Maanantai-aamu, herätys kello 6.00 ja tihkuva vesisade? No problem. Tänään oli niin ihana herätä, hyvään oloon, pirteänä ja vieläpä tuntia ennen lapsia. Nukkumaan olin onneksi mennyt jo kymmenen maissa edellisenä iltana, että sain ainakin ihan hyvät yöunet. Heräsin niin aikaisin siksi, että tänään lapsilla oli tosiaan päiväkodissa valokuvaus, ja halusin saada itseni laitettua valmiiksi ennenkuin tytöt heräävät, että voin sitten keskittyä heidän pukemiseen, pesemiseen ja kampaamiseen. Päiväkodilla piti myös tänään olla vähän tavallista aiemmin, kun valokuvaaja tuli niin aikaisin paikalle.
Tytöt olivat niin innoissaan, ja eilen illalla jo sanoivat että eivät kuulemma malta odottaa että on tarhapäivä ja valokuvaukset. Aamulla molemmat jäivät hyvillä mielin päiväkotiin, ja esikoinen huikkasi vielä lähtiessä, että ”Minä sitten sanon Zeldalle meidän sisaruskuvassa, että muistaa hymyillä, ettei se katsele sen varpaita tai jotain!”. Mä naureskelin koko matkan tälle tokaisulle, niin ihana huolehtiva isosisko.
Meidän ainoa kokemus tällaisista perinteisistä kuvauksista on Tiaran 1-vuotiskuvista, kun käytiin perhekerhon kuvauspäivänä ottamassa ne. Silloin hän ei oikein lämmennyt kuvaajalle, ja aika vakavat kuvat saatiin, vaikka hurmaavan söpöjä nekin oli. Tänään ajattelin vaan, että ei sillä ole väliä millaiset kuvat sieltä tulee, ne on tärkeitä muistoja lapsille itselleen ja myös meille vanhemmille, ja onpahan fiilistä mukana jos tukka sojottaa tai ilme on vähän vakava.
Kyselin tarhapäivän jälkeen sekä hoitajilta että tytöiltä miten kuvaus oli mennyt. Ja hyvin oli mennyt, Zeldakin oli kuulemma hymyillyt leveästi vaikka Tiara kertoi ettei ollut muistanut edes muistuttaa vaikka aikoi. He olivat kuulemma saaneet vielä katsoa omat kuvansa jälkeenpäin ja tyytyväisiä olivat olleet. Nyt vaan odotellaan innolla että päästään valkkaamaan lopulliset kuvat yhdessä tyttöjen kanssa ja saadaan ne kotiin.
Mulle tarha- ja kouluvalokuvaukset oli aina tosi iso juttu pienenä, ja olen kieltämättä nytkin innoissani, vaikka ei omat kuvat enää olekaan. Päiväkotikuvaukset on hauska piristys syksyyn, ja musta on ihana kun pääsen sitten täyttämään lapsille omia tarha- ja koulukuvakansioita, sellaisia jollaiset itsellänikin on. Paperikuvista tulee aina mieleen mummola, lapsuus, ja valokuvien selaaminen ja järjestely kansioihin mummun kanssa. Se oli parasta <3
Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3
Koulu- ja päiväkotikuvat on kyllä ihania muistoja! Mikä firma teillä oli kuvaamassa päiväkodissa?
Teidän tytöt on kyllä suloisimpia mitä oon koskaan nähnyt!
Ihanat tytöt <3 Meiän Ainolla tuli just tänään postissa eskarikuvat, vitsi miten ihania ne oli <3
Itsellekin oli aina iso juttu koulukuvaus, koska se oli yksi harvoista kerroista vuodessa, kun sain ostaa uudet vaatteet. Yleensä piti kulkea jonkun vanhoissa vaatteissa. Ironista on, että nykyään rakastan kirppiksiä eli edelleen kuljen jonkun vanhoissa vaatteissa:D
Meilläkin lapsilla on tarha- ja koulukuvakansiot, joita on kiva katsella ja muistella muistaako vielä kaikkien nimet monen vuoden jälkeen. Minun omat koulukuvat on varmaan äitillä jossain tallessa, itselle niitä ei ole tullut otettua.
Teillä on niin suloiset tytöt, että kuvatkin on varmasti tosi söpöjä!
Oi vitsi mä muistan miten aina välillä koulukuvat oli parhaita ja välillä otti päähän niin ettei olisi halunnut mennä 😀 Varsinkin, jos äiti hössötti niistä liikaa ja käski pukea hienommat vaatteet päälle. Ne kun ei ollut yhtä mukavia kuin tavalliset kouluvaatteet! Huomaa sen kyllä edelleenkin, että kyllä mukavuus on paljon tärkeämpää kuin hyvältä näyttäminen 😀 Välillä niin kamalia vaatteita päällä, ettei sanotuksi saa!