Ihanaa Lucian päivää kaikille! Tänään saatte kurkistaa meidän joulukorttikuvauksiin, ja kuviin joita sieltä saatiin. Ihan ensimmäiseksi täytyy tosin mainita, että meillä ei ollut universumin voimat valokuvausten puolella kyseisenä päivänä: maailman synkin ja sateisin sää, lisäsalaman rikkinäiset patterit ja meidän harvinaisen levottomat lapset tekivät yhtälöstä vähintäänkin mielenkiintoisen. Mun ystävä Anna kuvasi siis meitä viikko sitten sunnuntaina, aika ihania kuvia hän sai silti näistä vaikeuksista huolimatta. Anna on vastaikään aloittanut valokuvaajan hommat ja tekee siis perhekuvauksia, vauvakuvauksia, raskauskuvauksia ja muita täällä Helsingissä. Kurkatkaa ihmeessä Photo Saskia jos on valokuvauksille tarvetta, Anna ottaa ilmiömäisiä kuvia ja on mestari vangitsemaan tunnetta.

Kuvat Photo Saskia

Mä olin katsellut etukäteen ideoita mistäs muualtakaan kuin Pinterestistä, ja niitä sitten yritettiin parhaamme mukaan toteuttaa meidän sysipimeässä kodissa. Alunperin tarkoituksena oli tosiaankin mennä ulos miljööseen kuvaamaan ja oltiin sovittu jo ihanat kuvauspaikatkin valmiiksi, kun sitten säätiedote oli eri mieltä ja lähetti myrskytuulen Suomen ylle. Sovittiin sitten että pidetään vielä ne miljöökuvaukset tässä talven aikana, tosin ei enää sitten jouluteemalla. Ehkä me sitten saataisiin kaunis lumipeitekin kuvien taustalle, olisi ihanaa.

Kuvat Photo Saskia

On niin kiva saada välllä aina kuvia koko perheestä, kun yleensä väistämättä kuvista puuttuu joko Otto tai minä, tai sitten Tiara meidän uusimpana valokuvausvahvistuksena.  Perhekuvia ei ole koskaan liikaa, ja vaikka joskus lopettaisinkin bloggaamisen mä haluan silti että meidän perheestä on ainakin joka vuodelta yksi kunnon yhteiskuva. Olen pienestä asti rakastanut valokuvia, ja etenkin sitä muutosta mikä kuvissa tapahtuu, kun vertaa eri vuosien kuvia toisiinsa. Tuo alimmainen kuva on mun ihan lemppari, ja niin kyllä ylimmäinenkin. Molemmissa näytetään vaan niin meiltä: vähän höpsöiltä mutta onnellisilta!

Kiitos Annalle hurjasti vielä näistä ihanista kuvista, meille tuli huiput joulukortit! Ja me jäädään koko perhe innolla odottamaan seuraavia kuvauksia, ja sitä kaunista lumipeitettä jota kovasti toivotaan sinne taustalle. Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3

Moikka! Vitsit mikä viikonloppu, me ollaan touhuttu ihan hypersuperisti! Perjantaina Otto kävi hakemassa Ikeasta meille vähän lisää Bestå-kaappeja, ja yhden kivan paketin postista ja perjantai-ilta käytettiin sitten sisustellen ja kaappeja kasaillen. Eilen taas lähdettiin jouluostoksille Itikseen, piipahdettiin Hope Hyvän mielen joululoungessa,  vietettiin leffailtaa ja haettiin joulukuusi valmiiksi itsenäisyyspäivää varten.

Aamu oli aikamoista hulinaa, kun ystäväni Anna tuli meille tekemään meille joulukorttikuvaukset. Niistä kerron myöhemmin lisää kun saan kuvat! Olihan siinä hommaa, siis lapset ja joulukorttikuvaukset, etenkin sisällä, täytyy sanoa että kaikki peukut valokuvaajille kärsivällisyydestä! Vaikka meidänkin lapset ovat tottuneita kameraan, niin sellaisten oikeasti kivojen kuvien ”rakentaminen” on aina haastavaa heidän kanssa. Munkin blogissa lapsikuvat ovat yleensä aina tilannekuvia, tai sitten jotain asukuvia joita he ovat itse juuri siinä tilanteessa halunneet ottaa. Mutta täytyy toivoa että sieltä tuli edes muutama kiva otos (luulen kyllä että tuli, koska Anna on tosi tosi taitava) meidän hulinasta ja hyörinästä huolimatta.

Anna nappasi musta ja Otosta muutaman behind the scenes -yhteiskuvan mun kameralla, olipa ihanaa kun kerrankin sai jostain vuoden tärkeästä päivästä yhteiskuvan meistä!

Aloiteltiin kuvausten lomassa myös joulukuusen koristelua, ja sitten kun kuvaukset olivat purkissa me koristeltiin se tyttöjen kanssa loppuun, kun saatiin kuusi siirrettyä oikealle paikalleen. Tuli kyllä aika ihana kuusi, joka saattaa vilahtaa huomenna joulukalenteriluukussa! Tytöt osasivat keskittyä koristeluun jo ihan eri tavalla kuin vielä viime vuonna ja meillä oli tosi kivaa.

Kuusenkoristelun jälkeen me katsottiin vähän aikaa My Little Ponya ja laiteltiin yhdessä itsenäisyyspäivän päivällinen. Syötiin perisuomalaisesti valkosipuliperunoita, pippuripihviä ja salaattia, mikä maistui kaikille. Mä olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut taas treenaamaan lähiaikoina yli puolen vuoden tauon jälkeen, ja otettuani pienen ruokalevon tyttöjen ja Oton kanssa Olaf-pelin parissa, mä treenasin hyvän puolen tunnin treenin. Suihkun jälkeen alkoi juuri sopivasti Linnan Juhlien pukulähetys, josta me katsottiin Tiaran kanssa ensimmäinen tunti ja kirjoitettiin pukujen top5-listaukset. Tiaran suosikit löytyvät Instagramista. Mun mielestä upeimpia olivat ehkä Jaana Pelkonen ja Tiina Lymi, mielettömän upeat puvut molemmilla.

Ihanan touhuntäyteinen viikonloppu, ja pakko sanoa että meidän koti näyttää i-h-a-n-a-l-ta. Mulla on niin pitkään ollut taas sisustusvimma mutta ei ole ollut aikaa eikä jaksamista laittaa mitään isompaa ennen tätä. Nyt täällä tuntuu jotenkin paljon raikkaammalta. Odottelen vaan seuraavaa aurinkoista päivää että saan kuvattua miltä täällä oikeasti näyttää!

Ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikille <3 Ensi viikolla luvassa kaikkea kivaa sekä joulukalenterissa että muutenkin!

Maanantai-aamu, herätys kello 6.00 ja tihkuva vesisade? No problem. Tänään oli niin ihana herätä, hyvään oloon, pirteänä ja vieläpä tuntia ennen lapsia. Nukkumaan olin onneksi mennyt jo kymmenen maissa edellisenä iltana, että sain ainakin ihan hyvät yöunet. Heräsin niin aikaisin siksi, että tänään lapsilla oli tosiaan päiväkodissa valokuvaus, ja halusin saada itseni laitettua valmiiksi ennenkuin tytöt heräävät, että voin sitten keskittyä heidän pukemiseen, pesemiseen ja kampaamiseen. Päiväkodilla piti myös tänään olla vähän tavallista aiemmin, kun valokuvaaja tuli niin aikaisin paikalle.

Tytöt olivat niin innoissaan, ja eilen illalla jo sanoivat että eivät kuulemma malta odottaa että on tarhapäivä ja valokuvaukset. Aamulla molemmat jäivät hyvillä mielin päiväkotiin, ja esikoinen huikkasi vielä lähtiessä, että ”Minä sitten sanon Zeldalle meidän sisaruskuvassa, että muistaa hymyillä, ettei se katsele sen varpaita tai jotain!”. Mä naureskelin koko matkan tälle tokaisulle, niin ihana huolehtiva isosisko.

Meidän ainoa kokemus tällaisista perinteisistä kuvauksista on Tiaran 1-vuotiskuvista, kun käytiin perhekerhon kuvauspäivänä ottamassa ne. Silloin hän ei oikein lämmennyt kuvaajalle, ja aika vakavat kuvat saatiin, vaikka hurmaavan söpöjä nekin oli. Tänään ajattelin vaan, että ei sillä ole väliä millaiset kuvat sieltä tulee, ne on tärkeitä muistoja lapsille itselleen ja myös meille vanhemmille, ja onpahan fiilistä mukana jos tukka sojottaa tai ilme on vähän vakava.

Kyselin tarhapäivän jälkeen sekä hoitajilta että tytöiltä miten kuvaus oli mennyt. Ja hyvin oli mennyt, Zeldakin oli kuulemma hymyillyt leveästi vaikka Tiara kertoi ettei ollut muistanut edes muistuttaa vaikka aikoi. He olivat kuulemma saaneet vielä katsoa omat kuvansa jälkeenpäin ja tyytyväisiä olivat olleet. Nyt vaan odotellaan innolla että päästään valkkaamaan lopulliset kuvat yhdessä tyttöjen kanssa ja saadaan ne kotiin.

Mulle tarha- ja kouluvalokuvaukset oli aina tosi iso juttu pienenä, ja olen kieltämättä nytkin innoissani, vaikka ei omat kuvat enää olekaan. Päiväkotikuvaukset on hauska piristys syksyyn, ja musta on ihana kun pääsen sitten täyttämään lapsille omia tarha- ja koulukuvakansioita, sellaisia jollaiset itsellänikin on. Paperikuvista tulee aina mieleen mummola, lapsuus, ja valokuvien selaaminen ja järjestely kansioihin mummun kanssa. Se oli parasta <3

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3

Moikka! Huh mikä arkeenpaluu, ollaan kyllä tosiaan hypätty lomalta suoraan touhuun. Keskiviikon työpäivä-tarhapäivä-tanssipäivä meni kuin hujauksessa, meillä oli ihan hulluna puuhaa. Eilen tein töitä etänä, ja sitten lähdin vielä hakemaan tarvikkeita tämän päivän valokuvauksia varten, jotka meillä oli töissä. Ja tänään sitten oli tosiaan se kuvauspäivä, jolloin myös meidän tytöt pääsivät kuvauksiin malleiksi. Neidit olivat aivan intona mallikeikastaan, koko matkan meidän toimistolle he selittivät innoissaan kuinka saavat olla malliprinsessoja (päällä siis oli tyllihameet, mistä tämä prinsessa).

Eilinen etätyöpäivä oli kiva kun sain olla lasten kanssa kuitenkin kotona, oli niin hirveä ikävä vieläkin reissun jäljiltä. Tytöt leikkivät onneksi reippaasti barbeilla melkein koko päivän, eikä avattu telkkaria tai iPadia kertaakaan. Ihan huippua miten he ovat jo niin isoja että jaksavat keskittyä leikkiin niin pitkään, ja mä sain tehdä ihan rauhassa töitä. Välillä isompi luki Cosmopolitania ja pienempi sitten rupesi purkamaan mun kenkäkaappia. Sieltä löytyi molemmille hyvät korkkarit kuulemma.

Tämän päivän kuvaukset sujuivat kuin unelma. Molemmat tytöt olivat innoissaan kameran edessä, ja jaksoivat keskittyä kuviin. Onneksi mentiin jo ihan aamupäivästä ja tytöt kuvattiin ekana, niin ei tarvinnut odotella tai väsyä. He olivat kyllä niin söpöjä, ja niin hassut jutut. Selittivät innoissaan meidän toimiston äijille kaiken Rainbow Dashista ja kertoivat eri ponien söpöysmerkit ja kaikki. Ja tyypit olivat ostaneet toimistolle vaikka mitä herkkuja ja kaikkea, oli ihana tulla töihin kun oli sellainen ylläri siellä odottamassa.

Meidän neitien lisäksi meille oli mallina myös mun ystävä Tino, sekä Emilia jonka varmasti moni teistäkin tietää. Mäkin pääsin malliksi pariin kuvaan vaikka en ollut varautunut yhtään. Ihan parasta olla töissä juuri siellä missä olen, kun hommat tehdään rennolla meiningillä ja aina saa olla mahtavien tyyppien kanssa. Emilia tuli toimistolle omien muksujen ja Topiaksen kanssa, ja siellä riittikin loppupäivästä vilskettä ja vilinää kun neljä alle viisivuotiasta pyörivät siellä ja vaativat Topiasta lennättämään heitä.

Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin, ja kaikki kuvatkin saatiin otettua. Kiitos meidän loistaville malleille Tinolle ja Emilialle ja tietysti tytöille, saatiin varmasti ihan huikeita kuvia. Iltapäivällä käytiinkin vaan ruokakaupassa, ja ruuan jälkeen Emilia perheineen tuli meille vielä vähäksi aikaa kylään ja lapset jatkoivat barbieleikkiä yhdessä. Touhukas päivä, mutta ihan mahti perjantai juuri siksi.

Huomenna meillä on vielä yhdet toiset kuvaukset, tällä kertaa eivät tosin liity mun työhön Jevelolla. Mua vähän jännittää että mitä siitä tulee, toivottavasti hyvä lopputulos! Mä olen jotenkin ihan energiaa täynnä, kai sitä kiireessä piristyy? Mutta joo, huippu viikonloppu tulossa. Huomisen kuvaukset eivät kestä onneksi kovinkaan kauaa, niin ehditään viettää ihan normiviikonloppuakin puistoreissujen ja satuhetkien parissa.

Ihanaa perjantai-iltaa kaikille <3

Pääsin pari viikkoa sitten Indiedaysin ja ASUSin kampanjan merkeissä seuraamaan uuden ASUS Transformer Book T100 Chi Suomen lanseerauksen mainoskuvauksia. Kuvaukset järjestettiin upeassa miljöössä, bloggaaja Alexa Dagmarin ylellissä ja kauniissa kodissa, joka on juuri valmistunut kuukausien remontoinnin jälkeen. ASUS toivoi, että kuvaukset järjestettäisiin autenttisessa kotiympäristössä, eikä kliinisesti studiolla ja mun mielestä kuvauspaikka oli aivan upea. Näyttää kauniilta kuvissa, mutta on kuitenkin ihan oikea koti.

Asunnon sisustus on täysin Alexan ja hänen miehensä käsialaa, eikä voi kuin ihailla miten jollain on noin selkeä oma maku ja kyky toteuttaa sitä niin kauniisti ja harmonisesti. Asuintalo on yli 100 vuotta vanha ja asunto onkin kaunis yhdistelmä vanhempaa jugend-tyyliä ikkunoissa, ja modernimpaa tyyliä sisustuksessa. Erityisesti ihastuin vaaleaan kalanruotokuvioiseen puulattiaan ja marmoriyksityiskohtiin, sekä tietenkin upeaan walk-in-closetiin. Kodissa on yhdistelty myös jännittävällä ja erilaisella tavalla eri metalleja kuten messinkiä, kultaa ja kromia. Jokainen yksityiskohta on harkittu ja harmoniassa toisten kanssa. Alexa kertoi pitävänsä sisustuksessa eniten vaaleudesta ja valosta, sekä marmorista, jota kodissa löytyykin mm. pöytätasoista, sisustusesineistä ja kylpyhuoneesta. Lisää kuvia ja tarinoita asunnosta ja sen valmistumisesta löytyy Alexan omasta asuntoblogista.

Asuksen Suomen markkinointijohtaja Rakel Hämäläinen kertoi meille että kuvaustilanteen suhteen ei ollut tarkkaa suunnitelmaa, vaan kuvien asettelut ja yksityiskohdat improvisoitiin vasta kuvauksissa. ASUS etsi sopivaa kuvauspaikkaa laajasti ennen kuin he päätyivät juuri Alexan kotiin.

Kuvauksissa oli paikalla usean eri ammatin osaajia, joita oli mahtavaa päästä haastattelemaan. Heidän näkemyksistään sai inspiraatiota omaankin työhön rutkasti. Stylisti, myös suosittua blogia pitävä Martina Martiala kertoi saaneensa ASUSilta Ruotsista yksityiskohtaiset moodboardit jotka toimivat stailauksen pohjana. Tyyleissä haettiin selkeää ja minimalistista lookia, kuitenkin trendikkäällä otteella. Ensimmäisessa, Alexan upeassa olohuoneessa kuvatussa lookissa mallilla oli päällään boyfriend-farkut ja valkoinen nahka t-paita. Toinen look kuvattiin marmorisen kirjoituspöydän äärellä, ja siinä mallilla oli päällään musta poolokauluksinen trikoomekko.

Lookit stailattiin yhteistyössä meikkaaja-maskeeraaja Jaana Veronikan kanssa, ja meikissä tavoiteltiin pehmeää ja raikasta lookia. Silmissä ei käytetty rajauksia tai edes ripsiväriä, vaan pääosassa oli rentous ja kotilook. Hiukset stailattiin ihanille laineille, ja toisessa tyylissä hiuksiin laitettiin tällä hetkellä todella trendikäs puolinuttura. Tuotekuvauksia stailatessa piti pitää mielessä se että vaatteet tai hiukset/meikki eivät saa viedä huomiota itse tuotteelta, vaan niiden pitää auttaa tuomaan tuotetta esille ja sopia sen henkeen.

Kuvaustilannetta seuraamassa oli minun lisäkseni neljä muuta mahtavaa Indiedays -bloggaajaa, Janni, Soile, Nadja ja Uino. Viiden bloggaajan ollessa paikalla kamerat räpsyivät ihan kiitettäväään tahtiin koko ajan, se oli aika hauskaa. Kuvausten kuvista vastasi valokuvaaja Lars Johnson.

Kuvausten päätähti, ASUS Transformer Book T100 Chi on täysin uudenlainen laite, joka yhdistää tabletin ja läppärin parhaat puolet. Olen odottanut kuvauksista asti että pääsen itse kokeilemaan laitetta, ja eilen sain sen vihdoin itselleni! ASUS Transformer Book T100 Chi  käyttää ihan täysiveristä Windows 8-käyttöjärjestelmää, siinä on 2 gigaa RAMia ja 64 gigaa tallennustilaa, sekä SD-muistikorttipaikka. Laite sisältää myös kaksi kameraa, usb 2.0- ja 3.0 -portit ja paljon muuta.

Sen verran olen jo kokeillut, että näyttö/tabletti on äärimmäisen helppo klikata näppikseen kiinni ja irroittaa, ja laite ei paina juuri mitään. Kokoonsa nähden se on äärimmäisen tehokas. Odotan innolla pääseväni kokeilemaan ASUS Transformer Book T100 Chitä käytännössä, sillä kaiken kuulemani perusteella sen pitäisi ratkaista kaikki mikä on tähän asti aiheuttanut mulle ongelmaa laitteiden toimisto-koti -väliä rumbatessa. Kerron teille tästä lisää sitten kun olen testannut, siihen asti laitteeseen voi tutustua TÄÄLLÄ.

Illalla luvassa kuulumisia! Mahtavaa päivää kaikille <3