Keväällä meidän suunnitelmissa siintää tyttöjen päivähoidon aloitus. Tarkoituksena on että he käyvät hoidossa parina päivänä viikossa, jotta mä ehdin niinä päivinä keskittyä työntekoon, ja jotta mulla jäisi joskus tunti tai kaksi iltaisin omaa aikaakin, eikä vain äitiaikaa tai työaikaa. Hoidon aloitukseen on vielä muutama kuukausi aikaa, ja kirjoitan sen aiheuttamista mietteistä, kysymyksistä ja valmisteluista sitten enemmän, kun se on ajankohtaista. Tänään ajattelin keskittyä nimittäin siihen, millaista mulla itselläni oli päivähoidossa!
Mä aloitin päivähoidon reilu 1-vuotiaana. Ihan vauva olin vielä, vaikkakin kova puhumaan. Ensimmäisestä päiväkodistani en muista mitään, mutta äiti on kertonut paljon. Mulla oli kaveripoika, joka oli mua vähän vanhempi, ja joka hoiti mua kokoajan päiväkodissa. Harmittaa kun en muista tätä poikaa ollenkaan, hän oli varmaan ihana! Seuraavasta hoitopaikasta jonne siirryin kun muutettiin, mulla on jo muistoja, paljonkin.
Muistan kuinka mulla oli vuotta vanhempi paras ystävä nimeltä Iina, ja mun mielestä oli maailman hienointa että meillä oli sama nimi, koska en pienenä tuntenut ketään muuta Iinaa. Muistan myös kun yhdellä pojalla oli synttärit, olin itse ehkä kolmen tai neljän vanha, ja hän sai päättää mitä koko ryhmä syö jälkkäriksi. Synttärit taisivat olla pääsiäisen korvalla, sillä poika päätti että mämmiähän sitä, ja mämmiä sitten minäkin jouduin lapioimaan naamariin. Ikuiset traumat, en ole mämmiä syönyt sitten kevään 1995!
Meidän päiväkodissa oli iso piha, tai ainakin kolmevuotiaana se tuntui isolta. Ehkä jos nyt kävisin sitä katsomassa, se olisi paljon pienempi. Niinhän siinä aina käy, että lapsuuden isot jutut ovat aikuisena niin paljon pienempiä. Mä viihdyin tosi hyvin hoidossa ainakin omien muistikuvieni mukaan ja mulla oli kavereitakin. Yksi hoitaja tarhassa oli josta en niin kovin tykännyt, hän oli sellainen aika tiukka ja vähän iäkkäämpi täti jo, pelkäsin häntä vähän. Pelko on sellainen tunne jota en halua omien lasteni joutuvan ikinä kokemaan hoitoon mennessä, toivon että he voivat luottaa jokaiseen aikuiseen. Toisaalta sitten taas näin aikuisena en osaa enää suhteuttaa, että kuinka realistista mun pelkoni on silloin ollut. Olenko pelännyt huutamista vai jotain muuta pelottavaa?
Viimeinen päiväkoti jossa olin, oli Ruoholahdessa, missä me asuttiin kuusi vuotta. Siellä päiväkodissa kävin sitten myös eskarin. Vikasta päiväkodista mulla on parhaat muistot, koska tietenkin muistan sieltä eniten kun olen ollut vanhempi. Vikasta päiväkodista mulla on edelleen kolme ystävää joiden kanssa pidetään yhtä, ja joiden äitien kanssa mun äitini ystävystyi mun tarha-aikoina, ja he ovat myös edelleen ystäviä.
Vikassa päiväkodissa meillä oli aina smurffidiscoja isossa salissa. Valot sammutettiin ja smurffit pauhasivat, se oli ihan parasta! Joskus myös sulkeuduttiin neljästään kavereideni kanssa johonkin pikkuhuoneeseen, hoitajien luvalla, kuuntelemaan Smurffeja ja tanssimaan. Päiväkodissa oli sellaista vihreää muovailuvahaa, josta rakennettiin aina Mato Matalan kaupunki, ja paljon matoja. Ei jaksettu muovailla mielikuvituksellisia hahmoja, madot olivat paljon kivempia. Mutta kaupungit, ne olivat näyttäviä!
Oli tarhassa muitakin hauskoja leluja, ja joskus sai ottaa omiakin leluja mukaan. Kotileikkiä leikittiin paljon, ja barbieleikkejä, ja parasta oli kiipeillä puolapuilla ja riehua isossa salissa. Meidän tarhassa oli myös mörrikoulu, lähdettiin aina joskus metsäretkille Lauttasaareen koko päiväkodin kanssa, ja niillä retkillä oli aina huisin hauskaa! Kerran meillä taisi olla myös yötarhaa, silloinkin mentiin metsään, ja paistettiin makkaraa ja ”mörri” tuli jakamaan meille herkkuja, eli rusinoita ja pähkinöitä. Tarhassa oli hauskaa olla yötä, nukuttiin makuupusseissa ja kikateltiin.
Muistan kuinka eskarihuoneen kaapissa oli hoitajien sokeripalakuppi kahvia varten. Käytiin aina sieltä syömässä sokeripaloja sellaisenaan, kun hoitajien silmä vältti. Kauheita ipanoita kyllä oltiin! Mulla on jäänyt niin hassuja juttuja mieleen päiväkodista, muistan aina kuinka yhdellä, mun lempparihoitajalla, oli teetä, ja se oli aina joko viisasten teetä tai keisarin morsianta, ja me aina kysyttiin että kumpaa teetä hän sillä kertaa joi. Miten hupsuihin juttuihin sitä onkaan silloin kiinnittänyt huomiota!
Mulla on aina ollut päällimmäisenä hyvät muistot päiväkodista. Viihdyin siellä todella hyvin, eikä mulla ole mielessä mitään sen suurempia ikäviä fiiliksiä sieltä. Monesti ollaan käyty päiväkotikavereiden kanssa isompanakin siellä moikkaamassa hoitajia, ja vaihtamassa kuulumisia. Nyt ei varmaan enää kovin montaa samaa hoitajaa olisi töissä jos menisi käymään, mutta tosiaan ihanaa että silloin päiväkodissa oli turvallinen ja hyvä olo, ja sinne halusi mennä takaisin verestämään muistoja. Mulla olisi tarhasta vaikka ja mitä kerrottavaa mielessä, mutta nyt mä ajattelin antaa puheenvuoron teille! Millaisia muistoja teille on jäänyt mieleen päiväkodista, kerhosta tai eskarista? Viihdyittekö? Missä kaupungissa olitte päiväkodissa? Minkä ikäisenä aloititte päivähoidon?
Mä oon käynyt vaan eskarin Helsingissä. Mulla on kyllä niin hölmöjä muistoja sieltä.. Olin se muksu, joka tottakai oli sitten niitä vanhimpia lapsia ja mulla olikin sitten enemmän sanavaltaa. Jollain tapaa meitä vanhempia muksuja aina seurattiin ja vähän mielisteltiinkin. Mulla on sellanen mielikuva, että olin ihan kamala.. Pompotin muita lapsia ja käskytin, otin sellasen mini-aikuisen roolin. Toisaalta mä luulen, että se johtu osaltaan myös siitä, miten paljon pidin kotosalla huolta mun nuoremmista sisaruksista. Myöhemmin oon kuullut ja lukenut ihan papereista, että vaikka oon aina ottanut sen johtajan roolin, oon kuitenkin osannut ottaa muut huomioon.. Ehken oo sittenkään ollut niin kamala 😀
Hahah 😀 No et sä varmasti ole ollut kamala! Omassa päässä ne asiat vaan lapsena kokee niin paljon suurempana! 😀
Mulla on aikalailla pelkästään hyviä muistoja päiväkodista! Parasta päiväkodissa oli ”patjahuone” jossa sai leikkiä ja riehua (:D), smurffilevyjen kuuntelu, ne oli silloin vissiin aika kovaa kamaa haha ja sitten ulkona leikkiminen ylipäätänsä. Ikäviä juttuja oli yksi – kurahaalarit! En tiedä miksi inhosin niitä niin paljon? Varmaan olivat jotenkin epämukavat päällä. Päiväkodin ja eskarin olen käynyt Oulussa siis :).
Eikää ihan mahtava toi patjahuone!! 😀 Miksei meillä ollut 😀 ja hyi kurahousut oli kyllä aika pyllystä oikeesti, mut ainakaan ei kastunut kun meni rapakkoon pomppimaan 😀
Mä olin kotihoidossa eskariin asti, eskaria taisin sitten käydä täysipäiväisesti? ehkä, en nimittäin muista! Sä muistat kauheesti noista ajoista, mulla on lähinnä jäänyt mieleen eskarin piha(nähnyt sen miljoona kertaa eskarin jälkeenkin), muutama kaveri, joiden kanssa vieläkin olen tekemisissä, se että yksi poika ei tykännyt maksalaatikosta ja heitti ne pöydän alle, ja mulla alkoi kerran oksennustauti kesken päivän, oksensin lavuaarin tukkoon 😀 Siinä mun muistot, harmi ettei oo mitään ihmeempiä jäänyt mieleen..
Tosin sen mä kyllä muistan tosi hyvin, että olin tosi laiska lähtemään aamulla äidin kanssa, mutta aamuina kun pääsin iskän kuorma-auton kyydissä, olin ylpee isin isosta autosta!
Oma tytär(Zeldan ikäinen) aloittaa tammikuussa hoidossa, ja on se kyllä pirun jännittävää näin äitinä. Nyt vielä jännätään että mistä paikka saadaan, mutta sen jälkeen alkaa jännitys hoidon aloittamisesta ja uudesta arjesta..
Voiei toi oksennustauti on kyllä varmasti ollut niin ikävä! Mut joo, mulla on jäänyt hirveän hyvin mieleen nuo ajat päiväkodissa, muistan niistä ehkä jopa enemmän kuin ala-asteen ekoilta luokilta, en tiedä miksi :D! Meillä kans jännätään kevään hoitopaikkaa kun ei ole myöskään selvillä vielä että minne muksut menevät. Toivottavasti saatte hyvän paikan tytölle! Ihanaa joulunodotusta<3
Mä en oo koskaan kai ollut hoidossa, enkä muutenkaan kyllä muista mitään ajalta kun oon ollut 0-5v 😮 Ekat muistot mulla siitä kun oon ollut 6v. Mutta ite perhepäivähoitajana hymyilytti tuo teestä kirjottamasi kohta, mun entinen hoitolapsi kun kysy aina mitä teetä juon tai jos join kahvia että minkä merkkistä kahvia 😀 Ihana! Voi kun asuisin siellä niin toisit tytöt mulle hoitoon, hihi, ovat varmasti reippaita!
Hahah 😀 Mä en tiedä miksi muistan noiin paljon päiväkodista 😀 Mut hahaa hauska toi kahvi-/tee yhteensattuma 😀 Oispa kyllä ihana tuoda sulle tytöt hoitoon niin olisi tuttu ja varmasti hyvä hoitaja! :)!
Oi että, ihania muistoja sulla jäänyt mieleen:)
Mä aloitin perhepäiväkodissa alle kaksi vuotiaana ja olin kuulemma aina se porukan herkkis, saatoin itkeä aamulla pitkäänkin äitin tai iskän perään ja se ikävä saattoi hypätä mieleen myöhemminkin päivällä ja sitten taas itketti, itse en näitä ikäväitkuja edes oikein muista. Muistan kyllä hauskan ruokalorun, kaverit, temppuradan, hoitajat ja leivontapäivät. Muistan kans miltä tuntui hiippailla nukkarista pois kertomaan hoitajalle, että mulla on jano. 😀
Eskarista muistot on sitten hyviä ja huonoja. Huonoa oli, että mulle pakkosyötettiin maksamakkaraa, muistan vieläkin miltä tuntui yrittää niellä sitä, kun se tuli koko ajan ylös. Enkä todella ole sen jälkeen maksamakkaraa syönyt. Valitsin hoitajat lemppareiksi sen perusteella, että kivoin oli se joka otti sen maksamakkaran kokonaan pois, toisiksi kivoin puolitti ja inhottavin syötti kokonaan. Lopulta vanhemmat puuttui tähän, kun en halunnut enää mennä ollenkaan eskariin sen takia, että ”mitä jos siellä tänään on maksamakkaraa”
Myös hyviä muistoja onneksi löytyy! Muistan kivat kaverit, synttärit ja laululeikit. Muistan myös jumppatunnit sen sellaisen jättimäisen sateenkaarivarjon kanssa. Ja muistan ihanan ison nukkekodinkin, ja kun tarkemmin ajattelee niin muistanhan mä vaikka ja mitä. 😀
Täytyy sanoa, että hauska aihe! Toivottavasti Tiaralle ja Zeldallekin jää ihania muistoja sitten päiväkodista:)
Ihana että sulle o jäänyt päiväkodista kuitenkin nuo kaikki hyvät muistot päällimmäisinä mieleen eikä niinkään se ikävä! 🙂 Mut voiei toi maksamakkara, siis ihan karmeaa! En itsekään voi sietää sitä, ja tuo syömään pakottaminen on vaan ihan hirveää!
Kiitos paljon, mustakin nää muistot on hauska aihe kun on niin kiva kuulla mitä muille on jäänyt mieleen päiväkodista! 😀 toivottavasti jää ihanat muistot meidänkin tytöille tosiaan!
Voi että kyllä päiväkodista on itelläkin ihania muistoja! Mä muistan kanssa just tollasia yksityiskohtia niinku esim tuo sun sokeripalajuttu :’D Vaikka sellasen että kerran mä esitin että olin nukahtanut päikkäreillä ja sain sitten jäädä sinne ”nukkumaan”, meillä kun oli niin että eka luettiin satu ja ne jotka eivät saaneet unta, pääsivät leikkimään ja nukahtaneet sai jäädä vielä koisimaan. No tätsyjen lähdettyä aloin sitten vaellella siellä päikkärihuoneessa ihan tyytyväisenä ja herättelin muita, ai kamala :’D muunmuassa sellasen tytön joka on mun kaveri vielä nykyäänkin!
Ainiin mullakin oli yks hoitaja jota pelkäsin! En tiedä mikä siinä oli, tais olla vaan vähän tiukempi ja jämäkämpi kun muut. Mutta lapsena sen koki jotenkin kummallisen uhkaavana 😀 muuten oli ihanat hoitajat mitä muistan!
Hahaa voieii 😀 just hyvä, se oli ehdottomasti sen arvoista kun sait pitkäaikaisen ja hyvän ystävän! 😀 Lapsena ne tiukat tädit tuntuivat paljon pelottavammalta kuin nykyään :D! Ihanaa että sulla jäi hyviä muistoja ja kiitos kun jaoit ne, oli ihana lukea :)!
Oletko ollut Oulussa päiväkodissa?
En ole ollut, muutettiin Ouluun vasta kun olin 14v 🙂
Itselläkin on mukavat muistot päiväkotiajoista. Leikittiin usein pikkuhuoneessa jota kutsuttiin kompaksi, oli myös kampaamoleikkejä ja hierottiin opeja. Muistan myös kerran kun jäin viimeseks lapseks tarhan pihalle ja en uskaltanu sanoo opeille et on hätä…menin sitten puskaan tekemään isomman hädän housuun…oli iskälle mukava yllätys kun tuli hakemaan. 😀 Ja sen muistan kun piti tanssia diskossa pojan kaa joka sano rakastavansa ja mä en ois halunnu ja rupesin itkee. 🙂 Opeista on kaikista lämmin kuva, mutta yks ope laulo aina ”Kolme varista” lauluu ja mua pelotti se ”silivatiseilaa” kohta. Erinäisten sattumien kautta oon nyt ite samassa päiväkodissa töissä ja vielä samassa ryhmässäkin, kuin sillon ite lapsena. Talo on remontoitu, mutta esim jumppasalissa tulee muistoja mieleen. Myös muutama ope ja päiväkodin johtaja ovat samoja ja heidän kanssa on mukava ollu muistella omia päiväkotiaikoja. Vitsailtiinkin henkilökunnan valokuvauksessa että kenenköhän syliin pääsen tänä vuonna kun lapsena olin aina jonkun open sylissä kuvissa. 🙂
Varmasti teidän tytöillä lähtee päiväkotiura mallikkasti. Ovat niin reippaita ja hienoja tyttöjä. Omalla siskolla on kolmivuotias tyttö, joka on ollut nyt vuoden päiväkodissa ja ovat saamassa perheenlisäystä – meinaavat ainakin alkuun pitää tyttöä päiväkodissa osa-aikasena kun juuri tuon ikäiselle on niiiiiiiin tärkeitä kaverit ja se ympäristö missä on monelaista tekemistä. 🙂
Eikä, ompa hauska että olet itse samassa päiväkodissa töissä jossa olit lapsena! Ihan huikeaa, ja hauska että siellä on vielä samoja ihmisiä töissä, voi että :)! Päiväkotimuistot on niin ihania 😀 Vaikka onhan sieltä niitä kommellusmuistojakin 😀
Ja se on totta että kyllä kolmevuotiaat jo kaipaavat ikäistään seuraa, musta on ihana että tytöt pääsevät päiväkotiin ja saavat kavereita! Ihanaa joulunodotusta sinne :)!
Mä kävin perhepäivähoidon ja tarhani loviisassa. Perhepäivähoidossa olin eräässä perheessä jossa oli pari muutakin lasta. Olin tosi suojelevainen mun veljeä kohtaan ja hain hänet aina syliini jos joku yritti kiusata. Olin myös aika tarkka mielipiteistäni; jos mun mielestä pikkuveli ei tarvinu päikkäreitä, niin tein sen tosi selväksi ja mökötin/saatoin vähän huutaa ”MINUN veljeni ei UNIA NYT TARVITSE!!!” voi että 😀
Tarhassa pikkuveli meni sitten Rymysiin (oli 3 ryhmää, toiseks nuorin oli rymyset ja sitte vanhimmat oli esikoiset tms :D) ja mä menin Esikoisiin. Eli suoraan esikouluun/eskariin. En hirveesti noita nimityksiä muista. Mutta meillä oli ihan huisin kivaa ja sieltä on jääny yksi tosi hyvä ystävä ja pari ei niin hyvää. Muistan et syötiin usein perjantaisin suklaakiisseliä ja vaniljakiisseliä, olin viimeisenä aina sillon kun hain lisää muiden lähdettyä :D:D se oli NIIN hyvää. Ja aina piti syödä lautlautanen tyhjäksi.
Hahah ihana isosisko olet ollut! 😀 Veli oli varmasti iloinen kun pidit hyvää huolta! Ja kiva että on jäänyt paljon ystäviä päiväkodista ja kivoja muistoja! Meillä ei ollut ikinä suklaakiisseliä, voi vitsit 😀 Mäki oisin halunnut!!
Muistan myös paljon asioita päiväkodista. Mukavia sellaisia. Asuttiin silloin tukholmassa, ensin olin kotihoidissa suomalaisella naisella. Siellä opin ettei ruokapöydässä saanut laulaa tai edes hyräillä, ja kun ei saanut laulaa tai hyräillä niin oli vaikea olla tekemättä sitä 😀 Ja muistan vielä jotain piirrustuksia mitä tein. Jossain oli meri ja krokotiileja, siis svihreää ja sinistä suttua. (Outoa miten voi niin elävästi muistaa)
Sitten menin ihan oikeaan päiväkotiin. Siellä sain ensimmäisen poikaystävän, jonka kanssa erosin kun sillä valui räkä, ja se ällötti minua. Pääsiäisenä meille tehtiin trulli kasvomaalaukset. Muilla oli punaiset posket ja punaiset huulet. Minä halusin vihreät posket ja kultaiset huulet, muistan kun vanhemmat tarhalaiset olivat ihmeissään. Siellä piti itse kuoria perunat, se jos jokin on hyvin jäänyt muistiin.
Hahah olipa tiukkaa kun ei saanut laulaa tai hyräillä 😀 Se on kyllä tosi hassua miten elävästi voi muistaa 20 vuoden takaisia asioita, ja kun miettii miten pieni silloin on ollut! Ja aww ihana poikaystävä 😀 voi räkä :DDD Meidän ei tarvinnut vielä tarhassa kuoria perunoita, vasta ekaluokalla, se oli kamalaa!! 😀
Mä taisin olla 3-4-vuotias, kun aloitin päiväkodin. Sisko oli ollut päiväkodissa jo hieman pidempään, mutta siirtyi mun kanssa samaan päiväkotiin, kun äiti sai työpaikan ja ihan meidän viereen avattiin uusi päiväkoti.
Eka oltiin siellä puolipäivähoidossa. Mä rakastin päiväkotia ja kuulemma ekana tarhapäivänä sisko oli jäänyt ikkunaan katsomaan, kun äiti lähti kotiin ja minä olin reippaana pikkusiskona lohduttanut ”Kyllä äiti pian tulee takaisin hakemaan meitä. Kato nyt, kello on nyt ton verran ja sit me leikitään muutama tunti ja syödään ruoka ja sit äiti on jo täällä!” Viisaana pikkutyttönä en osannut kelloa, mutta olin tomerasti osottanut seinäkelloa, kun meille oltiin eka näytetty, että mihin viisarit osottaa, kun äiti tulee hakemaan 😀
Mä aina viihdyin päiväkodissa ja siellä oli mun mielestä ihan älyttömän kivaa. Rakastin leikkiä kavereiden kanssa ja yksinkin. Kotonakin leikin aina mielelläni yksin, kun mun sisko taas ei osannut olla hetkeekään ilman kaveria. Ihan mielettömän hyviä muistoja kyllä päiväkotiajoista.
Niin ja siis Helsingissä Töyrynummessa olin päiväkodissa aikoinaan.
Ihania muistoja sinulla, ja olitpa kyllä reipas pikkusisko! 😀 Varmasti turvaa ollut toisillenne siitä että ssaitte olla päiväkodissa yhdessä. Mäkin viihdyin kyllä päiväkodissa tosi hyvin, siksi en epäröikään ollenkaan meidän päikkysuunnitelmia! 😀
Mä en itseasiassa koskaan ollut päivähoidossa, pelkästään eskarin kävin. Ja sieltä mulla on kyllä hyviä muistoja 🙂 meillä oli semmonen isotyttö porukka jonka kanssa aina tehtiin kaikkia esityksiä, kerran koko päiväkodin pihalle :DD mutta osasin myös olla räivä, kerran piilotettii kaverin kanssa opetuskellon viisarit ja sitten kun hoitajat huomas niiden kadonneen ne lupas löytäjälle palkkion. Kaveri oli lähteny jo kotiin joten minähä sen palkinnon eli pari piparia sain 😉 Huono muisto on se kun en pienenä tykänny kiisseleistä ja rahkoista joita usein eskarissa oli välipaloina mutta pakko oli aina syödä ja maistaa.
Voi ihanaa että teitte esityksiä! 😀 Päiväkodissa tuli kyllä keksittyä kaikennäköistä! Ja ai kauhea noi kellon viisarit 😀 hahaha, olitpa ovela :D! Mäkään en oo koskaan ollut oikein kiisseli-ihminen 😀
Hei nää on niin hauskoja muistoja 😀 muistan kun leikittiin pusuhippaa ja mä yritin yhtä poikaa saada aina kiinni 😀 lisäks muistan kun meillä oli makaronilaatikkoa ruokana ja otin sitä ihan järkyttävän paljon enkä jaksanut syödä kuin ihan vähän 😀 sitten opettaja piti puhuttelun siitä, että kaikki mitä ottaa niin pitää syödä 😀 no sain armoa ja sain heittää loput roskiin 😀 ja voi juku! Kerran sanoin kirosanan ja suuni pestiin saippualla! 😀 kaikkee sitä lapsuudessa tapahtuukin 🙂
Hahaa mekin oltiin aina joskus pusuhippaa :D! Hyvä että sait armoa ruuan kanssa, musta se on kamalaa jos pakotetaan väkisin syömään! 😀 Meidän päiväkodissa aina puhuttiin suun pesusta saippualla mut ainakaan multa ei koskaan pesty, huh ;D
Voi että, miten voitte muistaa kaikki noin paljon! 😀 Mä oon itse nyt valmistumassa lastenhoitajaksi päiväkotiin ja ois kyllä hauska verrata päiväkotielämää omiinki muistoihin, mutta eih, en muista mitään… Noh kiva lukea täältä 😀
Hahah 😀 No kiva että oli just sopivasti tämä postaus niin pääsit lukemaan vähän muiden muistoja! Ottokaan ei muista päiväkodista melkeen mitään 😀 Onnea valmistumisesta! 🙂
Apua minulla on varmaan miljoona muistoa kaikista kolmesta päiväkodista joissa olin Kuopiossa ja rupes ihan naurattamaan kun muistelin millainen hoitajien kauhu varmaan olinkaan. Muistan kun kesken pukemisen karkasin juoksentelemaan pihalle sukkahousuissa, miten piilouduin kaappiin ja siskoni kertoi hoitajalle minun tippuneen ikkunasta. Muistan miten oli pakko syödä uunipuuroa ja miten piti odottaa kiikkuvuoroa, miten ihastuin harjottelua päiväkodissa tekevään Pasiin ja oman ryhmän Lauriin. Muistan miten karkasimme siskoni kanssa päiväkodista mummin luokse juomaan kaakaota (tämän muuten isäni kuuli vasta viime viikolla kun sitä hänelle päivittelin…). Muistan miten kauheaa oli päiväuniaika kun uni ei tullut ja hoitaja lauloi kauheaa laulua (siinä lähti viimeisetkin unen rippeet :D). Muistan miten kauhea ikävä tuli isiä ja äitiä kun laulettiin ”ystävä sä lapsien”, lähdin aina piiloon nyyhkimään haha. No joo listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta kaiken kaikkiaan hirmu hauskoja muistoja. Voi olla että jos hoitajilta kysyttäisiin niin ei aina niin hauskoja. Teidän tytöillä menee varmasti oikein mainiosti hoidossa, he vaikuttavat niin kohteliailta, sosiaalisilta ja reippailta isoilta neideiltä, että heitä varmasti hoitaa ilo mielin. Näin sellaista unta, että tulin teille lapsenvahdiksi 😀 Leikin Zeldan kanssa legoilla ja kun tuli kylvyn aika sinã suutuit kun halusin kylvettää Zeldan toisen kerran saman päivän sisällä 😀 Ai kauheeta mitä unia…
Haha voieii hauskoja muistoja sulla!! 😀 Toi ois kyllä pelottavaa jos lapset karkailisi, toivottavasti meidän lapset eivät karkaa 😀 Muistan kyllä itsekin kerran karanneeni tarhan kanssa samassa pihassa asuneen kaverin luokse, siitä ei hoitajat tykänneet yhtään :DD Mutta voi kiitoksia, toivottavasti meillä sujuu hoidon aloitus hyvin! 🙂 Ja voi ihana kun näit unta meistä :DD olimpas pönttö kun halusin kylvettää kahdesti 😀
http://saraparikka.com/home/kuvaus-asiaa/
Jätän tämän vain tähän, niin hyvä äiti kun olet.
Kuule jätä ihmeessä, kyseisen kirjoituksen olen lukenut jo aikoja sitten ja mun mielestä Sara teki oikein hienon päätöksen ja teksti oli hyvä 🙂 Jos itsekin aloittaisin bloggaamisen niin että olisin miljoonan suomalaisen tuntema näyttelijä, en missään nimessä näyttäisi lasteni kasvoja. Mutta jos taas aloittaisin siitä mistä nytkin, ihan tavallisena pulliaisena kirjoittamaan muutamalle tyypille, tekisin saman päätöksen kuin aiemminkin.
Täytyypä palailla itsekkin päiväkotimuistoihin. Hyviä muistoja on paljon enemmän kun huonoja. Ite olin muumitarhassa jossa osatot oli nimetty muumien mukaan. Olin tuutikki osastolla 🙂 Parasta ja harvinaista herkkua oli kun joskus, todella harvoin leikittiin koko osaston voimin kauppaa, lääkäriä ja kampaajaa. Silloin naamioitiin kolme huonetta lääkärinvastaanotoksi, kampaamoksi ja kaupaksi, tietysti asianmukaisin tarvikkein. Muistan kun lääkärihuoneessa muumioitiin kerran yhden tytön pää kokonaan sideharsolla ja paniikkihan siinä tytölle iski, tädit oli vihaisia 😀 Kivaa oli myös mennä läheisien mörrimetsään retkelle siellä asui Tim-tom tonttu joka kerran tavattiinkin metsässä 😀 Vuoden kohokohta oli aina omat synttärit kun sai valita aarrearkusta pienen esineen lahjaksi 🙂 meillä oli myös sisällä kaksi allasta, vesi ja hiekkaleikit. Se vasta olikin kivaa 🙂 Aina aamuisin oli aamukokoontuminen jossa laulettiin ja revittiin almanakasta lappunen. Ikävintä oli ruokailu, koska olin erittäin kranttu lapsi ja tietysti kaikkea oli aina pakko maistaa. Edelleen on jäänyt kammo pinaattikeittoon :O
Eikä muumitarha, siis en oo koskaan kuullut mitään siistimpää, ihan mieletöntä!! 😀 Mä haluan meidänkin lapset muumitarhaan, missä tollanen makea paikka on?? Voi vitsi miten mieletön päiväkoti teillä on ollut kyllä. Ihania muistoja varmasti jäänyt! 🙂 Munkin huonot koulu- ja pk-muistot liittyvät lähinnä ruokailuun, vaikka en edes ollut erityisen kranttu 😀
itse olen aloittanut hoidossa noin puoltoista vuotiaana. Olin tietääkseni suomalaisella perhepäivähoitajalla koko ajan ennen eskaria, koska asuimme Ruotsissa silloin. Hän oli muistaakseni ihan kiva ja olisiko mun lisäksi ollut kaksi muuta lasta siellä siis ainakin jossain vaiheessa.. Muistan ainakin, että usein pelailailemme jotain lautapelejä ja ulkoilemme siinä kerrostalon pihassa. Joskus välipalana (tai ruokana) oli jotain valkoista kalaa (varmaankin siikaa tai seitiä) ja leikin sitä syödessä, että oon eskimo ja asun iglussa 🙂 nyt vanhempana oon nähnyt joskus unta, että oon keinunut juuri sen pph:n kerrostalon pihan keinussa ja hyppään kovista vauhdeista ja sitten ottaa mahasta..! Eskarista on vähän enemmän muistoja. Muistan mm. Sen millainen luokkahuone siellä oli ja sen että en tykännyt yhtään askarteluista, kun en osannut :/ tai, että juuri askartelutuntia jännitin. Joulun aikaan oli luciakulkue ja laulettiin moneen kertaan mm.: Heinillä härkien.
Hahah ihania leikkejä ja muistoja sinulla! 😀 Iglu! 😀 Meillä ei ollut päiväkodissa Lucia-juttuja muistaakseni ollenkaan, mutta koulussa sitten kyllä. Luciakulkue on kyllä ihana 🙂 Mekin aina hypittiin keinusta, se oli ihan parasta :D!
Kävin päiväkodin Oulussa & aivan ihanat muistot jäi. <3 Yritän saada rohkeutta kerättyä, että menisi käymään moikkaamassa hoitajia & muutenkin muistelemaan lapsuutta sitä ihanaa aikaa <3 🙂