Viime  yö meni mulla muutaman tunnin yöunilla, kun melkein heti nukahdettuani mulla alkoi nousemaan kuume tosi korkealle ja tuli ihan jäätävä päänsärky ja kurkkukipu. Ei sitten näköjään se parin viikon takainen flunssa mennytkään ohi vaan tuli kahta kauheampana takaisin. Kuume laski vasta aamulla joskus seitsemän aikaan ja sitten sain nukuttua pari tuntia ennen kuin tytöt heräsivät. Tsemppasin vielä aamulla ja tein Otolle isänpäiväaamupalan pekonisydämineen, munakokkeleineen ja hedelmineen, mutta sitten oli kyllä voimat ihan loppu ja on edelleen. Huomenna pitää mennä lääkäriin jos vaikka sieltä saisi avun joka katkaisisi tämän ikävän flunssakierteen.

Oton isänpäivä ei siis ole sisältänyt huonepalvelua, lapsivapaata tai muuta erityistä sen aamupalan ja lahjojen lisäksi, vaan lähinnä lasten kanssa satumetsän leikkimistä, ruuanlaittoa ja isänä olemista. Ja kuulemma hänellä on ollut juuri passeli isänpäivä, eikä hän olisi kaivannut mitään enempää. Mua harmittaa että Oton isänpäivä kului mun sairasteluun, mutta onneksi häntä ei tunnu harmittavan muu kuin se että mulla on huono olo. Parempi onni ensi kerralla, ja onneksi isää voi muistaa ihan tavallisenakin sunnuntaina.

Lapset saivat kertoa isästään omin sanoin, kun askarreltiin Otolle yhdessä kortti. Lapset kuvailivat Ottoa näin:

..Isi näyttää hyvältä.

..Isi on rakas.

..Siwwä itiwwä on muhta tukka. (Sillä isillä on musta tukka.)

..Hän on ihana.

..Isin kanssa on kivaa leikkiä legoilla.

..Isi osaa ajaa tosi hyvin autolla.

..Isin kanssa voi pelata Rocket Leagueta ja Hohokumia.

..Ja Wocowocoa (Locorocoa).

..Iti voi pewata myöh Owaf-tikkupewiä. (Isi voi pelata myös Olaf-tikkupeliä.)

..Isi on paras isi koska sen kanssa voi hassutella.

..Iti on pawah kohka tihki. (Isi on paras koska siksi.)

Mun mielestä Otto on paras isi, koska hänestä näkee miten paljon hän rakastaa lapsiaan ja miten paljon hän nauttii siitä että saa olla heidän kanssaan. Tytöt pukeutuivat tänään aamulla My Little Ponyiksi, koska kuulemma isi tykkää poneista, kovasti. Ehkä siitäkin voi jotain päätellä Oton heittäytymisestä. Vaikka tiedän että ponit ja barbien korkokengät eivät ole ehkä oikeasti Oton kiinnostuslistan kärkipäässä, hän ei anna sen häiritä leikkiä lasten kanssa. Ja lapset tuntevat olevansa tärkeitä isälleen, aina. He tietävät että isi kuuntelee aina, ja isille voi kertoa ihan mitä tahansa.

Olen maailman onnekkain kun olen saanut itselleni ja lapsilleni noin ihanan miehen ja isän. Otto on kaikkea sitä, mitä ikinä olisin voinut omalta isältäni toivoa, jos mulla sellainen olisi ollut. Olen kiitollinen siitä, että meidän lapsilla on ihana, rakastava ja välittävä isä. Isä jonka syliin kiivetä, isä jolta kysyä hupsuja ja vähemmän hupsuja kysymyksiä, isä joka kuorii omenoita kun äiti on allerginen. Isä joka innostuu hassuista jutuista, ja jonka kanssa lapset saavat pelata pelejä ja kokea ihan erilaisiakin asioita kuin äidin kanssa.

Hyvää isänpäivää Otto ja kaikki muut ihanat isit <3