Ollaan pakoiltu illalla alkavaksi mainostettua myrskyä, ja sitä enteillyttä sadetta tänään sisällä koko päivä, kun rampattiin eilen koko päivä vesisateessa. Ihanaa vaihtelua tuijottaa tuulta ja sadetta ikkunoista sen sijaan että itse kävelisi siellä! Tytöt ovat onneksi kehitelleet vaikka ja mitä leikkejä paloasemaleikistä vauvanhoitoon, legoihin ja piirtämiseen. Itse sain siivottua viimeinkin makuuhuoneen kaikki kaapit ja järjesteltyä kengät, joten varmaankin sitä tyylikatsausta voisi pian alkaa toteuttelemaan syksyn lemppareiden, ja kuluneen vuoden tyylimuutosten pohjalta.

Onneksi, oi onneksi tänään ei ollut lenkkipäivä, mua ei olisi huvittanut ollenkaan lähteä tuonne juoksemaan. Sen sijaan vedin aamulla kunnon circuitin ja jalat saivat kyytiä. Aamutreenien jälkeen pidin oikein kunnon rauhallisen suihkuhetken ihan yksin. Se oli ihanaa, laitoin öljyhoidon hiuksiin, ja kuorin ihon. Olen viettänyt koko päivän ilman meikkiä, kiitos teidän eiliseen iho-postaukseen tulleiden vinkkien. Onhan se ihan perusjuttuja että ilman meikkiä kannattaa olla mahdollisimman paljon, mutta arvatkaapa muistaako tälläinen tuulispää sellaista ajatella, ainakaan tarpeeksi usein! No ei. Huomasin tänään että kuopuksellakin on nykyään kaula. Siis kaula! Tiedättekö sen tunteen, kun vauvanpyöreys asteittain häviää taaperoiässä, ja pienen pallopään ja pullamasun väliin kasvaa kaula? Ihan hullua että meidän nuorempikin on jo muka noin iso, niin se aika vain rientää. Hänestä on kehkeytynyt oikea pörröpäinen höpötyskone, juttua tulee taukoamatta, ja vaatteet ja kengät vaihtuvat ainakin kymmenen kertaa päivässä. Tänäänkin päällä oli yhtäaikaa mm. kahdet housut, joiden päällä isosiskon pikkuhousut, kahdet sukat, ja hiuspanta, sekä tietenkin paita ja huppari. ”Ihan itsekö puit, waaaaau!”

Tytöillä on ihan omat juttunsa, ja he leikkivät tosi nätisti yhdessä. He ovat kuin paita ja peppu, niin kiinni toisissaan että voi että. Zelda odottaa Tiaraa aina kerhosta kotiin niin malttamattomana, työntää kokoajan rattaita ulko-ovelle ja hokee ”keeho, keeho. Tiaa, Tiaa, keeho!”. Ja kun sitten lopulta mennään hakemaan esikoista kerhosta, tytöt juoksevat toisiaan kohti ja halaavat onnesta soikeana. Ihanaa että he ovat niin tärkeitä toisilleen.

Tämä päivä on ollut hyvän fiiliksen päivä, ja sitä hyvää fiilistä halusin välittää näillä kuvillakin. Hengailtiin parvekkeella ruuan jälkeen, ja tytöt laskivat meidän sukulaisilta saatuja itse poimittuja omenoita. Pitäisi varmaan pyöräyttää huomenna syksyn miljoonas omenapiirakka, kun kerrankin on kunnon tuoreita läheltä tuotuja herkkuomppuja!

Meidän rentoiluperjantai jatkuu seuraavaksi sohvaöllöttelyllä, ja ehkä herkkuleivillä joita voisi väsätä iltapalaksi! Palailen huomenna, aivan ihanaa viikonloppua kaikille<3