On kivaa kun voi olla prinsessa

02.05.2015

Lasten suusta tulee yleensä ne kaikkein fiksuimmat jutut, eikä tämä ole edes sarkasmia. Lapset eivät suodata sanojaan, mieti ketä voisivat niillä miellyttää tai suunnittele minkä asioiden sanominen edistäisi heidän asemaansa parhaiten. He vain sanovat, mitä ikinä mieleen juolahtaa. ”On kivaa kun voi olla prinsessa” totesi tyttäreni, ja laittoi mut ajattelemaan.

Lasten rehellisyys on ihailtavaa, ja heidän asenteensa on mun mielestä vaan ihan loistava, sellainen josta meidän kaikkien pitäisi ottaaa mallia. Kuinka usein voi sanoa omasta puolestaan, että ei miettisi ollenkaan ennenkuin avaa suunsa? Aikuisena se on kuitenkin hyvä asia että miettii ennenkuin puhuu, koska aikuisena suusta voi tulla ulos myös sammakoita jotka eivät naurata ketään. Siinä missä lapset ovat viattomia ja vilpittömiä sanomisineen, aikuiset saattavat loukata toisiaan, ja aikuisilta myös odotetaan korrektia käytöstä. Aikuisten sanomisten ei myöskään odoteta olevan viattomia, mikäli ne ovat loukkaavia, koska aikuisten oletetaan osaavan ajatella ennenkuin he puhuvat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sammakoiden ja yltiörehellisyyden sijaan meidän kannattaisi kuitenkin ottaa mallia lasten rohkeudesta olla omia itsejään. He eivät osaa tai halua olla ketään muita, ja se on ihan mielettömän hienoa. He ovat tasan sellaisia kuin ovat, eivätkä häpeä ominaisuuksiaan. He eivät pelkää tekevänsä itseään naurunalaiseksi, jännitä sitä tykkääkö joku muu heidän asustaan tai stressaa sitä että sopivatko joukkoon mennessään uuteen paikkaan. He keskittyvät paljon jännittävämpiin asioihin, sellaisin joihin me aikuisetkin voisimme kiinnittää enemmän huomiota turhan jännityksen ja epävarmuuden sijaan.

He keskittyvät siihen kuinka kivaa on olla prinsessa ihan tavallisena keskiviikkopäivänä, juhlamekko päällä päiväkodissa, eivät siihen näyttävätkö hölmöltä jos pukeutuvat niinkuin haluavat. He keskittyvät siihen miten ihania ilmapalloja juhlissa on, eivät siihen kuka saa minkäkin värisen ja mikä on kaikista hienoin. He keskittyvät siihen miten ihanaa on laulaa bussissa aamulla hyvällä fiiliksellä, eivät siihen miten noloa olisi jos joku tekisi niin. Ja jos joku sattuu nauramaan heidän tekemisilleen, he nauravat mukana. Eivät panikoi siitä että joku nauroi heille, vaan ilahtuvat toisten ilosta ja vetävät showta entistä ehommin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lapset ovat ennakkoluulottomia. He näkevät jokaisen ihmisen saman arvoisena, yhtä kiinnostavana, yhtä tavallisena, mukaan lukien itsensä. En halua koskaan pilata sitä heiltä, enkä halua että kukaan koskaan onnistuu saamaan heidät tuntemaan itsensä eriarvoiseksi. Kaikelta ei voi suojella, mutta aina voi olla se joka muistuttaa toisen tärkeydestä ja ihanuudesta.

”Minusta voi tulla ihan mitä vaan” on ajatus, tunne, jota ei saisi koskaan kadottaa. Lapsena sen tuntee, joka päivä. Voi haaveilla ihan mistä tahansa ja uskoa unelmiinsa. Niin pitäisi tuntea vielä aikuisenakin, koska se on totta. Mä kadotin sen tunteen nuorempana, lakkasin uskomasta itseeni. Kun pikkuhiljaa ymmärsin että kaikki on vielä edessä, ja mä voin saavuttaa mitä mä haluan, mä aloin tehdä töitä mun unelmien eteen ja saavuttaa pikkuhiljaa niitä asioita joista haaveilin. Mua on kutsuttu naiiviksi, lapselliseksi unelmoijaksi. Ja silti mä elän mun unelmaa tällä hetkellä, lapsellisen intoni ja itseeni uskomisen ansiosta, enkä aio lopettaa haaveilua edes 100-vuotiaana. Mä en tule koskaan seisomaan meidän lasten unelmien tiellä, vaan mä aion tukea niiden saavuttamista kaikin keinoin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Innostus, rehellisyys, avoimuus ja rohkeus ovat hyveitä, eivät paheita. Niitä ei saisi paheksua, iästä riippumatta. Niitä ei saisi väheksyä tai mollata, vaan niitä pitäisi vaalia ja arvostaa. Ja vaikka korkealentoisin unelma ei toteutuisikaan kovasta työstä huolimatta, on sen jahtaaminen antanut arvokasta kokemusta.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille, ja muistakaa että on kivaa kun voi olla ihan mitä vaan.


20 Responses to “On kivaa kun voi olla prinsessa”

  1. Nina sanoo:

    Voi ihanuus:))

  2. Marika sanoo:

    Ajatuksia herättävä kirjoitus mikä pitäisi jokaisen lasten ja nuorten kanssa työskentelevän lukea!

  3. Anna sanoo:

    Juurikin tästä syystä rakastan lasten olla kanssa <3 Ei ole päivää ettei lapset saisi hymyä huulille. Lasten kommentit ei viattomuudessaan loukkaa vaan saa monesti nauramaan kyyneleet 😀 "Sinulla on pupun hampaat" yksi pieni tyttö tokaisi minulle ja hänen vanhempansa häpeissään toruivat häntä. Eihän tämä suloisuus ajatellut ennen sanomista että se olisi jotenkin negatiivista. Minä sain mahtavat naurit 😀 <3 Ihana Tiara prinsessa.

    • Anna sanoo:

      Siis rakastan olla lasten kanssa, kyyneleet SILMISSÄ ja naurut ei naurit:D Voi luoja Selvästi alkaa väsyttää kun kirjoittaminenkin on liian haastavaa tiedettä Hahaha.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Sä oot ihan oikeassa, ja mä oon samaa mieltä! 😀 On lapset sanoneet mullekin vaikka ja mitä, mutta ei siitä tule paha mieli, he vaan sanovat mitä ekana mieleen juolahtaa eivätkä tarkoita pahaa :)! Lapset on ihan parhaita<3

  4. Rebekka sanoo:

    Voi jestas, miten ihana postaus jälleen kerran, ja niin täyttä asiaa! Itse olen myös helposti innostuva haaveilija ja vähän oman tieni kulkija, minkä takia olen usein saanut kuulla olevani lapsellinen. Mutta mitäs sitten? Pitäisikö se ottaa loukkauksena, jos olet lapsellinen jonkin asian suhteen, jonka lapset tekevät paremmin!

    Oon nyt seuraillut sun blogia reilun vuoden, suunnilleen teijän häistä asti. Tässä viime aikoina oon myös lukenut paljon vanhoja postauksia vuosien takaa ja seuraillut teijän elämää. Oot vaan jotenkin niin ihana ihminen ja sulla on aivan ihana perhe, etten saa sun teksteistä ja kuvista tarpeekseni 😀

    Aivan ihanaa kevään jatkoa ja kesää teijän upeelle perheelle <3

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos ihan hirveästi aivan ihanasta kommentista <3 Sä sait mulle niiiiiiiin hyvän mielen! 🙂 Ole vaan rohkeasti oma itsesi juuri niinkuin olet tehnytkin, sä pääset pitkälle sillä että jaksat innostua ja haaveilla ja tehdä töitä haaveiden saavuttamisen eteen :)! Aivan ihanaa kevättä ja kesää sinnekin ja kiitos vielä<3

  5. Minävaan sanoo:

    Tää on niin totta, sä kirjotat tosi taitavasti ja ihan täyttä asiaa. Joskus koulussa puhuttiin aiheesta: ”Minkälainen ihminen on pohjimmiltaan?” ja mä olen sitä mieltä, että kaikki on pohjimmiltaan hyviä ja kaikissa on sisällä se puhdas hyvyys, mutta ympröivä maailma vaan tekee joistakin ihmisistä itsekkäitä oman edun tavoittelijoita. Lapsessa se hyvyys ja aitous näkyy vielä niin selvästi. Musta se on tosi kiehtovaa, miten vilpitön ja aito pieni lapsi onkaan.

    Tänään just katselin kun pieni kummipoikani harjoitteli ryömimistä ja niin päättäväisesti jaksoi yrittää ja vaikka lelun luo tuntui olevan aivan järkyttävä matka, niin silti hän välillä väläytteli ihania hymyjä meille kannustajille. Minusta se oli niin aitoa ja ihanaa päättäväisyyttä, että siitä sai kyllä taas päivään voimaa.

    Ja mä oon kans ”lapsellinen unelmoija”, mutta hei sehän on just parasta. Unelmointi pitää mut ainakin järjissäni. Mulla on ihan utopistisia unelmia, mutta ne saa mut hymyilemään ja jaksamaan. Eikä niiden tarvii toteutua. Riittää, että ne on ainakin mun pään sisällä ja voin elää ne edes sitä kautta. Ja kyllä musta vaan on kiinnostavampaa unelmoida Oscar-palkinnosta, kuin siitä, että voisinpa ostaa leipää. 😀

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Ihan totta! Pieni lapsi on viaton eikä paha ollenkaan, se on ympäristö, ympärillä olevat ihmiset ja kokemukset jotka sen vilpittömyyden muuttavat jos muuttavat.

      Voi miten ihana kummipoika sinulla <3 Aww!!

      Mä oon täysin samoilla linjoilla sun kanssa! Ei kaikkien unelmien tarvitse toteutua, välillä on ihanaa vaan uppoutua haaveisiin ja miettiä kaikkea utopististakin, siitä tulee hyvä fiilis! ;D

  6. Ano sanoo:

    Pisti silmään edellisen postauksen kuvassa, että onko sinulla ehkäisykapseli? Millainen se on ollut?

  7. Olivia sanoo:

    Ihana teksti♥ Totta joka sana. :3

  8. Johanna sanoo:

    Voi ku kaunis Tiara!

  9. anna sanoo:

    Noinhan se juuri on. Ehkä kaikkien pitäisi unelmoida enemmän ja myös kertoa unelmistaan. Ei se ole mielestäni häpeä tai huono asia, että uskaltaa unelmoida! Aikuisilla ainakin mielestäni saattaa olla se yhtenä syynä, että suodattaa sanomisiaan,että joidenkin kanssa vain kokee,että ei pysty olemaan oma itsensä täysin. Itselläni ainakin kavereissa sellaisia ihmisiä, joita jostain syystä vähän jännittää, vaikka tietynlaisen yhteyden tunteekin. No en taida oikein osata selittää asiaa, mutta kuitenkin 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      No nimenomaan! Ihan totta. Se on harmillista, että ei kaikkien seurassa uskalla sanoa ihan kaikkea ja jännittää kovasti, mullakin on tuollaisia kokemuksia. Luulen että ymmärsin mitä ajoit takaa! 😀

  10. Laura sanoo:

    En ole koskaan aikaisemmin kommenoinut blogiisi, mutta nyt oli vaan pakko!
    Ehdottomasti paras kirjoitus sinulta mitä olen lukenut ja vielä juuri oikeaan aikaan. Sai miettimään ja piristi välittömästi alakuloista mieltä. Voi kun saisi vielä yhden päivän olla viaton ihana innostuva pikkutyttö, jolle kaikki on mahdollista! Kiitos 🙂

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.