Ollaan vietetty rentoa perhelauantaita tänään. Aamupäivä vietettiin yhdessä lasten kanssa leipoen, ja iltapäivällä mentiin vielä käymään Itiksessä ostamassa Otolle isänpäivälahja tyttöjen kanssa. Löydettiin aika kiva lahja, ja tänään oli juuri hyvä päivä ostaa se niin kukaan ei joudu pitämään lahjasalaisuutta liian kauaa, kun isänpäivä on jo huomenna. Huomiseksi on ostettu myös hyvät pöperöt ja en jaksa odottaa että pääsen kokkailemaan ja ennenkaikkea syömään!

Katsottiin tänään illalla vähän vanhempaa My Little Pony -leffaa tyttöjen kanssa Netflixistä, taisi olla kymmenisen vuotta vanha elokuva. Niin hassua miten paljon ne hahmot ovat muuttuneet niistä(kin) ajoista. Toki ne olivat vielä erilaisempia silloin kun itse olin pieni ja katselin tätini vanhoja My Little Pony -VHS:iä aina mummolassa. Rakastin itsekin poneja pienenä ja mielelläni leikin kyllä niillä tyttöjen kanssa. Musta on myös ihanaa, että ainakin meidän lasten päiväkodissa on myös poikia jotka leikkivät poneilla, ainakin mitä tytöiltä olen kuullut niin melkein aina päiväkodin ponileikissä on ollut mukana sekä tyttöjä että poikia, ja kaikki ovat tuoneet omat ponit mukanaan kotoa. Kerran Tiara unohti oman poninsa kotiin ja yksi mukava poika oli lainannut hänelle yhtä omistaan.

Me katsotaan melkein joka lauantai lasten kanssa elokuva aina illallisen jälkeen, se on musta tosi kiva perinne joka toivottavasti jatkuu sinne asti että tytöt ovat jo aikuisia. Ainahan sitä saa haaveilla, kun teini-ikä ei vielä pitkiin aikoihin ole ajankohtainen, hahah. Toisaalta taas kauhistuttaa se että oma kummipoika joka oli vasta puolitoistavuotias taapero kun odotin Tiaraa menee jo ensi vuonna kouluun! Minne tämä aika menee, kyllä se teini-ikäkin sieltä vielä tulee, ehkä nopeammin kuin uskommekaan. Pitää imeä kaikki hetket tästä ihanasta pikkulapsiajasta itseensä kun se on vielä ajankohtaista, koska ennenkuin huomaakaan se on jo ohi.

Pitää myös muistaa kirjoittaa ylös kaikki hassut jutut mitä lapset sanovat pienenä, koska jonain päivänä he ovat fiksumpia kuin minä ja Otto yhteensä, ja me jäädään kakkoseksi. Silloin voi naureskella niille hassuille jutuille. Kuten esimerkiksi sille, että eilen selaillessamme kakkujen kuvia tyttöjen kanssa, törmäsimme aivojen muotoiseen kakkuun. Kerroin heille että ne ovat aivot ja että meillä on kaikilla sellaiset päässä. Zelda suuttui ja tokaisi että ”Minuwwa ei totiaankaan owe tuowwaitia päättä!”. Hajottiin Oton kanssa niin pahasti, hän niin tomerana oli siinä ja oikein tuohtui kun äiti meni sellaisia hupsutuksia sanomaan.

En malta odottaa huomista, sillä isänpäivän lisäksi mun kaveri Emmis, Tiaran kummitäti, tulee Rovaniemeltä meille pariksi päiväksi kylään! Kauhea ikävä ollut, kun ei olla nähty taas puoleen vuoteen. Huippua saada kivaa seuraa ja tytötkin ovat ihan innoissaan.

Hyvää yötä ihanat <3