Saimme maisteltavaksi koko perheelle Rynkeby-uutuusmehuja, ja järjestimme ihanan aamuisen mehuhetken eilen. Sunnuntaisin on kiva nauttia oikein ekstrahyvä aamiainen, ja herkulliseen aamiaiseen kuuluu mun mielestä myös tuore täysmehu. Mehua on kiva juoda ihan sellaisenaan, tai kaataa pikkutilkka smoothien sekaan, että saa helpommin pillistä juotavan koostumuksen. Mä juon aina smoothiet pillillä, vaikka teenkin ne kotona, koska smoothie vaan maistuu pillistä paremmalle ja on miellyttävämpi kokemus.

Rynkeby tuo Suomeen kaksi uutta laadukasta, lisäaineetonta täysmehusarjaa, Rynkeby Selectionin ja Rynkeby Luomun. Litran pakkauksissa olevat mehut löytyvät tulevan syksyn aikana kauppojen lämpimästä mehuhyllystä. Me saatiin maistella molempia mehusarjoja, ja lapset olivat yhtä innoissaan kuin jouluaamuna, kun saivat herkutella erivärisillä herkullisilla mehuilla. Tiara tykkäsi kovasti appelsiinimehusta, ja Zelda ihastui yllättäen eniten porkkana-appelsiini-omenamehuun, joka oli munkin suosikkini.

Kaikki mehut on valmistettu 100% hedelmistä, ja ne sisältävät 10% tuorepuristettua täysmehua. Täysmehut ovat ihania ja helppoja arjen herkkuja, joista on kiva nauttia hyvällä omallatunnolla. Tuoreita hedelmiä ne eivät korvaa, mutta ovat ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin limut tai sokerimehut. Helppoja herkkuja mehuista saa myös tekemällä niistä vaikkapa mehujätskiä itse, ja lisäämällä sekaan tuoreita hedelmiä ja marjoja. Lämpimänä alkanut syksy on vähintäänkin yhtähyvä aika nauttia mehujätskiä, kuin kuuma kesä!

Yhteistyössä Rynkeby.

Sain Rynkebyltä myös teille arvottavaksi uutuusmehuja omaa mehuhetkeä varten. Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tätä postausta, jättämällä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään ja keksimällä itsellesi nimimerkin. Kerro millainen olisi juuri sinun unelmiesi mehuhetki! Arvonta-aikaa on maanantaihin 22.9.2014 klo 22.00 asti. Onnea arvontaan kaikille!

Kerron usein ajatuksistani, tekemisistäni ja meidän perheestä noin yleisesti. Nyt ajattelin kuitenkin kirjoittaa pitkästä aikaa vähän enemmän itsestäni, ja ehkä yhden pienen bonus-asian vielä, josta tämä idea oikeastaan lähtikin. Halusin tarttua tähän ideaan myös siksi, että haluan haastaa itseäni. Keksinkö itsestäni vielä näin monen vuoden jälkeen 6 asiaa, joita en ennen ole kertonut?

1. En käytä itse ollenkaan hajuvettä. Mä ennen aina ostin hajuveden, käytin pari kertaa, sain ehkä migreenin, ja sen jälkeen ihastelin vain kaunista pulloa kaapissa. Nyt en ole ostanut pariin vuoteen enää mitään tuoksuja, paitsi Victoria’s secretin body splashin joka valitettavasti aiheutti myös migreeniä, vaikka tuoksuikin herkulle. Mua ei haittaa toisten hajut, mutta itse en näköjään pysty käyttämään. En tiedä mikä siinä on!

2. Sain korvakorut kolmevuotiaana, kun olin mummolassa kesälomalla. Kävin laittamassa ne silloin 13-vuotiaan tätini kanssa Oulun keskustassa, ja mun Helsingissä töiden takia ollut äiti ei lievästi sanottuna oikein digannut siitä kun ilmoitin tästä innoissani puhelimitse. Täti kuitenkin hoiti mun korvikset hyvin ja puhdisti ne säännöllisesti, ja samat reiät on korvissa edelleen!

3. Mun pikkuvarvas meni pilalle häämatkalla, se kammottava rakko joka siihen tuli, on tullut jäädäkseen. Aina kun se paranee, tulee tilalle uusi, ja varvas on muutenkin parin kuukauden rakkoilun jälkeen aika karua katsottavaa. Kiva häämatkamuisto eikö vain!

4. En pysty käyttämään enää epämukavia vaatteita tai kenkiä, niinkuin joskus teininä. Ennen tärkeintä oli ulkonäkö, nykyään se että vaatteissa on hyvä olla. Siksi lähden usein liikkeelle rennoissa slip-oneissa, ja farkuissa jotka eivät purista yhtään. Epämukavissa vaatteissa on vain hankala olo, eikä pysty yhtään rentoutumaan.

5. Mulla on pakkomielle mun nenästä. Kaikki aina sanoi pienenä, että jos nenää pyyhkii ylöspäin, niin tulee possunenä. Ja vielä nykyäänkin, kun Otto tökkää mua nenään niin että se menee possuasentoon, mun on pakko painaa nenää takaisin alaspäin. Vaikka tiedän ettei se oikeasti vaikuta mihinkään! Olen pönttö, tiedän.

+ Yksi paljastus meidän parisuhteesta. Tämä on se asia, josta koko ajatus lähti. Asia josta en ehkä kirjoittaisi omaa postausta, mutta jonka halusin ehdottomasti kertoa, en edes tiedä miksi. Mutta niin, me puhutaan joskus toisillemme laulaen Oton kanssa. Vaikka kumpikaan meistä ei osaa laulaa. Tänään esimerkiksi puhuttiin varmaan tunnin ajan Frozen-leffan Let it go -biisin melodiaan. ”Haluatko sinä kahviii? Miiinä voisin keitelläää” ”En tahdo kahvia, mut otan mehua, jos jaksat kaataa miinulleeeee”. Ihan normaaleja ollaan joo!

Onko teillä hassuja yhteisiä tapoja puolison kanssa? Entä hassuja pakkomielteitä? Nyt saa jakaa kaikki omat outoudet!

Olen mukana WWF:n ja Coca-Colan Arctic Home #äitihetki-kampanjassa, jonka tavoitteena on kerätä rahaa jääkarhujen tutkimukseen, jääalueiden suojeluun ja ilmastonmuutosta hidastavaan työhön. Miten tämä liittyy äitiyteen, ja äitihetkeen? No antakaas kun kerron. Meillä äideillä täällä Suomessa on mahdollisuus tarjota lapsillemme perustarpeet, ja niiden lisäksi viettää ihania äitihetkiä lasten kanssa, nauttia ja seurata lastemme turvallista kasvua.

Kampanjan ideana on, että myös jääkarhuilla olisi mahdollisuus samaan. Jääkarhuäitien tilanne tällä hetkellä, ei ole yhtään niin mukava kuin meidän. Kun jäätiköt sulavat ilmastonmuutoksen voimasta, jääkarhuemot eivät saa pyydystettyä ruokaa pennuilleen, ja joutuvat kulkemaan yhä pidempiä matkoja etsiäkseen pesimispaikkoja. Pennut syntyvät sokeina, ja täysin riippuvaisina äideistään, mutta saattavat joutua olemaan jo ihan pienenä pitkiä aikoja äidistä erossa. Siinä missä me saamme nauttia ihanista äitihetkistä, jääkarhuäidit eivät pian kykene enää huolehtimaan edes pentujen perustarpeista ilmastonmuutoksen vuoksi.

Kun miettii nälänhätää, ja kotialueen tuhoutumista omalle kohdalle, nousee iso pala kurkkuun. Kyllä, nälänhätää on myös ihmisten keskuudessa, mutta eläimet eivät ole yhtään sen vähempiarvoisia. Tällä menolla meidän lastemme lapset eivät enää tunnista vanhempiensa satukirjojen hassuja valkoisia karhuja. Coca-Cola ja WWF keräävät Arctic Home -sivustolla lahjoituksia jääkarhuemojen auttamiseksi, ja mikä parasta, Coca-Cola on sitoutunut tuplaamaan jokaisen lahjoitetun euron. Itsekin aion lahjoittaa rahaa, ja toivon että kampanja saa ansaitsemaansa huomiota.

Me saimme Coca-Colalta ja WWF:ltä ihanan fleecepeiton, ja jääkarhupehmolelun, joiden kanssa käperryimme viettämään mun omaa suosikkiäitihetkeä. Istuimme tyttöjen, ja Lumi-nimen saaneen jääkarhun kanssa parvekkeelle lämpimään syysiltaan, nappasimme satukirjoja kirjahyllystä mukaan, ja luimme kaikessa rauhassa. Vaikka kuopus ei kauheasti jaksanut keskittyä lukemiseen, kuten ei yleensäkään, meillä oli kaikilla kivaa. Tiaran kanssa luettiin kirjoja, ja Zelda osallistui heiluttamalla välillä asiaankuuluvasti lapiota kirjan yllä.

Mulla on ilo jakaa teille kolme samanlaista jääkarhutuotepakettia, jonka itse saimme. Paketissa on ihana harmaa fleece-peitto valkoisella jääkarhuprintillä, sekä WWF:n unelmanpehmeä jääkarhupehmolelu, jollainen tälläkin hetkellä nukkuu Tiaran kainalossa. Kilpailuun voitte osallistua postaamalla Instagramiin kuvan hashtageilla #äitihetki, #arctichome ja @iinalaura. Kolme ihaninta 12.10. mennessä lisättyä mun lukijoiden (eli myös @iinalaura tägättynä) #äitihetki-kuvaa voittavat siis peiton ja jääkarhupehmon. Lisäksi kaikista #äitihetki-kuvista parhaiten tunnelmaa välittävä kuva voittaa liput sunnuntaina 15.2.2015 klo 14.30 järjestettävään Disney On Ice-näytökseen, Vip-katsomoon kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle. Paras kuva valitaan 13.10.2014 ja voittajalle infotaan voitosta Instagramissa.

Yhteistyössä Coca-Cola & WWF.

Käykää ihmeessä lukemassa lisää jääkarhuista, ja siitä miten kampanja auttaa heitä! Mä olen iloinen että saan olla mukana hyvän asian puolesta, ja kertoa siitä muillekin. Ihanaa lauantai-iltaa kaikille, ja palaan huomenna asiaan!

Flunssa-kiire-säätöviikko sai tänään mukavan ja ihanan lopetuksen, tai no viikonlopun aloituksen. Ensimmäinen aamu tällä viikolla, kun ei ollut menoa minnekään heti aikaisin, tai sitä flunssafiilistä. Vain ihanan rento aamu, heräiltiin rauhassa tyttöjen kanssa ja mä vedin perjantaitreenit eikä tuntunut yhtään pahalta. Zelda oppi sanomaan ”jumppaa” siinä samalla ja yritti tehdä lankkua mun vieressä, ihana pönttö.

Rauhallisen aamun jälkeen suunnattiin Kamppiin tapaamaan Pastellipisaroita-blogin AC:tä. Ollaan nähty kerran aiemmin AC:n kanssa, ja juteltu sitten senkin edestä eri somekanavissa jo varmaan pari vuotta, mutta nyt vasta päästiin istumaan kunnolla alas ja höpöttelemään, ja meillä oli tosi hauskaa! Meidän neidit laittoivat oikein shown päälle ja siinä riitti kyllä menoa ja meininkiä, mutta oli tosi hauska tavata ja ehdittiin me vaihtaa kuulumisiakin. Syötiin Kampin Johdossa herkkusalaatit  ja sen jälkeen pyörittiin tovi kaupoissa.

Kamppireissun jälkeen lähdettiin vielä tyttöjen ja Oton kanssa piipahtamaan Itiksessä, tarkoituksena ostaa Tiaralle synttärimekko ja mulle uudet mustat superstretch-farkut. Mukaan tarttui kaikenlaista, myös maailman söpöin synttärimekko neidille Zarasta! Ja niinhän siinä sitten kävi että sorruin taas kerran ostamaan mustat Dr. Denimin Plentyt, vaikka vannoin etten enää osta niitä, kun kolmansista kuluivat polvet puhki puolessa vuodessa.

Se on vaan kuitenkin fakta, että mun kropalle yhdetkään muut eivät istu yhtä hyvin, ja ole yhtä mukavat jalassa. Olen kokeillut Zaran, BikBokin, Cubuksen, Gina Tricotin ja H&M:n vastaavia, ja mitkään eivät vaan vedä näille vertoja siinä mukavuudessa. Mutta ehkä nämä nyt kestävät paremmin, kun kumpikaan meidän tytöistä ei ole enää konttausiässä ja mäkin vietän vähän vähemmän aikaa lattialla? Ainakin toivossa on hyvä elää, eikö vain!

Takki Sheinside* / Mekko H&M / Sukkahousut H&M / Laukku Coach / Kello Guess* / Rannekoru Ti Sento* / Kengät Topshop / * = saatu blogin kautta

Tässäpä vielä nämä erittäin onnistuneet asukuvat, joskus sitä vaan miettii jälkeenpäin että mitä ihmettä on mahtanut liikkua päässä sillä hetkellä, kun nuo pöntöt ilmeet on ikuistettu kameralla. Ei varmaan mitään kovin fiksua! 😀

Huomenna on luvassa tärkeää asiaa hyvän asian puolesta, sekä arvontaa! Meillä on edessä ihana täysin suunnitelmista vapaa viikonloppu, ja tarkoituksena olisi keksiä jotain kivaa tekemistä lasten kanssa. Me ensin suunniteltiin reissua Snadistadiin mutta mä oon kyllä nyt niin tarkkana tämän flunssan jäljiltä, ja ensi viikon synttäreiden takia, että en uskalla lähteä mihinkään sisäleikkipuistoon, kun varmana meidän tuurilla jompikumpi nappaisi jonkin taudin sieltä pallomeren keskeltä. Jätetään se reissu synttäreiden jälkeiselle viikolle vaikka, mutta jotain hauskaa pitäisi keksiä!

Mukavaa viikonloppua kaikille <3

Aina ajoittain meidät valtaa pieni uudistuksen halu, joka pakottaa vaihtamaan tavaroiden paikkoja kotona. Ollaan asuttu nykyisessä asunnossa pian kaksi vuotta, ja sinä aikana vaihdettu lukemattomia kertoja huonekalujen paikkoja, makuuhuoneita ja kaikkea mahdollista. Oikeastaan ainoa joka on säilynut muuttumattomana, on ollut keittiö. Verhot ja astiakaappien sisältö on laitettu uuteen uskoon, mutta muuten keittiö on pysynyt prikulleen samana. Alunperin kun käytiin katsomassa asuntoa pari viikkoa ennen kuin se valmistui, mä rakastuin juuri suureen keittiöön ja asunnon pohjan avaruuteen.

Silti mä olen koko tämän melkein-kaksi-vuotta pitänyt keittiötä ainoana mahdollisena spottina meidän ruokapöydälle, mikä on taas täysin vienyt sen kaiken keittiön tilavuuden, mihin alunperin ihastuin. Viikko sitten me päätettiin kuitenkin kokeilla, josko meidän ikuinen murheenkryyni, pieni nurkkaus keittiötä vastapäätä, olisi kuitenkin tarkoitettu meidän ruokapöytää varten. Ja olihan se! Nyt kun silmä on tottunut tässä viikon aikana, tuntuu ihan äärettömän typerältä, ettei pöytä aiemmin ole ollut siinä. Hyvä puoli tässä on se, että nyt koti tuntuu kuin uudelta! Viimein me ollaan osattu sijoitella tavarat niin, että täällä oikeasti tuntuu juuri niin tilavalta kuin tämä asunto on.

Olkkarin nurkassa on ollut vuoroin työpöytä, mun meikki-koru-sälälipasto, ja pyykkiteline, haha, mutta nyt se sai tosiaan ruokapöydän säilytettäväkseen ja en voisi olla tyytyväisempi. Ruokailutilaan tarvitaan kuitenkin nyt tauluja tai julisteita seinille, sillä se on ihan auttamattoman tyhjän näköinen vain yhden pienen magneettitaulunsa kanssa. Lisäksi meidän ikuisuusprojekti ”maalataan ruokapöytä, tuolit ja syöttötuoli valkoiseksi” odottaa edelleen toteutustaan.

Voi jos vain löytyisi aikaa ja jaksamista laittaa tuo pieni asia kuntoon, niin olisi kiva! Mä rakastan meidän ruokapöytää juuri sen mallin takia, enkä halua ikinä luopua siitä, mutta haluaisin maalata sen valkoiseksi. Tuolit sensijaan voisin vaihtaa valkoisiin tai mustiin pinnatuoleihin ihan koska tahansa. Olen metsästänyt niitä kirppiksiltä ja huutiksesta, mutta yleensä ne ovat joko ihan jäätävän värisiä, tai huonokuntoisia (tai molempia), tai sitten käytetyksi ylihinnoiteltuja. Ei sillä että tämä nykytilanne olisi sen parempi kuin jäätävän väriset tuolit, hehe.

Ja koska en ole vielä kolmen vuoden aikana saanut edes meidän omaa ruokapöytää maalattua, niin en uskalla luottaa siihen että saisin tuolejakaan. Lopputuloksena meillä hengaisi kuusi eriväristä tuolia joista tarttuisi tikkuja pyllyyn, ei kiva! Haussa on siis uudet pinnatuolit, mutta mistä niitä saa uusina? Elloksella näin, mutta sinne oli joku kommentoinut, että olivat tosi huteria? Lisäksi meillä on ihana kaunis uusi kattolamppu, joka pitäisi vain asentaa keittiöön, mutta siihen tarvitaan porakonetta, eikä olla saatu aikaiseksi lainata vieläkään vaikka naapurista löytyy, ja ollaan asiasta juteltukin monta kertaa. Aina vaan unohtuu kun on kaikkea muuta mielessä! Ehkä saataisiin vielä lamppu kattoon ennen ensi viikon synttärijuhlia?

Olkkarissa on nyt hyvä järjestys, jota ei varmaan muuteta tässä kodissa enää ikinä! Mutta olkkaria on kiva piristää uusilla tekstiileillä, ja me saatiin nyt vihdoin hommattua uusi matto meidän vanhan, pilalle menneen maton tilalle. Matto on isompi kuin vanha matto, ja tekeekin olkkarista kivasti kotoisan tuntuisen. Matto pitää hommata myös keittiöön, sinne ajattelin pitkää ja kapeaa raidallista mattoa. Uusi matto on ostettu Anttilasta, ja se on Annon Latu -villamatto koossa 160x230cm ja värinä harmaa.

Mä oon tosi tyytyväinen tällä hetkellä nyt olkkariin ja keittiöön, mutta lastenhuoneessa tulee pian tapahtumaan suuria muutoksia, kun Zelda saa pinnasängyn sijaan lastensängyn. Meillä on vielä suunnittelu ihan kesken, mutta samalla on tarkoitus uusia huoneen säilytyssysteemejä, ja koettaa saada aikaiseksi mahdollisimman paljon tyhjää lattiatilaa tytöille leikkejä varten. Ja tosiaan tuota ruokailuryhmän maalaamista tai ainakin tuolien uusimista, pitääm miettiä koska silmiä särkee kun tuota kolmen eri puunsävyn yhdistelmää katselee, vieläpä valkoista tyhjää kontrastiseinää vasten jolloin kaikki oikein korostuu.

Jos teillä on sanottavana rohkaisevia tsemppisanoja siitä, että ruokailuryhmän maalaaminen on tosi helppoa ja nopeaa, niin saa kertoa, ehkä mä innostun! Nyt kuitenkin hyvää yötä kaikille, ja ihanaa alkavaa viikonloppua. Mä palaan huomenna!