaikille bestmaneille, sekä Otolle tuli Lumoavan uudenuutukaiset Eelis Aleksin suunnittelemat Hunaja -kalvosinnapit, jotka ovat upean hienostuneet ja sopivat mielestäni nuorille miehille todella hyvin. Hunajainen pinta on eläväinen ja näyttävä, mutta kuitenkin hillityn tyylikäs.

Hääjärjestelyissä riittää puuhaa enemmän kuin tarpeeksi, ja en kyllä yhtään huijaa jos sanon että meillä ei varmaan olisi ollut mitään valmiina hääpäiväksi ilman näitä huipputyyppejä. Sen lisäksi että kaasot väänsivät mun kanssa bingolappuja, hääauton koristeita ja muita askartelusettejä täysin mukisematta, vaikka puuha ei ollut ehkä sieltä jännimmästä päästä, he myös kuuntelivat mun häätsressitilityksiä ja rauhoittelivat hermoilevaa morsianta parhaansa mukaan. Bestmanit taas järjestivät meille autot käyttöön häitä edeltäväksi päiväksi, kuten myös hääpäiväksi ja auttoivat roudaamaan tavaroita ympäri Helsinkiä. Kaikki kaasot ja bestmanit tulivat auttamaan koristeluissa, kahdeksan hengen voimalla meillä kesti neljä tuntia saada koristelut valmiiksi, vaikka kaikki tekivät hurjasti hommia jatkuvalla syötöllä.

En ikinä unohda sitä kun bestmanit taittelivat servettejä  tai sitä kun  me kaikki kiroillen availtiin pirun hankalia pompomeja yhdessä ja tuskasteltiin. Meillä oli koristellessa superhauskaa, ei mitään hampaiden kiristelyä vaan rento meininki, ja mielestäni me saatiin juhlatila tosi kivan näköiseksi yhteistyöllä. Illalla vielä koristeluiden jälkeen käytiin hääpäivän ohjelma läpi ja suunniteltiin kaikki puuhat, aikataulut ja kuljetukset. Hääpäivänä kokoonnuttiin meillä heti aamusta kaikkien kanssa, ja sitten suunnattiin hotellille valmistautumaan tyttöjen kesken ja pojat jäivät tänne. Järjestely oli toimiva, niin kummassakaan paikassa ei ollut liikaa porukkaa.

45__haavalokuvaaja_dokumentaarinen_haakuvaus_taydenkuun_kuva© Täydenkuunkuva 97_haavalokuvaaja_dokumentaarinen_haakuvaus_taydenkuun_kuva © Täydenkuunkuva

Emmiksen kaulassa Eelis Aleksin suunnittelemat upea Kiara -kaulakoru, ranteessa Kiara-rannekoru ja korvissa ihanat Kiara -nappikorvikset. Kiaran kiehkuraiset muodot ovat todella kauniit, mutta rikkaista muodoistaab huolimatta korut ovat vähäeleisen tyylikkäitä.  Kiara oli mun toinen vaihtoehto hääkoruiksi, ennenkuin päädyin lopulta toiseen upeaan korusarjaan jota myöhemmin esittelen tarkemmin.

98_haavalokuvaaja_dokumentaarinen_haakuvaus_taydenkuun_kuva © Täydenkuunkuva

Kaislan koruvalinta oli kenties Lumoavan mahtipontisin kaulakoru, Eelis Aleksin Finlandia, joka ei kyllä jätä ketään kylmäksi! Hetken tunsin itseni jo seinäkukkaseksi kun vertasin omaa hillitympää koruani Finlandiaan, mutta toisaalta mun puvussa oli niin paljon happeninkia että siihen ei noin näyttävä koru olisi mielestäni sopinutkaan. Kaislalle se sensijaan sopi täydellisesti!

111_haavalokuvaaja_dokumentaarinen_haakuvaus_taydenkuun_kuva© Täydenkuunkuva

Netan valinta oli Heikki Hartikaisen upea Ilona, joka oli myös yksi mun vaihtoehdoistani. Ilonassa on ihania pyöreitä muotoja ja se on todellinen katseidenkääntäjä. Mun mielestä on tosi hauskaa, että vaikka kaikki saivat valita korunsa ihan itse ilman mitään rajoituksia, me päädyttiin kaikki todella samantyylisiin koruihin jotka sopivat upeasti yhteen.

103_haavalokuvaaja_dokumentaarinen_haakuvaus_taydenkuun_kuva © Täydenkuunkuva110_haavalokuvaaja_dokumentaarinen_haakuvaus_taydenkuun_kuva© Täydenkuunkuva

Vihkimisestä olen kirjoittanutkin jo pidemmästi, mutta myös itse hääjuhlassa kaasot ja bestmanit olivat tietysti suuressa roolissa. Meillä toimi seremoniamestarina Oton bestman Simo, joka oli hommassaan ihan loistava. Simo sai kaikki mukaan aktiviteetteihin ja kertoi aina oikeaan aikaan mitä tapahtuu. Tunnelma on suurelta osaltaan kiinni seremoniamestarin taidoista, ja meidän häissä oli ihan loistava tunnelma. Sekä kaasot että bestmanit pitivät ihan mielettömät puheet meidän häissä, ja kyyneleet kyllä valuivat poskille kun niitä kuunneltiin, sekä itkusta että naurusta. En malta odottaa, että näen videolta puheet ja kaiken muunkin hauskan mitä häissämme tapahtui!

Olen niin kiitollinen sekä kaasoille, että bestmaneille, että en tiedä miten voin ikinä heitä tarpeeksi kiittää. Mutta voin vain toivoa että me päästään sitten tulevaisuudessa auttamaan ystäviämme kaason ja bestmanin tehtävissä!

16_haavalokuvaaja_dokumentaarinen_haakuvaus_taydenkuun_kuva© Täydenkuunkuva 62_haavalokuvaaja_dokumentaarinen_haakuvaus_taydenkuun_kuva© Täydenkuunkuva 66_haavalokuvaaja_dokumentaarinen_haakuvaus_taydenkuun_kuva© Täydenkuunkuva

Hääblogini yhteistyökumppani Lumoava tarjosi kaasoille ja bestmaneille hääkorut, mistä olen täällä aiemmin maininnutkin esimerkiksi haastatteluvideolla. Kaasot näyttivät valitsemissaan koruissa aivan uskomattoman upeilta, ja bestmanien kalvossinapit toivat todellista tyylikkyyttä heidän lookeihinsa. Musta on ihan mieletöntä, että Lumoavan ansiosta meidän läheisille jäi myös ihana korumuisto meidän häistä kuvien ja videoiden lisäksi. Kiitos Lumoava♥

Tulen kirjoittamaan erillisen postauksen vielä omista hääkoruistani, kunhan olen saanut kaikki kuvat. Postauksen yhteyteen tulee myös pieni Lumoava arvonta, joten pysykäähän kuulolla!