Kyllä, bloginahka on hieno sana, ja kyllä, mulle iski pieni kateus kun Otto avasi bloginsa. Ei siksi, että olisin kateellinen Oton menestyksestä, vaan siksi, että Otto sai aloittaa puhtaalta pöydältä. Mä aloitin bloggaamisen kolme vuotta sitten, täysin tietämättömänä siitä, millaista se oikeasti olisi, tai mitä vaaditaan siihen että blogi menestyy. Mun blogi oli täysi raakile, joka jotenkin onnistui nappaamaan teidän lukijoiden huomion siitä huolimatta, ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Jokainen bloggaaja saa toki aloittaa puhtaalta pöydältä, ja tehdä blogistaan oman näköisen, sen yhden kerran.

En kuitenkaan kolme vuotta sitten osannut ajatella, kuinka paljon muuttuisin ihmisenä, ja kuinka paljon blogi muuttuisi tulevaisuudessa. Mä olen iloinen siitä että aloitin täysin nollasta, ja olen rakentanut itse blogini siihen pisteeseen, mitä se tänä päivänä on. Tänä päivänä en kuitenkaan enää koe blogini olevan täysin mun näköinen, niinkuin silloin kolme vuotta sitten, tai vielä kaksi vuotta sitten. Mun blogissa roikkuu edelleen elementtejä kolmen vuoden takaa, jotka eivät enää nykyään kuvasta mua, tai mun blogia, suurimpana niistä nimi.

Keksin blogilleni pölhön nimen, helposti mieleen jäävän, mutta sellaisen, että joka kerta kun esittelen itseni, ja mitä blogia kirjoitan, meinaa tulla jännäpissa. Kieli menee solmuun ainakin joka toinen kerta, ja yleensä joudun vielä toistamaan nimen uudelleen ”ai mikä se olikaan?”. En tietenkään vuonna 2011 osannut kuvitella, että joutuisin joskus usein tilanteeseen, jossa esittelen itseni ja blogini. En myöskään tajunnut ottaa huomioon nimen helppoutta lukijoita ajatellen, kuinka helppo tai vaikea se olisi kirjoittaa google-hakuun tai muihin palveluihin.

Keksin nimen LMFAO:n biisistä, jonka sanoituksissa sanotaan ”But I’m a human not a sandwich”. Se oli mun mielestä niin hauskasti sanottu, ihan hölmö juttu, mutta hauska. Tottahan nimi on tänäkin päivänä, kolmessa vuodessa en ole muuttunut ihmisestä voileiväksi, vaikka palstojen mukaan ihastuttavan lempinimen Sandwich-Iina olenkin saanut. Blogiani tai mua ihmisenä se ei kuitenkaan kuvasta millään tavalla. Mutta mikä sitten kuvastaisi? Siinäpä vasta kysymys.

Olen pohtinut tätä nimiasiaa nyt viimeisen vuoden ajan, enemmän tai vähemmän jopa päivittäin. Voisi siis ehkä sanoa, että se häiritsee mua ihan laittoman paljon. Se on pitkä, hankala ja häiritsevä. Haluaisin vaihtaa sen lyhyeen ja ytimekkääseen nimeen, joka jollain tapaa kuvastaisi mua ja blogiani. Tämä nimiasian pähkäily muiden hankaluuksien ohella, on hidastanut myös blogin uuden ulkoasun syntyä. Nykyinen ulkoasu on niin laadukkaasti toteutettu, että en missään  nimessä halua mitään omia amatööriräpellyksiäni vaihtaa siihen tilalle, vaikka se on jo pian vuoden vanha, eikä myöskään kuvasta blogiani.

En kuitenkaan ole vielä yrityksistä huolimatta onnistunut löytämään tekijää uudelle ulkoasulle, ja siksi uuden ulkoasun esittely on vain lykkääntynyt ja lykkääntynyt. Nyt mulla on tiedossa heinäkuulle valokuvaukset, joiden tuotoksena toivottavasti olisi banneriin sopiva kuva, mutta ajatus vielä kuukauden odottelusta ei innosta hirmuisesti. Haluaisin muutosta nyt, tai ainakin pian. Ulkoasun toteutusta täytyy vielä pohtia, mutta nyt ihan ensimmäiseksi haluaisin tämän nimiasian pähkäilyn pois päiväjärjestyksestä. Muutanko nimeä, vai en? Ja jos muutan niin miten?

Päätin antaa äänivallan teille. Tässä on kolme vaihtoehtoa, joita saatte äänestää jos haluatte vaikuttaa.

1. But I’m a human not a sandwich. Ei muutosta.

2. Iina Laura. Instagramistani tuttu nimimerkki, yksinkertainen ja ytimekäs nimi. Onko liian tusina kuitenkin? Tuntuu itselleni luontevalta, oli mulla pitkään käytössä myös fb-nimenä, ja olen siihen ja sen käyttöön tottunut. Mutta tosiaan, nämä etunimi+tokanimi -bloginnimet ovat aika yleisiä, se ei häiritse mua, mutta häiritseekö se teitä?

3. Wild Card. Keksi nimiehdotus, mitä ikinä mieleesi juolahtaakaan! Selvennyksen vuoksi, en siis ehdota blogilleni nimeksi ”Wild Card” vaikka se ihan hauska onkin, haha.

Miten mulla tuntuukin nyt olevan näin paljon kriisejä, kun oli ulkonäkökriisi ja blogikriisikin vielä, damn! Taitaa olla nyt sellainen lomantarve havaittavissa että huh, onneksi enää kolme päivää. Cant’t wait! Ihanaa huomista keskiviikkopäivää ja hyvää yötä kaikille<3