Mua on jo pitkään himotellut uudistaa blogin ulkoasu, ja olinkin jo aiemmin päättänyt että muokkaan sen heti kun uusi tukka on valmis! Tänään sain nauttia kerrankin keskellä päivää kuvaamisesta, kun hengattiin Emilian kanssa yhdessä, ja Emilia ottikin sitten mulle uusia kuvia ulkoasua varten (kiitos!).

Heart Pumps Diesel -blogin huippulahjakas Sofia teki mulle bannerin mun toiveiden mukaan sitten kuvan pohjalta, ja nyt olen enemmän kuin tyytyväinen ulkoasuun. Aiempi, omatekemäni oli ihan kiva, mutta aika viimeistelemätön. Vaikka kuva bannerissa oli ihana, ja on sitä edelleen, oli jo aika vaihtaa jotain uutta tilalle! Yksinkertaista, mun näköistä ja kivaa, mutta mun mielestä viimeisteltyä ja tyylikästä myöskin. Kiitos Sofialle tuhannesti bannerista! Päivittelen vielä sivupalkin kuvakkeet uuden ulkoasun mukaisiksi, niin on kaikki yhtenäistä, mutta halusin vaan tulla heti tuoreeltaan hehkuttamaan uutta lookia.

Mitäs tykkäätte uudesta ulkoasusta? Sopiiko blogin tyyliin?

Eilen vietettiin joulunajan ensimmäinen piparinleivontatuokio lasten ja naapurin Oonan ja Enni-vauvan kanssa. Marraskuu on alkanut, ja joulu on virallisesti ensi kuussa! Ensimmäiset piparit mä teen aina valmistaikinasta, koska haluan säästää sitä spesiaalifiilistä sinne jouluun asti. Sitten kun tekee ne maailman parhaat piparit mummon reseptillä juuri ennen jouluaattoa, voi kokea uudestaan sen riemun kun maistaa joulun ensimmäistä herkkupiparia.

Tänä vuonna lapset olivat ensimmäistä kertaa ihan kunnolla mukana leivonnassa. Viime vuonna Tiara ei vielä jaksanut painaa muotteja kunnolla taikinaan, ja keskittyi lähinnä taikinan popsimiseen. Tänä vuonna tilanne oli toinen, ja tyyppi ensin muotoili pipareita kokonaisen taikinalevyn verran, minä tein toisen, ja sen jälkeen koristeli valikoimiaan pipareita varmaan yli tunnin ajan. Zeldakin koristeli pipareita, pursotti sokerimassaa ja asetteli päälle helmiä ja lumihiutaleita oikein keskittyneenä.

Tehtiin omat kirjainpiparit meille kaikille, ja Oonan perheelle myös. Yllättävän hyvän muotoiset sain aikaiseksi vaikka leikkasin ihan vaan veitsellä muodon! Olisi vaan pitänyt tajuta tehdä pipareihin reiät että olisi saanut ripustettua joulukuuseen sitten kun sen aika on. Mutta kyllä me tässä taidetaan ehtiä leipoa vielä aika monet piparisatsit ennenkuin joulukuusi koristellaan itsenäisyyspäivänä. Kiitos paljon seurasta ihanille naapureille<3

Tällä viikolla ollaan herkuteltu kyllä muutenkin, vähän jo melkein liiallisuuksiin! Vietettiin maanantaina juustoiltaa äidin ja Oton kanssa lasten mentyä nukkumaan, ja herkuteltiin viidellä erilaisella, nappivalinnoiksi jo aiemmin todetuilla juustoilla. Brietä, tottakai, pippurigoudaa, Morbier-tuhkajuustoa, sekä perinteisiä mustapekkaa ja valkosipulituorejuustoa. Juustojen kanssa Carr’sin keksilajitelma, mun suosikki jo lapsesta asti, sekä persimonia. Luin jostain K-ruokalehden kätköistä, että persimon sopii juustojen kanssa, ja ai että oli hyvää kun laittoi digestivekeksille brietä ja persimonia päällekäin. Toimii muuten varmaan myös piparin kanssa, pakko kokeilla!

Herkuttelupostaukseen kuuluu myös herkkuresepti, eli toissapäiväinen myskikurpitsa-merguez-makkarapasta. Kaupoissa oli ainakin vielä eilen kurpitsat alennuksessa Halloweenin jäljiltä, ja meidänkin myskikurpitsalle (1,2kg) hintaa kertyi vaivaiset pari euroa! Mä olen aiemmin just epäröinyt kurpitsan ostoa, kun en ole sitä koskaan ennen valmistanut, ja isoilla kurpitsoilla on ollut paljon hintaa. Vähän sama kuin en halua ostaa superkalliita härän sisäfileepihvejä, kun en voi taata että osaan paistaa ne pannulla joksikin muuksi kuin sitkeäksi möykyksi.

Pelkoni osoittautuivat kuitenkin turhiksi, ja kastike oli erittäin helppoa valmistaa. Näin se käy:

5-6 annosta, valmistusaika n. 40min. Helppo!

• 1 myskikurpitsa n. 1kg painoinen
• 2 pakettia Kabanossi Merguez-makkaraa
• 1 iso sipuli
• n. 0,5dl oliiviöljyä
• sormisuolaa
• mustapippuria
• ruokakermaa
• nokare voita
• 1/3tl muskottipähkinäjauhetta
• parmesan- tai grana padano -raastetta
• hyvää pastaa esim. pappardelle

Halkaise myskikurpitsa ja poista siemenet. Pilko kuutioiksi ja laita kulhoon. Lisää öljy ja suola ja pippuri, sekoittele ja laita uunipellille. Suolaa saa olla kastikkeessa jonkin verran, sillä kurpitsa on tosi makea. Paista uunissa 200 asteessa n. 25-30min. Kurpitsoiden ollessa uunissa pilko makkarat ja sipuli, ja laita pastavesi kiehumaan. Keitä pasta ohjeen mukaan, ja paista makkarat ja sipuli voinokareessa pannulla. Kaada kypsät kurpitsakuutiot kattilaan, ja sekoita tasaiseksi kastikkeeksi sauvasekoittimella. Lisää joukkoon n. 1dl ruokakermaa, 1/3tl muskottipähkinää, sekä makkarat ja sipulit. Lisää oman maun mukaan juustoraastetta. Keittele pari minuuttia ja tarjoile pastan, sekä juustoraasteen kanssa.

Tätä on pakko tehdä pian uudelleen, maistui nimittäin niin hyvin lapsillekin että! Kurpitsasta tulee ehkä vähän mieleen bataatti, mutta koostumus on kuitenkin erilainen. Kastikkeessa se on tosi kermainen. Vesi herahtaa kielelle kun muistelenkin sitä makua! Onneksi uskalsin kokeilla jotain ihan uutta ja erilaista, ja yllätyin positiivisesti. Ruoka on tosi helppo valmistaa, mutta ei tietenkään maailman nopein kun kurpitsoilla kestää se hetki uunissa.

Ihanaa ja herkullista keskiviikkopäivää kaikille!

Ostin Tukholmasta itselleni ihanat syyssaappaat, jollaisista olen haaveillut jo hetken aikaa. Täydellistä mallia ei ole tullut vastaan, mutta nyt löytyi sellaiset jotka kolahtivat kerralla. Saappaat löytyivät edullisesti Skopunktenista, jonka puutetta Helsingistä edelleen harmittelen! Tykkään saappaiden yksinkertaisesta mallista, jota kuitenkin piristää takana oleva kultaketju. Ne ovat hyvät jalassa, ja mielestäni sopivat minkälaiseen asuun tahansa. Harkitsin hetken aikaa myös kivoja mustia ylipolvensaappaita, mutta ne eivät vaan näyttäneet hyvältä kun jalan ja varren väliin jäi messuhallin verran tyhjää tilaa. Koen että nämä lyhyemmät ovat myös monikäyttöisemmät.

Ensimmäistä kertaa iskin saappaat jalkaan jo heti laivalla, Sheinsidelta saadun harmaan trikoomekon ja mustan kevyen nahkatakin kanssa. Nahkatakissa on kivasti puolet hihoista trikoota, ja se menee mielestäni hyvin myös jakkuna. Ulkotakiksi siitä ei näillä säillä trikoon takia ihan ole, mutta eipä se haittaa ollenkaan. Tuollaisessa laivalla hengailu -asussa se on parhaimmillaan, kun se lämmittää mutta ei ole liian kuuma.

Takki Sheinside* / Mekko Sheinside* / Sukkahousut Indiska* / Kengät Skopunkten / Laukku Coach / *saatu blogin kautta.

Ostin Tukholmasta myös River Islandilta ihanan perus printti t-paidan, jollaista olen kaivannut. Päätin viime syksynä hankkiutua kaikista ”trikoorytkyistä” eroon, jos joku muistaa, mutta kyllähän niitä perus teeppareitakin vaan tarvitsee siistimpien puseroiden rinnalle. Tässä paidassa on kivan yksinkertainen printti, ja se sopii mustavalkoisena melkein kaikkiin alaosiin.

Saappaiden kaveriksi taas sopii täydellisesti Sheinsidelta saatu ihana musta toppatakki kultaisin yksityiskohdin. Ketjut saappaissa mätsäävät takin vetskarikoristeisiin aivan loistavasti, ja mielestäni tämä yhdistelmä on klassisen tyylikäs. Takki on kyllä aika lyhyt, mutta sitäkin paksumpi. Lämmittää tosi hyvin, ja voihan alle laittaa sitten pidempää villapaitaa oikeasti kylmillä säillä. Citytakiksi loistava, pulkkamäkeen ei niinkään!

Takki Sheinside* / Paita River Island / Farkut Gina Tricot / Pipo Asos / Kengät Skopunkten / Laukku Coach / *saatu blogin kautta

Kumpi asu kolahtaa enemmän? Tykkäättekö enemmän polven yli vai polven alle jäävistä saappaista?

Kolmevuotiaan kanssa eletään nyt erittäin kolmevuotiasta vaihetta. ”Miksi minun pitää syödä? Miksi meillä on ruuaksi pastaa? Mistä pasta tulee? Miksi pitää syödä että kasvaa?” Kaikkeen on kysymys, kaikkiin vastauksiinkin vastakysymys. Välillä päivät sujuvat niin hyvin että ei meinaa uskoa että tyyppi on vasta kolmevuotias, kuten viimeviikkoisissa valokuvauksissa. Toisina päivinä taas sitä temperamenttia löytyy, ja kujeilu on hauskaa, eikä iästä ole epäilystäkään. Omia rajoja testataan jatkuvalla syötöllä, ja hauskintahan niitä on kolmevuotiaan mielestä testata siihen vielä vähän höpsöön pikkusiskoon.

Saman päivänkin aikana vaihtelu tunnetiloissa on vilkasta, ja esimerkiksi vielä aamulla kovasti kiinnostaneet vaatteet ja asun kuvaus saattavat iltapäivällä tuntua jo niin turhalta asialta, että sekuntikin paikallaan on liikaa. Tänä aamuna vaatteet valitsi pikkutyyppi aivan itse, ja päälle valikoitui mitäs muutakaan kuin kissoja! Kissat ovat kovaa huutoa meidän naperoilla, tosin toinen on edelleen vankasti sitä mieltä että kissatkin sanovat ”Hau!”, paitsi Kitikitit eli Hello Kittyt, jotka sanovat ”Miaum!”. Aamun asukuvaus oli menestys, itse valikoitu asu, kuvausympäristö (parveke) ja itse toivottu asun kuvaaminen toimivat hyvinä eväinä mallin osalta onnistuneisiin kuviin.

Neule Lindex / T-paita H&M / Farkut Primark / Laukku H&M / Kengät Nike Roshe Run / Rusetti äidin kätköistä

Aamulla kokeiltiin ensimmäistä kertaa Tiaralle hiusdonitsia, ja aika suloisen nutturanhan sillä sai jo aikaiseksi! Meidän neidillä on hiukset vielä aika ohuet, joten tavallinen nuttura on yleensä aika pikkuruinen. Donitsi kuitenkin peittyi jo suht hyvin oman tukan alle, ja sillä saatiin tyypille hänen toivomansa prinsessatukka. Me laitellaan aika useinkin Tiaran tukkaa, Tiara tykkää kun saa ”laittautua”, ja musta on ihana kokeilla kaikkea uutta. Ne on sellaisia äiti-tytär -hetkiä, joista me molemmat nautitaan paljon! Tykkäättekö laittaa omien lastenne hiuksia?

Loppuun vielä kolmen arvonnan voittajat! Eli ensiksi, Winterwaterfactory -arvonnan vapaavalintaisen haalarin uusi voittaja: Heidi. Mä julkaisin voittajan jo pari viikkoa sitten, mutten ole saanut yhteystietoja vieläkään, joten siksi arvoin uudelleen. Onnea siis Heidille! Lekmerin tarjoaman Färg&Formin pussilakana-arvonnan voittajaksi selviytyi Tinski. Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, Sheinsiden lahjakortin voittajaksi arpoutui Nellimaria. Paljon onnea kaikille voittajille! Laittaisitteko mulle yhteystietoja mitä pikimmiten osoitteeseen couturecouture(at)windowslive.com niin saadaan teille voitot kotiin.

Me aletaan nyt nautiskelemaan juustoista, kekseistä ja persimonista äidin ja Oton kanssa, kun ajateltiin piristää maanantaita juustoherkuilla. Illalliseksi syötiin törkeän hyvää myskikurpitsa-makkarapastaa, Tavolatan pasta-annoksesta inspiroituneena, ja mun on ihan pakko jakaa teillekin se resepti kunhan ehdin kirjoittaa ylös. Huomenna suunnataan ainakin neuvolaan, ja nähdään vähän kavereita pitkästä aikaa! Ihanaa maanantai-iltaa kaikille<3

Mä olen ollut omilla ripsillä nyt reilut puolitoista vuotta. Zeldan vauva-aikana irtautuminen edes ripsihuollon ajaksi ei onnistunut, ja mä jätin ripset ihan suosiolla pois. Aina välillä ripsipidennysten helppoutta on tullut kaivattua, kyllähän ne piristävät aamunaamaa, jos (ja kun) nukkuu pommiin ja pitää kiireessä käydä viemässä esikoinen kerhoon, tai muuten vaan ei jaksa panostaa. Vaikka ne eivät piilota tummia silmänalusia tai silmäpusseja, ne nostavat kuitenkin ne silmät kivasti esiin harmauden keskeltä!

Sain mahdollisuuden käydä ottamassa ripset Folk Helsingissä Hannalla, ja päätin tarttua yhteistyötarjoukseen. Folk on parturi-kampaamo, jossa tehdään myös ripsipidennyksiä ja kestolakkauksia, sekä hierontaa.  Hanna on tehnyt ripsiä jo useamman vuoden ajan, ja ammattitaidon kyllä huomasi hänen laittaessa ripsiä. Mullakin niitä huonojakin ripsikokemuksia on taustalla (jos joku muistaa vielä), ja nyt oli kyllä huomattavasti mukavampaa makoilla tuolissa kun Hanna kertoi kokoajan mitä teki, eikä tullut ikäviä tuntemuksia.

Hannan kanssa juttu luisti mukavasti, ja ripsetkin ovat juuri sellaiset kuin toivoin. Luonnolliset, mutta kuitenkin näyttävät. Laitettiin ulkonurkkiin D-kaarevuutta avaamaan katsetta, ja muuten sitten vähän maltillisempaa kaarta, ja 11mm-pituutta. Ripset ovat kestäneet nyt ainakin tämän muutaman päivän todella hyvin, ja uskon että kestävät hyvin myös jatkossa. Mä en onneksi käytä öljypohjaisia meikinpuhdistustuotteita, tai ole kova hinkkaamaan silmiä, joten näissä ei ole ollut edes paljoa totuteltavaa, eikä ole tarvinnut muuttaa meikinpuhdistustapoja.

Ihanaa kun meikkaaminen vie nyt paljon vähemmän aikaa, kun ei tarvitse yrittää saada omista harvoista, lyhyistä ja vaaleista haivenista ihmeripsareiden ja ripsentaivuttimien avulla näyttävämpiä, riittää kun sutii alaripsiin vähän väriä jos jaksaa. Ylläolevassa kuvassa en ole edes harjannut ripsiä (ripsiharja ollut hukassa koko tämän neljä päivää) eli siihen nähden musta tosi hyvin pysyneet aisoissa, tässä on kuitenkin puhdisteltu meikkejäkin ja muuta. Kiitos paljon Hannalle ja Folkille, mä olen supertyytyväinen!

PS: Ihotilanteesta tulossa myös postaus tällä viikolla, ainakin kuukauden takaisesta ollaan vähän edistytty!

Kivaa päivää kaikille, palailen illalla! 🙂