Vauvan 9kk kuulumiset

02.06.2022

Pian lähestyy jo vauvan 10 kuukauden rajapyykki, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kirjoitella 9kk-kuulumisia ylös. Tämä kulunut kuukausi on ollut todella tapahtumarikas ja vauva on selvästi hypännyt kohti taaperoutta monen askeleen verran. Hänestä on tullut itsekseen maailmaa vauhdikkaasti tutkiva, utelias ja puhelias pieni ihmisenalku. Asiaa tulee ihan koko ajan ja hän kuuntelee todella tarkasti pienillä korvillaan mitä hänelle puhutaan tai mitä ympärillä sanotaan. Hän on aivan ihana tyyppi, niin leppoisa ja utelias ja suloinen ja hauska.

Otetaan pieni kertaus taidoista: 7kk iässä hän oppi mm. taputuksen, vilkutuksen, seisomaan ja istumaan nousemisen, konttausasennon ja ensimmäiset konttausaskeleet. 8kk iässä tuli kävely tukea vasten ja kärryn kanssa, konttaaminen hurjaa vauhtia ja eka sana, eli ”äiti”. Silloin hän oppi myös osoittamaan ”koko kädellä” kun halusi kysyä, että mikä jokin on.

Nyt yhdeksän kuukauden iässä taidot on syventyneet entisestään ja vauhtia on tullut valtavasti lisää. Saimme laittaa jo kuukausi sitten tulpat pistokkeisiin ja portit portaisiin, kun hän alkoi aktiivisesti tutkimaan kotia. Konttaaminen lähti sujumaan ihan älytöntä vauhtia silloin kun olimme New Yorkissa (aiemmin oli vähän hitaampaa) ja kun palattiin sieltä kotiin, hän on oppinut ihan valtavasti joka päivä. Kävelee hurjaa vauhtia tukea vasten, nousee ilman tukea seisomaan ja laskeutuu alas, seisoo ilman tukea pitkiäkin aikoja (etenkin jos ei huomaa) ja uusimpana on nyt tullut kiipeily. Hän osaa kiivetä itse esimerkiksi sohvalle ja rahille (ja miljoonaan muuhun samankorkuiseen paikkaan). Pienet esteet eivät enää häntä pidättele, hän kiipeää kevyesti yli.

Sanoja on nyt neljä tai viisi, riippuen kuinka monta laskee. Äiti tulee edelleen ja se on yleisin. Hän käyttää sitä sekä kutsuakseen äitiä että kysyäkseen mikä jokin on. Hän osaa nykyään osoittaa yhdellä sormella (eikä enää koko kädellä) ja usein hän osoittaa jotain jännittävää kuten vaikka lamppua ja sanoo  samalla kysyvästi ”äiti”. Sitten kerron hänelle, että se on kuule lamppu se.

Äidin lisäksi sanoja on tullut muitakin, kuten ”isi”, jonka hän sanoo kuiskaten, välillä se on myös ”iji”. Lisäksi hän osaa sanoa ”namnam”, se tarkoittaa ruokaa, syömistä, nälkää ja sitä kun joku (eli kaikki) maistuu hyvältä. Jos hänellä on nälkä, hän tulee luokse ja sanoo namnam. Käyttää sitä myös ruokapöydässä kun saa ruokaa.

Tuorein lisäys sanavarastoon on ”tissi” tai ”titti”. Kuulemma juuri eilen kun olin työtapahtumassa illalla, hän oli ekat tunnit ihan chillisti mutta tuntia ennen kuin tulin kotiin, hän alkoi huutelemaan Otolle tittiä ja äitiä jatkuvasti. Ihana pieni. Mutta hän siis osaa nykyään kertoa, että tahtoo tittiä, se on aika söpöä. Välillä huutelee sitä myös yöllä kesken unien.

Hän kutsuu kaikkia siskoja esikoisen nimen ensimmäisellä tavulla. Sitä ei nyt ehkä vielä lasketa sanaksi, mutta sillä tavalla hän aina kutsuu siskojaan leikkimään ja osoittelee heitä. Hauskaa, että on valinnut yhden nimen, jota käyttää kaikista.

Viimeisen parin viikon aikana kävely on alkanut sujumaan niin hyvin, että kohta varmaan lähtee ensimmäiset askeleet jo ilman tukea. Hän kävelee vierellä kun pitää yhdestä kädestä kiinni ja monesti ottaa yhden tai pari askelta kohti meitä tai jotain esinettä ilman tukea, jos se on tarpeeksi lähellä. Kävelee myös isosiskojen kädestä kiinni pitäen mielellään.

Vähän on ollut sellaista tuholaismeininkiä havaittavissa, että hän tahtoo repiä kaiken mahdollisen alas mihin vain yltää ja tosi paljon on saanut baby proofata kotia. Olen siirtänyt esimerkiksi huonekasveja aina vaan ylöspäin ja ylöspäin sitä mukaa kun vauva nousi ensin istumaan, seisomaan ja nyt hän jo kiipeilee. Kohta en enää keksi mitään paikkaa mihin saisin ne vielä ylemmäs, eli toivottavasti tämä kiipeilyn taso olisi nyt se mitä ylläpidetään vähän aikaa.

Yöunet ovat sujuneet hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Reissun jälkeen nukuttiin kotona pari viikkoa todella hyvin. Hän heräsi vain pari kertaa yössä ja yöimetyksiä oli vain se pari kertaa. Viime viikolla yöt muuttuivat ihan sekoiluksi ja hän heräili ihan jatkuvasti. Uskon, että yläetuhampaat ovat puhkeamassa (tai ehkä jo puhjenneet, tänään en ole vielä kurkannut suuhun). Nyt on kuitenkin mennyt pari yötä taas paremmin, 3-4 herätyksellä. Jos yöt menevät parempaa kohti niin mulla ei ole kiire lopettaa yöimetyksiä ennen 1v-synttäreitä, mutta jos taas yöt alkavat olla jatkuvaa heräilyä niin sitten tehdään jotain lempeitä muutoksia kohti parempia öitä. Mutta hyvin vauvantahtisesti ja ilman stressiä. Ja hän nukkuu vieressä edelleen. Onneksi on kesä, paljon valoa ja rennommat aikataulut, niin jaksaminen on muutenkin helpompaa kuin esim. keskellä pimeintä talvea.

Hampaita hänellä on kaksi, toinen ilmestyi 8kk iässä ja toinen silloin kun oltiin New Yorkissa. Lääkäri sanoi lääkärineuvolassa kuukausi sitten, että ikenet pullottavat yläetuhampaiden kohdalta, mutta ainakaan vielä pari päivää sitten siellä ei näkynyt, että mitään olisi tullut läpi. Jännä nähdä milloin tulee.

Meillä on edelleen  yhteisenä harrastuksena vauvauinti ja se sujuu tosi ihanasti. Juuri saatiin taas uusi diplomi ja edettiin seuraavalle tasolle. Ollaan käyty vauvauinnissa nyt puolen vuoden ajan ja on ollut ihan mahtava seurata miten luontaista se vedessä oleminen vauvalle on. Tiedän, että tullaan pitämään tästä harrastuksesta tiukasti kiinni, niin ihanaa se on.

Uskon, että meille tulee ihan mieletön kesä tämän pienen tyypin kanssa. Menoa ja meininkiä siitä ei varmasti puutu kun seurataan hänen kasvua ja koitetaan pysyä perässä. Hän on hurmaava pieni ihminen, joka ilahduttaa koko perhettä joka päivä ihan vaan olemalla olemassa <3


Vauva 7 kuukautta

14.03.2022

Vauveli täytti seitsemän kuukautta vähän aikaa sitten ja on kehittynyt valtavilla harppauksilla kuluneiden viikkojen aikana. Noin viikkoa tai paria ennen 7kk-päivää hän oppi  heittämään yläfemmat ja taputtamaan, sitten nousemaan konttausasentoon ja peruuttamaan ja kuukausipäivän tienoilla nousi jo ekan kerran itse istumaan. Sen jälkeen hän on noussut polviseisontaan ja pari kertaa ihan seisomaan asti. Näyttää siis olevan yhtä kova kiire liikkeelle kuin meidän kolmosella. Tällä viikolla vauva on oppinut painamaan pään esim. olkapäätä tai lattiaa vasten ja sanomaan ”aaaaai” ja lisäksi hän on sanonut pari kertaa ”hei” samalla kun ollaan harjoiteltu vilkuttamista. Ihan mieletöntä seurata uusien suloisten taitojen karttumista!

Hän on aivan käsittämättömän ihana tyyppi ja joka päivä me vaan hämmästellään miten ollaan saatu niin ihana lisä jälleen kerran meidän perheeseen.

Ollaan varmaan jo 3-4 kertaa oltu tässä parin kuukauden aikana ihan varmoja, että hänelle tulee hampaita. Aina kun joskus on ollut joku sellainen tavallista tyytymättömämpi päivä tai yö tai joku muu ajanjakso, ollaan kurkisteltu suuhun ja oltu ihan varmoja että sieltä ne kohta tulee, mutta ei, ei vielä. Jännä nähdä milloin hampaita alkaa tulla. Onneksi syöminen onnistuu mainiosti ilmankin hampuleita. En muista nyt tarkalleen milloin muille meidän tyypeille on tullut ekat hampaat, yhdelle muistan että tuli n. 5kk iässä, mutta muita en. Mutta eipä sillä niin väliä ole, tässä(kin) sen taas näkee, että jokainen lapsi on oma yksilönsä ja kehittyy ja kasvaa juuri omassa tahdissa.

Meidän vauvalla on edelleen melko samanlainen rytmi kuin ollut alusta asti, mutta päikkärit on hieman vähentyneet. Hän nukkuu edelleen koko yön n. 22-09, edelleen syömään havahtuen läpi yön. Päikkäreitä nukkuu yleensä aamulla yhdet pienet n. tunnin päikkärit, keskellä päivää toiset vähän pidemmät, n. 2h ja sitten iltapäivällä siinä 16-18 välillä vielä yhdet n. tunnin mittaiset. Tämä on yleisin päikkärirytmi, mutta välillä jäävät lyhyemmiksi tai ovat pidempiäkin. Ei edelleenkään noudateta mitään kellontarkkaa rytmiä hänen kanssa, mutta perusjutut tapahtuu yleensä samalla tavalla ja samassa järjestyksessä. Ateriat syödään tietyssä järjestyksessä ja ennen nukkumaanmenoa on aina ne samat iltarutiinit: iltapala, iltasatu, suihku, yökkäri ja tissille nukkumaan.

Meillä ei ole vauvan kanssa mikään kiire opettaa tissi suussa nukkumista pois, kun sen tietää, että kyse on vaan megalyhyestä ajasta pitkässä juoksussa. Siitä saadaan toki olla kiitollisia, että vauva on hyvä nukkumaan, vaikka syökin yöllä vielä monta kertaa. Jos hän kovasti itkeskelisi tai kukkuisi hereillä öisin, voisi olla toinen ääni kellossa.

Tämä vauvavuosi on mennyt aivan älytöntä vauhtia ja enää reilu kolmasosa siitä on jäljellä. Kun vauva täyttää vuoden, hän saa siirtyä nukkumaan isosiskon kanssa samaan huoneeseen, mutta sitä ennen ei edes yritetä opettaa mitään muuta. Tiedän, miten paljon tulen vielä ikävöimään sitä, että pieni tuhisija nukkuu mun kainalossa, joten jaksan hyvin vielä nämä meidän yöt tällaisina ja nautinkin niistä. Toki välillä heräily väsyttää, mutta silloin osaan höllätä ja olla itselleni armollinen. Se, kun on jo niin ”isoja” lapsia on tuonut mulle tosi paljon perspektiiviä tähän vauvavuoteen ja siihen, miten ohikiitävä hetki tämä on. Ja kokemus kolmesta aiemmasta lapsesta on tuonut myös sitä varmuutta siihen, että uniassosiaatioista, kuten tissillä nukkumisesta, päästään kyllä eroon oikein sutjakasti sitten kun sekä vauva että minä ollaan siihen valmiita. Sitä ennen en nukkuma-asioista ota stressiä.

Ikinä ei tarvitse pelätä, että vauvan opettaa liian hyvälle. Vauvoja ei voi helliä ja hemmotella liikaa. Ollaan otettu ihan kaikessa vauvan kanssa todella rennosti ja se on toiminut mainiosti. Hän saa syliä, rakkautta, tissiä ja läheisyyttä niin paljon kuin ikinä haluaa.

Jokaisessa iässä on ne omat puolensa miksi niistä nautin. Nyt tässä 7-8kk iässä ihanaa on seurata vauvan taitojen karttumista ja sitä, miten vauvan oma persoona tulee koko ajan enemmän ja enemmän esiin. Hän tapailee jo ensimmäisiä tavuja ja sanojakin pian ja se vasta ihanaa onkin, kun pian alkaa kuulla mitä vauva tahtoo meille kertoa. En malta odottaa, että saamme kuulla mitä kaikkea ihanaa siellä pienessä päässä oikein liikkuu!

 Onnea vielä meidän ihanalle pienelle 7-kuukautiselle rakkaalle! 


Vauvan 4- ja 5kk kuulumiset

10.01.2022

Niin siinä vaan kävi, että koko joulukuu humpsahti ohi ilman, että muistin päivittää vauvan kuukausikuulumisia. Oli blogijoulukalenteria ja oli vaikka mitä. Mutta ei se mitään, nyt korjataan tilanne! Olen onneksi kirjoitellut vauvakirjaan muistiin merkkipaaluja ja yrittänyt painaa muistini syövereihin asioita, mitä on tapahtunut, joten käydään läpi tässä samalla nyt ne neljän kuukauden kuulumisetkin, ennen kuin siirrytään tuoreisiin viiden kuukauden kuulumisiin. Ihan uskomatonta, että meidän vauva on jo viisi kuukautta!

 

Neljän kuukauden kuulumisia

Vauva oppi kääntymään selältä vatsalleen noin 3,5 kuukauden ikäisenä ja siitä asti se on ollut menoa. Mahalta selälleen hän on kääntynyt jo tosi pienestä ja muutenkin liikkunut paljon. Sen jälkeen kun hän oppi kääntymään vatsalleen alkoi myös jonkin asteinen hulinointi, joka on enemmän ja vähemmän jatkunut näihin päiviin asti. Aina välillä tulee muutama sellainen yö, joita nukuttiin ekat 3,5kk, että hän nukkuu 4-5 tunnin pätkiä. Mutta enemmän on ollut nyt niitä öitä, että tulee se yksi 2-3h pätkä alkuyöstä ja loppuyö hulinoidaan, kun hän kääntyy vatsalleen ja ei osaa siihen asettua nukkumaan tai tajua kääntyä takaisin selälleen tai edes kyljelleen, vaan jää tollottamaan ahdistuneena pää pystyssä mahallaan. Onneksi hormonit ovat melko hyvin pitäneet huolta mun jaksamisesta, enkä ainakaan toistaiseksi tunne oloa erityisen väsyneeksi aamulla tai päivisin.

Hän oppi suunnilleen samoihin aikoihin myös tarttumaan esineisiin, eli silloin 3,5kk iässä siis ja sen jälkeen kun nämä kaksi taitoa astuivat kuvioihin, tuli lattialla hengailustakin paljon mukavampaa. Nykyään vauva viihtyy tosi hyvin lattialla leikkien ja hänellä on monta suosikkilelua.

Neljän kuukauden neuvolassa meitä kannustettiin aloittamaan pikkuhiljaa kiinteiden maistelu. Heti silloin ei niitä kuitenkaan vielä aloitettu, koska halusin seurata vauvan omia merkkejä siitä, milloin hänellä saattaisi olla hyvä herkkyyskausi ja imetyksen turvamerkit kuitenkin täyttyivät ja täyttyvät edelleen mainiosti. Nyt vauvalla on ikää viisi kuukautta ja nyt hän on alkanut osoittaa merkkejä siitä, että alkaisi pikkuhiljaa olla valmis maistelemaan. Hän istuu todella tukevasti sylissä ja tuettuna selkä suorassa, tarttuu ja vie suuhun kaiken mahdollisen, ja on tosi kiinnostunut meidän ruuista. Joten varmaankin tässä ihan lähiaikoina aloitellaan maistelu. Siitä tulen kertomaan enemmän sitten kun aloitellaan. Toistaiseksi mennään edelleen täysimetyksellä, kuten tähän asti.

Suunnitelmissa on se, että vauva ruokailee itsenäisesti eli suomeksi sormiruokailu, englanniksi baby-led weaning. Toisin sanoen, hän ei välttämättä syö pelkkää sormiruokaa tai sormilla vaan voi syödä myös esim. soseita. Mutta me ei määrätä syömisen tahtia tai laiteta lusikkaa suuhun, vaan hän saa itse ohjailla omaa syömistään. Näin toimittiin myös meidän 4-vuotiaan kanssa ja se oli ihan parasta! Mutta toki vauvat ovat erilaisia ja katsotaan miten se lähtee tällä kertaa sujumaan. Kerron sitten tarkemmin, kun ollaan aloitettu maisteleminen.

Viiden kuukauden kuulumisia

Tällä hetkellä vauvalla tuntuu olevan kova kiire liikkeelle. Lattialla hän pyörii oman akselinsa ympäri ja monesti hänet löytääkin leikkimaton sijaan lattialta, kun hän pyörii sinne. Hän myös vetää jalkoja koukkuun mahan alle ja yrittää kovasti potkia vauhtia. Lattiatyynyn päältä hän myös osaa peruuttaa lattialle. Mutta eteenpäin ei vielä liiku yhtään. Katsotaan missä vaiheessa se taito tulee. Sitterissä ja sylissä hän vetää koko ajan itseään istumaan, ja sylissä haluaisi myös seisoa ihan jatkuvasti.

Hän rakastaa kaikkia äänekkäitä leluja ja osaa jo painella lelujen nappuloita. Lisäksi hän tykkää kovasti kaikista kumisista puruleluista. Tuttia ei syö enää ollenkaan, vaikka silloin 2-3kk iässä se kelpasi autossa aina joskus. Mutta onneksi nykyään lelut hoitavat sitä viihdytyspuolta niin ei tuttia enää tarvita siihenkään hommaan.

Hän on todella kova höpöttelemään ja rakastaa myös kaikkia lauluja ja leikkejä. Körö körö kirkkoon on hänen suosikki ja kirvoittaa aina mahtavat naurun kiljahdukset. Hän viihtyy hyvin isosiskojen kanssa leikkien myös ja siskot ovat haltioissaan kun vauva osaa jo tehdä muutakin kuin vain katsella ympärilleen.

Vauva on aivan ihana tyyppi ja kasvaa myös hienosti omalla käyrällään. Ja mitä sisarusten neuvolakortteihin ja vauvakirjoihin olen verrannut, niin kyllä hänellä tuntuu olevan aika kova tahti päällä myös taitojen suhteen. Niin ihana pieni rakas tyyppi <3


Luukku 20: Voita 2h vauvahoivaa!

20.12.2021

Kaupallinen yhteistyö: Vauvahoiva

Tavattiin pari kuukautta sitten Vauvahoivan perustajan Erika Broderin kanssa, koska haluttiin keksiä teille jotain ihanaa tähän tämän vuoden joulukalenteriin! Mun blogijoulukalenterissa ei yleensä ole hirveästi kaupallisuutta, mutta aina on ollut yksi tai kaksi pientä arvontaa. Tämän vuoden ainoaan kaupalliseen luukkuun halusin keksiä jotain erityisen ihanaa. Erikan kanssa mietittiin, että tämä vuosi on ehkä ollut monelle perheelle rankka koronan vuoksi. Ja vaikka se ei olisi aiheuttanut erityisiä haasteita, niin varmasti kuitenkin moni vauvan vanhempi kaipaisi omaa aikaa. Aikaa yksin, aikaa ystävän kanssa tai aikaa oman puolison kanssa. Ja me haluttiin tarjota teille juuri sitä!

Kuvat: instagram.com/annikaliinankiphotography (c)

Vauvahoiva tarjoaa konkreettista, ammattitaitoista ja hellää hoiva-apua Uudellamaalla, Pirkanmaalla sekä Kajaanissa. Vauvahoivan palvelut taipuvat juuri siihen, mihin vanhempi tarvitsee aikaa. Esimerkiksi uran ja vauva-ajan yhdistämiseen, lepoon tai urheiluun. Vauvahoivan tekijöillä on vahva vauva-alan koulutus ja kokemus yhdistettynä tahtotilaan antaa vauvalle vain ja ainoastaan parasta. Vauvahoiva tarjoaa hoivan yhteydessä myös imetysohjausta sekä vyöhyketerapeuttista vauvahierontaa. Lisätietoja Vauvahoivan palveluista voi lukea Vauvahoivan sivuilta.

Monella ei ole tukiverkkoa lähellä juuri lainkaan, eikä oikein tiedä miten sitä omaa aikaa saisi järjestettyä. Mekin ollaan oltu siinä tilanteessa nuorina vanhempina kahden pienen lapsen kanssa. Silloin olisin ollut maailman onnellisin tällaisen palvelun olemassaolosta. Palvelu, johon voi luottaa 100%, joka on kehitetty nimenomaan vauvoja varten ja vanhempia varten. Ihmiset, joille uskaltaa luottaa hoitoon sen oman pienen rakkaan, jota ei todellakaan uskalla jättää kenelle tahansa.

Kuvat: (c) Instagram.com/outimarjaana

Lisäksi Vauvahoivan apu taipuu hyvin myös säännöllisempiin tarpeisiin. Jos Otto ei olisi vanhempainvapaalla, Vauvahoiva voisi olla mulle juuri se vaihtoehto, miten mä yhdistäisin yrittäjyyttä ja vauva-arkea säännöllisesti. Luotettava hoitaja, joka tulisi hoitamaan vauvaa meille kotiin vaikkapa parina päivänä viikossa, samalla kun itse olen kotona ja teen töitä. Tällöin imetys onnistuisi hyvin, mutta Vauvahoivan hoitaja antaisi mulle kädet vapaaksi ja voisi viedä vauvaa esimerkiksi ulkoilemaan vaunulenkille ja vähän isompana vaikka puistoon keinumaan.

Mun mielestä parasta Vauvahoivassa on ihanan, sydämellisen Erikan ja muiden ammattilaisten lisäksi juuri se, että vauvan ja perheen tarpeet ovat keskiössä. Ei ole sellaista perinteistä kaavaa, miten hoito toimii, vaan kaikessa huomioidaan perheiden ja vauvojen yksilöllisiä tarpeita ja aikatauluja. Ja se, miten Erika kohtaa vauvat! Hän antoi meidän vauvalle lempeän vyöhyketerapeuttisen vauvahieronnan kun me tavattiin ja voi miten vauva nautti siitä. Vauvahoivalla vauvoja hoidetaan lempeydellä ja rakkaudella ja rautaisella ammattitaidolla.

ARVONTA: Tänään klo 11.00 julkaisen Instagram-feedissä (@iinalaura) julkaisun, jossa on tämä ylläoleva kuva ensimmäisenä. Siinä on mukana arvonta, jossa voi voittaa kaksi tuntia vauvahoivaa Uudellamaalla alle 1-vuotiaalle lapselle. Upotan arvonnan mukaan tähän blogin luukkuun kunhan olen sen julkaissut. Valitettavasti Instassa ei kannata mitään julkaista aamulla viideltä, kun se ei näy silloin kenellekään (ja jos ei tavoittavuutta saada heti, julkaisua ei näytetä myöhemminkään paljoa), joten siksi tämä luukku ilmestyy normaaliin aikaan, mutta se varsinainen porkkana vasta vähän myöhemmin! Kiitos ymmärryksestä! <3

Ihanaa päivää kaikille! <3 


Vauva kolme kuukautta

03.11.2021

En kyllä mitenkään kestä, että meidän bebbe täytti jo kolme kuukautta. Mutta pakkohan se on uskoa, kun katsoo miten paljon hän on kasvanut ja kehittynyt jo! Hän on vaan niin mainio tyyppi, että ei mitään järkeä. Raskausaikana ajattelin kokemuksen syvällä rintaäänellä, että ”kun vaan selvitään ne ekat kolme kuukautta, niin sitten alkaa pikkuhiljaa helpottaa vaikka olisi millainen tyyppi”. Mutta eipä näissä kuukausissa mitään selviämistä ole ollut, päin vastoin. Hän on päästänyt meidät helpolla, ollaan nukuttu hyvin ja kaikki on sujunut niin luontevasti ja iisisti, että voisin ottaa toiset samanlaiset kolme kuukautta tähän heti perään kiitos.

Tässä kuluneen kahden viikon aikana vauva on oppinut hirveästi uusia taitoja ja on selkeästi tapahtunut taas kehitystä kohti isompaa vauvaa. Nyt vauva viihtyy leikkimatolla jo pitkänkin aikaa itsekseen, kun on oppinut niin hyvin viihdyttämään itseään. Hän heiluttelee käsillä ja potkii kaikkia leluja ja juttelee niille. Lisäksi hän on nyt alkanut ihan muutaman päivän sisään pienesti jo tarttumaan kevyeen leluun ja viemään sitä kohti suuta (tai joskus jopa ihan suuhun asti), tutilla hän on myös leikkinyt samaan tapaan jo pitkän aikaa. Sieltä ne uudet hienot taidot tulee pikkuhiljaa ja sitä on uskomatonta seurata vaikka onkin jo neljäs kerta.

Meidän vauva on ollut kova juttelemaan siitä asti kun ekat kerrat äänteli ja viime aikoina ääniin on tullut paljon lisää repertuaaria. Isoja naurahduksia ja kiljahduksia muiden äänten seuraksi ja ihan kunnon jokellusta. Mua sattuu aina poskiin kun hymyilyttää niin paljon kun kuuntelen hänen juttuja. Tulee varmaan jotkut poskilihaskrampit tässä kohta. Hän seurailee mielellään meidän vanhempien sekä isosisarustensa puuhia vähän kauempaa ja viihtyy aivan tyytyväisenä kun vaan saa katsella mitä me hommaillaan.

Päiväunia hän nukkuu yleensä kolmet päivässä. Aamupäivällä on pidemmät n. 3h unet, iltapäivällä yhdet ja sitten vielä illalla viimeiset n. tunnin mittaiset siinä 17-19 välillä. Välillä on kyllä myös sellaisia päiviä, että ei nukuta yksiäkään pitkiä unia, tai että ne kahdet lyhyemmät päikkärit on tosi lyhyet. Mutta ei se haittaa, eipä meillä aikuisillakaan jokaikinen päivä ole tismalleen samanlainen, välillä väsyttää enemmän ja välillä vähemmän, hah. Aamuisin hän nukkuu yleensä 9-10 asti ja iltaisin hän nukahtaa n. 22 maissa yöunille. Yöllä hän syö yleensä 1-3 kertaa. Tämä on meille tosi hyvä rytmi ja toimii kyllä.

Ollaan mietitty, että ehkä nyt tässä pikkuhiljaa voitaisi alkaa nukuttamaan vauva ensimmäiseksi unipätkäksi omaan sänkyyn siihen meidän sängyn viereen, mutta ei hötkyillä sen kanssa. Viimeistään sitten kun Otto jää vanhempainvapaalle niin aletaan pikkuhiljaa sitä kokeilemaan ilman paineita. Jossain vaiheessa olisi kiva saada ne meidän aikuisten omat illat takaisin, kun nyt kuitenkin vauva on meidän kanssa aina siihen asti, että mennään itsekin nukkumaan. Mutta hän on näin pieni vain hetken aikaa, eikä tosiaan mikään kiire ole. Sen tietää näin 10v kokemuksella, että kyllä se oma aikakin tulee sieltä takaisin ja se tulee jo ennen kuin huomaakaan, sillä nämä kolme kuukautta ovat menneet ihan käsittämätöntä vauhtia. Kohta voi vain toivoa, että vauva malttaisi joskus nukkua edes hetken sylissä tai viekussa.

Kaikki on mennyt kyllä hänen kanssa alusta asti niin hyvin ja leppoisasti, että usein mietin voiko näin helppoa ollakaan. Mutta kai sitä voi! Enkä pelkää, että se helppous loppuu ja kohta alkaa joku kauhea vaihe. Ennemmin nautin tästä mitä on juuri nyt ja otan kaiken tulevan vastaan sitten kun se tulee vastaan. Etukäteen on turha murehtia mitään vaiheita, kun on myös ihan mahdollista, että mitään erityisen hankalaa vaihetta ei edes tule.

Sen sijaan odotan kyllä niin innolla kaikkia ihania taitoja ja mahdollisuuksia mitä on tulossa <3 On niin siistiä saada tutustua meidän vauvaan joka päivä lisää ja nähdä millainen ihana tyyppi hänestä kasvaa. Paljon onnea rakkaalle kolmen kuukauden ikäiselle!